Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olimme toistemme ensimmäiset - nyt huolestuttaa
07.11.2012 |
Tämä kuulostaa varmaan todella hölmöltä, mutta minua on alkanut huolestuttaa se, että minä ja mieheni olimme molemmat kokemattomia ennen suhdettamme. Aloimme seurustella 19-vuotiaina, ja nyt olemme molemmat 24-vuotiaita. Suhteemme on ihan hyvä, olemme tyytyväisiä, suunnittelemme tulevaisuutta ja luotamme toisiimme.
Epävarmuuteni alkoi muutamien ystävieni puheista. Heidän mielestään jos seurustelua ja seksiä ei kokeile monen kanssa, niin kolmen kympin kriisit ja vastaavat ovat todella vaarallisia paikkoja, kun aletaan miettiä että "en ole kokenut vielä mitään". Pelkään tätä sekä omalla kohdallani että miehen kohdalla. Voin kyllä sanoa etten pettäisi, ja uskon ettei miehenikään. Mutta olisihan se kamalaa jos tulisi hirveä tarve kokeilla muitakin ihmisiä. Meillä on jo nyt ollut aika pitkä suhde, ja olen pari kertaa hiukan ihastunut johonkuhun toiseen, ja vaikka tiedän että se on normaalia ja menee ohi (kuten on mennytkin), niin ei se kivaa ole.
Pettämistä enemmän pelkään, että jompikumpi meistä haluaa tällaisen kriisin tullessa erota ja lähteä etsimään niitä kokemuksia.
Tiedän ettei aihe ole vielä ajankohtainen koska mitään tuollaista ei ole näköpiirissä, mutta ystävieni puheet saivat pahoja pelkoja mun mieleen. Olisin paljon levollisempi, jos olisimme molemmat kokeneet muitakin suhteita, ja sitten päättäneet valita toisemme.
Onko paikalla ketään jolla olisi samat lähtökohdat parisuhteessa? Haluaisin tietää onko pelkoni aiheellinen vai aiheeton.
Kommentit (39)
mutta meillä on jo lapsia.
Mies olisi halunnut "kokea" muitakin naisia, tai haluaisi siis edelleen. Minä vain en ole ihan samaa mieltä asiasta :)
Mutta ristiriitoja utlee, ja itsekin vähän pelkään niitä 30, 40 ja niin edelleen kriisejä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on mennyt nuorena yhteen... Oletteko edes asuneet yksin? Ihmiset myös kasvaa 20-30-vuotiaina todella paljon. Ja usein eroon toisistaan.
jos on mennyt nuorena yhteen... Oletteko edes asuneet yksin? Ihmiset myös kasvaa 20-30-vuotiaina todella paljon. Ja usein eroon toisistaan.
sentään asuneet yksin, ja siitä olen iloinen :) Muutimme molemmat 18-vuotiaina pois kotoa suurempaan kaupunkiin, ja asuimme omillamme vielä yli vuoden seurustelun aloittamisen jälkeen. Nyt sitten asumme yhdessä, se on tietenkin taloudellisestikin järkevää.
Tiedän että monet kasvavat eroon toisistaan, omassakin ystäväpiirissä sitä tapahtuu nyt todella paljon... Pelottaa että päädymme siinä 30-vuotissynttäreiden paikkeilla eroon edellä mainituista syistä, ja siinä sitten pitäisi alkaa etsiä uutta miestä jonka kanssa perustaa perhe...
-ap
lapsi pääsi ylioppilaaksi, mies osti moottoripyörän, hankki suhteen ja muutti pois. Pisti ihan ranttaliksi ja eli uuden nuoruuden. Nyt 5 vuotta myöhemmin olemme palailemassa yhteen tyhjään pesään, josta kaikki lapset ovat muuttaneet pois.
Rajua ja rankkaa ja tuli ihan puskista. Rakkaus ei silti kuollut. Harmittaa, että mies sai kokea sen, minä vain viiden vuoden yksinhuoltajuuden.
olisitte olleet molemma 50 eri ihmisen kanssa sängyssä, se ei rauhoita mieltä loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapasin hänet 19-vuotiaana, ja pamahdin ensimmäisestä seksikokemuksestani raskaaksi. Siitä on sitten menty yhteen ja naimisiin. Mies on minua kokeneempi huomattavasti koska on vanhempikin.
Minä en kyllä murehdi pätkääkään tuommoisia mitä jossain ikäkausikriiseissä tapahtuu. Mulle on selvää, että kun naimisissa olen, niin olen uskollinen enkä muiden perään vingu. Olen hyvinkin periaatteen ihminen enkä todellakaan anna joidenkin satunnaisten mielitekojen houkutella minua pettämiseen. Eikä minulla kyllä toistaiseksi ole ollut edes minkäänlaista halua kokeilla muita, nyt olen 32-vuotias.
Oma mielipiteeni on siis, että se onko pelkosi aiheellinen vai aiheeton, riippuu täysin sinusta itsestäsi (ja miehen osalta miehestä). Jos olette vahvasti sitoutuneet uskolliseen avioliittoon keskenänne, niin pelko on aiheeton. Mutta jos alatte joustaa siitä mielessä jos välillä vähän kyllästyttää arki, ja annatte sijaa fantasioille toisista, sen ajattelulle että olisikohan se seksi parempaa muiden kanssa jne, niin sitten voi huolta ollakin että fantasiat konkretisoituu.
Tiedän että monet kasvavat eroon toisistaan, omassakin ystäväpiirissä sitä tapahtuu nyt todella paljon... Pelottaa että päädymme siinä 30-vuotissynttäreiden paikkeilla eroon edellä mainituista syistä, ja siinä sitten pitäisi alkaa etsiä uutta miestä jonka kanssa perustaa perhe...
-ap
missä vaiheessa ajattelit tuon nykyisen kanssa sitä perhettä alkaa perustaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että monet kasvavat eroon toisistaan, omassakin ystäväpiirissä sitä tapahtuu nyt todella paljon... Pelottaa että päädymme siinä 30-vuotissynttäreiden paikkeilla eroon edellä mainituista syistä, ja siinä sitten pitäisi alkaa etsiä uutta miestä jonka kanssa perustaa perhe...-ap
Tiedän että monet kasvavat eroon toisistaan, omassakin ystäväpiirissä sitä tapahtuu nyt todella paljon... Pelottaa että päädymme siinä 30-vuotissynttäreiden paikkeilla eroon edellä mainituista syistä, ja siinä sitten pitäisi alkaa etsiä uutta miestä jonka kanssa perustaa perhe...
-ap
missä vaiheessa ajattelit tuon nykyisen kanssa sitä perhettä alkaa perustaa?
mielellään kyllä ennen kolmikymppisiä, mutta ei paljon sitä ennenkään koska tässä on omat opiskelut ja elämän rakentaminen vielä kesken. Vielä kamalampaa olisi jäädä yksinhuoltajaksi, verrattuna siihen että saisi aloittaa "puhtaalta pöydältä" jos ero nyt sattuisi tulemaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no eihän kukaan voi tietää että päättyykö parisuhde eroon vai kuolemaan. Tuntuuko sinusta itsestäsi siltä, että haluaisit olla tämän miehen kanssa lopun ikääsi? Et niin hirveän rakastuneelta kuulosta ainakaan?
Pelätä nyt jotain, mitä _saattaa_ tapahtua???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no eihän kukaan voi tietää että päättyykö parisuhde eroon vai kuolemaan. Tuntuuko sinusta itsestäsi siltä, että haluaisit olla tämän miehen kanssa lopun ikääsi? Et niin hirveän rakastuneelta kuulosta ainakaan?
voisin kuvitella loppuelämäni mieheni kanssa. Mitenkään huimasti rakastunut en olekaan, olemme olleet jo niin kauan yhdessä että sellaiset kuohuvat tunteet ovat jo menneet ohi. Siis rakastan tietenkin, mutta jotenkin rauhallisemmin ja varmemmin. Olimme suhteen ensimmäiset vuodet aivan mielettömän rakastuneita, ja siinä sivussa meinasi muu elämä ystävyyssuhteineen jäädä kokonaan jalkoihin. Nyt meillä on taas "omatkin elämät", mutta rakastamme silti.
-ap
lapsi pääsi ylioppilaaksi, mies osti moottoripyörän, hankki suhteen ja muutti pois. Pisti ihan ranttaliksi ja eli uuden nuoruuden. Nyt 5 vuotta myöhemmin olemme palailemassa yhteen tyhjään pesään, josta kaikki lapset ovat muuttaneet pois.
Rajua ja rankkaa ja tuli ihan puskista. Rakkaus ei silti kuollut. Harmittaa, että mies sai kokea sen, minä vain viiden vuoden yksinhuoltajuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme kumpikaan olleet kokeneet ketään seksin saralla, ainoastaan sellaista teiniseurustelua. (Ja joo, ei olla uskovaisiakaan). Meillä vaan kolahti se sielunveljeys ja rakkaus niin kovaa, että yhdessä ollaan oltu jo 21 vuotta.
Ollaan puhuttu, olisiko ollut kiva kokea muitakin, mutta ei - miksi mennä muihin, kun saa hyvää seksiä kotonakin (se etu on, että ollaan opetettu toisiamme sillä saralla, eikä ole mitään epävarmuuksia tai mustasukkaisuuksia toisten existä tai sukupuolitauteja). Ja libidoa löytyy vieläkin ;-)
Meillä ei ole ollut kriisejä ei 30v eikä ainakaan näytä tulevan 40v:kaan. Ollaan kumpikin hyvännäköisiä ihmisiä ja meille löytyisi seuraa koska tahansa, mutta emme ole kärsineet mustasukkaisuuksista tai pettämisepäilyistä, koska luotamme toisiimme 110%. Pääasia suhtessa on puhuminen ja reilu peli. Jos toinen on se oikea, niin ei ole tarvetta pettää.
niitä kriisejä voi tulla ja mennä ihan kaikista lähtökohdista. Ei kaikkea kannata etukäteen murehtia. Tulee mitä tulee ja ne selvitetään sitten. Samalla tavalla se etenee kaikissa suhteissa. Jos teitä nyt jurppii oma kokemattomuus niin sitten teillä on käsissä se ongelma nyt, mutta jos sinä vaan murehdit, että tuleeko siitä joskus ongelmaa niin se ei kyllä kannata. Voi tulla tai olla tulematta. Ihan samalla tavalla kuin ihmiseille voi tulla 30-, 40- tai 50-iän kriisi ihan vanhasta elämästä riippumatta. Mä olen ollut saman miehen kanssa 18-vuotiaasta ja ihan hyvin menee.
... toistaiseksi ollaan säästytty isoilta kriiseiltä.
Pienet krisit ehkäisevät isompia, ainakin osittain.
niin onnellinen että ollaan miehemme kans ainoat kumppanit toisille. Ei ole sängyssä mustasukkaisuutta, rikkovia kokemuksia ja häpeällisä muistoja. Aviossa 23 v, seksiä edelleen paljon ja hyvää.
Olen pyöritellyt samoja asioita, mutta ainakin toistaiseksi turhaan.
Olen mieheni ensimmäinen; hän on minulle kolmas seksikumppani, mutta ensimmäinen vakavasti otettava parisuhde. Molemmat siis olimme käytännössä varsin kokemattomia, kun 18-vuotiaina aloimme seurustella.
Nyt olemme kolmikymppisiä, takana 12 vuotta yhdessä oloa ja kuusi vuotta avioliittoa. Olemme hyvin onnellisia ja sitoutuneita toisiimme. Olemme keskustelleet aiheesta ja pyrimme kaikin puolin pitämään suhteemme avoimena. Tärkeää on myös, että meidän välisemme seksi ja hellyys toimivat.
En tuudittaudu sinisilmäisesti siihen, etteikö meille koskaan tulisi kriisejä - niitä on jo matkan varrella ollutkin, ainakin yksi suurempi (häiden alla). Koen kuitenkin, että olemme keskimääräistä onnekkaampia, kun olemme löytäneet toisemme jo nuorina ja saaneet jakaa toistemme kanssa elämämme tärkeät kasvuvuodet. Molemmilla on paljon omia ystäviä, työ- ja harrastuskuvioita, joten emme ole jääneet nyhjäämään vain keskenämme. Minulla on vahva luottamus siihen, että pystymme puhumaan kaikesta.
Kaiken tämän jälkeen myönnän, että näin kolmikymppisenä pahin pelkoni on sama kuin ap:n: että mies jossain vaiheessa kokee, että haluaa sittenkin kokeilla jotain muuta ja jään itse kaikkien näiden vuosien jälkeen tyhjän päälle. Se, mitä suhteemme minulle on antanut ja antaa, ylittää kuitenkin tämän pelon. Kun ympärilleen katsoo, on helppo huomata, että pariskunnat eroavat monista syistä, eikä tämä ole sen suurempi uhkatekijä kuin monet muutkaan.
Alue: Aihe vapaa
16-vuotiaasta ja olleet naimisissakin yli kymmenen vuotta. 40 vuotta lähestyy, mutta toistaiseksi ollaan säästytty isoilta kriiseiltä. Ne mitä on ollut, eivät ole aiheuttaneet mitään vauhtivaiheita tms. Seksi on nyt parempaa kuin koskaan. Mua aina kummastuttaa se kuvitelma, että seksi olisi samanlaista kuin ekalla kerralla. Sitä voi kypsyä ja kehittyä samankin ihmisen kanssa!