G: Kannatatteko subjektiivista päivähoito-oikeutta?

Niin heti siihen tulee kaikenlaisia sääntöjä. Kellä on liian suuret tulot, kuka on vääränikäinen, kellä liian vähän tunteja, kuka ei tee riittävän järkevää työtä. Vertailukohtana mikä tahansa kunnallinen palvelu, jota ei ole pakko järjestää. Esim aikuisten hammashuolto oli ennen tämmöinen, eihän tavallinen ihminen päässyt sinne ollenkaan, vaan pakko oli mennä yksityiselle.



Jos päivähoitoon tulee harkinnanvaraa, niin sitä sitten käytetään. Ja se iskee nimenomaan opiskelijoihin ja työuran alussa oleviin kaikkein kovimmin. Minä olen jo ollut työelämässä niin kauan, että mulla olisi tiukan paikan tullen mahdollisuus palkata vaikka omalla rahalla jos olisi tarvis.



Ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta päiväkotipaikan sai suhteilla tai olemalla sosiaalitapaus.

Niin heti siihen tulee kaikenlaisia sääntöjä. Kellä on liian suuret tulot, kuka on vääränikäinen, kellä liian vähän tunteja, kuka ei tee riittävän järkevää työtä. Vertailukohtana mikä tahansa kunnallinen palvelu, jota ei ole pakko järjestää. Esim aikuisten hammashuolto oli ennen tämmöinen, eihän tavallinen ihminen päässyt sinne ollenkaan, vaan pakko oli mennä yksityiselle.

Jos päivähoitoon tulee harkinnanvaraa, niin sitä sitten käytetään. Ja se iskee nimenomaan opiskelijoihin ja työuran alussa oleviin kaikkein kovimmin. Minä olen jo ollut työelämässä niin kauan, että mulla olisi tiukan paikan tullen mahdollisuus palkata vaikka omalla rahalla jos olisi tarvis.

Ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta päiväkotipaikan sai suhteilla tai olemalla sosiaalitapaus.

No mä en kyllä jaksa ajatella että se näin menisi. Vaan opiskelupaikan hyväksymistodistus riittäisi hoitopaikkaan ja kunta olisi velvollinen sen järjestämään. Onhan nytkin niin että kunnat joutuvat järjestämään hoitopaikan aika nopeasti äidin työllistyessä, muuten niihin pitää hakea jo hyvän aikaa ennemmin. En kannata että työnlaatua, määrää tms. kytättäisiin, riittäisi että on joku todistus siitä hoitopaikka on tarpeellinen ja kunta olisi silloin VELVOLLINEN hoitopaikan järjestämään. Ei tietenkään niin että esim. opiskelijat eivät hoitopaikkaa saisi.

Teen sijaisuuksia päiväkodeissa ja nähnyt, mitä arki siellä on (ja nyt kyse ei ole vain yhdestä päiväkodista vaan noin kymmenestä). Jatkuvaa pulaa henkilökunnasta ylisuurissa lapsiryhmissä. Ainoastaan keskitien kulkijat pärjäävät päiväkodissa suht hyvin. Jos lapsi on luonteeltaan ujo, hitaasti lämpiävä jne., hän kärsii jatkuvasti vaihtuvista ihmisistä ja suuresta ryhmästä. Jos lapsi on kiltti ja helppo, häntä ei välttämättä päiväkotipäivän aikana huomioida mitenkään. Hän tekee kaikki, mitä pyydetään: ei saa välttämättä positiivista huomiota, sillä sitä ei muista kiireessä antaa. Eikä saa negatiivista huomiota, sillä toimii aina sääntöjen mukaisesti. Vilkkaat ja häiriökäyttäytymistä harrastavat lapset saavat eniten huomiota mutta harvoin sitä positiivista ja hekin kärsivät henkilökuntavajeesta, sillä ryhmän dynamiikka ja rutiinit muuttuvat heti ja he käyvät sen vuoksi ylikierroksilla.



Joten, paras kaikille olisi, että päiväkotiin menisivät ainoastaan ne lapset, jotka hoitoa oikeasti tarvitsevat ja toki harkinnanvaraisin perustein muut.



Joku järkevä systeemi tähän pitäisi kehittää...

Meillä eskarilainen oli kokopäivähoidossa (8-16), kun minä olin saikulla kotona (siis koko vuoden).

Meillä eskarilainen oli kokopäivähoidossa (8-16), kun minä olin saikulla kotona (siis koko vuoden).

ei olisi sunkaan lapselta hoitopaikkaa vienyt. Vaan sairaslomasi olisi ollut syy hoitopaikan saantiin. Itseäni nyppii eniten se kun mammat tuntuvat pitävän uuden lapsen syntyä syynä vielä vanhempi hoitoon. Siinä ei ole mitään järkeä! Tietenkin jos vanhemmalla uupumus tai masennus tms. sitten olisi ne perusteet!

Niin heti siihen tulee kaikenlaisia sääntöjä. Kellä on liian suuret tulot, kuka on vääränikäinen, kellä liian vähän tunteja, kuka ei tee riittävän järkevää työtä. Vertailukohtana mikä tahansa kunnallinen palvelu, jota ei ole pakko järjestää. Esim aikuisten hammashuolto oli ennen tämmöinen, eihän tavallinen ihminen päässyt sinne ollenkaan, vaan pakko oli mennä yksityiselle. Jos päivähoitoon tulee harkinnanvaraa, niin sitä sitten käytetään. Ja se iskee nimenomaan opiskelijoihin ja työuran alussa oleviin kaikkein kovimmin. Minä olen jo ollut työelämässä niin kauan, että mulla olisi tiukan paikan tullen mahdollisuus palkata vaikka omalla rahalla jos olisi tarvis. Ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta päiväkotipaikan sai suhteilla tai olemalla sosiaalitapaus.

No mä en kyllä jaksa ajatella että se näin menisi. Vaan opiskelupaikan hyväksymistodistus riittäisi hoitopaikkaan ja kunta olisi velvollinen sen järjestämään. Onhan nytkin niin että kunnat joutuvat järjestämään hoitopaikan aika nopeasti äidin työllistyessä, muuten niihin pitää hakea jo hyvän aikaa ennemmin. En kannata että työnlaatua, määrää tms. kytättäisiin, riittäisi että on joku todistus siitä hoitopaikka on tarpeellinen ja kunta olisi silloin VELVOLLINEN hoitopaikan järjestämään. Ei tietenkään niin että esim. opiskelijat eivät hoitopaikkaa saisi.

Välillä on jopa esitetty toiveita vanhustenhoidon subjektiivisesta oikeudesta.

Kyllähän ne vanhuksen nykyäänkin pitää hoitaa, eikä heitä saa heitteille jättää. Mutta niin vaan jätetään hoitamatta ja jätetään heitteille.

Oikea elämä ja toiveet eivät vaan kohtaa.

Miksi kohtaisivat lastenhoidossa kun eivät kohtaa millään muullakaan osa-alueella?

jotain kustannussäästöjä on löydyttävä.

Jos subjektiivinen päivähoito poistettaisiin niin kunnan lakkauttaisivat päiväkoteja reilusti eikä maksaisi yksityisiä ostopalveluna. Simä hoitaja jonka mielestä ryhmissä on liian meluista ja rauhatonta olen varmasti oikeassa mutta tämä ei mitenkään liity subjektiiviseen oikeuteen. Ei ne ryhmäkoot pienenisi, miksi pienenisi? Vaan kokonaisia päiväkoteja lakkautettaisiin koska kunnilla ei olisi velvollisuutta enää hoitoa järjestää.

Olen itse suurituloinen enkä koskaan käyttänyt esikoiselle kunnallista ennen koulua ja kuopus oli kotona 3v asti palkatun yksityisen hoitajan kanssa. Koskaan emme saaneet lähipäiväkodista paikkaa mutta ei sitä olisi muuttanut se että subjektiivinen oikeus olisi poistettu, se tarha olisi varmasti lakkautettu ja sulautettu läheiseen jättipäiväkotiin.



Älkää olko naiveja ja kateellsia ja perustelko tärkeitä yhteiskunnalllsia asioita siihen ettei naapurin Marketan muksu saisi olla tarhassa.

Jos lapsille ei järjesty automaattisesti hoitopaikkaa niin terve vaan naiset jotka yritätte saada pätkätyön kanssa niitä hoitopaikkoja ja jos pätkiin tulee aukko niin lapsi lentää pihalle tarhasta ennenkun ehdit hönkäistä subjektiivinen oikeus. Ja taas uusi harkinannvarainen hakuprosessi 4kk jonka aikana et voi ottaa vastaan työtä kun ei ole hoitopaikkaa.

Älkää nyt äidit toisiltanne oksaa sahatko, riittää kun miehet sen tekevät.

Verratkaapa vaikka lääkäripalveluihin. Kun ihmisillä on rahaa käydä yksityisellä, niin terveyskeskusten alasajo jatkuu.



Jotenkin tuntuu kamalalta, että nuoret naiset ajavat näin sydämetöntä politiikkaa, että päivähoitoa ajetaan alas. En ymmärrä.



Rahastahan tässä ei ole kyse. Kyllä rahaa on vaikka kuinka paljon, kyse on siitä mihin se käytetään. Jos edes lapsiperheet eivät koe päiväkotipalveluiden laatua ja saavutettavuutta tärkeänä, niin kuka niitä sitten puolustaa.



Ilman subjektiivista päivähoitoa nuorten äitien on todella vaikea päästä työmarkkinoille.



Jos siitä luovutaan, niin päiväkotiverkko harvenee, pienistä kunnista on saatavilla vain pph-palveluja. Isoissa kaupungeissa onnekkaimmat saavat paikan kaupungin toiselta laidalta, vähemmän onnekkaat ovat jonossa ja käyttävät mitä sattuu random-lapsenlikkoja. Kyselkää nyt hyvt ihmiset vanhemmiltanne millaista päivähoito oli 1970-luvulla.



Lasten epätasa-arvo tietenkin kasvaisi myös.



Jotenkin pelottaa kuinka kovia arvoja monet ajavat täällä. Jokainen on vaan oman onnensa seppä ja hyvinvointivaltio alas.



Meillä on kolme lasta ja ovat onnellisesti olleet kunnallisia päivähoidossa.

puolipäiväisenähän moni työtön/opiskelija/pätkätyöläinen lastaan siellä pitää, koska ei rahat edes riittäisi kokopäivähoitoon.



Lapsen paras on usein se, että on muiden lasten parissa ja saa ohjattua toimintaa. Estää syrjäytymistä ja hyvissä ajoin nähdään lisätukea tarvitsevat lapset ennen koulua.

saisi olla vielä ilmainenkin se kunnallinen hoito

Sitä pitäisi mielestäni rajata, ei poistaa kokonaan.



Rajata niin, ettei äitiyslomalaisten/hoitovapaalaisten sisarukset saisi päivähoitopaikkaa ilman päteviä perusteita. Sama kotona olevilla, vaikkapa työttömillä. Jos voi osoittaa, että hakee aktiivisesti töitä, päivähoitopaikan saisi. Jos ei voi osoittaa, niin sitten ei päivähoitopaikkaa. Jos vanhempi tai vaikka se vauva sairastuu vakavasti tai tulee joku muu tällainen tilanne, todistuksella saisi päivähoitopaikan. Jne.



Mutta en todellakaan kannata sitä, että kotona olevien vanhempien lapset viedään hoitoon aamusta iltaan.



Kyllä mua syletti, kun eräs naapuruston äiti taisteli oikeudestaan pitää vanhempi lapsi hoidossa kun jäi itse äitiyslomalle. Hän halusi nimenomaan pitää lapsen siinä lähipäiväkodissa, jonne on muutama sata metriä, jotta voi viedä lasta helposti hoitoon. Päiväkoti ehdotti osapäivähoitoa. Ei se käynyt, koska ei hän voi kesken päivän vauvan kanssa hakea lasta hoidosta!!! Piti päänsä, sai kokopäiväpaikan ja isä vei ja haki lapsen työmatkoillaan. Sillä välin äiti oli vauvan kanssa muutaman sadan metrin päässä. Oli liian vaikeaa hakea lapsi itse, kun vauvan rytmeistä ei tiedä...sama selitys tietysti sille, kun ehdotin seurakunnan ja kunnan kerhoja, joihin olin itse vienyt isompia lapsia. Ei, liian vaikeaa vauvan kanssa...onhan se elämä vaikeaa, jos siitä tekee vaikeaa. Pitäisikö sitten miettiä, mikä on oma kapasiteetti tehdä ja hoitaa niitä lapsia?

Meillä on 3 lasta ja isommat ovat olleet myös kotona aina vauvavapaiden aikana.



Jos jompikumpi vanhemmista on kotona, pitäisi lastenkin saada olla kotona, ellei lääkäri tai muu asiantuntija toisin määrää.

Eli kannatatteko, oletteko sitä käyttäneet vai ovatko lapset olleet kotona silloin kun tekin?

Minä en kannata. Hoitopaikoista on pulaa ja en näe muutenkaan mitään perustetta tällaiselle toiminnalle. Itselläni on kaksi lasta, esikoinen jäi kotiin kun jäin äitiyslomalle. Opiskelen toista ammattiani ja molemmat lapset menivät hoitoon kun jatkoin opiskelua/osa-aikatöitä. Ainoastaan tietyistä harkinnanvaraisista syitä isompi lapsi voisi mielestäni mennä hoitoon, esim. mielenterveysongelmat, lapsen erityistarpeet jne.

Yhteiskunnalla ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää tällaista systeemiä.

Ja ei kyllä ihmisten ahneudella ole rajaa, johan siitäkin tuli hirveä itku, kun ei enää saanut kuntalisää, jos virikehoidatti esikoista...

Perhesuunnittelu voisi olla monelle kova sana myös. Ei lapsia ole pakko suoltaa määräänsä enempää.

Velkaa tehdään minkä keretään, että löysäperseet saa jtakaa lapsitehtailua, kun aina voi hoidattaa isommat ilmaiseksi päiväkodissa...

Lapsen paikka on pienenä kotona isän tai äidin seurassa. itsekin olen yrittäjänä kasvattanut lapseni kotona ilman kunnallista päivähoitoa. Valtaisat määrät verorahoja tungetaan siihen että laiskat ja rahanahneet vanhemmat tunkevat lapsensa näihin epäeettisiin tehohoitoloihin. Lapsiparat saattavat joutua olemaan jopa melkein kellonkierrosken vieraiden tätien välinpitämättömyyden seurassa ja muiden lasten kiusattavana.

Usein vanhemmat vievät pekkasten ym. ajaksi lapsensa päivähoitoon että saavat itse laikotella kotna. Tähänkin he ovat keksineet oivan selityksen "lapsi ei saa muuten virikkeitä eikä opi sosiaaliseksi"

Ainakaan kokopäiväisenä. Osa-aikainen riittää jos kerran hoitaja on kotonakin. Mielenterveysongelmat pitää hoitaa jotenkin muuten kuin viemällä lapsi kalliiseen hoitoon, en usko että se auttaa yhtään mitään että lapsi viedään turvalliseen ympäristöön osaksi päivää.

Ongelmaperheille pitäisi olla jotain muuta apua ja hoitopaikkoja kuin "tavalliset" päiväkodit.