Omituisin kohtaamasi ihminen tai oudoin vuorovaikutustapahtuma tms. jonkun

Ilmeisesti professori tms. Mutta siis yliopistolla ollut töissä, nykyään eläkkeellä.



Istuu aina tuossa paikallisessa kuppilassa yleensä oluttuoppi edessä ja kirjoittaa kirjeitä kansanedustajille. Sanoo aina ääneen, mitä kirjoittaa ja luetuttaa kirjeet lopulta muilla, jotka ovat käymässä baarissa.



Tämä siis tapahtuu ihan oikeasti joka päivä. Ihan asiapitoisia ne kirjeet ovat olleet, ei sen puoleen (olen siis joskus lukenut muutaman niistä). Joskin välillä teksti on vähän korkealentoista =D

Kävelin Helsingin rautatieasemalla kohti metroa työpalaverin jälkeen. Huomaan miehen joka katsoo minuun päin mutta päällään jotenkin kummallinen ilme, silmät selällään ja suu vähän auki. Mietin että ei kai hänellä vaan ole joku sairaskohtaus, että pitäisikö kysyä onko hänellä kaikki hyvin. Ei näytä kuitenkaan deekulta tai narkkariltakaan vaan ihan siistin näköinen 30-40 v. mies. Yhtäkkiä tämä mies tulee mun eteen ja sanoo: "Anteeksi, sä olit vaan niin ihanan näkönen että jäin moukkamaisesti tuijottamaan. Anteeksi!" ja suorastaan juoksee poispäin. Aika hölmistyneenä jäin katselemaan. Ei sitä yli kolmekymppinen kahden äiti tuommoista odota kun kaupungilla kulkee.

Olikohan sama mies kyseessä? :D

t.9

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:55"]

Olin kerran kaverini kanssa sellaisen Lehtikeräys jutun päällä istumassa. Sitten sitä vastapäätä olevasta talosta tuli semmonen nainen ehkä joku 30 vuotias ja sanoi ettei sen päällä saa olla. Sitte me lähettiin pois. Vähän ajan päästä me tultiin takas siihe vaan nojalla. Se nainen seiso siin sen pihalla ja kuvasi meitä sen kännykällä (tai siltä se näytti). Me lähettiin taas pois vähän kauemmaks. Päätettiin lähtee sille mun kaverille. Me kuljettiin sen naisen talon ohi ja se alko lähestyy meitä sen pihaa pitkin lehtirulla kädessä. Mä ja mun kaveri lähettiin juoksee iha täysii pois. Oli aika outo kokemus. En tiiä aikokse lyödä meitä sillä lehdellä.

[/quote]

Suosittelen opiskelemaan vielä vähän lisää suomen kieltä, ja palaamaan palstalle vaikka täysi-ikäisenä.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 13:42"]

Työskentelin vaateliikkeessä ja sain asiakkaaksi n. nelikymppisen miehen.

"Joo heh pitää ostaa farkut, kuten ehkä huomaan niin mulle kävi vahinko heh." 

Äijä oli kussut housuunsa. 

Eikä ollut eka kerta, kun tulee kuset housussa ostamaan housuja. Oli joskus jopa vempannut sovituskopissa.

[/quote]

Joku kusifetissi? Äijä kiihottuu siitä, että menee kusisissa farkuissa ostamaan myyjätytöiltä uusia farkkuja? Tuli vaan mieleen...

Omituisin ihminen on känsälän mikko.

Baarin tupakkapaikalla mies kysyi minulta olenko Venäläinen. Luulin ensin tarkoittavan sukunimeä ja vastasin että "Eikun mie olen Virtanen," josta mies kiivastui ja alkoi tivata olenko rys sä.

Olen savoa puhuva pottunokka,en todellakaan ymmärrä mistä mies sai päähänsä että olisin Venäjältä.

Vierailija kirjoitti:

nyt äkkiseltään ei tule mieleen muuta kuin sellainen, kun vanha dementoitunut rouva tarvitsi apuani, hänen housujensa nappi oli irronnut, eivätkä housut pysyneet päällä ollenkaan. Onneksi löysin takahuoneesta hakaneulan. Minun piti kiinnittää hakaneula housuihin oikeaan kohtaan, että rouvan housut pysyivät päällä. Omasta mielestäni oli hyvin vaivaannuttavaa auttaa jo fyysisesti näin läheltä mutta kätkin vaivaannukseni ja tilanne selvitettiin. Rouva on asioinut kaupassa pitkään ja asioi varmasti edelleen. Ei välttämättä muista tuota tapahtumaa, koska on niin huonomuistinen. Rouva pitää muuten kohteliasta etäisyyttä, tuon tilanteen omituisuus oli siis siinä, että piti astua sen tietyn korrektin ja kohteliaan rajan yli lähemmäs ihmistä.

Aika extreme-kokemus!

Omituisin mies Mikko känsälä jolla ei ole tyttöystävää pitää silti mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia

Nuorena vastasin työpaikkani puhelimeen tulleeseen puheluun lankapuhelin aikaan. Riikinruotsia puhunut rouva toisessa päässä ihmetteli, kuka täällä päässä oikein vastasi. Vaihdoin kielen ruotsiin ja kerroin hänen soittaneen helsinkiläiseen virastoon. Ensihämmennyksen jälkeen ja todisteltuani että "verkligen ni har samtalt till Finland", rouva kertoi soittavansa Tukholmasta. Siitä alkoi ralliruotsinkielinen keskusteluni hänen kanssaan. Rouvaa kiinnosti säätila Helsingissä ja kaikenlaiset asiat suomesta, joita en enää muista. Rupateltiin jonkin aikaa ja hän kertoi omasta elämästään ja kaupunginosastaan, jossa asui. Eniten ihmetteli, että suomessa vastataan myös ruotsiksi - ainakin kaksikielisillä paikkakunnilla virastoruotsiksi.