Omituisin kohtaamasi ihminen tai oudoin vuorovaikutustapahtuma tms. jonkun

sattui viime kesänä. Päätin hetken mielijohteesta mennä arki-iltana yhdelle oluelle lähikuppilaan, jossa olin käynyt edellisen kerran varmaan 6 vuotta sitten. Siellä minut vinkkasi juttuseurakseen ehkä vajaat 5-kymppinen mies. Hän kertoi olevansa työtön, mutta 3-4 vuotta sitten hänellä oli ollut lähiostarilla myyntipöytä. No, ostarillahan on usein käsitöitä ja kaikenlaista krääsää myynnissä ja hyvin harvoin olen kiinnittänyt myytäviin tavaroihin tai niiden myyjiin huomiota. Mies kertoi nähneensä minut usein ostarilla silloin. Hän kertoi missä kaupoissa olin käynyt ja kuvaili aivan oikein jopa mieheni ulkonäön. Tämä oli hämmentävää, koska tämä myyjämies ei näyttänyt minusta yhtään tutulta, en muistanut nähneeni häntä ollenkaan. Ei mulla mitenkään stalkattu olo ollut - onhan sieltä myyntipöydän takaa varmaan aikaa katsella ihmisiä. Mutta vähän spooky ajatus, että voit huomaamattasi kohdata usein jonkun, joka voi tehdä sinusta tarkkojakin havaintoja ja itse olet siitä autuaan tietämätön.

--op!

Minua on luultu 2 kertaa maksulliseksi. Olin aivan kiltti tyttö, neitsyt ja erittäin yllättynyt.



Kerta 1. Olin menossa vaihto-oppilas haastatteluun ja tulin yö-junalla pohjoisesta. Helsingin rautatieasemalla parrakas nelikymppinen mies pysäytti minut ja kysyi: "Kelpaisiko tytölle rahahommat?"



Kerta 2. Kotikaupungissani Pohjois-Suomessa, normaalin näköinen mies tuli puistossa juttelemaan säästä minulle ja kaverilleni, aivan normaalia yleistä läppää jauhettiin, kysyi yllättäen: Paljonko nykyään maksaa nuori tyttö täällä päin?



Ikää minulla oli molemmilla kerroilla 16-17 vuotta.

Ja siinä eteisessä törmättiin kaksin, kun olin itse menossa hakemaan jotain keittiöstä eteisen kautta ja hän tuli aataminasussa saunasta. Kumpikin katsoi hetken järkyttyneenä toisiamme ja sitten jatkoimme sanomatta yhtään mitään kumpikin tahollemme. Koskaan ei tullut tuosta tapauksesta mitään puhetta. Molemmat "unohtivat" sen kohteliaasti, vaikka kohta istuimme nenäkkäin täysissä vaatetuksissa kahvipöydässä.

Ei kai ne oikeasti maksulliseksi luule, mutta haluavat vittuilla jotain. Minullekin nuorempana huudeltiin kaikkea perään kun kävelin kaupungilla. Enkä ollut kaunis tai pukeutunut provosoivasti. Onneksi aika hoitaa tällaiset ongelmat. :)

Minua on luultu 2 kertaa maksulliseksi. Olin aivan kiltti tyttö, neitsyt ja erittäin yllättynyt.

Kerta 1. Olin menossa vaihto-oppilas haastatteluun ja tulin yö-junalla pohjoisesta. Helsingin rautatieasemalla parrakas nelikymppinen mies pysäytti minut ja kysyi: "Kelpaisiko tytölle rahahommat?"

Kerta 2. Kotikaupungissani Pohjois-Suomessa, normaalin näköinen mies tuli puistossa juttelemaan säästä minulle ja kaverilleni, aivan normaalia yleistä läppää jauhettiin, kysyi yllättäen: Paljonko nykyään maksaa nuori tyttö täällä päin?

Ikää minulla oli molemmilla kerroilla 16-17 vuotta.

Appiukko oli unohtanut laittaa vessan oven lukkoon kun seisoi vessassa pienessä kumarassa laittamassa itselleen peräpukamavoidetta. Tuijotettiin kummatkin vähän aikaa toisiamme hämmentyneinä kunnes vinkaisin "anteeksi!" ja laitoin oven kiinni. Ovi loksahti lukkoon heti tuon jälkeen.



Appivanhemmat olivat siis meillä käymässä ja appi oli vähän ennen tuota selittänyt miehelleni kuinka joutuu käyttämään rasvaa pukamiinsa (ihanaa...). Eipä tuon tapauksen jälkeen enää kuultu peräpukamista ja muutenkin välteltiin jonkin aikaa toistemme katseita :D

kuinka Helsingin rautatieasemalla joku mies kysyi äidiltäni "paljonko?" ja osoitti minua. Äiti veti minut mukanaan muualle aika nopeasti. Olin tuolloin 11-vuotias.

Kehui mua hyvin säilyneeksi!



Olin matkamyyjä ja asiakas ei kertonut milloin matkustaa. Mutta varata olisi pitänyt. Ihan ei ollut selvillä seurueen kokokaan. Mutta tyttö on hyvä ja varaa vaan, jotta on paikat, jos suvaitsevat tulla matkalle joskus kesällä.

Yläasteella ollessani soitimme ystäväni kanssa jostain syystä (leirikoulu, nälkäpäivä, taksvärkkikeräys?) kerrostaloissa ihmisten ovikelloja ja yritimme myydä heille joko herkkukoriarpoja tai kuulakärkikyniä (täh?).



Soitimme yhtä ovikelloa, ja oven avasi alaston nainen. Nähtyään ilmeisesti jonkun aivan muun kuin oli olettanut, hän hämmentyi (samoin kuin me), sanoi "anteeksi" ja veti oven kiinni. Hetken kuluttua se avautui uudestaan, nyt vähän vähemmän, ja nainen kysyi meiltä edelleen alastomana ja puolittain oven takana, mutta haluten selvästi normalisoida tilanteen: "Niin mitä te siis halusittekaan?"



Tässä vaiheessa me olimme ehtineet jo lähes tirskuntavaiheeseen ja saimme vaivoin sanottua, että olimme myymässä mitä sitten olimmekaan myymässä, ja nainen tuumi, ettei nyt kuitenkaan taida ostaa. Sitten sanoimme kaikki tosi luontevasti hei, ja ovi sulkeutui.



Jostain syystä päätimme myyntikierroksen siltä erää.

Tapasin 42-vuotiaan miehen eräässä kahvilassa Helsnigissä. Mies alkoi melko pian itkeä, ja kertoa kuinka hänellä on vaikeaa, kun hänellä on esim. skitsofrenia ja hän on niin kauhean yksinäinen, ja kaikki naisetkin jotka on deittaillut hylkää hänet koska hän on kuulemma tylsä. Kertoi olevansa henkisesti hyvin herkkä ihminen, liiankin (joo, sen uskon, itki naama punaisena kuin pikkulapsi), sellainen särkyväinen. Tämän jälkeen kertoi haluavansa 5 lasta (joo, hänen geeninsähän varmaan jokainen lapsille haluaisi, ja olisi varmaan tosi osallistuva isä)!



Ja sitten kun kohteliaasti päättelin tapaamisen ilmoitin tälle miehelle kun hän soitti, että en minä nyt usko että meistä tulee kumminkaan paria, niin alkoi uhkailla itsemurhalla ja itkeä taas, kun olin niin kauniskin kuulemma. Seuraavien viikkojen aikana sain vuorotellen raivokkaita ja itkuisia puheluja ja soittoja. Välillä: "AI EI PÄRSTÄ MIELLYTTÄNYT HUORA PERKELE" ja välillä "Mun elämällä ei oo mitään merkistysät jos en saa sua *kyynel* ". Pelottavaa se oli.

Penkillä istui kolmen pultsarin ryhmä, kun siihen saapui jokin isokokoinen kaveri nahkatakissa hieman aineissa tai humalassa. Ja tämä lykkäsi yhdelle niistä pulsareista rahaa kouraan, vetäisi vetskarin auki ja pultsari alkoi imeä nahkatakkiäijää. Siinä yhden mummon kanssa huomattiin, miten mies alkoi nautinnollisesti keinuttaa lanteitaan tahdissa. Ja vilkaisimme nopeasti toisiamme mummo ja minä ja aloimme kumpikin katsella jonnekin kauas rautatientorille päin. Ajattelin vanhaa mummoa, että kas kun ei pyörtynyt, alkanut kirkumaan tai muuta. On nämä Helsingin mummot varmaan elämässään nähneet näitä vaikka kuinka paljon, vaikka niistä he eivät varmaan puhu kelleen.

en kylläkään usko, että on omituisin. Tätä pitääkin jäädä miettimään ja tulla kommentoimaan uudelleen, jos muistuu mieleen jokin oudompi juttu.



Mutta asiaan:



Olimme isolla porukalla juhlistamassa sukulaisen syntymäpäivää eräässä "vanhemman väen" tanssipaikassa (en itse kylläkään tanssi). Olin vähän yli parikymppinen. Jossain vaiheessa iltaa poikaystäväni hihasta nykäistiin, ja mustalaismies kysyi, saako hän viedä minut tanssimaan. En ollut edes huomannut koko miehen olemassaoloa, eikä hän ollut puhunut minulle mitään koko iltana. Poikaystävä totesi vain, että sitä täytyy kysyä minulta itseltäni.



Mustalaismies ei kysynyt.



Mutta kävi vielä neljä kertaa sen illan aikana kysymässä samaa asiaa, aina poikaystävältäni, saaden aina saman vastauksen.



En tiedä, onko tämä mustalaisilla tavallisempikin tapa, mutta minusta tuntui silloin hyvin omituiselta.



Toinenkin mustalaismies muistuu mieleeni. Olin kassalla töissä, kun hän tuli kysymään minulta puhelinnumeroa. En antanut, muun muassa siitä syystä, että seurustelin silloinkin. Keskustelu meni jotenkin näin:



Mies: Saisinko sun puhelinnumeron?

Minä: Valitettavasti en sitä halua antaa. Olen varattukin.

Mies: Anna.

Minä: En mä nyt kyllä anna.

Mies: Lähde treffeille mun kanssa.

Minä: En lähde, mulla on mies.

Mies: Sähän lähdet! (Todella kovalla ja uhkaavalla äänellä)



No onneksi tuli muita asiakkaita ja pääsin siitä tyypistä eroon (alkoi pelottaa), mutta eikös mokoma jäänyt kaupan edustalle norkoilemaan. Onneksi oli paljon asiakkaita :)



En todellakaan ole rasisti, sen haluan mainita. Nuo vaan sattuivat olemaan mustalaisia, ja mainitsen sen siksi, että tällainen tapa saattaa olla heille luonnollinen, kun taas tällaiselle perussuomitytölle ei todellakaan ole :)

No pikkujouluissa tämä nainen sai kadekohtauksen, kun muutkin ovat hyvissä väleissä miehensä kanssa. Siis silleen työkavereina. Kehuskeli kaikille, että menevät kotiin ja hän saa, te ette!



Oli varmaan kiva tulla töihin kun kaikki kuittaili next day. Vieläkin saa kuulla saamisista.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 23:22"]

Onko teillä oikeasti noin tylsät elämät, että edes muistelette tämmösiä. Vai oletteko kaikki maalta missä muistellaan 20 vuotta jälkeen päin jos joku sanoi joskus kännissä jotain hassua tai katsoi "kummallisesti"?

Tai jonkun mt potilaan höpötyksiä jaksatte vauhkota.

Jännää kun mummolassa.

[/quote]

Eihän tässä ollut kyse siitä, että olisi tylsää. Jotkin asiat vain jäävät mieleen. 

Meilläkin on jäänyt lentäväksi lauseeksi se "Ootsä rotusorttooooo?" Joten tilanteen muistaa, vaikka siitä on YLI 20 vuotta aikaa. Tosin jos elämäni olisi ollut tylsää, en ikinä olisi päätynytkään juuri tuohon baariin juuri tuona iltana.

Perjantai-iltana Riihimäen keskustassa tulee vastaan nuori mies, aivan selvä- ja täysipäisen näköinen, sanoo "ikinä en ole sulle mitään antanut mutta tästä saat," tyrkkää täyden, avaamattoman olutpullon käteen, ja jatkaa matkaansa.

Ei siinä muuta osannut kuin huikata kiitokset loittonevalle selälle. Ihan kuranttia tavaraa pullossa oli.

Muutama vuosi sitten sattunutta.

Olin tulossa kioskista ulos kun eteeni tuli nuori hauskannäköinen mies. Kysyi kuiskaten "riittääkö 300?"Luulin hänen puhuvan puhelimeen ja olin väistämässä kun hän katsoi minua silmiin. "No 500?". Sanoin en ole myynnissä ja kiiruhdin pois.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2012 klo 21:23"]

kuinka Helsingin rautatieasemalla joku mies kysyi äidiltäni "paljonko?" ja osoitti minua. Äiti veti minut mukanaan muualle aika nopeasti. Olin tuolloin 11-vuotias.

[/quote]

HYI HELVE....! 

Työskentelin vaateliikkeessä ja sain asiakkaaksi n. nelikymppisen miehen.

"Joo heh pitää ostaa farkut, kuten ehkä huomaan niin mulle kävi vahinko heh." 

Äijä oli kussut housuunsa. 

Eikä ollut eka kerta, kun tulee kuset housussa ostamaan housuja. Oli joskus jopa vempannut sovituskopissa.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2012 klo 11:19"]

nyt äkkiseltään ei tule mieleen muuta kuin sellainen, kun vanha dementoitunut rouva tarvitsi apuani, hänen housujensa nappi oli irronnut, eivätkä housut pysyneet päällä ollenkaan. Onneksi löysin takahuoneesta hakaneulan. Minun piti kiinnittää hakaneula housuihin oikeaan kohtaan, että rouvan housut pysyivät päällä. Omasta mielestäni oli hyvin vaivaannuttavaa auttaa jo fyysisesti näin läheltä mutta kätkin vaivaannukseni ja tilanne selvitettiin. Rouva on asioinut kaupassa pitkään ja asioi varmasti edelleen. Ei välttämättä muista tuota tapahtumaa, koska on niin huonomuistinen. Rouva pitää muuten kohteliasta etäisyyttä, tuon tilanteen omituisuus oli siis siinä, että piti astua sen tietyn korrektin ja kohteliaan rajan yli lähemmäs ihmistä.

[/quote]

Mielestäni tuossa ei ole mitään omituista.

Joskus joku tuntematon rouva alkoi yllättäen sättiä minua kaupassa (olin asiakkaana). Ei selvinnyt, mikä rouvalla oli vialla. Kenties joku mielisairaus tai dementia. Sillä hetkellä olin huuli pyöreänä, että mistä ihmeestä on kyse.