Kuinka selviän tästä?
Eilen elämäni hajosi sirpaleiksi. Sain tietää, että miehelläni on toinen. Pahinta ehkä on, että hän on rakastunut tähän. Hän todennäköisesti jatkaa elämäänsä tämän toisen kanssa. Se sattuu niin saatanasti, tuntuu kuin sydämeni olisi revitty irti rinnasta. Tuntuu niin väärältä, että kuukauden huuman jälkeen meidän vuosia kestänyt suhde lentää romukoppaan. Tiedän, että sellaista sattuu, mutta kyllä tuntuu uskomattoman pahalle kun omalle kohdalle sattuu. Eilen itkettiin kummatkin yhdessä, hän ei olisi halunnut satuttaa. Olisi miettinyt kaksi kertaa, minuun sattui ja pahasti. Surettaa jo nyt, että jonain päivänä lapset kyselee miksi äiti ja isi ei ole yhdessä. Nyt ovat vielä niin pieniä 10kk, 2v11kk. Minä en olisi halunnut, että käy näin. Osa minusta on jo antanut anteeksi, sillä katkeruus ei ainakaan kaunista elämää. Onneksi mies sentään rakastaa lapsiaan eikä halua heitä pois elämästään. Se olisi kestämätöntä. Meidän piti kohta muutta ensimmäiseen omaan kotiin, nyt siihen kotiin muuttaa mies ja se toinen mahdollisesti. Kotiin joka oli myös minun unelmani. Kuinka minä kestän sen. Tämä tuntuu niin epätodelliselta, toivoisin niin, että tämä olisi vain sairasta pilaa. Sattuu muistaa kaikki hyvät hetket, niin paljon muistoja. Tuleeko enää kukaan koskaan rakastamaan minua, pelottaa niin jäädä yksin. Varmasti loistava joulu tulossa :' -(
Kommentit (4)
Totta kai uusi suhde tuntuu upealta koska toista ei tunne ja on paljon puhuttavaa ja uutta. Sinä olet pienien lapsien kanssa kotona niin ei pelkoa että tapaat ketään.
Anna miehen mennä sovi tapaamiset ym. yritä vain alkaa elää omaa elämää. Miehelle tulee arki vastaan aika pian ja usko vain että on myös takaisin tulossa mutta toivottavasti olet silloin jo vahva.
Minä en ollut ja aikamoista työtä teetti ja moniin karikoihin osuttiin ennen kuin asiat saatiin sujumaan.
Hei,
ihan ensimmäiseksi iso halaus sinulle!! Muistan omasta kokemuksesta, miltä tuntuu, kun koko oma maailma menee yhtäkkiä palasiksi. Siksi pari käytännön neuvoa (jotka ainakin itseä auttoivat, vaikka kömpelöiltä kuulostavatkin):
nyt sinun on huolehdittava ihan fyysisestä jaksamisestakin. Ensinnäkin muista syödä ja juoda!! Jos et itse jaksa laittaa mitään, käy surutta vaikka mäkkärillä, kunhan vaan syöt. Toinen asia: nuku. Jos ei muuten onnistu, hae lääkäriltä lääkkeet (jos imetät, vähän hankalampaa). Kolmas asia: puhu. Äidillesi, ystävillesi, jopa miehellesi. Siksi aikaa olisi hyvä, jos saisit lapsesi hetkeksi hyvään hoitoon: äiti, anoppi, kummit tms.? Saisit rauhassa itkeä ilman huolta lapsista. Ja muutenkin vaadi, että miehesi, vaikkei suostuisi puimaan asiaa loputtomiin sinun kanssasi, kantaa nyt lastenhoidosta ja arkenne sujumisesta (käy kaupassa teille jne) isomman vastuun, jos vaan tulee toimeen lastenne kanssa riittävän hyvin. Tai hoitaa teille kotiapua tueksenne tms.
Esim. neuvolasta saa hyvää tukea tällaisissakin tilanteissa, jos vaan itse haluat. Et todellakaan ole ainoa äiti tässä tilanteessa.
Valitettavasti mitään helppoa tietä tai hyvää oloa lähiaikoina en uskalla sinulle ennustaa, mutta aivan 100 % varmasti elämä tuntuu jo vuoden päästä paljon, paljon paremmalta. Mitää isoja päätöksiä mistään ei nyt ehkä kannata tehdä eikä sinun tarvitsekaan, jo muutaman viikon päästä kaikkein pahin tuskavaihe on toivottavasti mennyt ohi ja pystyt ajattelemaan selkeämmin. Ja kuten joku kirjoittikin, ei tuo miehesi ratkaisu välttämättä ole lopullinen sekään, kun arki astuu uuteen ihanaan suhteeseen ja uusi ihastus huomaa jakavansa miehen ajan ja kiinnostuksen kahden taaperon kanssa. Mutta sitten onkin oma asiasi, kiinnostaisiko sinua tällaisessa mahdollisessa tilanteessa vielä suhteenne korjausyritykset.
Ja jos tilanne ei miehesi kanssa muutu, niin eiköhän, kun oikea aika tulee, oikea mieskin astu vielä elämääsi.
Nyt vaan paljon voimia sinulle ja lapsillesi, ota vastaan kaikki apu ja kuuntelu, jota nyt läheisiltäsi saat, äläkä jätä asioita miehesikään kanssa selväksi puhumatta joka tapauksessa! Selvittämättömät asiat jäävät turhaan painamaan teitä kumpaakin.
Pikkukoira
Onko miehesi nyt aivan varma että haluaa hylätä perheensä rakastumisen takia? Ihastumisia ja jopa rakastumisia saattaa hyvinkin tulla ja mennä vaikka parisuhteessa olisikin, mutta ei niihin tarvi hypätä suin päin mukaan. Silloin ei vielä tunne toista ihmistä ja toki se voi vaikuttaa tosi ihanalta kun vertaa tylsään perhe-elämään.
Se uusi suhde kuitenkin muuttuu myös ajan kanssa tavalliseksi " tylsäksi" arjeksi....
pyydä miestäsi miettimään vielä mitä on tekemässä. (oletan siis että sä olisit valmis antamaan anteeksi ja jatkamaan miehen kanssa?)
Jos mies kuitenkin lähtee niin voimia sinulle.!!! oletkin saanut jo tuossa edellä paljon hyviä neuvoja. Toivottavasti sinull aon live-elämässäkin paljon tukijoita!
Tollanen asia on aina kamala, varsinkin kun on lapsia. Voimia ja jaksamista sulle!! Mullaki oli vähä samanlainen tilanne exän kans, onneksi ei ollut yhteisiä lapsia..vehtas mun parhaan kaverin kans yli puol vuotta, meidän sängyssä!!Yök!! Ja kumpikin oli niin hyviä näyttelijöitä etten huomannut. Mies sitte sanoi haluavansa erota, ja lopulta sain selville mistä oli kyse! Siinä meni mies, koti ja kaveri samalla sekunnilla. Ja palkaksi sain vielä taudinkin...Onneksi lievän.. Kauan selvittelin asiaa kunnes yli pääsin, mutta haluan vaan sanoa että kyllä se aurinko vielä paistaa sullekki!!! Ja sulla oli kuitenki kaks ihanaa lasta jotka auttaa sua selviämään pahimman yli. nyt varmasti näyttää synkältä, mutta aika parantaa. Vanha sanonta jota kuulee liikakin, mutta yleensä totta...Ja voithan aina purkaa sydäntäsi tänne, kyllä täällä aina joku kuuntelee. Rauhallista joulua sinulle ja lapsillesi!