Lue keskustelun säännöt.
G: Oletteko yhteiskunnan elättejä vai pärjäättekö itse?
03.11.2012 |
Voi myös perustella miksi kuuluu valitsemaansa ryhmään.
Kommentit (67)
Minulla ja miehelläni tosin kummallakin bruttopalkka noin 3000 euroa, lapsia kaksi. Mutta itse olen paperinpyörittelijänä jukisella sektorilla eli veronmaksajat maksavat palkkani. Ja toinen lapsistamme on sairas, eli yhteiskunnalta kuluu tähän varoja.
Meitä pummeja on moneksi ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut koko ajan töissä siitä lähtien kun täytin 15v. "työllistyttyä
no" olen vastannut itse suurimmasta osasta ruokamenojani, vaatteet, kännykkälaskut, lemmikkini kulut ym olen maksanut tienaamillani rahoilla, vaikka asuin äitini luona. Vuokraa en hänelle maksanut mutta muuten hoidin omat kuluni. Ajokortti ym luonnollisesti tuli hankittua omakustanteisesti. En ole vielä kertaakaan ollut työttömänä, työni ohessa olen opiskellut ylioppilaaksi, haluamani ammatin sekä samaan alaan liittyvän erikoisammattitutkinnon. En saanut tulojeni vuoksi opinto-, tai muutakaan tukea. Kaikki työpaikkani olen hankkinut itse, menemällä paikan päälle kysymään töitä, en siis sukulaisen tms avustuksella tai suhteilla. Olen ylpeä tästä kaikesta ja säälin uusavuttomia sossupummi-tuttaviani. Tuntuu hyvältä olla oman itsensä herra. Kaikki mitä minulla on, on kovalla työllä ansaitsemaani :)
Nukun aamulla niin pitkään kuin haluan. Joskus vietän aamulla sängyssä puoliunessa parikin tuntia, raukeassa hiljaisessa ihanuudessa. Hajotkaa oravanpyöriinne. Mitään en kadu.
Elätän itse itseni. En saa mitään yhteiskunnan tukia, olen kokopäiväisesti töissä ja opiskelen samalla. Pidän työstäni ja tykkään mennä sinne melkein joka aamu. Jos voittaisin lotossa, kävisin varmaan silti töissä, mutta en kokopäiväisesti. Jokainen tyylillään.
Perustelu: Hullu paljon töitä tekee, VIISAS PÄRJÄÄ VÄHEMMÄLLÄKIN !!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjäämme itse siinä mielessä, että emme saa mitään tukia, joita eivät kaikki lapsiperheet saa. Tulisimme toimeen myös ilman lapsilisiä ja kotihoidontukea palkoillame. Mutta toisaalta kukaan ei pärjää itse niin, ettei tarvitsisi muita ihmisiä ja järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Tarvitsemme opettajia, lääkäreitä, kirjastoa, teitä...