Kumpi kertoo totuuden? Peili vai valokuva?
Täällä eräs ihminen, joka on koko nuoruutensa ja varhaisen aikuisuutensa kärsinyt ulkonäkoon liittyvästä itsetunnon puutteesta. Sittemmin olen ryhtynyt panostamaan itseeni ja saavuttanut tason, jossa olen tyytyväinen peilikuvaani. Ajoittain pidän peilikuvaani jopa erinomaisena, mutta joskus tuntuu vaikealta saada esim. hiuksia edes tyydyttävästi. No itsetunto kyllä on parantunut "kehityksen" myötä, mutta AINA kun näen itseni valokuvassa, näytän niissä aivan perseenläpi vedetyiltä.
Ihhoan tästä syystä yli kaiken tilanteita, joissa minua kuvataan. Vielä enemmän tilanteita, jossa joudun näkemaan itsestäni kuvia.
Mitä tulee nuoruuteni kuviin, niissä taas näen itseni aivan eri silmin, kun nuorena. Olen mielestäni ollut aivan OK:n näköinen, etenkin jos olisin laittanut hiuksiani. Silloin nuorena koin asian niin, että selitin "huonoa ulkonäköäni" sillä, etten laittanut itseäni. Todellisuudessa en osanut laittaa, enkä hyväksynyt minkäänlaista apua, esim. vanhempieni taholta hiusteni laittamiseen.
Kommentit (4)
Peilissä näytän ihan ok, hoikalta ja nättinaamaiselta. Valokuvissa pullukalta ja rumalta. Aina.
Peilistä katsoo takaisin peilikuva. Koska kasvot eivät ole symmetriset, peilikuva näyttää erilaiselta kuin alkuperäinen. Tätä ei aina tule ajatelleeksi. Ainakin mulle se peilikuva omista kasvoista on tutumpi kuin alkuperäinen. Siksi näen itseni eri näköisenä kuin muut.
Valokuva näyttää yhden pysäytetyn hetken. Verrattuna peiliin, jossa kuva ei ole pysähtynyt vaan liikkuu kokoajan, vaikkakin ehkä huomaamattomasti. Valokuvassa katse pääsee myös "harhailemaan" kohtiin, joita muuten katsoessa ei välttämättä huomaa.
Eli kumpaan siinä sitten uskoa, kun molemmat toisaalta myös valehtelevat. Lisäksi kun kaikki muut vielä katsovat omilla silmillään ja näkevät sut aivan erilaisena kuin itse näet itsesi.
Valaistus vaikuttaa aika paljon ja ilme. Olen esimerkiksi ihan eri näköinen vakavana kuin jos minulla on joku ilme. Otan usein kuvia peilin kautta itsestäni, sillä kukaan muu ei juuri kuvaile.
esim. silmät ammollaan, suu hieman hymyssä tms. Valokuvaan sitten ikuistuu ne kaikki perusilmeet. Mua kuvataan niin paljon, että olen tottunut siihen, että valokuva harvemmin vastaa peilikuvaa. Kameran edessä luontevasti olokin on taitolaji. Mun hymykin on valokuvassa usein väkinäinen virnistys.
Paljon valokuvaan vaikuttaa kyllä kamera sekä valokuvaajan taito. Ehkä huomaat, että valaistuksella on on iso merkitys.
Mä kaunistuin hurjasti valokuvissa, kun mies hankki kunnon järjestelmäkameran oheislaitteineen ja kävi valokuvaskurssin.