Yksinäisyys parisuhteessa

ei kestä enää kauaa että pääset meidän hakattujen naisten kerhoon.

että otsikkosi ei ole oikein. Sinun ongelmasi ei ole yksinäisyys parisuhteessa, vaan alistetuksi ja hyväksikäytetyksi tuleminen. Se on se suurin ongelma, yksinäisyys tulee sivutuotteena.

Yksinäisyys iski tänään taas niin vahvasti päin naamaa, melko yllättäen, että siitä otsikko, mutta ehkei se ole suurin ongelma kuitenkaan..

sekä elää niiden kanssa. Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä vain sen takia mitä jotkut täällä "neuvovat".



Mielestäni miehesi kuulostaa itsekeskeiseltä ja ymmärrän täysin jos hänen käyttäytymisensä harmittaa.



Kuitenkin vain itseään voi muuttaa, ei toista. Lisäksi elämä on sellaista kuin siitä tekee. Mielestäni teidän kannattaisi yhdessä yrittää ratkaista ongelmat. Yrittäkää vaikka saada kunnan palveluseteli tai muuten lastenhoitoapua niin että esim kerran kuussa kävisitte yhdessä ulkona kahdestaan. Että muistaisitte miksi olette yhdessä (ei vain olosuhteiden pakosta vaan aidosta halusta).



Äidilläkin on oikeus vapaailtaan kerran viikossa. Hyvinvoiva äiti on kaikkien etu. Vanhemmat, sekä isä että äiti ovat vastuussa perheen ilmapiiristä. Pienillä asioilla pikkuhiljaa voi odottaa että muutos tapahtuu jos on tapahtuakseen. Ehkä voisitte keskustella onko elämänne nyt sellaista kun haluatte sen olevan (ja jos ei niin miten asioiden pitäisi muuttua).



Kuitenkin jos esim ensi kevääseen mennessä ei tunnu yhtään paremmalta kannattaa eroa vakavammin harkita. Tämä Suomen alkutalvi on niin pimeää ja ankeaa aikaa jo ilman parisuhdeongelmiakin :).

mutta yleensä nuo mustasukkaisesti toista kontrolloivat ovat niitä, joitten omat puuhat ei todellakaan kestä valoa, ja siksi kuvittelevat kaikkien muidenkin käyttävän jokaisen tilaisuuden hyväkseen.

Sun jutuista huomaa jo kauas, että olette olleet tosi nuoresta yhdessä, etkä ole ikinä itse noussut jaloillesi ja itsenäistynyt. Et osaa olla yksin, vaan tarvitset edes sen huonon suhteen, koska et luota itseesi ja pärjäämiseesi. Sun pitäis nyt kasvaa itse aikuiseksi ja ottaa vastuu omasta elämästäsi.

Teidän juttu ei kyllä pelaa, eikä tule pelaamaan. Olen nähnyt läheltä näitä tyyppejä, jotka järjestelmällisesti ajavat puolison ystävät pois kontrolloinnillaan, pitävät huolen, että toinen on täysin riippuvainen itsestä ja sen jälkeen tekevät mitä haluavat tietäen, että puoliso on aikalailla pihdeissä.

Nuo masennuksetkin ovat pitkälle tekosyitä - narsistista lie enemmän kyse.

Narsismin otin joskus puheeksikin, kun satuin sellaisesta lukemaan, ja mieshän loukkaantui tietysti siitäkin verisesti.

Samaa olen miettinyt, että ne, jotka jatkuvasti epäilee toisia, eivät omaa itse ihan puhtaita jauhoja, mutta toisaalta, uskallan olla lähes sata varma, että mieheni ei petä. Itseäni suututtaa, että jos hän kuulee jonkun (yleensä naisen) tehneen jonkun syrjähypyn tms., niin selvästi hän alkaa heti epäillä minun tehneen/suunnittelevan moista. Miksei meille vois käydä kun jollekin muullekin kävi -tyyliin. Tai jos jossain iltiksessä on galluppi seksielämästä, ja yksi pari tuhansista kertoo harrastavansa seksiä useasti päivässä, niin hänen mielestään meidänkin tulisi tehdä niin, tai sitten edes kerran päivässä.

Olen about kymmenen vuotta sitten torjunut hänet, kun häntä olisi haluttanut ja minua ei, niin hän on siitä edelleen loukkaantunut, eikä se takia tee enää nykyisin edes aloitetta, vaan olettaa/odottaa minun tekevän vielä aloitteenkin, vaikka minulla on huomattavasti harvemmin haluja seksiin kuin hänellä. Olen sanonut hänelle, että minulle ei seksi ole mikään elinehto, en kaipaa seksiä yhtä usein kuin hän, ja tämäkin oli loukkaus, hänen mielestään hän ei ole lainkaan haluttava, ja siksi en halua seksiä, enkä varsinkaan häntä, vaan ehkä jotain muuta. Näin asia ei suinkaan ole, minulla ei ole todellakaan kiinnosta/haluja, eikä voimiakaan katsella edes muita.

Missä se teidän parisuhde on? Ja miksi sinä vaan suostut että mies juoksee illanvietoissa etkä sinä pääse?

sekä elää niiden kanssa. Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä vain sen takia mitä jotkut täällä "neuvovat".

Mielestäni miehesi kuulostaa itsekeskeiseltä ja ymmärrän täysin jos hänen käyttäytymisensä harmittaa.

Kuitenkin vain itseään voi muuttaa, ei toista. Lisäksi elämä on sellaista kuin siitä tekee. Mielestäni teidän kannattaisi yhdessä yrittää ratkaista ongelmat. Yrittäkää vaikka saada kunnan palveluseteli tai muuten lastenhoitoapua niin että esim kerran kuussa kävisitte yhdessä ulkona kahdestaan. Että muistaisitte miksi olette yhdessä (ei vain olosuhteiden pakosta vaan aidosta halusta).

Äidilläkin on oikeus vapaailtaan kerran viikossa. Hyvinvoiva äiti on kaikkien etu. Vanhemmat, sekä isä että äiti ovat vastuussa perheen ilmapiiristä. Pienillä asioilla pikkuhiljaa voi odottaa että muutos tapahtuu jos on tapahtuakseen. Ehkä voisitte keskustella onko elämänne nyt sellaista kun haluatte sen olevan (ja jos ei niin miten asioiden pitäisi muuttua).

Kuitenkin jos esim ensi kevääseen mennessä ei tunnu yhtään paremmalta kannattaa eroa vakavammin harkita. Tämä Suomen alkutalvi on niin pimeää ja ankeaa aikaa jo ilman parisuhdeongelmiakin :).

kiva lukea näinkin positiivinen ja valoisa viesti, kiitos.

Mies usein valittaa, että tahtoisi meille enemmän yhteistä aikaa, mutta silloin kun eniten häntä kaipaisin, niinkuin tänään, niin hän lähtee töiden jälkeen kaverinsa mukaan, ja minä jään taas yksin lasten kanssa kotiin, ja odotan, että tuleeko mies ehkä yöllä kotiin (kännikiukuttelu on kaikista ärsyttävintä), vai vasta huomenna. Saattaa soittaa, ja kysyä kyytiä, mutta minähän en lapsia jätä yksin, vaikka nukkuisivatkin, ja alkaisi kännikuskiksi. Huomenna jokatapauksessa on varmasti taas luvassa kiukuttelua, koska en antanut lupaa lähteä, ja varmaan pilasin hänen viikonloppunsa. Sitten saan taas kuulla valitusta lun viikonloppu menee niin äkkiä, ja pian on taad maanantai ja hän joutuu töihin.

Mies on vainoharhainen ja omistushaluinen juurikin masennuksen ja työuupumuksen takia. Hän potee jatkuvaa huonoa omaatuntoa kun on niin vähän vaimonsa ja perheensä kanssa, mutta silti olisi pakko käydä töissä. Voisiko teillä olla osittain sama syy?

Onko jotain läheistä/kummia/sukulaista joka voisi olla vaikka viikon tai edes viikonlopun lasenne kanssa, jotta voisitte lähteä kahdestaan johonkin? Puhutte tilanteesta, kerrot omat fiilikset mahdollisimman vähän syyllistäen. Kerro että elämä neljän lapsen kanssa on ympärivuorokautista työtä, johon ei kuulu lakisääteisiä taukoja. Minun miehelläni auttoi vain terapia ja masennuslääkitys, burn out oli todella paha.

Jos oikeasti rakastatte toisianne ja päätätte pysyä yhdessä, niin tehkää siitä voimavara, eikä yhtä lisäestettä jaksamiseen.

oi kyllä, juuri noin! Miten/mistä miehesi sai apua? Millainen lääkitys on? Tilanne on juuri tuo. Työt on perseestä, ja on ihan kidutusta istua siellä päivät, kotonakin olisi tekemistä (mm. remonttia), mutta aika ei riitä. Töissä vaa on pakko käydä, rahan takia. Yritän itse juuri etsiä itsellemi töitä, jotta voisimme vaihtaa osia, mies jäisi ehkä kotiin, mutta uskomattoman vaikea vaan on töitä löytää (lukio pohjalta). Lapset on joskus, aika harvoin kylläkin, hoidossa, ja saadaan olla kahden, mutta sitten voidaankin olla kuin ei mitään ongelmia oliskaan. Syyllistäminen, kiittämättömyys, ja arvostuksen puute ovat pahimmat synnit meillä, puolin ja toisin - niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

ja hommaat itsellesi työpaikan ja sitä kautta saat uutta sisältöä myös omaan elämääsi. Mieskin alkaa varmasti huomata, että kotihommat täytyy sitten hoitaa yhdessä.

Olen parhaillaan työnhaussa. Tuntuu olevan vaikea päästä edes kaupan kassalle, lukio pohjalta. Toivon todella pian pääseväni työelämään, ja saisin ehkä pelastettua mieheni pois sieltä sen vihaamasta työpaikasta, ja voisimme vaihtaa osia. Pursuisin työmotivaatiota näiden kotiäitipäivien jälkeen, mutta eipä työnantajia pahemmin taida kiinnostaa, kun en ole lukion jälkeen opiskellut kymmentä vuotta..

Missä se teidän parisuhde on? Ja miksi sinä vaan suostut että mies juoksee illanvietoissa etkä sinä pääse?

Minä kaipaan läheisyyttä ja hellyyttä, mutta miehelle se on vaan seksi. Minä en uskalla hakea kaipaamaani läheisyyttä/hellyyttä, jos en ole valmis myös seksiin, koska mies kuitenkin käsittäisi sen aloitteeksi seksiin.

Miehellä on outo kyky saada minut tuntrmaan aina itseni syylliseksi kaikkeen, kuten tähänkin hänen illanviettoon. Minä olin eilen yhden lapsemme kanssa iltapäivän ja illan kaupungissa (asioilla, lapsi parin tunnin kaverisynttäreillä samalla reissulla, ja sen ajan minä vein tavaraa kirppikselle, jotta saisin jostain rahaa), joten miehen mielestä nyt on hänen vuoronsa (verrattavissa nämä menot?). Ja muutenkin minä aina kuulemma luuhaan jossain (äitini luona tai kaupassa saatan käydä), yleensä lapset on kyllä mukana, ja . Eilen yksi lapsista oli sentään miehen kanssa lähes koko se ajan kun olin poissa.

Mies tuli yöllä jossain vaiheessa kotiin, onneksi ei alkanut nälviä, vaan meni suoraan nukkumaan. Saa nähdä, mitä tämä päivä tuo tullessaan..

siltä, että joku kerta saat turpaas.

siltä, että joku kerta saat turpaas.

olen sitä pari kertaa tosissani pelännytkin, ja on hän sanonutkin, että tekis mieli, mut jostain syystä sen verran itsehillintää häneltä löytyy, vaikka äkkipikainen onkin. Tavaraa/vaatetta toki olen niskaani saanut. Kai se on iskostunut kalloon, että siitä teosta ei enää paluuta olisi, se olisi lopullinen niitti.

Minusta on tärkeää, että kerrot, että olet onneton ja että kerrot, että hänen menonsa ja sinun menosi eivät ole verrattavissa.



Kerro hänelle, että jos/kun saat työpaikan ja mies tulee kotiin, pystyykö hän elämään vain kotona tapaamatta kavereita, niin kuin sinä olet joutunut elämään. Pystyykö hän kuuntelemaan samanlaisia syytöksiä ja epäilyjä mitä sinä olet kuunnellut? Hoitaako vain kotia, tekee ruoat valmiiksi, on vain lasten kanssa eikä koskaan mitään muuta? Ja että sinä menet ja teet mitä lystää, ryyppäät ja nalkutat.



Nuo ovat faktoja. Sen jälkeen kerrot miehellesi, että et ole niin luuseri, että edes vaatisit noin epäreiluja asioita mieheltäsi ja että kyllä, hän on epäreilu ja lähenee jo mielipuolisuutta. Kerro, että mietit vakavissasi eroa miehen raivoamisista, mustasukkaisuuksista ja että hän pelottaa sinua, pelkäät, mitä hän tekee sinulle ja lapsille.



Ilmoita, että ero tulee, jos

1) Ette mene pariterapiaan

2) mies ei hae apua

3) mies ei lopeta riehumista, raivoamista ja sinun syyttämistäsi.



Nämä ovat ehdottmia asioita, joita vaadit. Sanot selväsanaisesti, että et aio enää sietää tuota käytöstä, et ole syyllinen mihinkään, mitä miehen päässä liikkuu eikä miehellä ole oikeus syyllistää sinua, raivota sinulle eikä missään nimessä estää sinua elämästä normaalia elämää, johon kuuluvat samanalaiset vapaa-ajan oikeudet kuin miehelläsikin. Halut itsellesi vapaa-aikaa käydä jumpassa, shoppailemassa, kaverilla jne. Jos mies ei tätä hyväksy, hän saa luvan olla entinen.



Jos et pysty/uskalla tätä puhetta pitää, tajuat itsekin, että olet syvällä suossa ja ainoa vaihtoehto on ero siten, että muutat ensin äidillesi. Kirjoita sitten vaikka miehelle kirje puhumisen sijaan ja pidät huolen, ettet tapaa miestä kahden kesken vaan aina on esim. äitisi mukana. Voit pyytää apua myös neuvolasta.

Minusta on tärkeää, että kerrot, että olet onneton ja että kerrot, että hänen menonsa ja sinun menosi eivät ole verrattavissa.

Kerro hänelle, että jos/kun saat työpaikan ja mies tulee kotiin, pystyykö hän elämään vain kotona tapaamatta kavereita, niin kuin sinä olet joutunut elämään. Pystyykö hän kuuntelemaan samanlaisia syytöksiä ja epäilyjä mitä sinä olet kuunnellut? Hoitaako vain kotia, tekee ruoat valmiiksi, on vain lasten kanssa eikä koskaan mitään muuta? Ja että sinä menet ja teet mitä lystää, ryyppäät ja nalkutat.

Nuo ovat faktoja. Sen jälkeen kerrot miehellesi, että et ole niin luuseri, että edes vaatisit noin epäreiluja asioita mieheltäsi ja että kyllä, hän on epäreilu ja lähenee jo mielipuolisuutta. Kerro, että mietit vakavissasi eroa miehen raivoamisista, mustasukkaisuuksista ja että hän pelottaa sinua, pelkäät, mitä hän tekee sinulle ja lapsille.

Ilmoita, että ero tulee, jos

1) Ette mene pariterapiaan

2) mies ei hae apua

3) mies ei lopeta riehumista, raivoamista ja sinun syyttämistäsi.

Nämä ovat ehdottmia asioita, joita vaadit. Sanot selväsanaisesti, että et aio enää sietää tuota käytöstä, et ole syyllinen mihinkään, mitä miehen päässä liikkuu eikä miehellä ole oikeus syyllistää sinua, raivota sinulle eikä missään nimessä estää sinua elämästä normaalia elämää, johon kuuluvat samanalaiset vapaa-ajan oikeudet kuin miehelläsikin. Halut itsellesi vapaa-aikaa käydä jumpassa, shoppailemassa, kaverilla jne. Jos mies ei tätä hyväksy, hän saa luvan olla entinen.

Jos et pysty/uskalla tätä puhetta pitää, tajuat itsekin, että olet syvällä suossa ja ainoa vaihtoehto on ero siten, että muutat ensin äidillesi. Kirjoita sitten vaikka miehelle kirje puhumisen sijaan ja pidät huolen, ettet tapaa miestä kahden kesken vaan aina on esim. äitisi mukana. Voit pyytää apua myös neuvolasta.

olen ehdottanut, että täytyisi saada puhua jonkun ulkopuolisen, puolueettoman ihmisen kanssa, ja saada mielipide esim. ammattiauttajalta, mutta mies ei suostu, kerran jopa mainitsi, että eroaa ennemmin kuin avautuu ulkopuoliselle. Itselleen hän ei apua hae, koska ei tiedä mistä (olen ehdottanut työterveyslääkäriä), eikä hän tiedä mitä lääkärille sanoisi (juuri hän kävi terveystarkastuksessa, ja oli vaan lääkäri kuulemma kehunut miten hyvässä kunnossa mieheni on, ja ollut hänelle kateellinen), olen ehdottanut, että voisi kertoa kuinka uupunut kaikkeen hän on, mutta hän on sitä mieltä, että ne tuputtaa vaan lääkkeitä (ja niitä hän ei suostu syömään), tai kirjottaa viikon loman, ja se vain pahentaisi tilannetta, koska tietäisi, että sen viikon jälkeen olisi vielä hirveämpi työmäärä, saada kaikki rästityötkin tehtyä.

Minusta on tärkeää, että kerrot, että olet onneton ja että kerrot, että hänen menonsa ja sinun menosi eivät ole verrattavissa.

Kerro hänelle, että jos/kun saat työpaikan ja mies tulee kotiin, pystyykö hän elämään vain kotona tapaamatta kavereita, niin kuin sinä olet joutunut elämään. Pystyykö hän kuuntelemaan samanlaisia syytöksiä ja epäilyjä mitä sinä olet kuunnellut? Hoitaako vain kotia, tekee ruoat valmiiksi, on vain lasten kanssa eikä koskaan mitään muuta? Ja että sinä menet ja teet mitä lystää, ryyppäät ja nalkutat.

Nuo ovat faktoja. Sen jälkeen kerrot miehellesi, että et ole niin luuseri, että edes vaatisit noin epäreiluja asioita mieheltäsi ja että kyllä, hän on epäreilu ja lähenee jo mielipuolisuutta. Kerro, että mietit vakavissasi eroa miehen raivoamisista, mustasukkaisuuksista ja että hän pelottaa sinua, pelkäät, mitä hän tekee sinulle ja lapsille.

Ilmoita, että ero tulee, jos

1) Ette mene pariterapiaan

2) mies ei hae apua

3) mies ei lopeta riehumista, raivoamista ja sinun syyttämistäsi.

Nämä ovat ehdottmia asioita, joita vaadit. Sanot selväsanaisesti, että et aio enää sietää tuota käytöstä, et ole syyllinen mihinkään, mitä miehen päässä liikkuu eikä miehellä ole oikeus syyllistää sinua, raivota sinulle eikä missään nimessä estää sinua elämästä normaalia elämää, johon kuuluvat samanalaiset vapaa-ajan oikeudet kuin miehelläsikin. Halut itsellesi vapaa-aikaa käydä jumpassa, shoppailemassa, kaverilla jne. Jos mies ei tätä hyväksy, hän saa luvan olla entinen.

Jos et pysty/uskalla tätä puhetta pitää, tajuat itsekin, että olet syvällä suossa ja ainoa vaihtoehto on ero siten, että muutat ensin äidillesi. Kirjoita sitten vaikka miehelle kirje puhumisen sijaan ja pidät huolen, ettet tapaa miestä kahden kesken vaan aina on esim. äitisi mukana. Voit pyytää apua myös neuvolasta.

olen ehdottanut, että täytyisi saada puhua jonkun ulkopuolisen, puolueettoman ihmisen kanssa, ja saada mielipide esim. ammattiauttajalta, mutta mies ei suostu, kerran jopa mainitsi, että eroaa ennemmin kuin avautuu ulkopuoliselle. Itselleen hän ei apua hae, koska ei tiedä mistä (olen ehdottanut työterveyslääkäriä), eikä hän tiedä mitä lääkärille sanoisi (juuri hän kävi terveystarkastuksessa, ja oli vaan lääkäri kuulemma kehunut miten hyvässä kunnossa mieheni on, ja ollut hänelle kateellinen), olen ehdottanut, että voisi kertoa kuinka uupunut kaikkeen hän on, mutta hän on sitä mieltä, että ne tuputtaa vaan lääkkeitä (ja niitä hän ei suostu syömään), tai kirjottaa viikon loman, ja se vain pahentaisi tilannetta, koska tietäisi, että sen viikon jälkeen olisi vielä hirveämpi työmäärä, saada kaikki rästityötkin tehtyä.

osien vaihtamisesta. Mies on sitä mieltä, että jos saisimme osat vaihdettua, niin hän hoitaisi leikiten lapset ja kodin, siivoukset ja kokkaukset (nykyään ei edes viikonloppuisin tee ruokaa, paitsi ehkä ranskalaisia). Unelmoin vaikka vain työmatkasta, että saisin ehkä kuunnella radiota omissa oloissani kahdesti päivässä, rentoutua, körötellä vaikka ruuhkissa (mies ei ole köröttelijätyyppiä, vaan ohittelee kaikki, ja ajelee hampaat irvessä muita kuskeja kiroillen).

http://www.image.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe

Minusta on tärkeää, että kerrot, että olet onneton ja että kerrot, että hänen menonsa ja sinun menosi eivät ole verrattavissa.

Kerro hänelle, että jos/kun saat työpaikan ja mies tulee kotiin, pystyykö hän elämään vain kotona tapaamatta kavereita, niin kuin sinä olet joutunut elämään. Pystyykö hän kuuntelemaan samanlaisia syytöksiä ja epäilyjä mitä sinä olet kuunnellut? Hoitaako vain kotia, tekee ruoat valmiiksi, on vain lasten kanssa eikä koskaan mitään muuta? Ja että sinä menet ja teet mitä lystää, ryyppäät ja nalkutat.

Nuo ovat faktoja. Sen jälkeen kerrot miehellesi, että et ole niin luuseri, että edes vaatisit noin epäreiluja asioita mieheltäsi ja että kyllä, hän on epäreilu ja lähenee jo mielipuolisuutta. Kerro, että mietit vakavissasi eroa miehen raivoamisista, mustasukkaisuuksista ja että hän pelottaa sinua, pelkäät, mitä hän tekee sinulle ja lapsille.

Ilmoita, että ero tulee, jos

1) Ette mene pariterapiaan

2) mies ei hae apua

3) mies ei lopeta riehumista, raivoamista ja sinun syyttämistäsi.

Nämä ovat ehdottmia asioita, joita vaadit. Sanot selväsanaisesti, että et aio enää sietää tuota käytöstä, et ole syyllinen mihinkään, mitä miehen päässä liikkuu eikä miehellä ole oikeus syyllistää sinua, raivota sinulle eikä missään nimessä estää sinua elämästä normaalia elämää, johon kuuluvat samanalaiset vapaa-ajan oikeudet kuin miehelläsikin. Halut itsellesi vapaa-aikaa käydä jumpassa, shoppailemassa, kaverilla jne. Jos mies ei tätä hyväksy, hän saa luvan olla entinen.

Jos et pysty/uskalla tätä puhetta pitää, tajuat itsekin, että olet syvällä suossa ja ainoa vaihtoehto on ero siten, että muutat ensin äidillesi. Kirjoita sitten vaikka miehelle kirje puhumisen sijaan ja pidät huolen, ettet tapaa miestä kahden kesken vaan aina on esim. äitisi mukana. Voit pyytää apua myös neuvolasta.

olen ehdottanut, että täytyisi saada puhua jonkun ulkopuolisen, puolueettoman ihmisen kanssa, ja saada mielipide esim. ammattiauttajalta, mutta mies ei suostu, kerran jopa mainitsi, että eroaa ennemmin kuin avautuu ulkopuoliselle. Itselleen hän ei apua hae, koska ei tiedä mistä (olen ehdottanut työterveyslääkäriä), eikä hän tiedä mitä lääkärille sanoisi (juuri hän kävi terveystarkastuksessa, ja oli vaan lääkäri kuulemma kehunut miten hyvässä kunnossa mieheni on, ja ollut hänelle kateellinen), olen ehdottanut, että voisi kertoa kuinka uupunut kaikkeen hän on, mutta hän on sitä mieltä, että ne tuputtaa vaan lääkkeitä (ja niitä hän ei suostu syömään), tai kirjottaa viikon loman, ja se vain pahentaisi tilannetta, koska tietäisi, että sen viikon jälkeen olisi vielä hirveämpi työmäärä, saada kaikki rästityötkin tehtyä.

osien vaihtamisesta. Mies on sitä mieltä, että jos saisimme osat vaihdettua, niin hän hoitaisi leikiten lapset ja kodin, siivoukset ja kokkaukset (nykyään ei edes viikonloppuisin tee ruokaa, paitsi ehkä ranskalaisia). Unelmoin vaikka vain työmatkasta, että saisin ehkä kuunnella radiota omissa oloissani kahdesti päivässä, rentoutua, körötellä vaikka ruuhkissa (mies ei ole köröttelijätyyppiä, vaan ohittelee kaikki, ja ajelee hampaat irvessä muita kuskeja kiroillen).

neuvolasta yritin jo pari vuotta sitten apua saada, kun asiat alkoivat vasta näille raiteille suistua, mutta turhaan. Oli todella korkea kynnys avata siellä aiheesta suuni, ja kun vihdoin sen tein, ja kuvittelin lähes jo seuraavaksi päiväksi saavan jonkun kotiapulaisen käymään tms., sainkin useiden viikkojen odottelun, että he selvittelevät saavatko jonkun, kun oli just systeemit muuttuneet, ja lopulta mulle soitettiin, et ainoa keino saada apua olisi tehdä itsestäni ilmotud lastensuojeluun! Että kiitos ei, selviän kyllä itsekin..

tuosta linkistä, pelkään ettet lue sitä. Eroa, lähde, kun vielä pystyt... Elät jo selvässä väkivallan uhassa, miksi odottaa lyöntuä??? Sulla on lupa ja tarpeeksi syitä erota jo nyt!





Mies ja nainen ryhtyvät yksiin. Aluksi kaikki saattaa olla hyvin.



Sitten, pikkuhiljaa, mies alkaa nakertaa naisen itsetuntoa. Hän nimittelee naista, vähättelee tämän tekemisiä ja haukkuu tätä milloin mistäkin.



Hän eristää naisen. Mies ei lähde sukujuhliin, ärsyyntyy naisen ystävistä ja huomauttelee naisen harrastuksista.



Pian mies alkaa kiristää naista raha-asioilla. Talo on miehen nimissä, nainen saa käyttää autoa vain miehen luvalla, mies ottaa lapsilisät itselleen. Mies uhkailee ehkä satuttavansa kotieläimiä tai vievänsä lapset. Miehen mielialat muuttuvat yhtäkkiä, joten naisen on oltava aina varuillaan.



Kun fyysinen väkivalta sitten vihdoin alkaa, puolet työstä on jo tehty. Naisen itsetunto on mennyt, hänellä ei ole uskottuja miehen lisäksi, hän on tai tuntee olevansa riippuvainen miehestä taloudellisesti ja lapsiakin on ehkä jo kuvioissa.



Väkivalta alkaa sekin pikkuhiljaa: mies tönii, pitää kiinni ranteista, estää naisen liikkumista. Ensimmäinen lyönti ei ole niin kova, etteikö sitä voisi antaa anteeksi.



Koska kaikki tapahtuu vuosien varrella, naisen käsitys normaalista käytöksestä ja parisuhteesta hämärtyy. Pariskunta elää omassa kahden ihmisen universumissaan, ja mies syyttää tapahtumista naista. Naisella ei ole parisuhteen ulkopuolista vertailukohtaa, joten hän ei enää ole edes varma, tekeekö mies väärin vai onko hän itse todella syypää tapahtumiin, kuten mies väittää.



Nainen yrittää kaikin keinoin elää ja toimia niin, että syytä väkivaltaan ei olisi. Mies keksii aina syyn jostakin.



Nainen myös häpeää omaa tilannettaan ja pelkää miehensä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen aseman puolesta, eikä hän halua kertoa asiasta ainakaan viranomaisille.



Vuosien varrella väkivalta lisääntyy ja pahenee. Kun se lopulta etenee niin rankkaan pahoinpitelyyn, että mies joutuu selittämään tekojaan, hän puhuu pimahduksesta. Jokin ”naksahtaa”, eikä mies voi kontrolloida itseään.



Tai sitten hän selittää tekojaan viinalla: känni vie eikä mies voi mitään. Silti ”pimahtaessaankin” mies pystyy usein kontrolloimaan itseään niin paljon, ettei lyö kasvoihin tai jätä muita näkyviä jälkiä.



Kuulostaako tutulta?

Oletko ihan varma että mikään muuttuisi?



Voisi käydä niinkin, että kun sinä palaisit töistä, pyyhältäisi ukko ovesta ulos ja sinä olisit ihan yhtä jumissa illat kotona lasten kanssa kuin nytkin. Ei ihmiset muutu taikaiskusta niin paljoa kuitenkaan.



Tuo sinun syyllistäminen on kyllä aika narsistinen piirre.



En myöskään ymmärrä tuota ajatusmallia, että vain vaihtaisitte osia ja mies jäisi kotiin. Millä te sitten eläisitte, yksin sinun todennäköisesti pienillä tuloillasi, jos sinulla ei ole koulutustakaan mihinkään ammattiin. Eikö parempi ratkaisu olisi että mies pysyisi töissä, lapset hoitoon ja sinä opiskelisit itsellesi ammatin jolla tulevaisuudessa työllistyisit paremmin? Jos siis edelleen olet sitä mieltä että haluat ylipäätään olla tuollaisen ääliön kanssa yhdessä.



Toivottavasti opetat mahdolliset tyttäresi opiskelemaan ja hankkiutumaan itsenäiseen asemaan, etteivät he ikinä löydä itseään noin riippuvaisina yhdestäkään miehestä.

<a href="http://www.image.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe" alt="http://www.image.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe">http://www.image.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe</a&gt;

pitää lukea juttu vielä loppuun, mutta miten olikin niin nappiin kuvailtu tilanne alkutekstissä..