Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys parisuhteessa
02.11.2012 |
Alkaa olo olla epätoivoinen. Olen alle 30v nainen, ja ollut avomieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Meillä on neljä lasta, ja olen kotona lasten kanssa, mies käy päivätyössä. Viikonloppuisin hän kokee ansainneensa lomaa (mm. kaverin kanssa juomista), rankan työviikkonsa päätteeksi, ja hänen mukaan minä olen jatkuvalla lomalla, kun olen päivät kotona. Käytännössä olen lasten kanssa 24h/vrk, 7pv/vk, ilman minkäänlaista omaa aikaa.
Mies lähtee aamulla aikaisin töihin, tulee iltapäivällä, ja alkaa lähes poikkeuksetta valittaa, ehkä jo tullessaan paiskoo ovia jne.. Syitä voi olla mm. muut törpöt liikenteessä, tylsä työpäivä, jos ei ole ruoka valmiina odottamassa, päivän postikasassa on lasku, kämppä sotkuinen, tms..
Minun tulisi toimia päivästä toiseen kuin robotti, siivota, hoitaa pyykit ja astiat, kokata, leipoa, mielellään remontoidakin, ja tietysti hoitaa lapsetkin. Hän voi kiukuspäissään heitellä tavaroita, levittää juuri pinoamani puhtaiden vaatteiden pinon pitkin lattioita, paiskoa ovia, huutaa ja nälviä, ja jälkeen selitellä, että kun töissä on rankkaa, ja hän on väsynyt. Ja hän ei saa nukuttua öisin, jos ei ole illalla harrastettu seksiä, mutta kun minua ei voisi seksi vähempää kiinnostaa, jos miehen asenne on jatkuvasti niin negatiivinen. Oravanpyörä on valmis.
Mies kärsii masennuksesta/loppuun palamisesta/työuupumuksesta tms., itsekin sen toisinaan myöntää, mutta apua ei suostu hakemaan, koska hän ei mitään lääkkeitä suostu syömään. Hänen masennuksensa on tarttumassa minuunkin, en tiedä miten jaksaa. Tätä on jatkunut jo pari vuotta.
Lasten takia/ansiosta olen tähän asti pysynyt järjissäni, mutta kauanko tällaista voi jaksaa. Turhan usein saa lapsetkin kokea negatiivista ilmapiiriä, todistaa vanhempien kinoja, ja ovatkin jo oireileet omalla käytöksellään. Lapsemme ovat minulle kaikki kaikessa, ja miestänikin edelleen rakastan, mutta miten ihmeessä elämä voi olla näin vaikeaa.
Minulla ei ole ketään, kenelle voisin avautua, ja tuntuukin siltä, että kohta tukehdun yksinäisyyteeni. Mies on jälleen kaverinsa luona juomassa, viettämässä mielestään ansaitsemaansa omaa aikaa, kun minä olen kotona yksin, lasten kanssa kuten aina. Ei minun viikonloppu eroa arjesta, samaa kaavaa mennään aamusta iltaan, päivästä toiseen.
Mies rypee itsesäälissä, ja voivottelee kun en arvosta hänen tekemisiään, mutta miten voisin, jos hän ei arvosta minun työtäni, sitä kaikkea mitä täällä kotona teen, vaan väittää minun vaan lomailevan.
Kommentit (54)
ensimmäistä lyöntiä että "voit" erota? Ja tiedät varmaan syvällä sisimmässäi, että et lähtisi siltikään.
NYT NAINEN RYHDISTÄYDY!!! TUO KAAVA TOIMII!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensimmäistä lyöntiä että "voit" erota? Ja tiedät varmaan syvällä sisimmässäi, että et lähtisi siltikään.
NYT NAINEN RYHDISTÄYDY!!! TUO KAAVA TOIMII!!!
en odota lyöntiä, mutta jos niin kävisi, en epäröisi hetkeäkään eroa. Olisi helpottavaa näyttää tämä sivu miehelleni, mutta tiedän hänen suuttuvan. Anonyyminä kirjoitan, mutta hän kuitenkin epäilisi jonkun muka tunnistavan, ja eihän meidän asioista edelleenkään saa ulkopuolisille avautua. Tai sitten hänen mielestään syytän häntä turhaan, koska minussahan se vika alunperin on, ja suojelen vain itseäni. En väitä, etteikö vikaa olisi minussakin, mutta en kyllä ota vastuuta kaikesta vain omaan niskaani.
ensimmäistä lyöntiä että "voit" erota? Ja tiedät varmaan syvällä sisimmässäi, että et lähtisi siltikään.
NYT NAINEN RYHDISTÄYDY!!! TUO KAAVA TOIMII!!!
en odota lyöntiä, mutta jos niin kävisi, en epäröisi hetkeäkään eroa. Olisi helpottavaa näyttää tämä sivu miehelleni, mutta tiedän hänen suuttuvan. Anonyyminä kirjoitan, mutta hän kuitenkin epäilisi jonkun muka tunnistavan, ja eihän meidän asioista edelleenkään saa ulkopuolisille avautua. Tai sitten hänen mielestään syytän häntä turhaan, koska minussahan se vika alunperin on, ja suojelen vain itseäni. En väitä, etteikö vikaa olisi minussakin, mutta en kyllä ota vastuuta kaikesta vain omaan niskaani.
"Olisi helpottavaa näyttää tämä sivu miehelleni, mutta tiedän hänen suuttuvan". Elät pelossa. Et voi puhua miehellesi, koska pelkäät hänen reaktiotaan. Joo. Jää vaan hakattavaks, tiiätkö, sä et lähe se ensimmäisen lyönnin jälkeenkään. Ihan kuten tuossa "kaavassa" kerrotaan.
Tosin sillä erotuksella, että mä käyn myös töissä. Siivoan 8h tuntia päivässä työkseni, mutta miehen mielestä se ei ole oikeaa työtä (muuten vain olen vastuussa koko yläasteesta), vaan pelkkää mopin heiluttamista. Mies kun tulee töistä hieman kolmen jälkeen, minun olisi siihen mennessä pitänyt ehtiä siivota myös meidän asunto, käydä kaupassa, tehdä ruoka ja pestä pyykit. Mies ei koskaan tee mitään kotitöitä vaan kaikki kasautuu minun harteilleni. Mun palkka on ~1400€/kk ja mies ansaitsee ~3500€/kk. Molemmat maksaa omat menonsa ja kulut on puoliksi. Silti mies on sitä mieltä että minä vaan laiskottelen kotona ja hän elättää meidät. Olenkin tässä viime kuukausien aikana alkanut säästämään salaa itselleni sitä varten että etsin jossain vaiheessa oman asunnon. Ei tämä ole ihmisen arvoista elämää. Jaksamista kaikille samassa tilanteessa oleville. Älkää antako toisen viedä viimeistäkin itsekunnioitustanne!
Mies siis juo kaikki "ylimääräiset" rahat ja joskus käy nostamassa vielä minun tililtä rahaa maksaakseen juomavelkansa. Hänessä itsessään ei koskaan ole mitään vikaa, vaan kaikki on aina muiden syytä. Mies ei osaa ottaa minkäänlaista kritiikkiä vastaan, ei hyvällä eikä pahalla. I'm done with this shit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käväisin tunnin lenkillä, ja vinkkasin samalla miehelleni, että jätin yhden sivun tietokoneelle auki, jos kiinnostaa lukea. Lukihan hän, ja odotetusti hänellä on oma versionsa kerrottavana, mutta kun ei harrasta tällaisia nettikeskusteluja, jätti kirjoituksensa julkaisematta. Haluan olla oikeudenmukainen, ja antaa hänen vastineensa tulla julki, joten tässä mieheni viesti:
"Kuulin että tämä tarina on kirjoitettu minusta.
Viimeksi olen kaverini tykönä käynyt puolisen vuotta sitten.
Ja eilen päätin lähteä kaverini kutststa parin tunnin visiitin sijasta josta lupaa yritin kysyä niin koko illaksi koska sain vastaukseksi huutoa ja riehumista...
ja vastauksen LÄHDE JA ÄKKIÄ! Sain sitten kaverilleni selitellä kun huuto kuului ulos asti että mikä on. En oikeastaan tiedä mikä oli?
ja nyt luettavaksi hänen julkisen kirjeensä minulle väritettynä kovin puolueelliseksi.
Ilta olisi ollut mukava jos ei takaraivossa olisi kokoajan ollut se ikävä tunne ettämitä tästä saan rangaistukseksi...
illan ohjelma muuten oli, ransaklaiset uuniin, olutta pöytään ja televisioon auto-ohjelma ja vaihdettiin kuulumisia.
En ole koskaan halunnut baareihin tms. ilman puolisoani.
Loukkaavaa tässä "kiitoskirjeessä" on se että yleensä joudun töiden jälkeen siivoamaan, pyykkäämään ja kokkaamaan.
Töistäkään ei aina tahdo tulla mitään koska puhelimella soitellaan kaikista mahdollisista ongelmista, koskaan ei ole mitään positiivista asiaa.
Talvisin käyn töiden jälkeen metsätöissä tekemässä taloutemme puut ja iltoja kuluu tähänkin. Yleensä kun rättiväsyneenä tulen
kotiin on sauna kylmänä ja jos sitä pyydän lämmitettäväksi on sekin kiukuttelun aihe.
On paljon tehtäviä joita hän pitää itsestään selvyytenä ja tuntuu etten saa hetkenkään rauhaa vaikka olisin kesälomalla.
Olen huomauttanut että aikani ei riitä kaikkeen. Ja sain puolisoltani hyvän neuvon kieltäytyä asioista ja tehdä jotain
"itsekkäästikin" No ei tämä toimi kun astun väärille varpaille heti.
Talo pitäisi remontoida ja nytkin minut yllätettiin puolison auton korjauksesta
lukemaan tätä kuinka olen kohdellut huonosti häntä.
Itse olen kuullut kommentteja mm. "en halua laisinkaan seksiä" "muutan äitini luo jos vielä kosket" "olet hirviö"
"olet narsisti" ja paljon muuta nämä pienet kohteliasuudet vaan jäävät mieltä kaivertamaan. Ja väsyneenä on oviakin
tullut paiskottua ja sanottua kaikenlaista mitä en oikeasti muista jälkikäteen, tätä en normaalielämässä varmaan tekisi.
Mutta tämä henkinen terrorismi on saanut välillä romahduksen partaalle. Kaikki olisi hienosti jos minulla ei olisi jatkuvasti
tunnetta että puolisoni vihaa koko sydämmestään minua.
Olen myös ehdottanut että vaihdamme osia, josta hän ilmeisesti loukkaantui. Koska joskus sanoin vitsiksi että minun
lomani on hänen arkea. Käsitti senkin täysin väärin. En tiedä miksi siitä muistuttelee vuodenkin jälkeen vaikka olen yrittänyt asian selittää
monesti ettei se ollut pilkka hänelle! En ole koskaan väittänyt kotitöiden olevan helppoa. Itse tykkään tehdä ruoakaa ja siivota ym. muttei minulla ole
aikaa lempipuuhiini juuri laisinkaan. Olen myös sanonut että ruoka ei tarvitse olla odottamassa valmiina kun tulen töistä!
Omaa aikaa ei minulla ole siis laisinkaan ja jos sitä yritän ottaa on lopputulos yleensä todella stressaava.
Yleensä puolison saa vietyä lapset hoitaan tai jättää pari minulle töiden jälkeen ja lähtee kiertelemään kaupungilla kirppiksiä ja kauppoja.
On ihan ok, mutta ainut tapa
mistä huomautan että jos puhumme kellonajoista ja olen esim tehnyt ruuan niin hän tuleekin tuntikaupalla myöhässä.
Eilen hän suuttui koska päätin itse käydä kaupassa, en ole kauppaankaan kerinnyt pitkään aikaan oikein ajalla. Pari kertaa kuussa
olen juossut kaupan läpi noin minuutissa.
Olen käynyt koulussa ~10v sitten ja pulisoni oli kotona ilman lapsia.
Sen jälkeen 10v töissä, pulisoni koko ajan kotona.
En ole kieltänyt häntä menemästä töihin.
Olen kertonut haluavani ja rakastavani häntä yli kaiken.
En kaipaa kotiin mitään kodinhengetärtä. Hänellä on täysi valinnan vapaus, minulla ei.
Lapsien kanssa toivoisin saavani olla enemmän, käydä retkellä ja puuhailla, mutta se on nyt ajallisesti mahdotonta."
Oletettavastikin minulla on useista tapahtumista erilainen kuva, ja laitankin oman vastineeni tässä kun ehdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin että tämä tarina on kirjoitettu minusta.
Viimeksi olen kaverini tykönä käynyt puolisen vuotta sitten.
-Nopeasti aika kuluukin, mutta ei nyt sentään noin nopeasti. Ja onhan viime kerrasta ehkä parisen kuukautta kulunutkin, mutta sen jälkeen on kyllä miehen
kavereita käynyt meillä iltaa istumassa, juomassa ja musiikkia huudattamassa. Toisinaan minä olen ollut kännikuskina sitten kuskaamassa pois niitä kotoani.
Ja eilen päätin lähteä kaverini kutststa parin tunnin visiitin sijasta josta lupaa yritin kysyä niin koko illaksi koska sain vastaukseksi huutoa ja riehumista...
ja vastauksen LÄHDE JA ÄKKIÄ! Sain sitten kaverilleni selitellä kun huuto kuului ulos asti että mikä on. En oikeastaan tiedä mikä oli?
ja nyt luettavaksi hänen julkisen kirjeensä minulle väritettynä kovin puolueelliseksi.
-Mies tuli töistä kotiin, lähti melkein samantien kaverinsa kanssa ostoksille, ja tuli kotiin kysymään lupaa lähteä kaverinsa luo iltaa istumaan. En ihan
innostunut ajatuksesta, että saisin olla koko illankin taas yksin lasten kanssa, koska koko päivän jo olin sitä taas tehnyt, ja lapset kävivät ylikierroksilla
(eli toistensa kimpussa jatkuvasti - tuo kiusaa, eikun tuo..). Mies sitten perusteli taas oikeutensa sillä, että minä olin ollut edellisenä päivänä luuhaamassa.
Joo, hommasin kahdelle lapselle hoitopaikan, ja olin yhden lapsemme kanssa reissussa iltapäivän ja illan (toinenkin lapsi oli mukanani, mutta mies sitten otti
hänet sentään kyytiinsä kun töistä pääsi, ja tulivat edeltä kotiin), totta, mutta mitä teimme. Ensin kävimme lääkärissä, sitten ostamassa lapsen kaverille synttärilahjaa,
vein lapsen kaverisynttäreille, ja sinä aikana kun hän oli siellä, kävin minä viemässä kirppikselle tavaraa. Sitten hain lapsen synttäreiltä, ja kaksi muuta
hoidosta ja tulimme kotiin iltapalalle ja nukkumaan. Tässä oli minun päivän luuhaamiseni, joten miehen mielestä nyt oli hänen vuoronsa. Miksiköhän sanoin,
että mene ja äkkiä. Lapset kinaavat toisen korvan juurella, mies suoltaa tällaista toiseen korvaan - joo taisin jotain huutaakin, en enää muista mitä, mutta
ei voi mies väittää, että ei hänellä ole aavistustakaan siitä, mikä minua vaivaa.
Ilta olisi ollut mukava jos ei takaraivossa olisi kokoajan ollut se ikävä tunne ettämitä tästä saan rangaistukseksi...
illan ohjelma muuten oli, ransaklaiset uuniin, olutta pöytään ja televisioon auto-ohjelma ja vaihdettiin kuulumisia.
En ole koskaan halunnut baareihin tms. ilman puolisoani.
-Kukaan ei pakottanut lähtemään, mutta hän katsoi parhaaksi ottaa jalat alleen, joten oma valinta, johon minulla ei ollut mitään vaikutusta taaskaan. Ei minua
juurikaan kiinnosta heidän illan ohjelmansa, kuulumiset oli taatusti jo päivän aikana vaihdettu, ei siihen enää iltaa ja puolta yötä olisi tarvinnut tuhrata.
Eihän me käydä ikinä baareissa nykyään, koska siellä käy mieheni mukaan vain pettäjät - tästä syystä en ikinä tule pääsemään oman kaverini kanssa viihteelle.
Loukkaavaa tässä "kiitoskirjeessä" on se että yleensä joudun töiden jälkeen siivoamaan, pyykkäämään ja kokkaamaan.
Töistäkään ei aina tahdo tulla mitään koska puhelimella soitellaan kaikista mahdollisista ongelmista, koskaan ei ole mitään positiivista asiaa.
Talvisin käyn töiden jälkeen metsätöissä tekemässä taloutemme puut ja iltoja kuluu tähänkin. Yleensä kun rättiväsyneenä tulen
kotiin on sauna kylmänä ja jos sitä pyydän lämmitettäväksi on sekin kiukuttelun aihe.
On paljon tehtäviä joita hän pitää itsestään selvyytenä ja tuntuu etten saa hetkenkään rauhaa vaikka olisin kesälomalla.
-Mies kokee joutuvansa siivoamaan, pyykkäämään ja kokkaamaan.. Kumma juttu, koska harvoin hän niitä koskaan töitten jälkeen kuitenkaan tekee (vaikka omien sanojensa mukaan niitä
jopa tykkäisi tehdä). Myönnän soittavani hänelle joskus töihin, mm. ongelmien ilmetessä, mutta olen kuvitellut, että omalle puolisolle voisi soittaa milloin vaan,
mistä asiasta tahansa, mutta olen näet väärässä. Joo, puuhommia on mies tehnyt, ihan hyvä, vaikka yksin minä silloinkin joudun olemaan lasten kanssa. Jos minä lämmitän
saunan, on se miehen mielestä kuin lupaus seksiin, joten usein käymme saunassa kun hän sen lämmittää. Jos minulla on tekemistä tuhat ja yksi hommaa, niin aina ei sitä saunaa
edes muista laittaa lämpeämään.
Olen huomauttanut että aikani ei riitä kaikkeen. Ja sain puolisoltani hyvän neuvon kieltäytyä asioista ja tehdä jotain
"itsekkäästikin" No ei tämä toimi kun astun väärille varpaille heti.
-Kyllä, tämä "ei" -sanan opettelun vinkki tuli oikeastaan sieltä neuvolasta silloin pari vuotta sitten. Mies ei osannut sanoa "ei", kun joku soitti ja pyysi sitä tai tätä.
Ei hän oikeastaan vieläkään pysty sanomaan "ei", koska pelkää loukkaavansa kavereita (puolisolla nyt ei väliä, mutta ne kaverit, niiden tunteita kyllä huomioidaan).
Talo pitäisi remontoida ja nytkin minut yllätettiin puolison auton korjauksesta
lukemaan tätä kuinka olen kohdellut huonosti häntä.
-Olen sanonut, että antaa auton olla, koska näen, että aikaa ei moiseen ole. En pakottanut lukemaan, vinkkasin vaan, että jos kiinnostaa. Ajattelin, että voisi avata vähän silmiä,
mutta puolustautumiseksi tämä taas menikin.
Itse olen kuullut kommentteja mm. "en halua laisinkaan seksiä" "muutan äitini luo jos vielä kosket" "olet hirviö"
"olet narsisti" ja paljon muuta nämä pienet kohteliasuudet vaan jäävät mieltä kaivertamaan. Ja väsyneenä on oviakin
tullut paiskottua ja sanottua kaikenlaista mitä en oikeasti muista jälkikäteen, tätä en normaalielämässä varmaan tekisi.
Mutta tämä henkinen terrorismi on saanut välillä romahduksen partaalle. Kaikki olisi hienosti jos minulla ei olisi jatkuvasti
tunnetta että puolisoni vihaa koko sydämmestään minua.
-Olen maininnut, että seksi ei ole minulle elinehto, voisin kyllä elää ilmankin (minulla kun ei ole sellaisia tikittäviä kasseja pöksyissäni). Muutan äitini luo -kommentista
olen saanut kuulla yli 10v, en edes muista missä yhteydessä, mutta varmaan ei sitten silloinkaan halut kohdanneet. Hirviömäiseksi olen kuvaillut hänen käytöstään, kun hän huutaa,
ja esim. minun yrittäessä nukkua nostelee sänkyä ja tiputtaa alas, paiskii vaatteita, tyynyjä, peittoja päälleni ja kääntää vielä patjatkin päälleni.
Olen myös ehdottanut että vaihdamme osia, josta hän ilmeisesti loukkaantui. Koska joskus sanoin vitsiksi että minun
lomani on hänen arkea. Käsitti senkin täysin väärin. En tiedä miksi siitä muistuttelee vuodenkin jälkeen vaikka olen yrittänyt asian selittää
monesti ettei se ollut pilkka hänelle! En ole koskaan väittänyt kotitöiden olevan helppoa. Itse tykkään tehdä ruoakaa ja siivota ym. muttei minulla ole
aikaa lempipuuhiini juuri laisinkaan. Olen myös sanonut että ruoka ei tarvitse olla odottamassa valmiina kun tulen töistä!
-Olen monesti kuullut, että se oli vain vitsi, että olisit kuin lomalla, mutta kas kummaa kun se toistuu vihapäissään, niin ei voikaan enää vitsin piikkiin laittaa.
Itse vihaan kotitöitä, joten on kiva kuulla, miten hän niin tykkäisi niitä tehdä, mutta voi voi, hän ei ehdi.. Useimmiten hänellä on niin kiire, että menee vaikka keskellä päivää nukkumaan!
Ruoan ei tarvitse olla odottamassa valmiina kotona kun hän tulee töistä. Mutta jos ei ole, niin minun tulisi ilmoittaa siitä hänelle, jotta ei sitä pettymystä ja raivoa sitten
syntyisi kun hän tulee kotiin. Ja hänen työaikansa eivät ole säännölliset, joten en voi edes parin tunnin tarkkuudella tietää, että milloin hän tulee.
Omaa aikaa ei minulla ole siis laisinkaan ja jos sitä yritän ottaa on lopputulos yleensä todella stressaava.
Yleensä puolison saa vietyä lapset hoitaan tai jättää pari minulle töiden jälkeen ja lähtee kiertelemään kaupungilla kirppiksiä ja kauppoja.
On ihan ok, mutta ainut tapa
mistä huomautan että jos puhumme kellonajoista ja olen esim tehnyt ruuan niin hän tuleekin tuntikaupalla myöhässä.
Eilen hän suuttui koska päätin itse käydä kaupassa, en ole kauppaankaan kerinnyt pitkään aikaan oikein ajalla. Pari kertaa kuussa
olen juossut kaupan läpi noin minuutissa.
-Ei mieheni vaan käsitä, että se juuri on hänen omaa aikaansa, jos hän töitten jälkeen käy kaverilla, käy missä tahansa yksin (tai kaverinsa kanssa), niin sekin on sitä omaa aikaa.
Minä vaan yksinkertaisesti voi tuosta vaan lähteä, koska ei ole ketään aikuista lasten kanssa. Miehelle on itsestäänselvyys, että minä olen lasten kanssa. Lapsillamme on tasan yksi
hoitopaikka, ja sinnekin on minun tehtäväni sopia, viedä ja hakea. Ei kukaan pysyisi järjissään, ellei edes kerran kuukaudessa pääsisi yksin vaikka vain kauppaan.
Pari kertaa olen vienyt lapset hoitoon, ottanut omaa aikaa, ja käynyt kirppiksillä, mutta siitäkin saan kuulla valitusta monta päivää (jopa viikkoa) myöhemmin. Kun kerran
saan harvoin lapset hoitoon, niin silloin minun pitäisi olla mieheni seurassa, eikä missään luuhaamassa.
Mieheni on kerran tehnyt ruoan, kun olin poissa, ja ei varmaan toista kertaa enää teekään, koska olin silloin myöhässä (en muista, mutta kai minulla sitten oli jokin
kotiintuloaika, josta myöhästyin, luultavasti en saanut lapsia hoidosta tarpeeksi äkkiä mukaani). No joo, suutuin eilisestä kauppakäynnistä.. Hän haki jotain autonosaa tms., ja
sitä piti kaverin kanssa lähteä hakemaan heti kun oli töistä päässyt kotiin (ja kauppa on siellä n.20km päässä, työpaikan vieressä), ei siis voinut hoitaa asiaa työmatkalla.
Ja minä en saa turhaan ajella autolla (kallista kun on), vaan saan vaikka vesisateessa kävellä ja hoitaa asiani. Ja olishan mies samalla reissulla voinut edes maitoakin ostaa,
pyhäinpäivänä kun on kaupat kiinni, mutta ei nyt sit tarvita maitoa tänään.. toivottavasti.
Olen käynyt koulussa ~10v sitten ja pulisoni oli kotona ilman lapsia.
Sen jälkeen 10v töissä, pulisoni koko ajan kotona.
En ole kieltänyt häntä menemästä töihin.
Olen kertonut haluavani ja rakastavani häntä yli kaiken.
En kaipaa kotiin mitään kodinhengetärtä. Hänellä on täysi valinnan vapaus, minulla ei.
Lapsien kanssa toivoisin saavani olla enemmän, käydä retkellä ja puuhailla, mutta se on nyt ajallisesti mahdotonta.
-Huhuu, minä olen parisuhteemme aikana ollut ilman lapsia kotona vain n.puoli vuotta, ja senkin ajan olin raskaana. Sen jälkeen olen ollut kotona lasten kanssa.
Työnhakuni on käynnissä, en ole väittänyt, että kukaan minua sentään töihin kieltäisi menemästä. Päinvastoin, olen kyllä kuullut "kannustusta", että töihin pitäisi mennä,
vaikka tuskin kukaan palkkaisikaan näin monen kotiäitiys vuoden jälkeen (kannustavaa kuulla). Sanat ja teot
eivät oikein kohtaa tuossa rakkaudessa. Ihan kiva kuulla, että on rakastettu, mutta olisi kiva myös tuntea olevansa rakastettu. Mikä mahtaa olla minun valinnan vapaus?
Saan varmaan valita, että syödäänkö tänään makaronia vai hernekeittoa. Miehellä ei sitten ole enää valinnan vapautta, sitten syö mitä on tehty.
Mielestäni mikään ei ole mahdotonta, ja kun asiat laittaa tärkeysjärjestykseen, tulee tehtyä mitä pitääkin. Meillä kun on vaan yksi elämä, ja lapsillamme vain yksi lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"pitää juoda illassa yksi tai kaksi olutta, etteo haluttaisi niin paljon" "Viikonlppuisin juo kavereiden kanssa"
Siis täys alkoholisti! Alkoholisti ei tarkoita vain työtöntä, joka kuluttaa päivät juomalla.
Et sinä kuitenkaan halua tehdä mitään tilanteen parantamiseksi. Mieti kuitenkin hetki tätä:
Miksi sinua omana itsenäsi ei ole olemassa?
Olet 4 lapsen äiti, olet vaimo miehellesi, ja äitisi tytär. Kaiken tämän kerroit aloituksessa.
Mutta entä sinä itse? Onko sinulle täysin vieras ajatus, että sinäkin eläisit joskus ihan omaa elämääsi. Voisit aloittaa vaikka huomenna, lähde vaikka aamulenkille, yksin. Siitä se oma elämä alkaa.
Miten sinä voit kuvitella, että mies voisi pitää sinua muuta kuin kotitalouskoneena, jos sinä et itsekään itseäsi pidä tasaveroisena kumppanina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei edes tajua itse olevansa sairas ja hae apu, niin kyllä sinun on otettava pian lapset ja lähdettävä !!!
tiedä milloin nies pimahtaa täysin ja tekee vaikka mitä teille.... _(
eli hae apua ja pelastaudu
En antanut lupaa viestini julkaisuun. Näin se luottamus vahvistuu...
Kotityöt olisi tosiaan mukava tehdä puoliksi, nythän teen koko vapaa ajan niitä.
En juo joka ilta alkoholia. Olen sanonut kyllä sen helpottavan oloa.
Olet ollut baarissa kaverisi kanssa (vaikka sovimme silloin ettei mennä baariin). En ole silti koskaan kieltänyt menemästäkään.
En ole itsekkään "viihteellä" käynyt, ties koska viimeksi. Muutama vuosi taitaa ainakin mennä että olen baarissa käynyt.
Saat mennä koska tykkäät minne vain. Olen halunnut olla lasten kanssa, muttet edes kysy mua vahtimaan niitä.
Saat ajaa autolla omalla tai mun jos on paikalla aina kun haluat.
Raha asioissa sinulla on nyt hieman enemmän rahaa käytössä kuukaudessa. Et oo siis riippuvainen musta mitenkään, päinvastoin!
Eilisessä kaupankäynnissä muuten hain lamppuja ja jäähdytysnestettä sinun autoosi. Kauppa oli 20km toiseen suuntaan ja se ei ollut mikään ruokakauppa.
En ole sanonut halunneeni lyödä edes ajatelleeni sellaista, olen vain sanonut että joku muu olisi varmaan samassa tilanteessa sen jo tehnyt.
Näköjään vitsinä sanomani "taas niitä törttöjä liikenteessä" on lyöty aivan faktaksi. En ole aivan tuollainen vaikka vauhdikas liikenteessä olen. Itse ohittelet autoja ja haukut edellä ajavia etanoiksi.
"Seksi ei ole elinehto" Hengissä minäkin selvisin koko vuoden ilman. Olen sanonut että en halua seksiä ellet itse halua. En ole pakottanut mihinkään!
Oikomista olisi loputtomasti.
ehkä kävisi juuri niin, mies tuskin jaksaisi lasten kanssa vielä iltaakin, jos jo aamun ja päivän olisi heidän kanssaan. Suurta palkkaa en tosiaan varmaan saisi, mutta edes jotain, niin voisimme kokeilla osien vaihtoa.