Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten psyykkasit itseäsi synnytyskipujen aikana?

Vierailija
01.12.2005 |

Mikä sai kestämään kivun?

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

etten impannut pahoinvointiin asti.



Ponnistuksessa ajattelin, että kun olen itseni tähän jamaan saattanut, kyllä mä hemmetti sen vauvan sieltä uloskin pykään! Eli puhtaalla agressiolla mentiin. :)

Vierailija
2/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

kivut olivat niin kamalia, etten pystynyt ajattelemaan oikein mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

psyykkaamaan itseäni mitenkään kun kun supistukset kävivät tauottomiksi :( Hyvä että hengittämään kykenin. Ei ollut siinä vaiheessa rentoutusharjoituksista apua.

Toivottavasti seuraavassa synnytyksessä tulee edes lyhyitä taukoja supistusten väliin.

Vierailija
4/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis - lähti vetäytymään poispäin. Sitten vähän aikaa tyyntä ja taas sama uudelleen. - Ja uudelleen ja uudelleen....

Vierailija
5/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuin sinulla joka luit sitä " laitoskaluste" -tarraa. mä luin jostain sinisellä kirjoitettua tekstiä jossain tarrassa, jossa luki " merivaara" . nähtävästi jokin tuotemerkki niissä kamalissa sairaalan vehkeissä.. luin sitä ja itkin!

Vierailija
6/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin ei ne kivut olleet ollenkaan se asia, miksi nyt seuraavaa synnytystäni pelkään... siinä voi sattua ja tapahtua kaikkea muutakin " ns. jännääääää" ...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

imppasin vaan sitä ilokaasua. Sitä unohtaa kyllä valitettavasti sen, että tämä kipu loppuukin joskus ja yleensäkin sen, että on synnyttämässä vauvaa siellä.



Sitten, kun vauva on syntynyt, vasta muistaa taas miksi siellä ollaan.

Vierailija
8/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikkein pahimmissa kivuissa huutaminen oikeasti auttoi! En siis kiljunut hysteerisesti, vaan huusin hiljaa ja rauhallisesti, voivotellen/ huokaillen.



Ponnistus oli jälkeenpäin ajatellen helppo, mutta uskonpuute vaivasi. Siinä olisi varmaan ollut psyykkaamisesta apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tais mennä ihan sumussa koko synnytys. En nimittäin muista ajatelleeni yhtään mitään. No, hengissä selvisin :-)

Vierailija
10/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulla siis ponnistusvaiheen kivut olivat kamalimpia, ihan yhtä tuskaa!

mutta taas menen toukokuussa sinne uudestaan, ja mielelläni!:)



hulluja nuo naiset...eikö? :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Supistusten välillä olin näyttänyt ihan kuolleelta liikkumattomalta.mies oli tarkistanut aina hengitänkö enää.

Vierailija
12/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kahdessa synnytyksessä olen vain kiroillut koko ajan mielessäni kaikkia törkeyksiä, joten se siitä aikuismaisesta tsemppauksesta. Ei minulla ainakaan äly ole niissä kivuissa parhaimmillaan vaan olen aivan muissa maailmoissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

keskityin tuijottamaan/lukemaan sängynpäädyssä ollutta tarraa, jossa luki " laitoskaluste" jotain ja puhelinnumero. Samalla yritin pysyä mahdollisimman rentona.

Vierailija
14/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Supistukset menivät ihan ok, ja epiduraalin jälkeen ne eivät tuntuneet. Muistan sen, että ponnistaminen oli kamalaa ja kai siinä sitten ajatteli, että pakko on jaksaa, ei voi muuta. Kyllä siinä on aika omassa maailmassaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

toistelin mielessäni " hyvähyvähyvä" . Eli siis ajatuksena se että jokainen supistus vie synnytystä eteenpäin ja on siksi hyvä :) Se oikeesti auttoi.



Ponnistusvaiheessa aattelin vaan että kohta tää on ohi... sikäli kun siinä enää mitään pystyin ajattelemaan...

Vierailija
16/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

vartalo sitten vain luiskahtaa perässä...

Vierailija
17/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisen kanssa keskityin, keskityin ja vielä kerran keskityin! Se oli helpompaa, koska tiesin mitä tulisi tapahtumaan. Suppareiden tullessa katselin seinällä raksuttavaa kelloa ja laskin sekunteja takaperin 30, 29,28,27... sitten kun pääsisin nollaan, voisin taas vähän aikaa hengähtää :) Toiselle en halunnut puudutuksiakaan, koskapa olin ensimmäiseltä aineista niin sekaisin... Hoitsut kyseli useaan otteeseen, että onkos rouvalla niitä supistuksia ollenkaan, kun ei ilmekään värähdä ;)



Mutta totaalinen keskittyminen, oikeanlainen hengittäminen ja pelon/kivun kontrollissa pitäminen oli mun juttu!

Vierailija
18/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritin rentoutua ajattelemalla merta., sitä miten aallot kulkee.

Vierailija
19/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Avautumisvaiheessa välillä mietin supistusten aikana/välissä, että mieluummin täällä kuin töissä...

Yritin supistusten aikana kiinnittää huomiota eri asioihin ympäristössä. Vaan olihan se vaikeeta.

Tasan kaksi vuotta sitten, juuri tällä hetkellä, oli ponnistusvaihe meneillään. Oli se ähellystä. Mutta kaiholla muistelen...

Vierailija
20/25 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

kerran " kohta helpottaa" , sitä sitten hoin mielessäni koko ajan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kaksi neljä