Ulkosuomalaisena en voi kun itkeä silmät päästäni kun ajattelen Suomea :(

Muuttaisin heti takaisin jos voisin. Pakkaisin laukkuni, lapset kainaloon ja lähtisin. Jos vain voisin.

Olen taas itkenyt silmät päästäni. Minulla on niin kova ikävä synnyinmaatani.

En vain pääse takaisin. Suurin toiveeni olisi muuttaa takaisin Suomeen. En kaipaisi enää ikinä minnekään. En kaipaisi mitään ulkomaanmatkoja, en risteilyjä, en mitään kaukomaita. Pysyä kököttäisin Suomessa loppuikäni.



Joskus mietin etten olisi saanut naida tätä ulkomaalaista miestä. En olisi saanut muuttaa ulkomaille. En pääse täältä enää pois kun ikävä on rajaton 15 vuoden päästä. Olen asunut täällä jo niin kauan. En halua enää. Haluan Suomeen!

Mieheni ei halua.

Joka päivä mietin miten olen riistänyt lapsenlapsetkin vanhemmiltani. Hekin menettävät niin paljon.

En olisi saanut tehdä tätä suurta virhettä 15 vuotta sitten. Mutta toisaalta, jos en olisi tehnyt sitä, en olisi saanut näitä ihania lapsia.

He ovat kaikkeni. Minun pieni Suomeni. He puhuvat suomeakin kanssani.



Haluan niin takaisin Suomeen! En vain keksi miten. Ei ole mitään ratkaisua :(

Olen pohjattoman onneton.