Kutsuitko vanhempiasi etunimellä?

Vanhempien toiveesta. Ja jos on vauvasti asti kuullut vain etunimet niin yllättäin siihen tottuu.

Vanhempien toiveesta. Ja jos on vauvasti asti kuullut vain etunimet niin yllättäin siihen tottuu.

Vanhempien toiveesta. Ja jos on vauvasti asti kuullut vain etunimet niin yllättäin siihen tottuu.

Asia ei koskaan tullut puheeksi. Se etunimellä kutsuminen oli niin itsestäänselvyys ettei siihen kaivannut selityksiä aikanaan.

jo edesmenneestä isästäni käytän edelleen isä-sanaa, jos hänestä puhutaan, äidistä puhuttaessa käytän hänen etunimen kutsuma/lempinimeä

Jos on pakko muille puhua jossain asiayhteydessä käytän termiä mun hullut porukat/vanhemmat tms.

Lapsuuteni oli kutakuinkin samanlaista kuin sen eerikan, sillä erotuksella etten kuollut vaan jouduin kärsimään 18vuotiaaksi hullun isäni mielivallasta ja väkivallasta. Tuollaiset ihmiset eivät todellaan ansaitse tulla kutsutuksi nimillä äiti ja isä!

Minä apinoin, koska en halunnut olla "lapsellinen", vaikka siinä etenkin äidin kohdalla oli vähän opettelemista. Tosin on raportoitu, että isästämme olisimme pienestä pitäen käyttäneet ainakin kolmannessa persoonassa myös etunimeä, varmaan siksi että vietimme enemmän aikaa äitimme kanssa ja opimme nimen käytön häneltä.



En ole sittemmin vanhemmiltani kehdannut kysyä, mutta olen miettinyt, onkohan niin, että tällainen käytäntö on heidän mielestään jotenkin loukkaava. En toisaalta ymmärrä miksi olisi, onhan nykyään tapana kutsua miltei kaikkia, mutta etenkin läheisiä ihmisiä sinutellen ja etunimeltä ilman sen kummempia titteleitä.