Cipralexin käyttäjiä/käyttäneitä paikalla?????

Käyttänyt pariinkin otteeseen. Tosin tällä hetkellä en.

tosin vaihdoin ongelmitta ja lääkärin suostumuksella rinnakkaisvalmisteeseen.

Käytän paraikaa, 20 mg päivässä.

Lopetin 2kk sitten.

Ok...Teitähän löytyy useampikin. Itsellä vasta 5mg aamuisin. Minulle se määrättiin pitkäaikaiseen ahdistukseen ja nyt syksyn myötä on tullut myös vaikeaa masennusta ja paniikkihäiriön oireita. Olen nyt muutamana päivänä(5) lääkkeen ottanut ja huomaan että aamut mitkä minull eovat olleet todella vaikeita jo pitkään, niin ovat vielä paljon vaikeamman tuntuisia. Kun saan silmät auki, niin saman tien iskee epätoivo että en jaksa tätä päivää, mistää ei tule mitään ja tulevaisuus tuntuu epätoivoiselta. Välillä istun pitkään sängyn laidalla kun en saa itseäni liikkeelle. syvän masennuksen tunteet ja ahdistus suorastaan lamauttaa. Lapsi on pakko kuitenkin viedä eskariin , joten pakottamalla on vain lähdettävä liikeelle. Päivän aikana on erinäisiä tuntemuksia lääkkeen oton jälkeen. Mm. keskittymisvaikeuksia, haukottelua, päänsärkyä, ajatukset juoksee, pelokas olo. Seksihaluthan lääke turruttaa näemmä kokonaan, joskin masennuskin ne osittain vei. Mutta nyt on kyllä sen suhteen kaikki jäissä.

Eilen illalla tuntui että on paljon positiivisempi olo kuin aikoihin ja tuli fiilis että jospa mä tästä paranen. Sitten taas tänään aamulla fiilis kuin olisi erittäin vakavasti masentunut.

Olen ymmärtänyt että lääkettä aloittaessa saattaa olo hieman pahentua, lähinnä lääkäri siis korosti että fyysiset oireet ilmenevät ensiviikkojen aikana. Entäs tällainen raju aamumasennus.. Onko teillä kokemusta vastaavasta??



Tai ylipäätään pahenko masennus tuntemukset alkuun? Miten on käynyt seksuaalisten halujen??Kuinka pian lääke alkoi selkeästi auttamaan mielialaan ja saamattomuuteen?



Kiitos jo teille etukäteen kun avasitten viestini ja ehkä vielä vastailettekin lisää :-)

Veti masennuspsykoosiin. Johtui siis lääkkeestä. Lääkkeen takia tilani diagnosoitiin virheellisesti bipolaarihäiriöksi. Arvaa vaan, miten monta vuotta meni sen diagnoosin oikaisemiseen? Aivan, en ole päässyt siitä vieläkään.



Lääkärit hokee, että odota nyt vielä pari viikkoa, vaste voi tulla myöhemmin ja se on henkilökohtaista jne jne, sivuvaikutuksia ei muka olekaan.



Vasta vuosia lääkkeen lopetuksen ja diagnoosin jälkeen sain tietää, että väärä diagnoosi johtuu mitä luultavimmin juuri tuosta lääkkeestä. Diagnoosin psykoterapeutti totesi vääräksi jo kauan sitten, mutta papereihinhan muutosta ei niin vain voi tehdäkään.



Kiitos vain kaikki minua kusettaneet "asiantuntijat", joista yksikään ei todella vaivautunut kuuntelemaan minua.



Niin että suosittelen lääkkeen vaihtamista. En nimittäin ole todellakaan ainoa maailmassa, jolle näin on käynyt.

Pari kolme viikkoakin voi tuntua vaikealta, sitten helpottaa. Sulla on tosi pieni annos, voi olla että joudut lisäämään sitä. Helpotus on kyllä suuri, joten kannattaa ehdottomasti jatkaa. Valitettavasti halut kyllä ovat pois, ainakin mulla oli, ja tuli makeanhimoa ja lihottikin. Pitää olla tarkkana.

on siis nostaa annostus 10mg:aan. Mutta vielä en ole siihen valmis.... Huoh...

Ok...Teitähän löytyy useampikin. Itsellä vasta 5mg aamuisin. Minulle se määrättiin pitkäaikaiseen ahdistukseen ja nyt syksyn myötä on tullut myös vaikeaa masennusta ja paniikkihäiriön oireita. Olen nyt muutamana päivänä(5) lääkkeen ottanut ja huomaan että aamut mitkä minull eovat olleet todella vaikeita jo pitkään, niin ovat vielä paljon vaikeamman tuntuisia. Kun saan silmät auki, niin saman tien iskee epätoivo että en jaksa tätä päivää, mistää ei tule mitään ja tulevaisuus tuntuu epätoivoiselta. Välillä istun pitkään sängyn laidalla kun en saa itseäni liikkeelle. syvän masennuksen tunteet ja ahdistus suorastaan lamauttaa. Lapsi on pakko kuitenkin viedä eskariin , joten pakottamalla on vain lähdettävä liikeelle. Päivän aikana on erinäisiä tuntemuksia lääkkeen oton jälkeen. Mm. keskittymisvaikeuksia, haukottelua, päänsärkyä, ajatukset juoksee, pelokas olo. Seksihaluthan lääke turruttaa näemmä kokonaan, joskin masennuskin ne osittain vei. Mutta nyt on kyllä sen suhteen kaikki jäissä.

Eilen illalla tuntui että on paljon positiivisempi olo kuin aikoihin ja tuli fiilis että jospa mä tästä paranen. Sitten taas tänään aamulla fiilis kuin olisi erittäin vakavasti masentunut.

Olen ymmärtänyt että lääkettä aloittaessa saattaa olo hieman pahentua, lähinnä lääkäri siis korosti että fyysiset oireet ilmenevät ensiviikkojen aikana. Entäs tällainen raju aamumasennus.. Onko teillä kokemusta vastaavasta??

Tai ylipäätään pahenko masennus tuntemukset alkuun? Miten on käynyt seksuaalisten halujen??Kuinka pian lääke alkoi selkeästi auttamaan mielialaan ja saamattomuuteen?

Kiitos jo teille etukäteen kun avasitten viestini ja ehkä vielä vastailettekin lisää :-)

Mulla oli samanlaisia tuntemuksia. Olo saattoi vaihdella paljon, minkä takia en osannut ottaa rajua masennusta tarpeeksi vakavasti tarpeeksi ajoissa.

Mun masennus meni lääkkeen takia niin paniikinomaiseen epätoivoon, jollaista en monien masennusteni kanssa ole KOSKAAN kokenut, että mun oli pakko mennä terveyskeskukseen ja pyytää lähetettää SAIRAALAAN, kun en enää kestänyt sitä.

Olisinpa silloin arvannut, että se johtui lääkkeestä! Oloni oli ihan eri luokkaa kuin ilman lääkettä. Mitään apua siitä ei ollut, mutta harmia vuosiksi eteenpäin. Masennuspsykoosista ei niin vain selvitä, vaan se jättää henkiset arpensa. En tule entiselleni ikinä.

mutta aloitin myös tuolla 5mg:llä, sitten 10mg ja sitten nosto 15:sta siten, että ensin otin aamulla 10mg ja puoliltapäivin 5mg lisää. Tämä siksi, että reagoin melko voimakkaasti lääkkeen aloitukseen ja nostoihin, enkä pystynyt tuota 15mg ilman totuttelua kerralla ottamaan. Hoitotasolle päästyä lääke toimii oikein hyvin ja otan annoksen kerralla. Noh, kilojen kanssa pitää olla tarkkana, mutta olen mieluummin vähän pyöreämpi kuin ahdistunut ja masentunut...



Oireesi ovat hyvin samantapaiset kuin minullakin alkuvaiheessa. Reilun viikon kuluttua ne helpottivat, mutta sitten olikin jo aika nostaa annosta ja sitten niitä tuli taas. Aamumasennus johtunee siitä, että lääke ei ole vielä ns. hoitotasolla ja sen pitoisuus veressä on aamulla ennen uutta annosta alimmillaan. Nämä lääkkeet ei siis toimi niinkuin esim. särkylääke, että otetaan kerran ja sitten pois, vaan pitoisuus veressä nousee vähitellen kunnes se riittää koko vuorokaudeksi ilman oireita. Näin olen asian maallikkona ymmärtänyt.



Tämä on pitkä ja hidas prosessi, valitettavasti. Tulee huonompia ja parempia päiviä. Itse testasin asiaa lopettamalla lääkityksen kertaalleen, kun olo oli mielestäni ollut pitkään jo hyvä. Oma serotoniinituotanto ei sitten pitemmän päälle riittänytkään ja nyt olen varautunut syömään lääkettä vaikka vuosia, kun vaan ei tarvitse palata siihen ahdistukseen mitä oli. Sulla tarve ja tilanne ei tietysti ole identtinen mun tilanteeni kanssa. Saatko muuten mitään terapiaa?

HUI!!!!

Uskaltaako tätä lääkettä syödäkkään?????? T: Ap

Kovin henkilökohtaistahan tuo on miten lääkkeet vaikuttaa. Itse en muista kovin tarkkaan, millaista alussa oli, kun olen tätä syönyt monen monta vuotta.



Mutta, sen muistan, että tämä on yksi niistä harvoista lääkkeistä, jotka eivät ole aiheuttaneet kauheita sivuvaikutuksia. Muista lääkkeistä on ollut mm. oksentelua ja todella voimakasta painonnousua. Itsellä voimakkaimmat sivuoireet ovat olleet levottomat jalat ja limakalvojen kuivuus. Jalkojen nykiminen väheni kyllä vuosia syötyäni ja nykyään auttaa piikkimatto niihin vähäisiin sätkyihin. Jonkin verran on varmasti haluihinkin vaikuttanut, mutta toisaalta olen huomannut, että olen nykyään halukkaampi kuin vaikkapa kahdeksan vuotta sitten, kun olin pahasti masentunut ja ahdistunut. Kun se masennuskin vie niitä haluja.



Omalla kohdallani lääke on ollut hyvä ja tarpeellinen. Onneksi, koska tätä ennen ehdittiinkin kokeilla ihan turhan monta epäsopivaa lääkettä.

Turha esittää mittää, yritätte vaan päästä sossun jonoon. Eikö se elämä täysjärkisenä ja työssä käyvänä oo se paras elämä? Miks teillä on pönttö sekasin, hiton pummit.

Kiitos! Kyllä repesin!

T. 20mg

enkä kyllä enää suostu kyseistä lääkettä syömään (tarve jollekin olisi). Alusta alkaenkaan ei oikein toiminut ja oli aika ihmeellisiä oireita, aika samanlaisia kuin sinulla, pitkin matkaa. Seksihalut toden totta menivät sen siliän tien. Lääkkeen lopettaminen vasta hankalaa olikin, vaikka tein sen aivan pikkuhiljaa. Masennus iski kahta kauheampana ja itsetuhoisia ajatuksia oli paljon ja jatkuvasti vaan itketti, enkä olisi jaksanut koko elämää ollenkaan. Pahoinvoin ja pyörrytti, vaikka olin ihan paikallaan. Oli huono valmiste minulle, mutta jotenkin tajusin tilanteen vasta sen lopettamisen jälkeen.

Turha esittää mittää, yritätte vaan päästä sossun jonoon. Eikö se elämä täysjärkisenä ja työssä käyvänä oo se paras elämä? Miks teillä on pönttö sekasin, hiton pummit.

Kiitos! Kyllä repesin!

T. 20mg

Nimittäin liitoksistani kohta jos tämä pummius ei lopu!

Turha esittää mittää, yritätte vaan päästä sossun jonoon. Eikö se elämä täysjärkisenä ja työssä käyvänä oo se paras elämä? Miks teillä on pönttö sekasin, hiton pummit.

Kiitos! Kyllä repesin!

T. 20mg

Nimittäin liitoksistani kohta jos tämä pummius ei lopu!

Vary hyvä ihminen! Liitoksistaan repeileminen enteilee cipralexreseptiä. Niin se meillä kaikilla alkaa, ensin ollaan työssäkäyviä ja ahkerasti opiskelevia ihmisiä, sitten jossain naksahtaa ja revähtää ja tässä sitä ollaan. :)

t. 20 mg

17v juuri täytti. Eikä hänellä ole mitään kuin positiivista vaikutusta. Ihan eri ihminen kuin se kiukkuinen sängyn pohjalle maailmasta eristäytynyt tyyppi. Nyt melko normaali nuorukainen joka käy koulua ja tapaa kavereita.

hyviö kokemuksia tuosta lääkkeestä, tosin ensimmäiset 2 viikkoa oli huonompaa aikaa, se ei haitannut kun sen tiesi. Sitten alkoi helpottamaan. Söin vuosia 10mg/vrk (about 5-6 vuotta). Sitten alkoi kaameat yöhikoilut (siis todella kaameat, peitot ja kaikki märkinä). Ajattelin jo, että näinkö nuorena mulla alkaa vaihdevuodet :D! Mutta se johtuikin tuosta lääkkeestä.



Kai mun elimistö ilmoitti sitten sopimuksen irti tuosta lääkkeestä. Vastaavia ja korvaavia en ole tarvinut. Kolme vuotta ilman lääkkeitä menty siis ja paranin ainakin toistaiseksi :).

Turha esittää mittää, yritätte vaan päästä sossun jonoon. Eikö se elämä täysjärkisenä ja työssä käyvänä oo se paras elämä? Miks teillä on pönttö sekasin, hiton pummit.

koko ajan elelläänkin hyvää elämää. Iloisena ja energisenä, Cipralexin ansioista :)

Ap:lle en osaa vastata, koska itse en huomannut mitään sivuvaikutuksia tai masennuksen pahenemista lääkkeen aloituksen jälkeen.

ei sopinut ollenkaan.



Tuntui kuin olisin katsellut itseäni kehoni ulkopuolelta.

Lääke lamaannutti minut täysin. Saatoin istua keinussa illat pitkät tekemättä yhtään mitään. tuijotin eteeni ja välillä säpsähdin lasten kysymyksiin. Todellakin katselin itseäni katon rajasta ja ajatustakaan ei liikkunut päässä.



Työnteosta ei tullut mitään. Olin pitkillä sairaslomilla. Olin kuin kuollut.



Psykiatrini ei olisi ollut halukas lopettamaan lääkettä, mutta loppujen lopuksi hän ymmärsi minua ja olotilaani.



Söin samaan aikaan Voxraa. Cipralexiä söin 20mg/vrk. Lisäksi vielä unilääkkeet päälle.



Vaikka "nukuin" yöt, aamulla tunsin samoinkuin Sinä. Kuoleman väsynyt, en olisi jakansut tehdä yhtään mitään.



Töissäkin työkaverit taivastelivat olotilaani: oletpa kauhean näköinen, voi miten väsyneen näköinen olet. En puhunut kahvilla mitään, sulkeuduin itseeni. Yleensä puhua pälpätän.



Kun cipralex lopetetiin olotilani kohentui nopeasti.



Minulla on 12 vuoden takaa historiaa keskivaikeaa masennusta ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä.



Tämä on toinen terapiajaksoni. Eka vuosi takana ja toinen vuosi puolessa välissä.



Kevään ja kesän aikana alkoi tulemaan paranemisen merkkejä. Voin todella hyvin. Tunsin itseni, että elämä voittaa - sittenkin.

Nyt taas syksyn ja talven myötä olo tahtoo sulkeltaa syvyyksiin.