Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitähän mun pitäis tehdä..?
01.12.2005 |
Poika täyttää kohta 3v ja mua ei kiinnosta töihin eikä kouluun lähtö yhtään, oon kai ollu liian kauan kotona. Oikeestaan mua ei nykyään kiinnosta oikeen mikään muukaan. Oonkohan mä jotenki masentunu...?
Ei ole harrastuksia, ei paljon kavereita. Mies on mut sekin aamusta iltaan töissä. Pojan kans täällä ollaan vaan kahdestaan päivät pitkät, ei edes ulkoilla joka päivä kun en vaan jaksa.
Jotain neuvoja?
Ne haukut voitte jättää sanomatta.
Kommentit (12)
Tuo voisi olla ihan varteen otettava vaihtoehto. Ja sais poikakin jotain uusia virikkeitä ja kavereita.
Ja saisin minäkin tosiaan miettiä kunnolla itsekseni mitä haluan tehdä. Täytyykin soittaa työkkäriin heti huomenna :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisit puhelimessa vaan varata aikaa ammatinvalintapsykologille ja ei sinulla silloin tarvitse ollakaan mitään selvää kuvaa siitä miksi haluat.
Hyvin kerkiät soittaa huomennakin sinne työkkäriin. Tärkeintähän on että tekee päätöksen ryhtyä muuttamaan elämäänsä =)
t.11
Minusta sinä tarvitset jotain apua nyt. Jos mikään ei kiinnosta eikä jaksa uloskaan lähteä, niin kyse voi hyvin olla masennuksesta. Ja tämä ei siis ole mitään haukkumista!
Kun saa elämää kodin ulkopuolelta alkaa se taas elämältä maistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut en vaan jaksa lähtee tuonne pihalle yksin sen kans. Kaikki kaverit asuu aika kaukana eikä minulla ole autoa käytettävissä. Onneksi poika on tosi kiltti eikä ole uhmaakaan.. Kotityöt hoidan kiitettävästi. Olen yrittänyt miettiä että mitä haluan opiskella tai mitä töitä haluan tehdä, ei tunnu löytyvän mitään mikä minua kiinnostaisi.
ap
Itsellä kohta 3-v tyttö, ja olen ollu koko ajan kotiäitinä,yksin vielä.ei minuakaan erityisemmin nappaa " palata yhteiskunnan touhuihin" , mutta kai se on pakko jos meinaa joskus jotain uraa luoda.Mieluiten jatkaisin onnellisen kotiäidin hommaa täyspäiväisesti,mutta tympii nimittäin kouluun menoa enemmän tämä toimeentulotuella kituutus!Aloitan siis opiskelut, koska kouluttamattomana yh:na se tuntuu aika viisaalta,ja alan valitsin periaatteella " huonoista vaihtoehdoista paras" .Eiköhän se ala tosissaan kiinnostamaan ja sujumaan kun taas vauhtiin pääsee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa sanoisin kuin edelliset: nyt ryhdistäydyt! Alat vähitellen laajentamaan ympyröistäsi ja miettimään mitä haluat elämältä. Kyllä se alkaa vähitellen taas sujumaan. Mutta oleellista on " lähteä liikkeelle" . Jos tarvitset apua, siis tunnet olevasi masentunut, hae sitä.
Onnea matkaan!
Ehkä voisit ajatella palaavasi samoihin kuvoihin ainakin aluksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kun pitäisi saada " otettua itseään niskasta kiinni" ja " lähdettyä liikkeelle" , se muodostuu ihmiselle ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos näin on, kannattanee käydä keskustelemassa ammattilaisen kanssa...
sitten kävin kahtakin eri koulua mutta ne jäi kesken, koska alat ei kiinnostanu.. Pitäs nyt ihan oikeesti miettiä ala joka todella kiinnostaa.
ap
Alue: Aihe vapaa
Entä jos laittaisit pojan päiväkotiin vaikka osapäiväiseksi esim. 10 pv/kk, ehtisit tutustua rauhassa eri koulutusvaihtoehtoihin ja poika saisi pehmeän laskun hoitoelämään.
Varaa aika vaikka työkkärin ammatinvalintapsykologilta niin voitte yhdessä miettiä sinulle sopivaa alaa. Työkkärin työvoimakoulutuksissa tai työväenopistoissa voisi olla myös harkitsemisen arvoisia vaihtoehtoja. Sitä kautta voisit saada taas kipinän vaikka johonkin pidempäänkin tutkintoon ja opiskeluun.