Hyväksytkö PAINOSI ja VARTALOSI ilman laihdutusta ?

painoni. Sillä luvulla,siis numeroilla ei ole minulle mitään merkitystä. Peilikuvalla taas on, eli en hyväksy vartaloani tällaisena ja se on minulle ongelma. Olen normaalipainon rajoissa, mutta minulla on läskiä,löysää ihoa ja sellua.



Pitäisin itseäni opportunistisena luuserina jos hyväksyisin nämä läskit,pitäisin itseäni kauniina ja kai minulla olisi jokin kehonkuvahäiriö, jos en niitä näkisi.

Minulle vartalossa pääasia on että se toimii, sama se miltä se näyttää. Tässä painossa minun on hyvä olla ja liikkua, ja olen terve. Ihan sama onko sitten vähän jenkkakahvaa ja makkaraa vatsalla.



Mulla ei onneksi mieskään ole mikään läskinatsi, yhdessä ollaan vuosien myötä lihottu vähän keski-ikäistyttyämme ja nautitaan elämästämme juuri tällaisina. Kummankaan seksuaalisiin haluihinkaan ei toisen pyöristyminen ole haittaavasti vaikuttanut. Mies jopa joskus sanoo että on hyvä että mulla on nykyisin muotoja, ja muistelee naureskellen tapaamisaikojamme jolloin olin niin ruikelo että törröttävät lantioluuni pistivät häntä kipeästi kun hän makasi päälläni.

ole montaa naista jotka hyväksyvät oman vartalonsa,missäs ne laihduttajat on mitkä pitää kauhean suurta ääntä omasta painostaan tällä palstalla ? ap.

Mutta ihan vinkkinä sinulle; pisteen ja pilkun jälkeen tulee välilyönti. Helpottaa lukemista.



Itse aiheeseen:

Aloitan reippaan laihduttamisen kunhan tämä toinen raskaus päättyy. Terveys on vain pieni osasyy miksi haluan laihduttaa, enemmän asiaan vaikuttaa ulkonäköni, johon en ole tyytyväinen. Mielestäni MIKÄÄN syy laihduttamiselle ei ole huono syy. Anorektikot ovat asia erikseen, mutta anoreksia on sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä tavallisen laihduttamisen kanssa.

Olkoon sitten niin että olen pinnallinen, mutta olen mieluumin pinnallinen kuin läski.



Ja mitä tulee vartalon muuhun muokkaukseen niin mielestäni kaikki keinot on sallittuja, kunhan homma ei mene överiksi. Olen esim. jo sanonut että jos tämä toinen raskaus ja imetys suurentaa rintojani, mielestäni liian isoiksi, menen piennennyttämään ne. Olen jo suunnitellut että kunhan saan laihdutusurakan loppuun, menen poistattamaan raskausarpeni joko kirurgisesti tai laserilla.

Minun kroppani joten mielestäni saan muokata/muokkauttaa sitä mieleiseeni suuntaan.



Ja mitkäkö ovat mitat? Ennen raskautta painoa oli 85kg. Pituutta minulla on 172cm. Tavoitepaino on 65kg ja tavoite kroppa lihaksikas.

Hyväksyn vartaloni näissä mitoissa. Enimillään olen painanut 55 kg (jos raskauksia ei huomioida). Nyt kipuraja menee noin 52 kg:ssa. Jos paino menee sen yli, alan tuntea oloni epämukavaksi ja löysäksi.



Ei mun ole koskaan tarvinnut erityisesti laihduttaa. Tarvittaessa saan pari kiloa pois muutamassa viikossa syömisiä tarkkailemalla, ilman nälkää.



Nuorempana painoin 43-45 kg, mutta nykyään se olisi mulle liian vähän. Alaraja menee siinä 48 kg:n kohdalla. Jos sen alle mennään, kylkiluut alkavat törröttää ja posket ovat lommolla. En tykkää.



Enemmän mulle on merkitystä sillä, miltä tuntuu. Yhteen aikaan, kun en voinut juuri harrastaa liikuntaa, olin normaalipainoinen, mutta tunsin voivani huonosti. Liikuntaharrastuksen myötä olen saanut lihaksia ja kiinteyttä ja jaksan ylipäätään paremmin.

varmaan 25 vuotta (lukuunottamatta kahta raskautta). Viihdyn kropassani.

mutten vartaloani. Mitat 173 - 60 ovat aika jees, tai olisivat, jos painoa olisi muuallakin kuin keskivartalossa. Perse ja tissit on pienet, keskivartalo taas jo luustonsakin puolesta iso, puhumattakaan siitä että kaikki "ylimääräinen" kertyy perseen päälle ja mahaan.

Jouduin ottamaan m-kokoisen paidan ja housut viimeksi vaatekaupassa ja se tuntui entisten ässien jälkeen pahalta. Tosin syy on se, että olkapäistä ja käsivarsista kiristi paita ja housut reisistä, kiitos kuntosalin. Yllättäen myös paino noussut kuntosalin myötä vaikka vartalo vain paranee.

Laihdutettuani 20kg ja pitkään pelkästään numeroita tuijoteltuani se tuntuu pahalta, vaikka vartalo näyttääkin hyvältä.

Eli ristiriitaisin tuntein mutta enimmäkseen kyllä :)

Laihdutin lapseni takia, sokereiden kanssa alkoi olla ongelmia enkä halua näyttää lapselle possuesimerkkiä vaan opettaa hänelle oman esimerkkini kautta hyvät ja terveelliset elämäntavat.

Painan 72kg ja olen 164cm pitkä. Pidän itsestäni tällaisena, vaikka aikamoinen päärynä olenkin, varsinaisia makkaroita ei ole. Kynähameet näyttävät kivoilta päälläni :D



Olen painanut vähemmän ja enemmän, mutta erään vastoinkäymisen jälkeen olen huomannut tärkeysjärjestyksen elämässäni muuttuneen ja muutama asia on mennyt ohi sen, minkä näköinen vartaloni on. Syön terveellisesti nyt enkä herkuttele, liikun päivittäin. Tiedän, että painoni voi siten laskea, mutta se ei haittaa, jos ei laske.



Olen kaunis näinkin.

se älähtää johon kalikka kajahtaa.Hienoa naiset,että teidänlaisianne löytyy vielä täältä suomesta ja kulkekaa pääpystyssä ja olkaa ylpeitä vartalostanne ja painostanne:)

oli ap.

Mutta olenkin jo melkein 39-vuotias. Pituutta 173cm, painoa 67-70kg ja selluliittia on ollut 12-vuotiaasta lähtien, samoin hämähäkkisuonia. takapuoli vähän roikkuu, vatsa on välillä piukea pallo ja välillä ihana löllö. Olen hoikan näköinen vaatteet päällä, mutta onhan sitä löysää muuallakin kuin mahassa.



Silti, olen mielestäni ihan hyvä just näin. En häpeä kroppaani enää, niinkuin joskus 10v sitten vaikka olin silloinkin näissä mitoissa.

haluaisin, että painoni alkaisi 5:lla eikä 6:lla. Mutta, jos 2 vuotta sitten minulta olisi kysytty, olisinko tyytyväinen 62kg painoon, olisin vastannut kyllä ja kiljunut riemusta. Ja silloinkin paino alkoi 6:lla mutta oli kymppiluvun toisessa päässä...



Hyvin helposti sitä tottuu omaan olemukseensa.

haluaisin, että painoni alkaisi 5:lla eikä 6:lla. Mutta, jos 2 vuotta sitten minulta olisi kysytty, olisinko tyytyväinen 62kg painoon, olisin vastannut kyllä ja kiljunut riemusta. Ja silloinkin paino alkoi 6:lla mutta oli kymppiluvun toisessa päässä... Hyvin helposti sitä tottuu omaan olemukseensa.

olen 165cm ja paino 69 kg. Mulla on löysä iso maha. Mulla on kaksi lasta, joiden välissä laihduin ja olin ihan ok näköinen muutenkin, mutta nyt olen pehmeän läski. Mulla on kaappi täynnä kivoja vaatteita joihin en mahdu. Olen laihduttanut kolme vuotta. Yritän muuttaa elintapojani terveelliseksi, ettei äkkiä laihdutetut kilot tuu takaisin. Mutta tulos kolmessa vuodessa on säälittävät 5 kiloa :(

se älähtää johon kalikka kajahtaa.Hienoa naiset,että teidänlaisianne löytyy vielä täältä suomesta ja kulkekaa pääpystyssä ja olkaa ylpeitä vartalostanne ja painostanne:)

Kun kirjoitin että olen mieluumin pinnallinen kuin läski, tarkoitin vain ja ainoataan itseäni.

Muiden ihmisten painot ja vartalot eivät kiinnosta minua millään muotoa. Te saatte olla tyytyväisiä itseenne sellaisina kuin olette.

Minä en ole tyytyväinen vartalooni ylimääräisten kilojen, arpien ja muiden puutteiden takia. Näen itseni rantapallon muotoisena ja haluttavuuden osalta olen tasoa kakkakasa. JA EDELLEEN: puhun ITSESTÄNI, en teistä.

Joten "älähdys ja kalahdus" moittiminen on nyt suhteellisen turhaa. Toki en kirjoittanut että kun kirjoitan sanan läski, haukun itseäni enkä teitä. Korostan kuitenkin että aloittaja itse kysyi että oletko tyytyväinen ja minä vain vastasin kysymykseen.

Raskauskiloja tuli liikaa, koska koko loppuraskaus meni mässäilyksi. Poika nyt 3 kk. Normaaliin elämänrytmiin kuntoilun ja terveellisemmän ruuan pariin siirtyminen on jo tuottanut tulosta, mutta vielä on matkaa unelmapainoon :)

Olen 160 cm pitkä. Tarkkaa painoani en ole vuosiin tiennyt (en omista vaakaa). Mahdollisesti se on jossakin 50 - 53 kilon tietämillä. Tärkeintä minulle on se, että vartalo on terve, kivuton ja toimii tarkoituksenmukaisesti. Olen kärsinyt nuoresta saakka tuki- ja liikuntaelinongelmista, joten perspektiivini tulee sieltä.

En ole koskaan inhonnut ulkomuotoani lihavana, eniten olen inhonnut itseäni epävarmana ja keskenkasvuisena 54-60-kiloisena, jolloin olin kuitenkin kaunis, kiinteä ja sutjakka.



Nyt olen 87kg, entinen tonnikeiju pitkästi toista sataa kiloa. Vatsanahka roikkuu, tissit ovat pudonneet, jaloissa on alkavia suonikohjuja... Eikä se niin haittaa. Laihdutan kyllä, mutta enimmäkseen pysyäkseni hengissä.

Olen 168cm ja 76kg, ja painoni vaivaa minua paljon. Olen vain liian stressaantunut ja masentunut tehdäkselleni asialle mitään.