Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö PAINOSI ja VARTALOSI ilman laihdutusta ?
01.11.2012 |
Minä olen 160cm ja 73kg.Aikaisemmin painoin parhaimillani 86kg,en ole koskaan laihduttanut enkä laihduta.Hyväksyn vartaloni tälläisenä kuin se on,enkä häpeä sitä.Vatsamakkaroita kyllä löytyy,mutta ne ei haittaa minua.Miksi naiset eivät hyväksy vartaloaan ilman,että laihduttavat ?Minulla on neljä lasta ja olen välillä ollut vaikka minkämuotoinen ja näköinen:)Ymmärrän ne naiset jotka laihduttavat terveydellisistä syistä,mutta en niitä jotka laihduttavat jonkun muotijutun perässä ja minulla on huono itsetunto,jos joku kysyy sitä.Sitä kovemmin mitä naiset laihduttavat sitä vaikeampaa on painon pudotus,olen seurannut läheisten painon pudotusyritystä.Aurinkoista päivänjatkoa kaikille naisille:)
Kommentit (26)
Vartaloni on kaunis kaikenkokoisena ja hyväksyn sen täysin. Silti pidän tarkkaa huolta painostani ja vyötärönympäryksestäni koska minulla on diabetesperimä. Esimerkiksi isälläni on diabetes ja setäni on kuollut diabetekseen. Niinpä tälläkin hetkellä laihdutan, jotta saisin vyötärönympärykseni taas 80 senttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tärkeintä laihtumisessa/ulkonäköasioissa on omata urheilullinen, vahva kroppa. Nautin siitä, että jaksan juosta pitkiä lenkkejä, jumpata täysillä salin raskaimmat jumpat ja nostaa rautaa - erityisesti tykkään tunteesta kun pystyn lisäämään painoja. Kun reisiprässistä nousee 100 kiloa, joka tuntuu uskomattomalta tällaiselle 55kg kukkakepille...
Moni muu taas lähipiirissä huomauttelee ulkonäöstä - "voi kuinka sulla on nykyään pieni peppu, kateeksi käy", "voi kuinka sulla näkyy vatsalihakset"... Nämä asiat on sellaisia, jotka on tulleet laihtumisen ja liikkumisen sivutuotteena. Esimerkiksi tuosta takapuolen koosta oikein ihmetyin - ei sitä itse oikein edes tajua, sitä näkee aina itsensä tietyn näköisenä. Mitä siis yritän sanoa on, että liikunnallinen elämä on tuonut luonnollisen tyytyväisyyden omaa kroppaa kohtaan nimenomaan sen vuoksi, että kroppa toimii ja palvelee oikealla tavalla.
Minä olen 171cm pitkä ja tänä aamuna vaaka alitti maagisen 60kgn rajan. Painan nyt vähemmän kuin 17-vuotiaana ja olen asiasta jopa lapsellisen ylpeä.
Alan pikkuhiljaa hyväksyä peilikuvani ja vartaloni, mutta vaa'an lukema on aina suuri mysteeri. Toisinaan 64 kg on oikein hyvä määrä, välillä 61 on liikaa.
Toivottavasti joskus kasvan aikuiseksi ja tajuan ettei se vaa'an lukema vaikuta elämääni millään lailla. Ikää nyt 21.
jota on aika paljon, näytän kuitenkin hoikalta. Vartaloani en kuitenkaan voi hyväksyä. Löllöä on vähän joka puolella, minulle se edustaa huonoa lihaskuntoa. Jos lihakseni olisi hyvässä kunnossa, minulla ei olisi löysää. Enkä tarkoita fittness kuntoilijan ylilihaksikasta kroppaa, vaan sellaista, josta näkee, että liikun aktiivisesti. Ja näin haluaisin terveydellisistä syistä, en minkään muotioikun vuoksi. Ja juuri terveydellisistä syistä hyvin alkanut kuntoilukuurini on nyt tauolla ja se ärsyttää minua suunnattomasti! Mutta jonain päivänä saavutan tavoitteeni.
168cm/58kg ja kyllä, tarkkailen mitä suuhuni laitan ja kuntoilen. Peilikuva näyttää toisinaan omasta mielestä ihan hyvältä mutta on päiviä jolloin näytän mielestäni kamalalta läskikasalta.
Se vaan on joku oman pään sisällä oleva piru mikä ei anna rauhaa, aina olisi jotakin nipistettävää jostakin.
harvoin. Syön kaikkea, tänäänkin karkkipussin, mutta myös liikun paljon.
Olen tyytyväinen, kun olen terve. Rumalta näytin, kun sairaana olin alipainon puolella.