Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minusta on ihanaa olla keski-ikäinen
01.11.2012 |
Olen tullut tähän tulokseen, kun aikani ryvin kriisissä oman ikääntymiseni suhteen. Minusta on ihanaa, kun olen nyt paljon itsevarmempi. Muiden mielipiteillä ei ole enää mitään merkitystä, en ole enää riippuvainen siitä pidetäänkö minusta vai ei, eikä minulla ole tarvetta mielistellä ketään. Lisäksi pikkulapsiaika on takana, ei enää yövalvomisia ym. Vauva-ajoista on jäänyt mieleeni unettomuus, liikakilot, väsymys. Nyt kaikki tuo on takana ja saan rauhassa panostaa itseeni ja perheeseeni.
Seksielämä miehen kanssa kukoistaa, sitä on useammin, laadullisesti parempaa. Nyt ei enää tarvitse suorittaa, harrastaa sitä ovulaation aikaan, kun ei tarvitse enää "tehdä" lapsia. Ja muutenkin nuorempana en osannut nauttia seksistä samalla tavalla kuin nyt.
Tässä jotain hyviä puolia tästä keski-iästä.
t. 38-v vanhus.
Kommentit (18)
Tai en ainakaan tuntenut itseäni sellaiseksi. Silloin minäkin vielä nautin elämästä täysin siemauksin. Nyt 45-vuotiaana sen sijaan tuntuu, että kaikki on ihan syvältä: Hormonit alkaa heitellä, painonhallinta hankaloiua, krempat vaivata, läheisiä sukulaisia kuolla.
Lisäksi jouduin pois töistä YT-neuvotteluiden seurauksena ja huolestuttaa, miten kauan joudun olemaan työttömänä.
Parempia aikoja odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että nelikymppisenä on elämä kaikkein onnellisimmillaan! On pikkulapsia, on isoja lapsia ja kaikkea ap:n mainitsemaa myös. Mieli on luova ja maailma tuntuu olevan vain täynnä mahdollisuuksia.
vm -70 Sopivan ikäinen!
Tai en ainakaan tuntenut itseäni sellaiseksi. Silloin minäkin vielä nautin elämästä täysin siemauksin. Nyt 45-vuotiaana sen sijaan tuntuu, että kaikki on ihan syvältä: Hormonit alkaa heitellä, painonhallinta hankaloiua, krempat vaivata, läheisiä sukulaisia kuolla. Lisäksi jouduin pois töistä YT-neuvotteluiden seurauksena ja huolestuttaa, miten kauan joudun olemaan työttömänä. Parempia aikoja odotellessa...
Ikäkriisi on johtanut huonompaan itsetuntoon.
Mutta tästä voi nousta, pitää vain hyväksyä tämä vaihe joka on sitä keski-ikäistymistä.
keski-ikä alkaa n. 40 vuoden iässä.
Ja onhan se tulkintakysymyskin, minä koen itseni keski-ikäiseksi, vaikka olen 38-vuotias. En missään tapauksessa enää nuoreksi aikuiseksi.
38-vuotias EI ole keski-ikäinen!
Ei enää nuori aikuinen muttei vanhakaan. Mitä jää jäljelle? Tadaa..keski-ikä :)
T. keski-ikäinen 37-vuotias ja onnellinen sellainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähelläkään. Olkaa te jos siltä tuntuu. Vaikkakin vanhimmat lapseni ovat jo aikuisia niin silti. En tunne, en näytä, en vietä keski-ikäisen elämää. Kaveritkin (ja mies) enimmäkseen 6-12v nuorempia. Sillä mitä henkkareissa lukee (ja joita joudun näyttämään aika ajoin k-18 paikkoihin edelleen)ei ole väliä. Aion elää vanhaksi joten ehdin sitä keski-ikääkin viettämään sitten kun siltä tuntuu.
t. 36,5v
Ei enää nuori aikuinen muttei vanhakaan. Mitä jää jäljelle? Tadaa..keski-ikä :)
T. keski-ikäinen 37-vuotias ja onnellinen sellainen
Ei enää nuori aikuinen, ei vielä keski-ikäinen, vaan aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, koska ei minun mielestäni ole mitään yhtä vallitsevaa tapaa olla keski-ikäinen. Ei ikä tai ikäryhmä määritä ihmistä, kyllä sen tekee ihminen itse. Silti se fakta ei poistu, että laskennallinen keski-ikä on olemassa.
Oma 70-vuotias äitinikin reissaa aktiivisesti maailmalla ja harrastaa monenlaista, ei vietä mitään stereotyyppistä "vanhuselämää".
t. 39-vuotias keski-ikäinen
lähelläkään. Olkaa te jos siltä tuntuu. Vaikkakin vanhimmat lapseni ovat jo aikuisia niin silti. En tunne, en näytä, en vietä keski-ikäisen elämää. Kaveritkin (ja mies) enimmäkseen 6-12v nuorempia. Sillä mitä henkkareissa lukee (ja joita joudun näyttämään aika ajoin k-18 paikkoihin edelleen)ei ole väliä. Aion elää vanhaksi joten ehdin sitä keski-ikääkin viettämään sitten kun siltä tuntuu. t. 36,5v
tietyllä tavalla, mitä nyt sitten kuvitteletkin..
lähelläkään. Olkaa te jos siltä tuntuu. Vaikkakin vanhimmat lapseni ovat jo aikuisia niin silti. En tunne, en näytä, en vietä keski-ikäisen elämää. Kaveritkin (ja mies) enimmäkseen 6-12v nuorempia. Sillä mitä henkkareissa lukee (ja joita joudun näyttämään aika ajoin k-18 paikkoihin edelleen)ei ole väliä. Aion elää vanhaksi joten ehdin sitä keski-ikääkin viettämään sitten kun siltä tuntuu. t. 36,5v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo nyt, vaikka olen "vasta" 32v.
Tarkoitan, että elämä on auennut minulle sellaisena, josta nauttia, jolle olla toisaalta nöyrä ja kiitollinen. Itse olen saanut lapset jo nuoremmalla iällä, nyt nuorinkin jo lähentelee 10 vuotta. Toisaalta elämä on kohdellut minua aika kovin käsin ja olen saanut tehdä työtä onneni eteen. Olen selvinnyt aikamoisista tyrskyistä ja nyt päässyt suotuisille vesille.Lapsuus, nuoruus, ensimmäiset parisuhteeni ja elämä lasteni isän kanssa ovat olleet kovia, mutta opettavaisia.
Olen onneksi osannut tehdä ajoittaisesta hukassa olemisestanikin huolimatta oikeita valintoja, jotka ovat tuoneet tähän, onnelliseen kotiin, onnelliseen parisuhteeseen, elämään josta olen aina haaveillut.
Olen käynyt ikäkausien myötä kovia kriisejä ja nyt viimeisin kolmenkympin kriisi on auttanut minua löytämään itseni, osaan höllentää, olla suorittamatta, haaveilla ja toteuttaa itseäni. Vaikeudet on todella vahvistaneet minua, mutta ei se ole ollut kovinkaan kaukana, että olisi lähtenyt seuraamaan ihan vääriä polkuja ja päätynyt minne ties.
on vaan niin vaikea myöntää tosiasioita. Keski-ikä kuulostaa joidenkin korvissa negatiiviselta asialta. Positiivinen, tasapainoinen ja aidosti onnellinen ihminen tunnustaa tosiasiat ja on niistä onnellinen ja tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkaa vanhuus? Onhan se jotenkin hassua, että sekä 35- että 55- vuotiaita kutsutaan keski-ikäiseksi, jotain eroa noilla kuitenkin on.
alkaa vanhuus? Onhan se jotenkin hassua, että sekä 35- että 55- vuotiaita kutsutaan keski-ikäiseksi, jotain eroa noilla kuitenkin on.
Se on vain terminologiaa. 35- ja 55- vuotiailla on yhtä paljon eroa kuin jokaisella 35-vuotiaalla keskenään. Termein pyritään tekemään jonkinlaista lokerointia ja luokittelua, ei se ole niin vakavaa.
Keski-ikä terminä vain tuntuu olevan niin monelle jotenkin negatiivinen, miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikä terminä vain tuntuu olevan niin monelle jotenkin negatiivinen, miksi?
vaikka vielä vanhempiemme aikaan keski-ikäiset oli usein aika vanhanoloisia. Paikalleen jämähtäneitä, melko tylsänoloisia rouvia ja herroja, joiden elämä pyöri siitä eteenpäin vain vanhoissa ympyröissään, vanhuutta ja hautaa odotellen. Ajatuksetkin oli usein jo lukkiintuneet paikalleen, nuoria ja maailman nykymenoa kauhisteltiin. Näin varsinkin maaseudun vähän koulutetut ihmiset.
Niitä sellaisia keski-ikäisiä jos ajattelee niin harva menevä city-keski-ikäinen tänä päivänä samaistuu ollenkaan siihen porukkaan, ja jos hänelle keski-ikäinen tarkoittaa tuollaista mielikuvissa niin ymmärrän ettei halua kokea olevansa keski-ikäinen.
38-vuotias on mielestäni ihan vaan aikuinen. Ja ylipäätään, miksi iät pitää jotenkin lokeroida?
Ei enää nuori aikuinen muttei vanhakaan. Mitä jää jäljelle? Tadaa..keski-ikä :)
T. keski-ikäinen 37-vuotias ja onnellinen sellainen
Ei enää nuori aikuinen, ei vielä keski-ikäinen, vaan aikuinen.
eikös aikuisuus juuri sijoitu elämän keskelle? (joo joo, aikuinen on virallisesti yli 18-vuotias, mutta jos ajatellaan lapsi - aikuinen - vanhus -akselilla) eli keski-ikäinen ON aikuinen. ja mun mielestä 35+ on jo keski-iässä. haluaa tai ei.
Alue: Aihe vapaa
mutta kun mulla on vielä se kumppani löytämättä ja lapset tekemättä niin se on kyllä tässä iässä jotenkin ahdistava tilanne. Kun ei enää huvittaisi semmoinen seuraelämä ja deittailu yhtään, mutta toisaalta pitäisi joku löytää ja äkkiä koska biologinen kello tikittää.