Riittäisikö sinulle pelkkä mies ja lapsi?

Toki pakon edessä sitä alistuisi kohtaloonsa. Et pysty opiskelemaan edes omaksi iloksi?

Toki pakon edessä sitä alistuisi kohtaloonsa. Et pysty opiskelemaan edes omaksi iloksi?

mutta oppimisvaikeuksien takia en mitään ammattia koskaan saa ja nyt tuntuu etten halua tällaista elämää.

Onko kukaan muu samassa tilanteessa?

että se toisi mielestäni suhteeseen epäterveitä piirteitä, jotka vaivaisivat varmaan molempia. Toisaalta tuohan on ollut ihan tavallinen perhemalli historian aikana, että äiti on "vain" kotona.

ja ilman osallistumista perheen elatukseen. Olen niin 9 vuotta elänytkin ja se oli mielestäni elämäni parasta aikaa.



Mutta ei toki pelkkä mies ja lapset riitä, mutta voihan sitä elämäänsä kotiäitikin muuta sisältöä hankkia! Minä opettelin maalaamaan öljyväreillä, jumppasin jumppavideoiden mukaan kotona, kahvittelin leikkipuistoissa tutustumieni toisten kotiäitien kanssa, luin kirjoja, opettelin yhden uuden kielen,... Itse asiassa se on minusta tosi ylellistä jos on niin sanotusti vapaa leivän ansaitsemisen pakosta ja voi vapaasti valita tehdä kaikkia muita kiinnostavia asioita.

että se toisi mielestäni suhteeseen epäterveitä piirteitä, jotka vaivaisivat varmaan molempia. Toisaalta tuohan on ollut ihan tavallinen perhemalli historian aikana, että äiti on "vain" kotona.

ja nro 6 harrastan kaikenlaista mutta silti olen kyllästynyt enkä koe elämää elämisen arvoiseksi.

Mutta onneksi lapsia on kotona vielä kolme ja yksi lähellä, että voi kyläillä.

että se toisi mielestäni suhteeseen epäterveitä piirteitä, jotka vaivaisivat varmaan molempia. Toisaalta tuohan on ollut ihan tavallinen perhemalli historian aikana, että äiti on "vain" kotona.

ja nro 6 harrastan kaikenlaista mutta silti olen kyllästynyt enkä koe elämää elämisen arvoiseksi.

Nyt jos oikein ymmärrän niin tilanne on se, että sinulla kerta kaikkiaan ei ole vaihtoehtoja tuolle tilanteellesi, ettet ole ansiotyössä. Siinä tapauksessa ei oikein ole vaihtoehtoja kuin soveltaa sitä tunnetun tyyneysrukouksen kohtaa "anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa".

Eli silloin kun ulkoisia olosuhteita ei voi muuttaa, muutos on tehtävä omassa mielessä. Kärsimyksestä suurimman osan yleensä aiheuttaa se että ihmisen odotukset ja reaalimaailma törmäilevät toisiinsa, että ihminen ei hyväksy jotain asiaa joka on. Sinä et hyväksy tilannettasi, mutta sinun on mahdollista muuttaa arvomaailmaasi ja ajatteluasi sen suhteen. Kiukuttelemalla maailman epäoikeudenmukaisuutta ja rajoitteitasi vastaan et saa aikaan yhtään mitään muuta kuin lisää pahaa oloa, siksi sellaisesta kannattaa luopua vaikka siihen olisikin periatteessa "oikeus".

Jos sinulla on aktiivisesti usein paha olla, niin myös ihan ulkopuolisen keskustelu- tai lääkkeellisenkin avun hakemista kannattaisi harkita. Tuohan voi olla vaikka masennusta joka tarvitsisi hoitoa.

t. 6

että se toisi mielestäni suhteeseen epäterveitä piirteitä, jotka vaivaisivat varmaan molempia. Toisaalta tuohan on ollut ihan tavallinen perhemalli historian aikana, että äiti on "vain" kotona.

ja nro 6 harrastan kaikenlaista mutta silti olen kyllästynyt enkä koe elämää elämisen arvoiseksi.

Nyt jos oikein ymmärrän niin tilanne on se, että sinulla kerta kaikkiaan ei ole vaihtoehtoja tuolle tilanteellesi, ettet ole ansiotyössä. Siinä tapauksessa ei oikein ole vaihtoehtoja kuin soveltaa sitä tunnetun tyyneysrukouksen kohtaa "anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa".

Eli silloin kun ulkoisia olosuhteita ei voi muuttaa, muutos on tehtävä omassa mielessä. Kärsimyksestä suurimman osan yleensä aiheuttaa se että ihmisen odotukset ja reaalimaailma törmäilevät toisiinsa, että ihminen ei hyväksy jotain asiaa joka on. Sinä et hyväksy tilannettasi, mutta sinun on mahdollista muuttaa arvomaailmaasi ja ajatteluasi sen suhteen. Kiukuttelemalla maailman epäoikeudenmukaisuutta ja rajoitteitasi vastaan et saa aikaan yhtään mitään muuta kuin lisää pahaa oloa, siksi sellaisesta kannattaa luopua vaikka siihen olisikin periatteessa "oikeus".

Jos sinulla on aktiivisesti usein paha olla, niin myös ihan ulkopuolisen keskustelu- tai lääkkeellisenkin avun hakemista kannattaisi harkita. Tuohan voi olla vaikka masennusta joka tarvitsisi hoitoa.

t. 6

syönyt lääkkeitä yms mutta en vain pysty hyväksymään tätä tilannetta,ei niistä mitään apua ole.Minun suurin unelmani oli saada ammatti ja töitä ja kun en niitä saa niin en näe elämääni ikinä mielekkääksi.

syönyt lääkkeitä yms mutta en vain pysty hyväksymään tätä tilannetta,ei niistä mitään apua ole.Minun suurin unelmani oli saada ammatti ja töitä ja kun en niitä saa niin en näe elämääni ikinä mielekkääksi.

itse hyväksyt, että unelmasi jäi ja jää toteutumatta, ja suret surusi siitä, ja jatkat elämääsi. Alat katsoa eteenpäin, siihen mikä lähtökohdistasi on mahdollista (työelämän ulkopuolellakin on paljon asioita), etkä aina vaan taaksepäin, siihen mitä olet menettänyt.

Mutta jos sanot "niin en näe enää elämääni ikinä mielekkääksi" niin ole varovainen: siitä varmasti tulee itseään toteuttava ennustus! Sinä kerrot mielellesi että elämäsi ei voi olla mielekästä ilman työtä, ja koska sinulla ei ole työtä, sinulla on toki paha olla. Mutta sinä voit itse muuttaa ajatteluasi, voit torjua sellaiset uskomukset jotka aiheuttavat sinulle pelkkää kärsimystä, kuten uskomus ettei elämällä voi olla merkitystä ilman palkkatyötä.

mahdollista tehdä jotain vapaaehtoistyötä? Siis olla ihan vaikka kokopäiväisenä jossain järjestössä kuten Unicef, Punainen risti? Se olisi ainakin minusta (ja varmaan melkein jokaisesta) äärimmäisen mielekästä, vaikkei palkkatyötä olisikaan.

syönyt lääkkeitä yms mutta en vain pysty hyväksymään tätä tilannetta,ei niistä mitään apua ole.Minun suurin unelmani oli saada ammatti ja töitä ja kun en niitä saa niin en näe elämääni ikinä mielekkääksi.

itse hyväksyt, että unelmasi jäi ja jää toteutumatta, ja suret surusi siitä, ja jatkat elämääsi. Alat katsoa eteenpäin, siihen mikä lähtökohdistasi on mahdollista (työelämän ulkopuolellakin on paljon asioita), etkä aina vaan taaksepäin, siihen mitä olet menettänyt.

Mutta jos sanot "niin en näe enää elämääni ikinä mielekkääksi" niin ole varovainen: siitä varmasti tulee itseään toteuttava ennustus! Sinä kerrot mielellesi että elämäsi ei voi olla mielekästä ilman työtä, ja koska sinulla ei ole työtä, sinulla on toki paha olla. Mutta sinä voit itse muuttaa ajatteluasi, voit torjua sellaiset uskomukset jotka aiheuttavat sinulle pelkkää kärsimystä, kuten uskomus ettei elämällä voi olla merkitystä ilman palkkatyötä.

ollut ystäväpalvelussa yms mutta ei sellainen minua tyydytä.Minusta on kamalaa olla miehen elätettävänä koko elämä,lisäksi on aina vaikea sanoa esim.lapsen tarhakavereille tms että mitä teen työkseni?tätä kotonaoloa joutuu hyvin monessa tilanteessa häpeämään.