Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kahdet kaksoset vuoden välein. En jaksa puhua kenellekään puistossa.
31.10.2012 |
Kuljen mustassa sumussa ja suoritan rutiineja. En jaksa ajatella mitään. Toivon, että aika kuluu nopeasti ja lapset kasvavat.
Nyt lapset 2v3kk ja 1v1kk. Olen ihan poikki.
Käyn puistossa, kun jaksan mennä ulos. En jaksa puhua muiden äitien kanssa. Minulta ei tule järkeviä lauseita suusta, haluaisin vain huutaa heitä olemaan hiljaa ja jättämään minut rauhaan.
Kommentit (49)
Kiitos tästä viestistä! Oon täällä vaipunut itsesääliin, kun en saa mitään aikaseks (eli tarpeeksi) ja on "niin rankkaa" ja mulla on sentään vaan kolme isoa lasta.
Neljässä noin pienessä on hirmuinen työ ja vastuu!
Usein kuulee väitettävän, että ihminen pystyy mihin vaan, kun on pakko. Ja jostain saa aina voimia, kun niitä tarttee, mutta ei se niin mene! Minä en luultavasti jaksaisi sinun tilanteessasi. Ja sit saatais yksi murheellinen lehtiotsikko lisää...
Tsemppiä! Voi kun voisin jotenkin helpottaa teidän arkea.
nyt vain pakolliseen. Lapset saa puettua, ulkoilutettua, syötettyä, nukutettua, ovat sylissä ja leikkivät.
En askartele tai vie muskariin. Värikylvyt ja taaperotanssit ovat utopiaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin johan helpottaa.
Saatiin aikanaan paljon apua kavereilta, vanhemmilta jne. mutta silti aika oli ihan järkyttävää. Muistelin tänään kun ajelin töistä tarhalle hakemaan lapsia, miten järkyttävän pitkiä päivät oli pienten kaksosten kanssa. Luulin tulevani oikeasti hulluksi siinä työn määrässä, paikasta toiseen hyppäämisessä, loputtomasta valvomisesta, heräilystä, nukuttamisesta, vaippojen vaihdosta, syöttämisestä, pyykkäämisestä.. Mies lähti töihin aamulla ja mietin että voi herran jumala 9 tuntia yksinään tätä. Nyt sille voi jo nauraa, mutta silloin se oli totista totta. Kaikki tutut sanoivat, että ei käy kyllä kateeksi.
Kumpikin lapsi leikattiin pariin kertaan ennen puolen vuoden ikää ja silloin oli kotipalvelusta kaksi naista auttelemassa, kun piti juosta sairaalan ja kodin väliä ja kanniskella entistä enemmän aina leikattua.
Ihan hullua aikaa. Kaikki sympatiat sinulle. Nyt 6v kaksosten äitinä sanon tosiaan että vie ne isommat hulisemaan päiväkotiin.
Kuinka paljon sulla on mies apuna? Auttavatko isovanhemmat? Jos väsymys menee ylivoimaiseksi, sun pitää hakea apua neuvolasta.
Käydään kumpikin joka päivä vuorotellen puoli tuntia kävelyllä yksinään, säässä kuin säässä. Yksin omine ajatuksineen.
Isovanhemmat auttavat.
Kyse ei siis oikeastaan ole niinkään jaksamisesta, koska siihen saadaan apua ja tukea ja meillä on omat selviytymiskeinomme. Mutta toivoisin, että voisin kiinnittää itseeni "älä puhu minulle yhtään mitään" -kyltin, kun olemme puistossa. Haluaisin olla vain ja nauttia ulkoilmasta.
Ymmärrän erittäin hyvin, että herätämme huomiota nelostenrattainemme ja jo ihan sen takia, että olen yksin neljän näin pienen kanssa ulkona. Tottakai kaikki tulevat juttelemaan koko ajan, olemme kuin joku paikallinen nähtävyys.
En silti jaksa olla kotona koko päivää.
ap
niin ehkä kannattaisi miettiä onko se ongelma ollenkaan ja jaksatko todella lapsiasi, sillä jaksava vanhempi tuskin suuttuu muiden tervehtimisestä.
Mutta voithan sinä hienovaraisesti kertoa, että et halua puhua muille ulkoillessa ja ehkä ne äidit siellä puistossa oppivat tietämään tämän asian ja sana kiertää, että nelosten äiti ei halua puhua.
Nyt on pakko sanoa, että osanottoni. Muutaman vuoden päästä helpottaa jollakin tasolla..toivotttavasti...
vai oliko tämä provo...aika uskomatonta..
Onko sinulla aikeita palata työelämään kyllähän voisit jo vaikka koko katraan laittaa päivähoitoon ja mennä itse töihin. Se olisi ehkä hieman helpompaa kuin olla neljän noin pienen kanssa kotona. Mutta sitten kun ajattelee, mikä sairastelurumba siitä saattaa tulla...
Voisitko harkita laittavasi isommat kaksoset osapäivä/osa-aikahoitoon? Vaikka pienimmällä sopimuspäivämäärällä/kk? Ei tulisi edes kalliiksi ja saisit hieman levätä.
Ei ole mitään järkeä vetää itseään ihan piippuun, lapset tarvitsevat hyvinvoivan äidin. Ja toisaalta itseäsikin jää varmasti harmittamaan jälkikäteen, jos lasten pikkulapsiaika menee "pilalle" ylikuormituksen vuoksi.
Tämä ei varmasti yhtään auta tällä hetkellä, mutta tilanne varmasti helpottuu kuukausi kuukaudelta kun lapset kasvavat. Vuoden päästä tilanne on jo ihan eri. Talvi edessä vetää kenen tahansa mielen maahan ja pimeys imee energiat. Koita jaksaa muutama kuukausi niin kevät on jo varmasti hieman helpompi.
enkä todennäköisesti jaksaisi juuri tuota sairastelua ja neljän lapsen varahoitoa yhtäkkiä ja muuta.
Kyllä minä jaksan, mutta haluaisin vain välillä olla ihan rauhassa. Ettei tarvitsisi koko ajan selitellä elämäntilannetta. Juuri nuo puistohetket. Lapset tykkäävät olla puistossa ja minä haluaisin vain istua, olla ajattelematta yhtään mitään. Ja sitten tulee lauma äitejä, jotka kysyvät samat kysymykset joka kerta: "onko nää kaikki sun?", "miten sä jaksat?" "minkä ikäisiä?" "onko tyttöjä vai poikia?".
Ymmärrän ihan hirveän hyvin noita kysyjiä. Olisin itse ihan samanlainen, tottakai. Nyt en vaan jaksaisi sitä. Jos olisi oma piha, pysyisin siellä. Kun ei ole, on pakko mennä asukaspuistoon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ymmärtävät jos kerrot kohteliaasti, ettet jaksaisi jutella, ja sen jälkeen vastaat korkeintaan yhdellä tavulla ja siirryt hymyillen pari askelta poispäin.
Minulle ainakin menisi perille, enkä tod ottaisi itseeni..
Kannattaa mennä neuvolaan juttelemaan! Luulisi että auttaisivat jotenkin, kerrot vaan kuinka rankkaa on..
Ja onnea paljon neljän pikkuisen johdosta! Ovat varmaan aivan söpöläisiä.. Aika menee uskomattoman nopeaa ja kohta ovat jo isoja. Sitten on seuraa toisistaan ja pääset helpommalla. Haleja!
En vain jaksa olla sosiaalinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pati kertaa sano sulle puhujalle onpa sulla ruma kaulahuivi, voin vannoa kaikki jättävät sut rauhaan.
Jos et halua viedä lapsia hoitoon ja hluatte paljon lapsi, tämähän on vasta alkua.
Älä marmata typeristä, itse olet tilasi valinnut.
Miksi piti tehdä lisää lapsia heti, jos on jo saanut yhdet kaksoset? Vai olivatko nuoremmat kaksoset vahinko? Jos eivät, niin en voi käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllähän voisit jo vaikka koko katraan laittaa päivähoitoon ja mennä itse töihin. Se olisi ehkä hieman helpompaa kuin olla neljän noin pienen kanssa kotona. Mutta sitten kun ajattelee, mikä sairastelurumba siitä saattaa tulla... Voisitko harkita laittavasi isommat kaksoset osapäivä/osa-aikahoitoon? Vaikka pienimmällä sopimuspäivämäärällä/kk? Ei tulisi edes kalliiksi ja saisit hieman levätä. Ei ole mitään järkeä vetää itseään ihan piippuun, lapset tarvitsevat hyvinvoivan äidin. Ja toisaalta itseäsikin jää varmasti harmittamaan jälkikäteen, jos lasten pikkulapsiaika menee "pilalle" ylikuormituksen vuoksi. Tämä ei varmasti yhtään auta tällä hetkellä, mutta tilanne varmasti helpottuu kuukausi kuukaudelta kun lapset kasvavat. Vuoden päästä tilanne on jo ihan eri. Talvi edessä vetää kenen tahansa mielen maahan ja pimeys imee energiat. Koita jaksaa muutama kuukausi niin kevät on jo varmasti hieman helpompi.
saa olla aika hyväpalkkainen työ, jotta kannattaisi.
Isommat kaksoset päiväkotiin niin johan helpottaa.
Saatiin aikanaan paljon apua kavereilta, vanhemmilta jne. mutta silti aika oli ihan järkyttävää. Muistelin tänään kun ajelin töistä tarhalle hakemaan lapsia, miten järkyttävän pitkiä päivät oli pienten kaksosten kanssa. Luulin tulevani oikeasti hulluksi siinä työn määrässä, paikasta toiseen hyppäämisessä, loputtomasta valvomisesta, heräilystä, nukuttamisesta, vaippojen vaihdosta, syöttämisestä, pyykkäämisestä.. Mies lähti töihin aamulla ja mietin että voi herran jumala 9 tuntia yksinään tätä. Nyt sille voi jo nauraa, mutta silloin se oli totista totta. Kaikki tutut sanoivat, että ei käy kyllä kateeksi.
Kumpikin lapsi leikattiin pariin kertaan ennen puolen vuoden ikää ja silloin oli kotipalvelusta kaksi naista auttelemassa, kun piti juosta sairaalan ja kodin väliä ja kanniskella entistä enemmän aina leikattua.
Ihan hullua aikaa. Kaikki sympatiat sinulle. Nyt 6v kaksosten äitinä sanon tosiaan että vie ne isommat hulisemaan päiväkotiin.
niin, että puolet viedään päiväkotiin (turhaan) ja olen toisten kanssa kotona.
Jaksan ihan ok. Tämä on vain vaihe ja ohimenevä sellainen. Olen sen ymmärtänyt. En vain jaksa olla sosiaalinen, olen henkisesti ja fyysisesti ymmärrettävästi aika poikki. Saadaan paljon apua ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Se apu ei kuitenkaan poista väsymystä kokonaan, se on hetken helpotus ja ajoittaiset hyvät yöunet. En jaksa puhua äidilleni ja siskollenikaan mitään ihmeellistä ja he ymmärtävät sen.
Kirjoittelen paljon päiväkirjoja, koska tiedän unohtavani ihan kaiken muuten.
ap
P.s. Nyt menen nukkumaan. En siis enää kommentoi tähän viestiketjuun mitään. Hyvää yötä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ette käyttäneet ehkäisyä? miksi et tehnyt aborttia?
miksi et järjestä elämääsi toisin?Ei tulisi mieleenkään hankkia aborttia mistään syystä.
Miten järjestän elämäni toisin? Miten tämän voisi järjestää toisin?
ap
Sulla oli pienet kaksoset kotona ja halusit jo lisää lapsia? Eikö käynyt mielessä,e tteivät ne ikuisesti ole mitään pieni liikkumattomia vauvoja? Ihan uskomatonta. Et kyllä saa mitään sympatiaa minulta, kun olet itsesi tuohon tahallasi pistänyt. Ihan yhtä rankkaa olisi, jos olisi kaksoset + yksi lapsi vuoden ikäerolla. Tajutonta meininkiä.
Kaikki toivottuja ja minä en ollut edes väsynyt. Mutta se ihmettely kyllästytti ja väsytti.
-voi kauhea, onko noi kaikki sun. Onks teillä joku uusperhe. Voi kamalaa, miten jaksat. Ei kai noi kaikki oo sun
Joo, kyllä ne on ja ei oo vahinkoja ja ei olla uusperhe ja ....
Onko sinulla aikeita palata työelämään kyllähän voisit jo vaikka koko katraan laittaa päivähoitoon ja mennä itse töihin. Se olisi ehkä hieman helpompaa kuin olla neljän noin pienen kanssa kotona. Mutta sitten kun ajattelee, mikä sairastelurumba siitä saattaa tulla...
Voisitko harkita laittavasi isommat kaksoset osapäivä/osa-aikahoitoon? Vaikka pienimmällä sopimuspäivämäärällä/kk? Ei tulisi edes kalliiksi ja saisit hieman levätä.
Ei ole mitään järkeä vetää itseään ihan piippuun, lapset tarvitsevat hyvinvoivan äidin. Ja toisaalta itseäsikin jää varmasti harmittamaan jälkikäteen, jos lasten pikkulapsiaika menee "pilalle" ylikuormituksen vuoksi.
Tämä ei varmasti yhtään auta tällä hetkellä, mutta tilanne varmasti helpottuu kuukausi kuukaudelta kun lapset kasvavat. Vuoden päästä tilanne on jo ihan eri. Talvi edessä vetää kenen tahansa mielen maahan ja pimeys imee energiat. Koita jaksaa muutama kuukausi niin kevät on jo varmasti hieman helpompi.
enkä todennäköisesti jaksaisi juuri tuota sairastelua ja neljän lapsen varahoitoa yhtäkkiä ja muuta.
Kyllä minä jaksan, mutta haluaisin vain välillä olla ihan rauhassa. Ettei tarvitsisi koko ajan selitellä elämäntilannetta. Juuri nuo puistohetket. Lapset tykkäävät olla puistossa ja minä haluaisin vain istua, olla ajattelematta yhtään mitään. Ja sitten tulee lauma äitejä, jotka kysyvät samat kysymykset joka kerta: "onko nää kaikki sun?", "miten sä jaksat?" "minkä ikäisiä?" "onko tyttöjä vai poikia?".
Ymmärrän ihan hirveän hyvin noita kysyjiä. Olisin itse ihan samanlainen, tottakai. Nyt en vaan jaksaisi sitä. Jos olisi oma piha, pysyisin siellä. Kun ei ole, on pakko mennä asukaspuistoon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et jaksa puhua kellekään. Muuten jaksat hyvin. Okei. Jaksat tänne kuitenkin kirjoittaa useita viestejä. Miten sä haluat, että ihmiset nyt vastaisi tähän ketjuun? Mä sanon nyt, että kiva kun sulla on apua ja jaksat lasten kanssa elää, älä vastaa niille puistokyselijöille. Kyllä ne huomaa, että oot outo mykkä mököttäjä, jolle ei kannata puhua.
Jos olisin tuossa asemassa, veisin KAIKKI lapset osa-aikaiseen hoitoon ainakin kerran pari viikossa, varmaan useamminkin. Lepäisin itse YKSIN sen ajan.
Mutta jos et halua tällaista järjestelyä ja ainoa ongelmasi ovat höpöttävät puistomammat, niin homma on yksinkertainen. Sano ihan ystävällisesti tämä meille kertomasi puistossa. Kyllä jokainen tajuaa väsymyksesi. Jos ei tajua, niin johan on perkele.
Mutta hei, muistan itse tolkuttoman väsymyksen kymmenen vuoden takaa. Päivät, viikot ja kuukaudet matelivat - vain väsymys pysyi. Nyt kaikki on toisin. Vielä teilläkin on erilaista, teitpä mitä tahansa. Mut on sulla nyt kyllä tosi rankkaa. Onko hoitoonvienti ihan todella totaalinen no-no?
Et jaksa puhua kellekään. Muuten jaksat hyvin. Okei. Jaksat tänne kuitenkin kirjoittaa useita viestejä. Miten sä haluat, että ihmiset nyt vastaisi tähän ketjuun? Mä sanon nyt, että kiva kun sulla on apua ja jaksat lasten kanssa elää, älä vastaa niille puistokyselijöille. Kyllä ne huomaa, että oot outo mykkä mököttäjä, jolle ei kannata puhua.
Ehkä on vähän eri asia avautua anonyymisti netissä kuin olla sosiaalinen oikeassa elämässä. Mulla on vain yksi lapsi, mutta joskus olen minäkin tosi väsynyt, ja silloin sanat vain tulee ihan väärin päin suusta ja toivoo, ettei kukaan tulis puhumaan.
Vähän empatiaa nyt.
en jaksa mitään ja olen aivan loppu, mutta en halua apuakaan enkä varsinkaan vie lapsia hoitoon ja lista tekosyitä.
haiskahtaa provolta.
Kohta lapset ovat jo koulussa ja eivät kaipaa sinua ihan koko ajan! Kyllä sinä selviät. Häntä pystyyn!
Mulle kanssa jäi epäselväksi viestin tarkoitus en jaksa mitään ja olen aivan loppu, mutta en halua apuakaan enkä varsinkaan vie lapsia hoitoon ja lista tekosyitä.
haiskahtaa provolta.
Mulle taas selkes oikein hyvin. Ehkä halu ymmärtää toisia ihmisiä auttaa tässä?
Alue: Aihe vapaa
kyllähän voisit jo vaikka koko katraan laittaa päivähoitoon ja mennä itse töihin. Se olisi ehkä hieman helpompaa kuin olla neljän noin pienen kanssa kotona. Mutta sitten kun ajattelee, mikä sairastelurumba siitä saattaa tulla...
Voisitko harkita laittavasi isommat kaksoset osapäivä/osa-aikahoitoon? Vaikka pienimmällä sopimuspäivämäärällä/kk? Ei tulisi edes kalliiksi ja saisit hieman levätä.
Ei ole mitään järkeä vetää itseään ihan piippuun, lapset tarvitsevat hyvinvoivan äidin. Ja toisaalta itseäsikin jää varmasti harmittamaan jälkikäteen, jos lasten pikkulapsiaika menee "pilalle" ylikuormituksen vuoksi.
Tämä ei varmasti yhtään auta tällä hetkellä, mutta tilanne varmasti helpottuu kuukausi kuukaudelta kun lapset kasvavat. Vuoden päästä tilanne on jo ihan eri. Talvi edessä vetää kenen tahansa mielen maahan ja pimeys imee energiat. Koita jaksaa muutama kuukausi niin kevät on jo varmasti hieman helpompi.