Miksi kiinnyn yhdenillanjuttuihinkin niin paljon?

Sinua ahdisti nettideittailussa?

Mulle se oli aikoinaan miltei ainoa kanava tavata miehiä, ja sieltä aviomiehenikin sitten tapasin. Minusta se oli miltei yksinomaan hauskaa ja jännittävää, valkata miehiä profiilien perusteella, viestitellä vähän aikaa, jos enemmän kiinnosti niin vaihdoimme puhelinnumerot ja soittelimme ja sitten tapasimme jos jutut meni yksiin. Oli enimmillään tapaamisia kolmen kanssa samalla viikolla ja se alkoi olla jo vähän liikaa. Piti pitää pää kylmänä ja ajatella että tämä on vasta tutustumista ilman paineita jatkosta. Ja voihan niilä miehilläkin olla useampia treffejä, mistäs minä sen tiesin! Mä ajattelin että menen treffeille hieman leikkimielellä mutta toivon salaa että sieltä löytyy joku erityinen. Kyllä siinä nopeasti huomasi että kenen kanssa kolahtaa ja kenen ei kun tapaa naamatusten. Kaksi huipputyyppiä erottui joukosta, mutta kun toinen hurmasi niin toinen piti lempata kahden tapaamisen jälkeen....

Eli nettiä suosittelen sulle vielä, mutta kannattaa tavata vain niitä oikeasti mielenkiintoisia, ettei tuhlaa aikaa mahdottomiin tapauksiin.

Tässä ketjussa nähdyistä syistä.



Jos olet kiintyvä tunneihminen, älä etsi yhden illan juttuja. Etsi parisuhdetta.



Eli suomeksi sanottuna, ei sänkyyn ekoilla treffeillä vaan vähintään kolmen viikon tuntemisen jälkeen.



M27

Minä en voi edes jutella "syvällisempiä" ilman että jollakin tasolla kiinnyn/ihastun/tms.



Todella raivostuttavaa.

kertoo kaiken.



Haet yhden illan jutuista jotain sellaista, jota yhden illan jutuista ei ole tarkoitettu saada.



Miksi haet hyväksyntää satunnaisilta seksikumppaneilta, miksi sulla on niin huono itsetunto? Millainen oli isäsuhteesi? Miksi hyväksyt itsesi vasta kun joku mies ihailee sua?

Mutta kuuden vuoden sinkkuuden jälkeen sitä jotenkin kaipaisi myös miehen hyväksyntää.. Ja en siis todellakaan harrasta yhdenillanjuttuja usein.. Ehkä max pari kertaa vuodessa, sillä en voisi lähteä kenenkään mukaan, kenestä en ole edes vähän kiinnostunut. Siksi kai tässä näin sitten tapahtuukin, että tulen surulliseksi, kun yhdenillanjuttu jo lähtökohdiltaan merkkaa mulle enemmän.

Minä en edes ajattele etten kelvannut, vaan tajuan että kyse ei ole mistään kelpaamisista kun pelkkää seksiä lähdetään hakemaan, siinä jos ei sittne muuta haluakaan kuin seksiä.



Mutta olen jotenkin niin herkkä että vaikka mitään ajatuksia kelpaamattomuudesta tms ei ole, ja vaikka järki sanoisi että en edes itse haluaisi nähdä sitä miestä toiste, niin joku osa minua kaipaa niin paljon että itkettää "ero". Siksi en yhden illan juttuja ole nuoruuden kokeiluja lukuun ottamatta harrastanutkaan, ei sovi mulle.

sorry kun sanon suoraan, ei ole tarkoitus kääntää veistä haavassa, mutta ulkopuolisen silmin se sitä on. Yksi kaverini on ihan samanlainen, laittaa kaiken uskonsa johonkin jonnin joutavaan yhden illan juttuun, joka on vain yhden. Illan. Juttu.



Mutta kuten joku jo sanoi, niin sun asenne on aika huono itseäsi kohtaan, itseluottamus puuttuu ja itsetunto taitaa olla aika nollassa? Sulla on itsetuntemuksen ja itsetutkiskelun paikka.



Sä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet ja kelpaat kyllä, ainoa vaan että sun pitäisi itsekin tajuta kuinka upea olet ja alkaa arvostamaan itseäsi.

Mä kyllä periaatteessa ajattelen, etten ole hyvä (nätti, ihan hauska, koulutettu ja töissä) ja en todellakaan kelpuuta ketä tahansa miestä. Itseasiassa ahdistun tosi herkästi jos juttu ei tunnu oikealta.. Mutta välillä mulla on sellainen olo, että olen varmaan jotenkin viallinen, kun miesrintama on näin hiljainen. Lisäksi olen aika itsenäinen ja ylpeys ei anna periksi mihinkään "epätoivoiseen vonkaamiseen" mutta aina välillä tää epätoivo iskee. Tämäkin ihminen oli sellainen, että aamulla ajattelin, ettei siitä voisi edes tulla mitään. Silti itkeskelen hänen peräänsä. Eihän tässä olemitään järkeä!! En ole koskaan myöskään tajunnut, miten itsetuntoa voi parantaa itsetutkiskelulla.. Mietin näitä asioita aika paljon ja koko ajan olen samassa pisteessä.

Ehkä opit tuosta sen, ettei yhdenillanjutut sovi sinulle.

Itse tuli aikoinaan villeinä poikamiestyttöaikoina mentyä sänkyyn ekoilla tai tokilla treffeillä Huomasin jossain vaiheessa ettei se tosiaankaan sovi mulle, koska kiinnyin mieheen, jonka kanssa en ollut samalla aaltopituudella muuten kuin ehkä seksin suhteen... Eli siinä vaan tuhlaa aikaansa vääränlaisiin miehiin!

Mulle paras päätös oli että päätin alkaa deittailemaan ilman seksiä, halusin tutustua rauhassa, ilman paineita että näen onko mies minulle sopiva, voisinko kuvitella vakavampaa hänen kanssaan jne... Suosittelen!

Menen suhteeseen täysillä, mutta en housut kintuissa. Miehet kiinnostuvat minusta. On oikein mukavaa olla tavoiteltu. Naimisiinhan he minun kanssa haluavat jo muutaman tapaamisen jälkeen...



Ei ongelmaa

no mä en edes melkein koskaan tapaa mitään miehiä.. Harrastukset naisvaltaisia ja työpaikalla sama jengi joka ikinen päivä. Nettiä koitin ja ei mulla ollut siihen oikein aikaa.. Piti juosta koko ajan treffeillä ja ahdisti.. Että en mä oikein sitten tiedä miten voisin muuta ollakaan kuin sinkku, kun mikään parinhakumenetelmä ei mulle sovellu!



No, ehkä se oikea joskus astuu jostain kulman takaa!