*TAMMISTEN -05 VIIMEINEN KUUKAUSI VAUVAPUOLELLA*

aikaa kirjoitella... ettei mene ensi vuoden puolelle :)

Meillä on tämä viimeinen kuukausi mennyt hyvin, mitä nyt oltiin jouluna vähän peräkanaa kipeinä.

Mutta Olli melkein kävelee itsekseen ja puhelee paljon, mistä ensimmäinen ja toinen jotain tarkoittava sana on ätä ja isi (ei suoraann, mutta ens osaa sitä edes kirjoittaa :)). Kuukauden päästä -tasan- olisi 1wee synttärit tulevalle isolle veljelle :)

Kunnon touho on pojasta tullut, joka kyllä on hyvä.

Mutta täytynee jatkaa myöhemmin ettei mene raketit ihan ohi silmien

Kaikille hauskaa ja rauhallista uutta vuotta 2006!!!!



T: Viivi_84, Olli ja maha-asukki 24+

Olenpas hysteerisen hauskalla tuulella. Oikeasti nukuttaa mutta en voi mennä nukkumaan. Tai siis en osaa nukkua päivällä joten tässä nyt pidän itseni liikkeessä etten kupsahda sohvalle möllöttämään.



Mitäs äideille kuuluu?

Onko kovat jouluvalmistelut menossa?



Mulle tämä joulu on jotenkin tullut ihan varkain. Meinasin pudottaa silmät päästäni kun äsken nukutin santtua pihassa niin naapurille tuotiin peräkärryllä kuusi pihaan. Mietin, että miten hitossa joku nyt jo kuusen ottaa kunnes tosiaan ehti tajuntaan asti, että jouluhan on jo viikonloppuna... HUOH!



Torttuja on syöty ja pipareita ajateltiin leipoa pojan kanssa tänään illalla. Kuusi varmaan saadaan äidiltäni omasta metsästä, mutta se vaan tarttis keretä hakea sieltä. Mutta kuitenkin, kaikesta pohtimisesta huolimatta, on kivaa, että joulu tulee. Olen aina tykännyt joulusta, kiireettömästä yhdessäolosta, hyvistä ruoista, hiljaisuudesta ja rauhoittumisesta. Ja nyt tietenkin santun eka joulu on ihan spesiaali.



Mä olen tässä hyppinyt riemusta kun sain sen hakemani työn. Eli torstaina olin työhaastossa ja perjantaina soittivat, että paikka on teidän. VOI ETTÄ, miten iloinen olen. Saan tehdä oman alan töitä osa-aikaisena niin, että pystyn kuitenkin pitämään santun kotona. Lisäksi teen freenä lehtijuttuja joten tulotasokin nousee ihan hyväksi.

Tosi jees! Paikka on sellainen, joka tulee aikanaan jatkumaan kokopäiväisenä ja vakituisena, joten jos vaan hommani nyt hyvin hoidan niin saan jatkossa siitä pysyvän työpaikan.



Meillä santtu on oikea kiipeemisapina! On sitten ainakin isänsä ja minun geenit jossakin yhdistyneet ja siirtyneet santulle. MInä aikanaan kuulemma HETI tukea vasten nousemaan opittuani kiipesin 2m korkean Lundiahyllyn päälle. Ja mies on tehnyt vähän samaa. Ja nyt sitten santtukin. Ei mennyt kuin pari päivää nousemisen jälkeen kun otti ja karautti mun hölmistyneen katseen alla portaat ylös yläkertaan. Nyt on portti edessä ja sekös harmittaa :o)!



Nyt taidan jättää pinoon tilaa muillekin. Tulkaahan kertomaan jouluvalmisteluistanne ja muista kuulumisista!



Pakkasterkuin Jepuli + santtu 11,5kk

Meille siis syntyi 8.1.05 suloinen tyttövauva 1v5kk vuotiaan isosiskonsa seuraksi. Ensimmäiset kuukaudet olivat yhtä sumussa elämistä, kun vauva huusi ja esikoinen teki tuhojansa, kun ei saanutkaan äidin täydellistä huomiota. Meillä molemmat lapset ovat olleet hyvin vaativia alusta alkaen, joten tämä ei tullut uutena, että vauva vain huutaa... Päiväunet olivat 15 min kerrallaan ja muuten syötiin. Siirryttiinkin sitten osittaisimetyksestä 3kk:n ikäisenä tutteliin, jotta aikaa jäisi myös rakkaalle esikoiselle.



Tämä vuosi ei ole ollut helppo, mutta jollakin tapaa olen nauttinut siitä kuitenkin. Rakastan lapsiani suunnattomasti ja yksi helpompi päivä on taas korvannut monta huonoa päivää. Nukkumisista puheen ollen; meidän neiti ei ole nukkunut vielä yhtään ainokaista kokonaista yötä. Hyvinä öinä me heräämme n. 4 kertaa ja huonoina yli 10...ja huonoja öitä on paljon enemmän kuin hyviä. Välillä ihmettelen, miten ihmeessä olen jaksanut/jaksan kun päiväunia en voi itse ottaa. 11kk tyttömme ei siis vieläkään nuku pitkiä päiväunia vaan max 1h kerran tai kaksi päivässä.



Taidoista: Tyttö oppi kävelemään 8.12. eli 11kk päivänä, sanoja ei oikeastaan ole nam nam tarkoittaa ruokaa ja mam mam maitoa, äiti-sana tulee, kun on kova hätä ja tyttö sanan on sanonut muutaman kerran. Kovasti on ruuan perään ja aina pitäisi saada ruokaa, kun muutkin syövät huolimatta siitä, että hän on juuri syönyt.



Itse olen lähdössä töihin helmikuussa. Tarkoituksena tehdä puolikasta vuoden verran. Tytöt menevät päiväkotiin hoitoon. Äitiä nyt jo surettaa hoitoon vieminen ja se taitaa olla kovempi paikka äidille kuin lapsille. Olen kuitenkin ollut pois töistä lähes 3v eikä mulla ole vakipaikkaa. Pitää siis joskus yrittää näyttäytyä töissä, että muistavat olemassaoloni. Toisaalta odotan innolla töitä, mutta toisaalta en...monta hyvää kummassakin.



Tällä hetkellä haaveissa on lisää lapsia, mutta vasta pienen ajan kuluttua. En jaksaisi tällä hetkellä useampaa lasta. Ehkä sitten muutaman vuoden kuluttua.



Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille tammiksille -05 ja kaikkea hyvää vuodelle 2006 !



SPEN ja tytöt 11kk ja 2v4kk

Kuulumisia meiltäkin, pitkästä aikaa!



Nopeaan on vuosi mennyt, tosiaan... Tässä on muutaman viikon sisällä syntynyt kavereille vauvoja oikein liukuhihnalta (viimeksi eilen, kaverin koko synnytys kesti 2 tuntia!!!) ja on ollut tosi haikea olo jostain syystä, kun sitten olen aina muistellut sitä omaa ensimmäistä synnytystä viime tammikuun 5. Nyt olen muutenkin miettinyt vähän väliä sitä, mitä tein ja millainen olo oli just vuosi sitten... Aijai......



Näin tässä ajatellen koko vuosi on ollut tosi helppo, mutta kun miettii tarkemmin, niin muistuu niitä huonojakin hetkiä monia mieleen. Mulla oli ainakin tosi paha masennus ekat 2 kuukautta, ja muistan, miten aloin tuntea vasta sen jälkeen varsinaista rakkautta vauvaani kohtaan. Se oli tosi kova shokki, luulin, että se rakastuminen tapahtuu heti siinä synnytyssalissa ;) Ja kun en ollut kuullut mistään baby bluesista (tai siitä että n. 80% äideistä saa sen!!!) ennen lasta, niin en myöskään tajunnut olevani masentunut. Täydellisen hormonipyörremyrskyn lisäksi siis. Kantapään kautta oppii... olis ehkä pitänyt etsiä jotain kirjallisuutta etukäteen, mut enhän mä tajunnu.



Kevään myötä mieli kuitenkin kirkastui ja samalla elämä vauvan kanssa tasapainottui. Nyt menee sitten tietty jo ihan rutiinilla. Odottelen vaan, että poika oppis kävelemään, koska miekkonen on oikeasti ihan valtava! Eikä mun heikot ranteet kestä mokoman jättiläisen kanniskelua :) Aina on jommassa kummassa tuki että jaksais...



Jos jotain " yhteenvetoa" voi tällaisesta vuodesta tehdä, niin sanon sen, että kaikkien kommellusten ja sairaalareissujen ja niihin liittyvien ajatusten (kuka muistaa...) ja ihmetysten ja ilojen ja surujen ja valtavan rakkauden ja järkyttävän väsymyksen jne jälkeen tämä vuosi on kyllä tehnyt minusta vahvemman, tasapainoisemman ja -uskallan sanoa- paremman ihmisen. En olisi uskonut miten äitiys on kuitenkin niin ihanaa!



Voimia Kaikille ja Hyvää joulua!!!



t. o-felia ja nuudeli 11kk 15pv :)

Heissan naiset!



Täällä on pari päivää kestänyt siivousurakka loppusuoralla. Lattiat enää pyyhin ja petaan vierashuoneen sängyn mummia varten. Ihanaa!!! Matot on vielä ulkona ja yläkerran vessa pesemättä mutta ne onkin miehen vastuulla :o)



Santtu nukkuu ulkona SIETÄMÄTTÖMÄN KAUNIISSA pakkassäässä. Koira näkyy järsivän jäistä hirvenluuta siinä vieressä, joten täällä rauha maassa.



On ollut kiva lukea muiden yhteenvetoa vauvavuodesta. KOvin erilailla äidit tämän vuoden ovat kokeneet. Minä voin osaltani sanoa yhteenvetona, että olen aivan myyty. Vuosi on ollut helpompi kuin koskaan odotin. Emme ole väsyneitä, emme ole sairastaneet. Kaikki on mennyt mielestäni helposti ja hienosti vaikka teimme muuton ja ison remontin vauvavuoden aikana.



Myönnän hieman kuiskaten, että olisin valmis tähän koska tahansa uudelleen. Mutta luonto suo meille toisen lapsen- jos suo. En jaksa ottaa paineita siitä.



Tammikuussa aloitan jokatapauksessa osa-aikatyössä, jonka siis sain sen haastattelun perusteella, joska aiemmin kerroin. Homma menee tosi hyvin, sillä pystyn työnteosta huolimatta pitämään santun kotona. Homman on tarkoitus jatkua aikanaan (vuoden päästä ehkä) kokopäiväisenä ja vakituisena, joten tavoitteeni on saada tästä pysyvä työpaikka itselleni.



Hohhhoijaa..... Jospa nyt luutuais nuo lattiat ja söis sitten, ettei ihan kuukahda.



JOuluviikonjatkoa kaikille muoreille!!!



Jepuli + santtu

Tulin toivottamaan vielä oikein hyvää Joulunaikaa kaikille, etenkin pikku-Tammisille, jotka viettävät ensimmäistä Jouluaan. Internet hiljenee ja minä poistun Joulun viettoon..

P.S. Onnea Jepulille uudesta työpaikasta!

Frankie ja poikanen

Sellainen nyt tuli mieleen, että onko muilla tammisilla kuinka paljon vierastamista / eroahdistusta tms?

Meillä Julia on aivan mahdoton tapaus tässä suhteessa ja tätä on jatkunut nyt jo 3-4kk. Siis KOKO valveillaoloajan pitäisi olla max 50cm päässä minusta. Ainoa syli, joka minun lisäkseni kelpaa on isin (ja sekään ei ihan aina) ja minun äitini (useimmiten). Muiden (aikuisten) kosketus tai joskus jopa Julialle kohdistettu puhuminenkin aiheuttaa armottoman itkun. Pojallamme ei koskaan oo ollut tätä kautta ja vanhemmalla tytölläkin se meni nopeasti ohi (vai kultaako aika muistot??) Mutta siis, Julialla näyttää vaan pahenevan. Kotona, jopa ihan omalla porukalla saati sitten jos on vieraita, en pääse toiseen huoneeseen ilman vaativaa ininää ja autapas, jos laitan vessan oven kiinni...huuto on armoton. Nyt on jo viimepäivinä alkanut hermostuttamaan tämä. Onko tämä meidän neiti ainoa lajiaan???



Sitten SPEN: Huomasin lukiessani kirjoitustasi, että meillä on samanikäiset tytöt. Siis meilläkin on pikkutytöillä ikäeroa 1v5kk (ja lisäksi meillä siis 6-v poika). Olisiko sinulla kiinnostusta / aikaa kirjoitella sähköpostia? Minusta olisi kiva vaihtaa kuulumisia toisen ns samassa tilanteessa olevan kanssa. Meillä pahin mustisaalto iski, kun Julia lähti liikkumaan n. 6kk iässä (ja siis Venla oli silloin sen n. 2v) Onneksi nyt on rauhoittunut ne vinkeet.



Ja sitten vielä kävelystä: meillä ollaan nyt siinä siirtymävaiheessa konttauksesta kävelyyn. Askeleita (tukevia ja tarkkaan harkittuja)tulee yleensä 8-10 ja sitten muksahdetaan pyllylleen ja tyty jatkaa kontaten matkaa.



Niin ja kysyihän joku päiväunistakin: Meillä nukutaan kahdet tai kolmet unet; aamulla n. tunti ja lounaan jälkeen 2-3t (tai vaihtoehtoisesti tuolloin 1-2t ja sitten vielä n. klo 17 vajaa tunti). Yöt Julia nukkuu n. klo 20.30-7. Yleensä herää kerran ja silloin pitää silitellä uneen.

Julia tuntuu nukkuvan paljon enemmän kuin vanhemmat lapsemme tässä iässä. Toisaalta, Julia on muutenki luonteeltaan paljon rauhallisempi (isäänsä tullut) kuin 2 vanhinta.



Mukavaa Uutta Vuotta! Tavataan taaperopuolella ja kohtahan päästäänkin vertailemaan 1-v mittoja ;)

välillä

Kuululmisia meiltäkin vaihteeksi!



En enää muista mitä kaikkea tässä pinossa on puhuttu, mutta kirjoittelen tässä meidän arkikuulumisia.



Ruokailu tulee nyt ensimmäisenä mieleen. Meillä ruokailusta on tullut vähintäänkin Sirkus Sariolan tasoinen " tapahtuma" , aikaa menee tuhottomasti, paikallaan ei malteta istua ollenkaan, kaikki halutaan syödä sormin, ensimmäistä lusikallista saa yrittää kauan ennenkuin ruokaa alkaa mennä alas ja silloinkin vaatii sormiruokaa eteen, vettä menee nokkamukista henkeen, ruokaa tiputellaan lattialle koirille...

Hermo menisi totaalisesti, jos Viivi vielä söisi huonosti. Huoh! Ajoittaista puuro- ja lusikkalakkoa meillä myös harrastetaan. Onneksi sentään syö monipuolisesti ja täysin meidän aikuisten ruokaa. Kauhulla odottelen sitä hetkeä kun lusikka annetaan täysin neidin käyttöön. Nyt vielä harjoitellaan.



Yöt menevät hyvin; edelleen se 10 tuntia nukutaan 21-07. Heräilyjä on yössä 0-2 kertaa, joista selviää usein yksin. Joskus täytyy neiti kallistaa takaisin makuuasentoon sänkyynsä ja laittaa tutti suuhun.

Kahdet päikkärit nukutaan 10-12 ja 16-17 noin-aikoina. Yksillä ei vielä pärjätä kumpikaan meistä:=)



Ensimmäiset askeleet ilman tukea on otettu viikko sitten. Kontaten liikutaan kuitenkin paikasta toiseen vielä. Joskus saattaa jatkaa seisoma-asennosta pystyssä eteenpäin.



Taputetaan ja vilkutetaan, ensimmäistä sanaakaan en ole vielä kuullut. Jokelteleekin harvakseltaan. Taitaa meidän neiti olla äitiinsä tullut ja harvakseltaan haastelee... Paras leikki on tällä hetkellä kaappien tyhjentäminen tavaroista ja palikat laatikkoon ja sieltä taas pois. Kirjojakin luetaan; äippä ääneen omaansa ja Viivi omaansa hauskasti önisten.



Joulu ollaan kotosalla ja ensi viikolla aloitetaan koristelu. Ulkovalot ovat olleet jo muutaman viikon ja ikkunassakin joulutähti. Kuusi tuodaan sisään kaiken uhallakin. Viime vuonna ostettiin Bauhausista sellainen kuusi, joka ei karistanut neulasiaan ollenkaan. Oli joku eurooppalainen versio.



Sellaista tänne meille! Käykäähän muutkin vielä kertoilemassa kuulumisianne!



Viivi ja äippä

Mä en oo juuri ollenkaan kirjoitellut tänne tämän kuluneen vuoden aikana, mutta ehkä nyt olis paikallaan pistää meidänkin kuulumisia!



Veera täyttää 11 kk 21.12. ja aika on tosiaan mennyt nopeesti!

Meillä Veera on toinen lapsi, isosisko täyttää lauantaina 3-v. Mä olen ollut kotona nyt kolme vuotta ja välillä kyllä tekis mieli tosi paljon takas töihin ja toisina päivinä taas oikein nautin kotona olosta.

Olen hakenut töitä ja tarkoitus olis aloittaa työt vuoden alussa, jos vain tärppää noiden työpaikkojen suhteen. Hoitopaikka lapsille olis jo. Saas nähdä millaista se työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen sitten on, kun ei oo tosiaan siitä kokemusta!



Veera osaa jo kävellä tukea vasten ja näyttää siltä, että kohta ilman tukeakin. Osaa myös vilkuttaa ja taputtaa. Sanoo äiti, anna ja nam nam. Hampaita on 9, mutta ei silti oikein tykkää karkeammasta ruoasta. Nukkuminen on vähän huonoa. Veera ei enää syö yöllä, mutta heräilee useampaan otteeseen. Nukkuu kyllä pitkät yöunet (21-8), mutta heräilee siis vähän väliä. Johtuiskohan hampaiden tulosta (poskihampaat näyttäis olevan tulossa) ja kävelyn opettelemisesta.?

Päiväunia nukkuu yhdet/kahdet. Ollaan siirtymässä yksiin päikkäreihin.



Veeraa ei ole tarvinnut paljoa viihdyttää, kun on tuo isosisko, jota seurata. Meillä tuota mustasukkaisuutta on kyllä ilmennyt, kun tytöillä on vaan 2v1kk ikäeroa. Jatkuvasti pitää olla puuttumassa, kun isosisko ottaa heti nyrkit käyttöön, jos Veera tulee sotkemaan leikit.



Hyvä joulua kaikille tammiksille!



Kettuska ja Veera (21.1.05)

Olen ollut viimeiset kuukaudet aika laiska kirjoittelija, vaikka välillä olen muiden kuulumisia käynytkin lukemassa.

Nopeasti se ensimmäinen vuosi tosiaan on mennyt ja joka kerta vauva-ajan loppuminen on yhtä haikeaa. Meillä tammivauva on siis jo kolmas lapsi ja ehkä viimeinen. Mieheni puhuu välillä uusista pojista (kaikki kolme siis poikia), mutta itse en taida enää uskaltaa vauvantekopuuhiin=)

Meidän Theo lähti kävelemään 10-kuisena, mutta höpötys on sitä ihan omaa höpinää, josta ei muut mitään tajua=)

Minun serkkuni odottaa toista lastaan tammikuun 19. päiväksi syntyväksi, joten se vain lisää haikeutta, koska meidän Theo syntyi 21. pvä... saa nähdä tuleeko pikkuserkuksille sama syntymäpäivä???

Kouluun kovasti haluaisin päästä, mutta viimekertaisessa yhteishaussa jäin vielä ilman paikkaa... ehkä ensikerralla parempi onni. Toisaalta olisi ollut kovin aikaista laittaa isoon päiväkotiryhmään vasta alle vuoden ikäinen poika pitkäksi päiväksi, joten ehkä hyvä näin.



koitan kunnostautua kirjoittamisen saralla=)

Theo kohta 11 kk ja äippä

Täällä Tampereella paistaa aurinko ja on pari astetta pakkasta. Ihana keli, vaikka vähän tuuleekin.



Meillä oli tänään kerhossa joulujuhla ja oli oikein hellyttävää ja kivaa katsella pariakymmentä tonttulakkipäistä natiaista. Santtukin viihtyi hyvin, joskin pisti välillä ranttaliksi kontaten ympäriinsä. Santtu nousee jo jokapaikkaan ylös, joten roikkui sitten kerhotädin polvessa tämän lausuessa jotain runon pätkää...



Minäkin olen hakenut töitä, siis niitä kokopäiviäisiä, mutta toisaalta toivon, ettei tärppää. Keikkatyöt sopii mulle niin hyvin, mutta kuitenkin tekee mieli muutakin hakea kun sattuu niin harvoin olemaan tarjolla niitä hyviä oman alan töitä. Mutta katsellaan nyt...



Tein eilen joulukortteja ja mukana lähetän osalle kutsun Santun 1v-synttäreille. Niiden kutsujen vääntäminen oli jotenkin aivan absurdia kun EIHÄN SANTTU NYT V I E L Ä VOI OLLA VUOTTA! Ihan apua!!!



Nyt taidan vähän levätä itsekin ennenkuin tuo täystuho herää vaunuista.



Kivaa viikonjatkoa!



Jepuli santtu

Minäkään en tänne useesti oo kirjotellu, mut useesti lueskelen muiden kuulumisia ja vauvojen kehittymisiä.... Vuosi on todellaki menny nopeesti, joskus mietin et mihin se meidän pikkuvauva hävis! Vuos on ollu ihanaa vauva-aikaa, enkä muuttais mitään. Meidät on siunattu niin kiltillä lapsella, helpolla ollaan päästy ainakin tähän asti.



Tähän vuoteen on mahtunu paljon; tyttö syntyi 20.1. Mun pappa kuoli helmikuun lopulla. Kesällä oli kahdet ihanat häät! Kesällä isoveljeni ja hänen vaimonsa ilmoitti saavansa ensi maaliskuussa 1. lapsensa! Syksyllä oma mammani sairastui parantumattomaan syöpään. Vuoden aikana on myös kehittynyt omalle äidilleni lievä(?) alkoholiongelma, luullakseni juuri näiden tapahtumien vuoksi (kaikki kun sattuivat hänen sukunsa puolelle)... Aina kun käymme häne luonaan, saa aina peltä onko hän ottanut mitään. Jos on, niin hän masentuu enemmän kun en esimerkiksi anna tytärtäni hänen syliin. Kuitenkin tyttöni on hänen ensimmäinen lapsenlapsi, ja suunnattoman tärkeä!



Ja tämän vuoden aikana on ollut ihanaa seurata tyttöni kehittymistä. Ja hänestä on tullut äitin oma kulta, äitin tyttö (ja ehkä vähän isinkin).



Tammikuussa jatkan koulua ja tyttö joutuu perhepäivähoitoon. Mua jännittää varmaan enemmän kuin tyttöä?!



Helpotti suuresti kirjottaa, kiitos! Ehkä ens vuonna osallistun keskusteluihin enemmän!



T: Villamyssy ja lapanen (kohta 11 kk)

En kerennyt lähellekään koko pinoa lukea, mutta kirjoittelen nyt meidän kuulumisia ja lueskelen sitten paremmalla ajalla teidän muiden.



Meillä Julia on nyt 3 päivää vaille 11kk. Vuosi on todellakin mennyt nopeasti ja olen 95% ajasta nauttinut kovasti kotona olosta. Meille Julia on kolmas lapsi ja kun muutkin ovat pieniä -poika eskarilainen ja isosiskokin vasta 2v niin päivät menee nopsaan. aion olla kotona ainakin ensi syksyyn, jolloin poika aloittaa koulun ja sitten loppuvuodesta alan katsella hiljakseen töitä. Minulle kotiäitiys sopii, vaikka välillä (illalla) tuntuu, että ei enää jaksa tätä hullunmyllyä. Mutta, onneksi meillä lapset nukkuu hyvin ja niinpä mullakin on aina aamulla olo virkeä ja innostunut.



Julia konttaa, kävelee tukea vasten ja lisäksi on n. kuukauden ajan seisonut ilman tukea. Jalat ovat kuin liimattuna lattiassa, pari kertaa on ottanut askelia, mutta yleensä seisoo tomerana keskellä lattiaa, varmistelee että kaikki varmasti katsovat ja sitten taputtaa käsiään.

Sanoja on kaksi: äiti ja ei. Niitä on höpötetty nyt viikon verran.

Me kävimme hammashoitajalla pari viikkoa sitten, hampaita on 2 alhaalla ja 1 ylhäällä. Ja tiedoksi (en muista nimimerkkiä) sinulle, jonka tammisella ei oo vielä hampaita: Meidän isommalla tytöllä tuli eka hammas 1v3kk iässä :)

Tänään tilasin ajan 1-v neuvolaan, se on 13.1. eli 6 päivää ennen 1-v synttäreitä.

Sitten se perheenlisäys, mitä alkupäässä pinoa jotkut olivat pohtineet. Meillä sovittiin jo Julian odotuksen alkumetreillä, että hän tulee olemaan viimeinen lapsemme. Mies on aina halunnut 3 lasta ja kun vielä on molempia sukupuoliakin, niin asia on hälle nyt varma. Itse olen ajatellut, että olkoon, vaikka ehkä itse voisinkin lisää lapsia JOSKUS haluta. No, nyt viime kierrossa kävi niin, että aina niin säännöllinen (syön siis nyt e-pillereitä) kiertoni venyi ja venyi. Menkat oli jo 4 päivää myöhässä, kun sanoin asiasta miehelle ja hän usutti paniikissa minua tekemään testiä. Ostin ja tein...ja enhän minä raskaana ollut. Siinä kolmen minuutin aikana tuli vaan sellainen outo fiilis, että jos sittenkin..ja yllätyin kun olin jopa salaa hieman pettynyt tulokseen. No, menkatkin alkoi sitten parin tunnin kuluttua, mutta mulle jäi itämään vauvakuume...josta en oo kyllä uskaltanut hiiskua kenellekään, vähiten miehelleni :)



No, takaisin tammikseen: Meillä Julia on sairastellut selvästi enemmän kuin 2 vanhempaa lasta, siis lähinnä tätä tavallista flunssaa, nuhakuumetta ja mahatautia. Nyt on ekaa kertaa korvatulehdus (molemmat korvat). Toivottavasti vähenis, on inhottavaa kun kaikkein pienin on kuumeessa ja kipeänä :( Allergioita ei onneksi ole mitään ja Julia syö jo samaa kuin me muutkin. Tavalliseen maitoon siirryttiin kokonaan heti 10kk täyttämisen jälkeen, eikä siitäkään mitään oireita tullut.

Mutta, nyt taitaa kohta ruoka palaa uuniin, jos vielä pitempään juttua rustaan. Oikein ihanaa ensimmäistä joulua kaikille tammiksille ja heidän perheilleen!

Taitaa olla koko Suomessa lumiset kelit, saadaan varmasti valkea Joulu, ihanaa! Täällä Tampereen kupeessa tuli eilen lunta mukavasti lisää, puutkin näyttää aivan mahtavilta! Pikkupakkasta on -4 astetta.



Poikanen kasvaa kovaa vauhtia, huomasin juuri suurimman osan vaatteista olevan hihoista ja punteista lyhyitä. Joulupukilta onkin toivottu uusia vaatteita talveksi ja kevääksi. Pikkuinenhan hän silti vielä on, painoa taitaa olla juuri ja juuri 9 kiloa. Mutta muuten on kyllä niin isoa poikaa jo että!



Hapuilevat ENSIASKELEET on täälläkin otettu! Ei sitä nyt vielä kävelyksi voi sanoa, mutta viikossa rohkeutta askelluksiin on tullut tosi paljon! Pari-kolme-neljä askelta ottaa kovasti horjuen kohti äidin syliä. Liikuttavan näköistä!



Kaikkia hassuja tavujakin poikanen osaa jonkun verran jokeltaa, on sieltä se äi-tii ääntämyskin jo tullut, mutta eipä se vielä varmastikaan mitään tarkoita :o)



Maitoallergiaa edelleen hoidetaan välttämällä kaikkia maitotuotteita ja kiikuttamalla apteekista maitoa. Muuten ollaan ruoka-aine kokeiluissa jo aika pitkällä, käytössä on n. 20 ruoka-ainetta. Ihan mukavasti siis! Tällä viikolla kokeilussa on porkkana ja eilen maistettiinkin ensimmäisen kerran kaupan 8kk ikäisten valmissosetta. Pikkasen muusasin haarukalla isompia porkkananpaloja, mutta muuten meni hienosti alas. Toki äidin ruuat tuntuvat uppoavan paremmin, joten niillä kyllä pääasiassa jatketaan! Jo senkin takia, että purkkiruuissa on vielä niin paljon kokeilemattomia ainesosia. Vehnä ja kaurakin on otettu nyt ruokavalioon, masu tuntuu olevan vaan aika löysällä edelleen. ette varmaan edes halua kuulla niistä tuotoksista sen enempää :o)



Hui, HOITOVAPAATA jäljellä enää tämä loppuvuosi ja 2. päivä tammikuuta ollaankin sitten töissä! Pelottava ajatus, mutta sinne vaan aikuisten maailmaan! Isähän jäi sitten poikasen kanssa kotiin vielä puoleksi vuodeksi. Vieläkö moni teistä jatkaa kotona?



Jepuli kyseli JOULUKUUSESTA. Ei meillekään hankita joulukuusta, ollaan muutenkin Joulu isovanhempien luona. Oman kodin joulukoristukset muutenkin ovat rajoittuneet yhteen kynttiläkruunuun! Isovanhempien luona taitaa kuusi olla aattoaamuna, saa nähdä miten sen käy!



Ystävänikirjassa oli vielä uusia tammiksia, TERVETULOA teillekin mukaan! Vielä ehditte kertoa enemmänkin itsestänne ja taaperoistanne tähän pinoon ennen Taaperoihin siirtymistä!



Jouluntuoksua kaikille!

Täällä on aivan mahtava keli! Oltiin tuolla pikkupakkasessa pulkkailemassa ja lumitöitä tekemässä tunti ja santtu mennä paineli lumihangessa. Ihana näky! Sitten maistuikin perunat, porkkanat, parsakaali ja jauhelihasoosi. Nyt nukkuu ja tuhisee tyytyväisenä vaunuissa.



OIH! Nuo askeleiden hapuilut on kyllä niiiin suloisia. Meillä santtu ei vielä ilman tukea astele, mutta tuen kanssa menee kovaa. Saatiin lainaksi taaperokärry ja sitä lykkii jo aika kyytiä pitkin lattioita. Jos ote irtoaa esimerkiksi sohvan reunasta niin seisoo jonkun aikaa ilman tukea kunnes huomaa, ettei ole tukea ja tulee aristus! Mutta siis kova on kehitysvauhti, voi sentään!



Me tilailtiin kanssa pukilta vähän lelua (on nuo muutamat jo vähän vauvamaisia ja tuttuja), pulkka ja vaatetta. Santun pituuskasvu alkaa pikkuhiljaa tasaantua, joten toivon, että näitä 86-92 senttisiä saadaan nyt käyttää sitten edes vähän aikaa.



Tsemppiä Frankie töiden aloitteluun! Upea juttu, että iskä voi jäädä kotiin lapsen kanssa. Ei näin pientä oikein vielä hoitoon raskisi viedä.

Mä olin eilen taas työhaastattelussa, mut kyseessä on keikkaluonteinen osa-aikatyö. Eli saisin edelleen pitää santun kotona jos sattuu tärppäämään. Muuten kyllä olen sitten ainakin kevään kotona ja jatkan niitä frelancerin töitä.



Nyt taidan siirtyä vähän surffaamaan muita palstoja (ja odottavan ystäväni kuulumisia). Palaillaan asiaan ja vietellään kivaa talvista viikonloppua!



Jepuli + santtu

Meillä ollaan ensimmäistä kertaa sairaana ja kerralla sitten koko kolmihenkinen perhe. Pikkuneidillä on nyt neljättä päivää kuumetta melkein 39 astetta ja siihen päälle nuha ja yskä. Itselläni on myös kuumetta ja mies valittelee kurkkuaan... Huoh!



Ihmeellisen pirteitä nuo taaperot ovat noinkin kovassa kuumeessa; tuossa se lattialla vaan leikkii ja noronen valuu nenästä suuhun asti. Tosin äiti ei saa mennä metriä kauemmaksi tai tulee itku. Eihän tässä oikeastaan muuten hankalaa olekaan kuin se, että Viiville ei maistu mikään ruoka. Ainoastaan maitoa ja vettä menee pullosta ja hyvällä tuurilla vähän leipää. Lusikalle kääntää pään pois välittömästi.



Te kenen lapsukaiset ovat olleet vastaavasti sairaana, söivätkö he normaalisti ja jos ei niin milloin ruoka alkoi taas maistua? Onko kellään vinkkiä mikä ruoka maistui parhaiten sairaana?



Muuten täällä on kyllä kova meno päällä. Meillä kävellään jo huoneesta toiseen ERITTÄIN hapuilevin askelin. Vielä ei osata nousta sileältä lattialta takaisin seisomaan, jos sattuu kaatumaan. Eli loppumatka taitetaan sitten kontaten perille. Hih. Hyvä Frankien poikanen! Siitä se lähtee!



Mutta nyt täytyy palata Viivin luo. Ei meinaa neiti nyt sulattaa ettei voi istua äipän sylissä juuri nyt.



Palataan!



Viivi ja äippä