Mitä tarkoittaa, että köyhyys periytyy?

Niin sanottuun hyvään elämään vauraasta ja hyvin toimeen tulevasta perheestä kuin köyhyydestä. Sanonta, että jokainen on oman onnensa seppä, on ihan puuta heinää. Lapsi, joka kasvaa esimerkiksi alkoholistien lapsena ja väkivallan keskellä, voi jäädä vaille niitä sosiaalisia ja emotionaalisia rakenteita,joiden turvin hän olisi pystynyt kouluttautumaan ja hankkimaan varallisuutta. Toki tämä ei missään nimessä päde kaikkiin. Lapset on yksilöitä, toinen selviytyy hyvin sellaisista oloista, jotka ovat toiselle kohtalokkaat. Mutta ajatus siitä, että kaikki olisivat samalla viivalla kun lähdetään kerryttämään varallisuutta, on ihan absurdi.

"Jokainen on oman onnensa seppä" tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että tyytyväisyyden olosuhteisiin määrittelee vain ihminen itse. Eli joku on onnellinen, kun on perhe, asunto, ruokaa ja rakkautta, toinen haluaa tällaisesta kuviosta pois. Joku on onnellinen kun saa käydä töissä, toinen vihaa työtään. Ihan varakkuudesta riippumatta. Kyse on siis ainoastaan asenteesta.

Ilmaisin itseni huonosti. Olen kanssasi samaa mieltä, että köyhyys voi olla myös henkistä, mutta käsittääkseni tässä keskustelussa puhutaan aineellisesta köyhyydestä.

Tarkoitin sillä, että jokainen on oman onnensa seppä, sitä että köyhyydestä (puhun siis aineellisesta) voi olla vaikea ponnistaa pois ja siihen tarvitaan myös, etenkin muualla maailmassa, jonkinlaisia resursseja. Nämä resurssit voivat olla aineellisia ja/tai henkistä pääomaa. Alemmissa sosiaaliluokissa, joissa köyhyys yleistä, on usein puutteita kummassakin. Siksi lapsen on vaikea lähteä rakentamaan elämäänsä.

Oman onnensa seppä ei kukaan voi myöskään täysin olla henkisellä tasolla. Ihmisen lapsuus voidaan repiä niin rikki, että minkäänlainen seppä ei kykene siitä ehjää ihmistä tekemään. Toisaalta myös jokaisen perimä, tempperamentti, vaikuttaa myös siihen, miten kykenee selviämään.

Olisi ihanaa sanoa, että jokaisella on samanlaiset mahdollisuudet rakentaa niin henkisesti kuin aineellisestikin rikas elämä, mutta se tosiaan on aika absurdi ajatus.

Köyhyys periytyy, koska lapsuus on merkittävin aika ihmisen elämässä. Silloin rakentuu hermoyhteydet, toimintamallit, sosiaalinen malli, kiintymyssuhde, ajattelu ja itsetunto. Ihan jo perusasiat kuten lapsuudessa syöty ravinto ja sen laatu vaikuttavat.

köyhien lapset ovat useimmin köyhiä kuin rikaiden lapset



köyhistä perheistä tulevat lapset kouluttautuvat harvemmin kuin varakkaista perheistä tulevat lapset



koulutettujen vanhempien lapset ovat useimmin koulutettuja kuin kouluttamattomien



pitkäaikaistyöttömien lapsista tulee useammin työttömiä kuin työssäkäyvien lapsista



asenteet periytyvät. Jos kotona ja tuttavapiirissä on yleistä ja luonnollista, että eletään toimeentulotuella ja ei käydä töissä, tämä asenne siirtyy helposti myös lapsille ja hekään eivät välttämättä edes pyri kouluttautumaan ja hakemaan töitä.



Ja kumpi oli ensi - muna vai kana? Jokainen asia ruokkii toistaan. Kouluttautuneilla ihmisillä on enemmän töitä ja paremmat palkat, varakkaiden lapset perivät enemmän, koulutettujen ihmisten lapset saavat todennäköisemmin akateemisen koulutuksen kuin kouluttamattomien vanhempien lapset, kouluttettujen työttömyys on vähäisempää kuin kouluttamattomien, rikkaat menevät yleensä rikkaiden kanssa naimisiin, jolloin rikkaus "tuplautuu" ja tulee kaksinkertaiset perinnöt jne.



Tämä ei aina päde tietenkään kaikkiin yksilöihin, mutta tilastollisesti näin se menee.

Oma lapsuuteni oli köyhä, oli henkistä väkivaltaa ja alkoholismia. Itse olen kuitenkin pärjännyt elämässäni ja saanut ihan hyvän aseman ja perheen jossa ei niitä ongelmia mitä lapsuudessani. Tämä tuntuu olevan kova pala vanhemmilleni ja joillekin sisaruksistani. Olen nyt ilmeisesti jossain "herrakastissa" heidän kommenteistaan päätellen. E



li tosiaan tuota asennetta siirretään eteenpäin lapsille ja pidetään halveksittavana jos pyrkii pois ns. omista piireistä.

jossa tosin vanhemmat oli molemmat korkeasti koulutettuja, on se, että korkeakouluopinnoissa alkoi tuntua, että ne kaikkein parhaimmat ovat jäävät saavuttamatta. Päästäkseen töihin ihan parhaisiin paikkoihin vaaditaan yleensä ilmaista harjoittelua, ja harjoittelu on kokopäiväistä, joten elämistään ei pysty maksamaan millään. Vähän toisaalla taas vähintään puoli vuotta vaihto-oppilaana on ehdoton vaatimus, ja sekin on mahdotonta, sillä harva stipendikään korvaa kaikkia kuluja, jotka vaihto-oppilasvuodesta tulisi. Ja viimeinen este on se, että siinä, missä opiskelukavereiden vanhemmat ovat töissä paikoissa ja tuntevat ihmisiä, joille lastaan voi suositella ja ohjailla hakemaan juuri oikeaan aikaan, ei itsellä tai lähipiirillä ole mitään vastaavaa verkostoa.



Kyllähän kaikkea pystyy jossain määrin kompensoimaan, mutta ei se helppoa ole nimenomaan siinä vaiheessa kun työuraa pitäisi aloittaa. Pitkällä työuran jälkeen sentään omat näytöt alkavat jo ratkaista, mutta ihan yhtä hyviä opiskelijoita alkuvaiheen hommiin löytyy loputtomasti, ja jollainhan heidän välilleen pitää tehdä erot.

up

Vierailija kirjoitti:

..ei siirry eteenpäin, koska tyhjästä on paha nyhjäistä...Suomessa voi kuka tahansa kouluttautua lähes ilmaiseksi melkein mihin ammattiin tahansa, meillä on turha puhua ainakaan rahan puutteesta.

Se että voi kouluttautua "ilmaiseksi" ei tarkoita että siinä ei tarvita rahaa. Katsos jollain on elettävä. Jossain on asuttava. Myös laitteisiin, kirjoihin jne, menee rahaa

tämä

Vierailija kirjoitti:

Jos rikkaalle taas antaa rahaa, se usein päätyy poikimaan lisää.

Tämä on aika helposti havaittavissa esim. ympäristössäni. Nuori, jonka kotona on eletty kädestä suuhun, ei osaa säästää tai laittaa rahojaan tuottamaan. Rikkaan perheen nuori laittaa aina jotain säästöön ja yleensä saa rahan poikimaan. Tekee hyviä sijoituksia ja nauttii hyvästä elintasosta.

On totta, että en itse tietäisi, mihin sijoittaa rahoja, jos joskus olisi ylimääräisiä sellaisia. Mutta kai tajuat, että on myös paljon pienituloisia ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä eläneet säästeliäästi, eikä omaisuus ole sen kummemmin karttunut, koska tulot ovat olleet niin pienet. Kaikki köyhät ja pienituloiset eivät elä typerästi ja tuhlailevasti, mutta rahaa ei vain ole.

Köyhyys stressaa, masentaa ja ihan tutkitusti laskee kognitiivista suorituskykyä. Kuinka moni pystyy sellaisessa tilanteessa tarjoamaan tasapainoisen kasvuympäristön? Köyhän lapsella ei myöskään ole samanlaisia mahdollisuuksia kehittäviin harrastuksiin ym.

Aikuisena on myös merkitystä siinä missä asemassa vanhemmat ovat. Itse olen saanut mm. rahaa opiskeluaikana, lapsille ulkovaatteita, harrastusmaksuja ym, avustusta autonostoon, takauksen asuntolainan, ulkomaanmatkoja jne. Myös ystäväni ovat saaneet tällaisia asioita, lisäksi myös esim. hyviä työpaikkoja vanhempien firmoista tai suhteiden kautta. Aika etuoikeutettua meininkiä köyhien lapsiin verrattuna.

Jatkuva niukkuus ja köyhyys väsyttää, ei jaksa enää yrittää, ei usko tulevaisuuteen, ei jaksa investoida koulutukseen. Köyhyys ja huono terveys myöskin käyvät käsi kädessä. Tulee fyysistä kremppaa, huono ruoka ja huonot liikuntatavat edesauttavat. Ei ole työterveyspalveluita pitämässä huolta. Tulee mt ongelmia. Lapsiin ei jaksa panostaa, ei harrastuksiin tai sen suuremmin kasvatukseen. Päivät menevät sinnitellen köyhyysrajalla. Kaikki sosiaaliset suhteet ovat yhtä köyhiä. Ei tule mistään kannustusta pyristellä parempaan. Koulu maksaa, lukion kirjat voivat olla ylivoimainen kustannus. Aikakäsitys supistuu, on vain tämä hetki, ei nähdä tulevaa. Ei lähdetä edes kuntouttavaan työtoimintaan kun ei se kannata, ei tule silti töitä. Kuinka sitten lapset oppisivat investoimaan tulevaan ja kouluttautumaan. Perhesuhteet ovat usein repaleiset. Isovanhemmat eivät auta, isät eivät lapsistaan välitä, jos niitä on. 

Sosioekonominen asema periytyy. Köyhistä oloista on vaikea ponnistaa varakkaaksi, raha tulee rahan luo. Varakkaat opiskelukaverini ostavat sijoitusasuntoja, itse asun vuokralla. Käytännössä mahdotonta saada säästettyä elinkustannusten ohessa asunnon oston käsirahaa. Käytännössä asuntojen hinnat alkavat 300.000 eurosta Helsingissä. Järkevä asunto järkevillä etäisyyksillä yleensä 400.000€ ja ylöspäin.

Ystävilleni vanhemmat ovat antaneet vaaterahaa, vieneet matkoille, ostaneet asunnon, antaneet 200.000 "lainan" asunnonostoon, maksavat lainat äitiysloma-aikana jne jne jne. Peruselämisen kulut suhteellisen samat, ylimääräiset, jos niitä on, voi sijoittaa. Jos (lähes) kaikki menee elämiseen, ei sijoitettavaakaan ole.

Lisäksi voin mainita, että olen ensimmäinen ja ainoa yliopiston käynyt omassa suvussani. En saanut opiskelija-asuntoa koska asuin pk-seudulla, jouduin asumaan vanhempien nurkissa todella pitkään. Suurimmalle osalle opiskelukavereita vanhemmat ostivat asunnon tai maksoivat vuokran. Kun sain ensimmäisen kesätyön, rahallinen avustaminen loppui siihen kokonaan. Parhaat työpaikat menevät suhteilla, eivätkä vanhemmat osanneet neuvoa uran edistämisessä. En siitä itsekään tiennyt, olinhan ensimmäinen akateeminen. Monta virhettä tuli tehtyä. Toimeentulotukeen ei kuitenkaan koskaan ole koskettu mutta rahariidat ovat käsittämätön stressi. Milloin pelätään ulosottomiestä, häätöä, auton takavarikointia/ulosmittausta, pesukoneen hajoamista, koulun uimahallikäyntiä (ei ollut varaa uimapukuun enkä osannut sitten uidakaan) jne.  Opiskeluympäristö jatkuvan huudon ja fyysisen väkivallan keskellä järkyttävä. Olen opiskellut ja valmistunut hyvin arvosanoin mutta peruspalkka riittää juuri elämiseen, mihinkään ylimääräiseen, esim matkoihin, ei ole varaa.

t. nro 31

Ja vaikka esim. korkeakoulutus onkin Suomessa ilmaista, niin nykyään on tosi vaikeaa päästä sisään yliopistoon ilman monen kuukauden päivittäistä lukemista ja valmennuskursseja. Kenellä tällaiseen on varaa? Jollain pitäisi elää se lukemisen aika ja maksaa valmennuskurssit. Varakkaan perheen mukulan ei tarvitse näitäkään miettiä ja sisäänpääsyasema on paljon todennäköisempi.

Kotoa saatava asennekasvatus on myös aivan äärimmäisen relevantti tekijä. Usein asenne työtä kohtaan on erilainen duunariperheessä kuin uraperheessä, odotukset koko elämälle ovat erilaisia.

Suomi siirtyi meritokratiaan joskus sotien jälkeen, suuret ikäluokat menivät yliopistoon sukunsa ensimmäisinä. Niin imaistiin lahjakkuusreservit käyttöön. Nyt ne on käytössä, fiksut köyhät kouluttautuivat, jäljelle jäi ne muut...siksi köyhyys periytyy...

No, kolikon toinen puoli: vanhojen eliittisukujen syntymätyhmät vesat eivät enää pärjää pelkällä kotitaustallaan ja kun perintöpääomat on syöty, niin vajotaan alempaan yhteiskuntaluokkaan. Ellei olla jo vajottu.

Vierailija kirjoitti:

..ei siirry eteenpäin, koska tyhjästä on paha nyhjäistä...Suomessa voi kuka tahansa kouluttautua lähes ilmaiseksi melkein mihin ammattiin tahansa, meillä on turha puhua ainakaan rahan puutteesta.

Kyllä noita kolmannenpolven sossunasikkaita on.

Asenne ratkaisee.