Miten pystyn viemään lapseni verikokeeseen?

Miksi ei jatkettu anestesialla?

että monet kauhistelevat sellaista vähän liian reipasta tapaa kohdata se lapsen hätä. Täytyy muistaa, että jos taustalla on epäily vakavasta sairaudesta, jota lähdetään tutkimaan, niin myös sillä mukana olevalla vanhemmalla on huolesta sydän sykkyrällä. Kokeiden ottaminen tekee siitä epämääräisestä huolesta heti konkreettisempaa. On ihan hirveää katsoa sitä pientä lasta ja miettiä, että mitä jos tämä onkin kohta meidän arkea; kokeita ja hoitoja, ja lapsi on niin pieni, hento ja avuton. Siinä sylissä huutava lapsi on muutenkin sydäntäsärkevä tapaus. En minä ainakaan osaa mitenkään rakentavasti niitä tunteita käsitellä, mitä se tilanne herättää. Ainakin oma asenteeni on sen vuoksi ihan ylireipas, jopa siihen pisteeseen että kuulostan ihan idiootilta. En mä oikein tiedä mitä muutakaan tehdä, kun koko ajan on itselläkin tunteet niin pinnassa että itsehillintä meinaa pettää. Ei siis pelkästään sen vuoksi, että olisi kamalaa katsoa katsoa kun lasta pistetään, vaan sen vuoksi että en voi olla ajattelematta mitä ne labratulokset aikanaan antaa vastaukseksi.



Joten jos se vanhempi tuntuu tunteettomalta, niin sekin voi olla sen vanhemman reaktio sietämättömään tilanteeseen. Ei vaan osaa enempää.

Pienellä lapsella (en tiedä mikä on ikäraja, luultavasti 2-3v) verikoetta ei voi ottaa samalla systeemillä kuin aikuisella eli putki, jossa on alipaine ja neula, jonka toisessa päässä on kumisuojus, joka estää veren valumisen ennen kuin alipaineputki on paikallaan.



Pienten lasten näytteet otetaan tavallisella neulalla avoimiin putkiin. Tällöin verta tipahtaa helposti muutama pisara putkesta ohi varsinkin, jos putkia on monta ja lapsen käsi pääsee liikkumaan vähänkään. Tämän vuoksi käden alle laitetaan suojaksi kertakäyttöinen liina.



Meillä poika on 1v ikäinen ja labrassa on käyty n.30 kertaa. Näistä 1 kerralla veri oikeasti lensi. Neula osui erittäin hyvin suoneen ja hoitaja häkeltyi, kun verta tuli suihkuamalla ja onnistui huitaisemaan veriputket lattialle ja ei vielä heti hoksannut ottaa neulaa pois. Silloin oli todella kaikkien vaatteet veressä ja verta lattiallakin ja vielä piti pistää toisenkin kerran, jotta saatiin näytteetkin otettua. Kahdella muulla kerralla on pitänyt pistää kaksi kertaa, kun ensimmäinen pisto ei ole osunut suoneen. Eli tosi hyvällä prosentilla saavat näytteet otettua. Meillä on käyty ihan tk-labrassa.

jos vanhempaa itseään pelottaa neulat ja toimenpide voi pyytää että joku hoitajista ottaa lapsen syliin ja menee itse toiseen huoneeseen. Näin oma äiti teki kun olin sisarusteni kanssa pienenä verikokeissa/rokotuksissa. Joka kerta löytyi ihanaa ja lapsirakasta henkilökuntaa =) Oman kanssa käydessä pyydän jo valmiiksi kolmannen hoitajan paikalle, joka pitää kättä paikallaan. ni tilanne on rauhallinen ilman häsläämistä

verikokeen otossa. Etukäteen on lapsen kanssa puhuttu asia, kerrottu mitä tapahtuu ja että se kestää vaan hetken ja kun on reipas niin saa lelun.



yksi lapsi 1 1/2v jopa nukkui, kun otettiin prickit. Toinen 6kk prickkien otossa vain katseli.

nyt pienin on 3v ja ei tarvitse edes siitä näytteenotto kädestä pitää kiinni vaan tyttö istuu nätisti ja pitää käden paikoillaan.

Samoin on mennyt vanhempien lasten kanssa.



olen myös ottanut lapsia mukaan jos itseltä on otettu verta, jotta ovat nähneet ettei tää oo kummonen juttu ollenkaan.

meidän pojalla on kaksi kertaa annettu vahva esilääkitys, toisella kertaa piti vetää hammas ja toisella kertaa alaleaun alveoliharjanne oli siirtynyt pois paikaltaan, se piti laittaa paikalleen ja poistaa kaksi hammasta. Vaikka poika oli tillin tallin ennen toimenpidettä, niin kummasti "heräsi", kun suuta ruvettiin operoimaan. Kaksi ihmistä piti kiinni ja leukakirurgi operoi suuta. Toinen hammas jäi lopulta vetämättä. Ainoa vaihtoehto tässä olisi ollut nukuttaa. Olisiko se ollut parempi vaihtoehto, sitä en osaa arvioida. Hyvin kyllä vieläkin avaa hammaslääkärissä suun tarkastusta varten ja onneksi muuta ei olekaan tarvinnut tähän mennessä tehdä.

Sanot lapselle, että lääkärin pitää hoitaa sinua, sitä varten tarvitaan verikoe.



Pidät muksun sylissä tiukasti, hoitaja voi auttaa. Kolmas ihminen ottaa näytteen ja sillä sipuli. Ei mitään lirkutteluja ja suostutteluja.



Lapsi saattaa huutaa, anna huutaa. Ei se kivaa ole. Kun homma on tehty, hlaat häntä kovasti ja sanot, että olipas kova homma! Mutta nyt mennään vaikka limulle, kelpaiskos?!



Nimimerkillä: kokemustakahden lapsen jatkuvasta pistelystä ja tutkimisesta. Huutamiskerroista huolimatta lähtevät yhä mielellään sairaalaan ja haluavat tietää tarkasti mitä sillä kertaa tehdään. Tykkäävät läääreistä ja hoitajista kovasti.

Kokonaisuutena ajatellen on paljon hyödyllisempää ottaa verikoe kuin olla ottamatta. Se on lapsen parasta. Verikoe otetaan, piste. Mitä pikemmin ja vähemmällä maanittelulla, sen paremmin. Suosittelen tässä asiassa raakaa suhtautumista. Et ole viemässä lasta testiin kidutusmielessä, vaan hänen parhaakseen. Joten, lapsi testiin, huutaa tai ei ja se on pian ohitse.

Onneksi lapsellasi on vain epäilys keliakiasta eikä esim. syöpä.

Tiedän, että tää on monesta pahasti sanottu, mutta lapsi kannattaa opettaa siihen, että tutkimukset tehdään aina, halusi tai ei.

Suostettelu- ja lirkutuslinjalle lähtiessä sotket vain kaikkien toisten aikataulut. Joten testi otetaan, huusi tai ei. Jälkikäteen sitten lohdutellaan.

Pidät muksun sylissä tiukasti, hoitaja voi auttaa. Kolmas ihminen ottaa näytteen ja sillä sipuli. Ei mitään lirkutteluja ja suostutteluja.

vaan kestää se. Meillä lapselta otettu pienenä paljon kokeita, ja se oli kamalaa. Lapsesta pidettiin kiinni kahden aikuisen voimin, usein verta oli joka paikassa kun näytteenotto ei ensimmäisellä kerralla onnistunut loppuun asti, ja oli siinä tekemistä etten minäkin itkenyt. Monta kertaa piti näytteenoton jälkeen käydä pyyhkimässä (omat) kyyneleet salaa vessassa.



Mutta eipä siinä mitään voi, testit otetaan koska on pakko. Meillä hyvä rauhoittumiskeino oli pillimehu heti näytteenoton jälkeen. Mehu (sokeri ylipäänsä) ihan tutkitusti lievittää kipua, ja imeminen rauhoittaa lasta muutenkin, vähän isompaakin.

Sä yritit VARTIN suostutella uhmaikäistä verikokeeseen. Voi luoja. Mahtoi hoitsuja kahvihuoneessa naurattaa.

Varmaan 15 min yritimme puhua poikaa ympäri, tuloksetta. Lopulta jouduimme pitämään poikaa väkisin paikoillaan näytteen saamiseksi.

Enkä mä noin yleisesti ottaen mikään löllö lirkuttelija olekaan. Poika on vaan aina suhtautunut lääkäreihin hyvin, joten on kurja pilata tuollainen hyvä suhde voimankäyttöä vaativalla pakottamisella. Viimeks poikaa oli lopulta pitämässä useampi aikuinen, sen verran paljon panikoituneelta löytyi voimaa.



Mietin, et ei ne mitään rauhoittavia anna lapsille? Pojan isällä on piikkikammo, ja vaikka oma suhtautumiseni piikkeihin on luonteva, mistä sen tietää, vaikka tämä olsi meidän pojankin heikko kohta.



Ap

Sä yritit VARTIN suostutella uhmaikäistä verikokeeseen. Voi luoja. Mahtoi hoitsuja kahvihuoneessa naurattaa.

Varmaan 15 min yritimme puhua poikaa ympäri, tuloksetta. Lopulta jouduimme pitämään poikaa väkisin paikoillaan näytteen saamiseksi.

Pitkältä se aika kuitenkin tuntui. Ap

Mietipä nyt kaksi kertaa. Keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä sen sijaan, että otetaan huudot ja verikoe. Sinä itse pahensit sillä lirkuttamisella paniikkia luomalla illuusion siitä, että pojalla olisi oikesti ollut joku vaihtoehto. Nyt jämpti linja. Ja isänsä miettii, mitä suustaan päästää lapsen kuullen.

Mietin, et ei ne mitään rauhoittavia anna lapsille? Pojan isällä on piikkikammo, ja vaikka oma suhtautumiseni piikkeihin on luonteva, mistä sen tietää, vaikka tämä olsi meidän pojankin heikko kohta.

Ap

Enkä mä noin yleisesti ottaen mikään löllö lirkuttelija olekaan. Poika on vaan aina suhtautunut lääkäreihin hyvin, joten on kurja pilata tuollainen hyvä suhde voimankäyttöä vaativalla pakottamisella. Viimeks poikaa oli lopulta pitämässä useampi aikuinen, sen verran paljon panikoituneelta löytyi voimaa.

Mietin, et ei ne mitään rauhoittavia anna lapsille? Pojan isällä on piikkikammo, ja vaikka oma suhtautumiseni piikkeihin on luonteva, mistä sen tietää, vaikka tämä olsi meidän pojankin heikko kohta.

Ap

Sokerin tarjoaminen oli muuten erittäin hyvä neuvo, se lohduttaa ja lievittää kipua tutkitusti jopa vastasyntyneillä.

Lapsi pelkää, kiinni pitäminen on kamalaa, mutta itse pistäminen ei oikesti satu kovasti. Sinun täytyy vain itse olla turvallisen oloinen ja osoittaa olemuksellsi, että tämä on tärkeätä ja tarpeellista hommaa.

MInusta lapsi kasvaa sietämään tuollaisia tilaisuuksia, jos et ruoki pelkoa. Kuten sanottu, omatkaan lapseni eivät ole ruvenneet pelkäämään sairaaloita, lääkäreitä, desinfiointiaineen hajua, hammaslääkäriä, korvalamppua, stetoskooppia. Päinvastoin, tarjoutuvat rohkeasti kuunneltavaksi ja katsottavaksi. Ainoa asia joka ei ole kivaa on se pistäminen, mutta se menee nopeasti ohi ja unohtuu yhtä nopesti. Kiiltävä tarra palkintona on ihan riittävä jo. Näitä "sulkia hatussa" on sitten liimailtu joka puolelle.

Kerrot etukäteen, että sinne mennään. Kerrot, että voi nipistää hiukan, mutta koe on otettava lapsen omaksi parhaaksi. Kerrot, että kokeesta on lapselle hyötyä.

Labrassa ei mitään maanitteluja, vaan koe otetaan ja sillä sipuli. Älä tartuta omaa epävarmuuttasi lapseen. Ja isäkin pitää mölyt mahassaan.

jos se tunnistaa labran,pyydä hoitajaa labrasta ottamaan näyte toiseen paikkaan,vaikka käytävällä jos ei muuta huonetta liikene käyttöön.tää sun kannattaa tietty sopia labran työntekijän kaa jo etukäteen.tai soita kunnan kotihoitoon tulisiko hoitsu ottaa kotiin näytteen.ja sano lapselle joku muu syy kuin verikoe,keksi jotain.ja lapsen katse pois kädestä.että saa paremman kokemuksen.kammo verinäytteiden ottoon voi kestää aikuisikään,jos saa huonot kokemukset lapsena.

jos se tunnistaa labran,pyydä hoitajaa labrasta ottamaan näyte toiseen paikkaan,vaikka käytävällä jos ei muuta huonetta liikene käyttöön.tää sun kannattaa tietty sopia labran työntekijän kaa jo etukäteen.tai soita kunnan kotihoitoon tulisiko hoitsu ottaa kotiin näytteen.ja sano lapselle joku muu syy kuin verikoe,keksi jotain.ja lapsen katse pois kädestä.että saa paremman kokemuksen.kammo verinäytteiden ottoon voi kestää aikuisikään,jos saa huonot kokemukset lapsena.

rehellisesti ja jo etukäteen, lapset ei ole tyhmiä. Muistelette viime kertaa ja kuinka nopeasti sekin oli ohi. Ei tarvi kuin hetki kestää ja sitten tietenkin lahjonta, kun on suoritus ohi, niin reippaasta käytöksestä saa palkinnon.