Mulla on ÄLYLLISESTI LAISKA mies

Oletan kuitenkin että sulla on perusyleissivistys kunnossa? Mun miehellä ei todellakaan ole, ja siksi mun mielestä siitä on aiheellistakin hänelle sanoa. Ei me pystytä keskustelemaan yhtään mistään. Viimeksi elokuvissa käydessämme ihmetteli että mahtoiko se Abraham Lincoln olla oikeasti historiallinen henkilö.

Eli ei, en todellakaan vaadi liikoja.

ap

En ole niitä jotka luulee Israelia kaupungiksi eikä tiedä että Rooma on Italiassa. Olen kuitenkin yleissivistävän peruskoulun ja lukion käynyt joten tuollaiselta tietämykseltä en ole voinut välttyä.

Seuraan myös jonkin verran talouselämää, koska harrastan pienimuotoista sijoitustoimintaa, sekä politiikkaa tosin sitä melko pinnallisesti. Sitten taas joku taide ja kulttuuri ei kiinnosta ollenkaan, joten jossain niistä kiinnostuneissa piireissä olisin keskusteluissa varmaan aika hiljaa. Enkä välttämättä tiedä yhtään mitä maailmalla tapahtuu koska en seuraa uutisia, mutta osaan salata sivistymättömyyteni kuuntelemalla vaan hiljaa sivusta jos puhutaan asioista joista en tiedä mitään (enkä haluakaan tietää) ;)

Meillä on se hyvä puoli että ollaan onneksi sekä mies että minä tällaisia korkeakoulutettuja "älyllisesti laiskoja", eli aivotyön tekijöitä jotka ei haluta enää työn ulkopuolella kauheasti päitämme rasittaa.

olla suhteessa tuollaisen miehen kanssa. Mistä te puhuitte seurusteluaikana? En voi tajuta, kai se jostain muustakin on silloin puhunut kuin työstään. Mistä sä siinä kiinnostuit, entä se sinussa?

Mä haluan elämänkumppanikseni ihmisen, joka on kiinnostunut laajasti eri elämänalueista. Haluan että kotona on juttuseuraa, ja että juttua riittää politiikasta automekaniikkaan ja baletista maailmansotiin. En halua soittaa kaverilleni joka kerta kun telkussa puhutaan jostain mielenkiintoisesta ja haluan keskustella siitä.

mies teki muhun vaikutuksen puhumalla niin vaikuttavasti omasta osaamisalastaan, sain siis käsityksen että olen tekemisissä todella älykkään ihmisen kanssa, mikä tietenkin onkin totuus jos vain ammattiosaamista katsotaan.

Muuten mies sitten antoikin mun puhua ja siitäkös minä pidin, sillä olen aika puhelias ihminen. En osaa kyllä sanoa että enkö vain huomannut vastavuoroisuuden puutetta, vai osasiko mies silloin jotenkin peesata ja pysytellä juonessa mukana? Nykyään keskustelut menee niin, että mä puhun innokkaana, mies hymähtelee ja lopulta ehkä suoraan myöntää ettei tiedä aiheesta mitään eikä oikeastaan kiinnostakaan tietää.

En voisi minäkään kuvitella seurustelevani tuollaisen miehen kanssa, mutta tässä sitä vaan ollaan...

ap

Onko sun aivoissa on-off -kytkin?

Mä en pysty kääntämään aivojani pois päältä työn jälkeen, vaan ne ajattelevat ja pohtivat ihan itsekseen. En voi olla kuulematta informaatiota ja ajattelematta sitä, en pysty sulkemaan aistejani vapaa-ajalla.

Aistejani en toki sulje enkä missään nimessä haluakaan sulkea, sillä parasta lepoa aivotyöstä on juuri aistinautiskelu, aistiminen ilman ajatuksia.

Mutta ajattelun osaan kyllä katkaista silloin kun en erityisesti halua ajatella. Olen oppinut tämän taidon pakosta sairastuttuani vain 32-vuotiaana työuupumukseen ja oltuani sen takia pitkällä sairaslomalla. Sitä ennen tosiaan en osannut lopettaa työasioiden ajattelua edes kotona, vaan ajatusmylly pyöri aina vaan, jopa unesta heräsin välillä yöllä niin että eka ajatus oli "jes, ratkaisin sen ongelman!" eli aivot oli miettinyt unessakin työasioita. Ja silloin kun en miettinyt työasioita, pyöri silloinkin jonkinlainen sisäinen monologi, tahdoton ajatusprosessi. Mutta niin, olen oppinut sen katkaisemaan ja lepäämään pelkässä olemisen tunteessa ja aistimuksissa silloin kun niin haluan.

Tämä muuten on syy miksi minullekin voisi käydä kuten ap kuvaa miehestään, että hän ei muistanut että lomakohde on buddhalainen maa vaikka siellä näkyi buddhalaismunkkeja. Nimittäin kun minä olen lepotilassa, ajatuksettomassa pelkän aistimisen läsnäolevassa tilassa, en sanallista lainkaan kokemaani, eli en siis ajattele: "ahaa, tuolla menee buddhalaismunkkeja" vaan näen vain ne hahmot, ilman tulkintoja. Siksi en todennäköisesti myöskään muodosta sellaisia päätelmiä kuin mitä ap ajattelee.

seurustelin samanlaisen tyypin kanssa vähän aikaa, eipä siitä mitään tullut... Mies oli näitä "en ole koskaan avannut yhtään kirjaa ja olen ylpeä siitä" -ihmisiä. Miten joku voi olla sellainen, en tajua.

Samaistun mieheesi. Itse olen jokseenkin samanlainen, tosin en yhtä paatunut tapaus.





Ajattelutavan taustalla on tuntemus siitä, että maailma on ylivoimaisen suuri ja laaja, jotta kannattaisi alkaa yrittää ahmimaan kaikkea sisäänsä. Jos osaa yhden alan hommat erityisen hyvin, on varsin kelpo ihminen. Sanon myös sen, että on kapeakatseista sanoa tietotekniikkagurusta "Siinäpä se (osaaminen ja tietäminen) sitten onkin." Tietotekniikka ulottaa lonkeronsa kaikkialle. Riippuen minkälaisia sovelluksia tekee, tai minkälaisen teknologian kanssa on tekemisissä, saa pintakosketuksen vähän joka paikkaan teknologian ansiosta. Sitä voi verrata siinä mielessä kääntäjän työhön ja väittää sitten, että kääntäjä ei tiedä mistään mitään paitsi siitä kielestään. Me kaikki voimme kuvitella mihin kaikkeen tekstiin kääntäjä voi törmätä työssään; kirjo on valtava.



Oma heikohko yleistietoni juontaa juurensa siitä, että sitä tietoa ei ole tarvetta enää muistaa. Kaikki nippelitieto on löydettävissä sekunneissa. Googlen ansiosta muistini on kärsinyt, tai paremminkin olen antanut oman muistini veltostua Googlen ansiosta. Uskon, että jos saat miehesi "suuttumaan", hän voisi tarvittaessa oppia paljonkin ja sopivan kimmastuneena hän voisi jopa nolata sinut tietämyksellään. Toisin sanoen, saattaisitte ajatua riitelyyn. Hän saattaa enemmän tai vähemmän tietoisesti ajatella, että on parempi, että molemmilla on omat asiantuntijuutensa - hänellä teknologia, sinulla yleistieto. Haluatko varmasti hänet reviirillesi tuon asian suhteen?



Tietotekniikkaa ja sen sisäistä monipuolisuutta ei tule väheksyä. Ihmisellä ja ihmisen muistilla on rajansa, tai vähintäänkin rajat ovat siinä miten nopeasti asioita voi ja jaksaa oppia. Jos mies on omistanut elämänsä tietotekniikalle, on hän jo haukannut aika ison palan kakkua. Sitten sinä olet siellä tuputtamassa lisää hänelle kakkua. En yhtään ihmettele, että hän tavallaan sanoo "Ei kiitos. Olen täynnä." Hän joutuu käyttämään kaiken älyllisen energian työhönsä, ja koti on hänelle paikka missä pitäisi voida palautua, eikä joutua ajattelemaan enempää.



Jos hän on yhtään minunkaltaiseni, on hänen ajattelunsa filosofista, paremman sanan puuttuessa. Hän voi olla enemmän valistushakuinen kuin tiedonhakuinen. Samalla kun häntä voidaan syyttää mielenkiinnon puutteesta maailmaa kohtaan, voidaan sinua syyttää mielenkiinnon puutteesta teknologiaa ja sen sallimia kykyjä kohtaan. Rohkenin sanoa tuon, vaikkakaan en vuorenvarmasti tiedä suhtautumistasi teknologiaan tai tietotekniikan opetteluun. Maailma on maailma mutta tietotekniikka on oma maailmansa. Sillä on omat kierot lainalaisuutensa ja koukeronsa mutta samaan aikaan tietotekniikassa on oma selkeytensä ja järjestyksensä, toisin kuin tosimaailmalla, joka on minulle ainakin toisinaan ylivoimaisen kaoottinen ja järjestystä vailla, järjetön, irrationaalinen ja vaikeaselkoinen. Tietotekniikan maailmassa kohdatuille järjettömyyksille löytyy aina selitys, toisin kuin ihmismaailman järjettömyyksille. Ei minuakaan kiinnosta miksi maailma on sellainen kuin on. Syyt ovat varmasti puhtaasti ihmislähtöisiä. Olen enemmän kiinnostunut siitä mihin suuntaan maailma menee, kuin mistä se tulee. Riittää, kun tietää ihmisen luonteen ja nykyisen teknologisen tason. Kaikki muu on höttöä ja jälkiruokaa.



Uskon, että yleistiedon ja maailmantuntemuksen janon voi herättää kenessä tahansa mutta on järjetöntä ajatella, että ihmismielen voi noin vaan upottaa eri aiheisiin ja toivoa, että hän pitää siitä. Tiedon pumppaaminen pitää aloittaa oppilaasta ja oppilaalle mielenkiintoisista asioista. Jos osaat liittää keskustelun aikana teknologian biologiaan, taiteeseen ja kaikkiin noihin aiheisiin jotka mainitsit, niin uskon, että hän höristäisi korviaan. Yleistietoa lähdetään rakentamaan aloittaen nykyisistä mielenkiinnon kohteista, ei tuikituntemattomista aiheista.

Samaistun mieheesi. Itse olen jokseenkin samanlainen, tosin en yhtä paatunut tapaus.

Ajattelutavan taustalla on tuntemus siitä, että maailma on ylivoimaisen suuri ja laaja, jotta kannattaisi alkaa yrittää ahmimaan kaikkea sisäänsä. Jos osaa yhden alan hommat erityisen hyvin, on varsin kelpo ihminen. Sanon myös sen, että on kapeakatseista sanoa tietotekniikkagurusta "Siinäpä se (osaaminen ja tietäminen) sitten onkin." Tietotekniikka ulottaa lonkeronsa kaikkialle. Riippuen minkälaisia sovelluksia tekee, tai minkälaisen teknologian kanssa on tekemisissä, saa pintakosketuksen vähän joka paikkaan teknologian ansiosta. Sitä voi verrata siinä mielessä kääntäjän työhön ja väittää sitten, että kääntäjä ei tiedä mistään mitään paitsi siitä kielestään. Me kaikki voimme kuvitella mihin kaikkeen tekstiin kääntäjä voi törmätä työssään; kirjo on valtava.

Oma heikohko yleistietoni juontaa juurensa siitä, että sitä tietoa ei ole tarvetta enää muistaa. Kaikki nippelitieto on löydettävissä sekunneissa. Googlen ansiosta muistini on kärsinyt, tai paremminkin olen antanut oman muistini veltostua Googlen ansiosta. Uskon, että jos saat miehesi "suuttumaan", hän voisi tarvittaessa oppia paljonkin ja sopivan kimmastuneena hän voisi jopa nolata sinut tietämyksellään. Toisin sanoen, saattaisitte ajatua riitelyyn. Hän saattaa enemmän tai vähemmän tietoisesti ajatella, että on parempi, että molemmilla on omat asiantuntijuutensa - hänellä teknologia, sinulla yleistieto. Haluatko varmasti hänet reviirillesi tuon asian suhteen?

Tietotekniikkaa ja sen sisäistä monipuolisuutta ei tule väheksyä. Ihmisellä ja ihmisen muistilla on rajansa, tai vähintäänkin rajat ovat siinä miten nopeasti asioita voi ja jaksaa oppia. Jos mies on omistanut elämänsä tietotekniikalle, on hän jo haukannut aika ison palan kakkua. Sitten sinä olet siellä tuputtamassa lisää hänelle kakkua. En yhtään ihmettele, että hän tavallaan sanoo "Ei kiitos. Olen täynnä." Hän joutuu käyttämään kaiken älyllisen energian työhönsä, ja koti on hänelle paikka missä pitäisi voida palautua, eikä joutua ajattelemaan enempää.

Jos hän on yhtään minunkaltaiseni, on hänen ajattelunsa filosofista, paremman sanan puuttuessa. Hän voi olla enemmän valistushakuinen kuin tiedonhakuinen. Samalla kun häntä voidaan syyttää mielenkiinnon puutteesta maailmaa kohtaan, voidaan sinua syyttää mielenkiinnon puutteesta teknologiaa ja sen sallimia kykyjä kohtaan. Rohkenin sanoa tuon, vaikkakaan en vuorenvarmasti tiedä suhtautumistasi teknologiaan tai tietotekniikan opetteluun. Maailma on maailma mutta tietotekniikka on oma maailmansa. Sillä on omat kierot lainalaisuutensa ja koukeronsa mutta samaan aikaan tietotekniikassa on oma selkeytensä ja järjestyksensä, toisin kuin tosimaailmalla, joka on minulle ainakin toisinaan ylivoimaisen kaoottinen ja järjestystä vailla, järjetön, irrationaalinen ja vaikeaselkoinen. Tietotekniikan maailmassa kohdatuille järjettömyyksille löytyy aina selitys, toisin kuin ihmismaailman järjettömyyksille. Ei minuakaan kiinnosta miksi maailma on sellainen kuin on. Syyt ovat varmasti puhtaasti ihmislähtöisiä. Olen enemmän kiinnostunut siitä mihin suuntaan maailma menee, kuin mistä se tulee. Riittää, kun tietää ihmisen luonteen ja nykyisen teknologisen tason. Kaikki muu on höttöä ja jälkiruokaa.

Uskon, että yleistiedon ja maailmantuntemuksen janon voi herättää kenessä tahansa mutta on järjetöntä ajatella, että ihmismielen voi noin vaan upottaa eri aiheisiin ja toivoa, että hän pitää siitä. Tiedon pumppaaminen pitää aloittaa oppilaasta ja oppilaalle mielenkiintoisista asioista. Jos osaat liittää keskustelun aikana teknologian biologiaan, taiteeseen ja kaikkiin noihin aiheisiin jotka mainitsit, niin uskon, että hän höristäisi korviaan. Yleistietoa lähdetään rakentamaan aloittaen nykyisistä mielenkiinnon kohteista, ei tuikituntemattomista aiheista.

on ajatuksia herättävä ja hyvin perusteltu, kiitos siitä.

Tosiaankin tiedän, ettei mieheni ole tyhmä, kun hän selkeästi kykenee haastavaan työhön. Ongelma on enemmän asenteessa ja suhtautumistavassa kaikkeen uuteen ja sellaiseen mikä ei ole hänen mukavuusalueellaan, ja se mukavuusalue on todellakin erittäin kapea.

On todella ikävää tulla tyrmätyksi aina, kun tekisi mieli puhua vaikka lukemastani hyvästä romaanista, taidenäyttelystä jossa olen käynyt, uutisesta jossa kerrotaan jostain maailmanpolitiikan asiasta... Esimerkkejä on loputtomasti.

Ehkä näkisin asian niin, että parisuhteessa molempien osapuolten pitää tavallaan haastaa toisiaan käyttämään aivojaan ja ajattelemaan asioita uusilla tavoilla. Näin kaiketi jaksettaisiin yhdessä vielä vanhainkodissakin? Meillä todellisuus on sitä, että minä haastan miestä ihan liikaa jo sillä, että otan puheeksi jonkin ajankohtaisen uutisen, ja hän taas ei haasta minua koskaan. En muista edes koska hän olisi viimeksi sanonut jotain yllättävää tai syvällistä, tai aloittanut keskustelua jostain muusta aiheesta kuin työstään.

-ap