Lue keskustelun säännöt.
Ääh. En jaksa yhden lapsen äitejä puistossa.
30.10.2012 |
Jostain syystä täällä puistossa käy nyt vain yhden lapsen äitejä, esikoisineen käyvät siis leikkipuistossa.
En millään enää jaksa keskustella näistä vauva-asioista "uutena", kun on jo neljäs lapsi olemassa. Olin itse ihan samanlainen ja opin paljon, kun en mitään mistään tiennyt. Mutta nyt ei enää jaksaisi tuollaista esikoisäitien tietämättömyyttä.
On vähän sellainen olo, että olisin itse lukiolainen ja joutuisin keskustelemaan ala-asteikäisten kanssa. Samassa koulussa ollaan, mutta oppia on tullut jo vähän eri määrä.
Kommentit (61)
ja hössötän vieläkin. Minulle ovat kaikki aina uusia ja ihmeellisiä nuo pienokaiset kerta toisensa jälkeen. Ja onhan se nyt hyvä "kasvatushössötyksiä" hiukan myötäilläkkin vai annatko lapsillesi remmiä rangaistuksena ja koliikkiin konjakkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP voisi alkaa keskustelemaan niiden äitien kanssa jostain muusta kuin lapsiasioista. Aina käännät keskustelun lapsista pois. Onnistuuko? Vai jauhatko kuitenkin itsekin lapsiasiaa, mutta vain eri levelillä =)
takia mennä? Onko siellä omalla pihalla lapsille seuraa ja äidille juttuseuraa?
Me olimme aina monta tuntia säässä kuin säässä, siten pääsi vaan niin paljon helpommalla. Jos joku ei miellyttänyt, etsin muuta seuraa ja jos jutut oli jotain tyyliin kellä on paras auto, poistuin paikalta toisaalle. Ei kaikkia tarvitse jaksaa, ystävillisesti sanoo vaan, että nähdään myöhemmin.
Ja lasten takia siellä ollaan tietysti:)
Misä tollasta on? Mun mielestä on yleisempää se että opetetaan omalle lapselle muihin tutustumista ja jakamista ja joustamista ja kannustetaan siihen. Tollaseen epätasapuoliseen kohteluun en oo kauheen usein törmänny. Mun mielestä on yleisempää se että katsotaan vierestä käytöstä johon pitäisi puuttua ja sit päivitellään kavereille/keskustelupalstoilla jne.
..ja se lapsen kannoilla kulkeminen ja hullun tarkka kyttääminen ettei nyt kukaan vaan yritäkään tulla liian lähelle tahikka havittele lapsellani äsken käytössä olleita leluja... Enkä nyt tarkoita mitään taaperoikäisiä, joita on syytä toki tarkemmin vahtiakin.
Tähän hössäämiseen kun yhdistyy vielä selkeä puolueellisuus, toisten lapsia komennetaan pienemmästäkin samalla kun omalta nupulta sallitaan kaikki... Puuh. Tämä on muuten nykyisin suhteellisen yleistä?
Ihan terveellä järjellä 18v esikoisen äitinä kuin nyt alle 40v kuuden äitinäkin:) Tuntuu että nykyään kun esikoisen saantia lykätään niin ehditään tutustua kaikenmaailman teorioihin ja suuntauksiin, valikoida niistä, stressata ja ahdistua ennen kuin ollaan edes raskaana. Vaikka oikeastaan lasten hoito ja kasvatus on aika yksinkertaista ja lapsesta jo näkee toimiiko itse oikein vai väärin. Jos luottaa itseensä eikä mene liikaa jonkun liibalaaba-asiantuntijan oppien mukaan sokeasti niin yleensä lapsesta kasvaa onnellinen, normaali ja täysipäinen ihminen.
t. se kuuden lapsen äiti
ja hössötän vieläkin. Minulle ovat kaikki aina uusia ja ihmeellisiä nuo pienokaiset kerta toisensa jälkeen. Ja onhan se nyt hyvä "kasvatushössötyksiä" hiukan myötäilläkkin vai annatko lapsillesi remmiä rangaistuksena ja koliikkiin konjakkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille syntyy myös lähipäivinä neljäs lapsi ja kolme sisarusta ovat kotihoidossa kaikki, ovat siis alle eskari-ikäisiä kaikki.
Ja välillä en vaan millään jaksaisi kuunnella miten "rankkaa" yhden lapsen äideillä on.... Kun on niin kiire ja paljon töitä ja valvomista yms... siis mitä?? Yhden kanssa??
Ymmärrän sen, että eivät mitenkään voi käsittää millaista on pyörittää lapsiperheen arkea monen lapsen kanssa mutta hei, jos se ainokainen ei nyt vaikka tänä aamuna suostu sitä aamupuuroaan syömään, niin se ei todellakaan ole katastrofi -kuten se monelle tuntuu olevan.
Puistossa heitä on välillä tosi vaikea nähdä, sillä ehtivät sinne puolen päivän aikaan -lapsi kun on niin "hankala ja lähteminen kestää kauan".. me olemme jo sisällä syömässä lounasta tuohon aikaan ja hyvin ehtineet ulkoilla.
No, kerhosta kun meidän perhe lähtee niin kummastusta aiheuttaa myös se miten saan kolme lasta puettua nopeammin kuin nämä ainokaisen mammat sen yhden... järjestelmällisyyttä peliin naiset!
En ole koskaan ollut hössöttäjäluonne ja ehkä sekin vaikuttaa, että sain aika maalaisjärkisen kasvatuksen.
Kun aloin sitten puistoissa ja kerhoissa kulkea, olin suu pyöreänä joskus niiden teorioiden ja hössötysten kanssa. Oli niin paljon ihmeellistä, mitä en ollut huomannut lapsille ostaa ja hankkia ja tehdä yms:)
Se neljän äiti, joka kirjoitti tuolla aiemmin.
ps ja jokainen lapsi on silti ollut ainutlaatuinen ja lahja meille, vaikka heistä ei olekaan tehty kiinan keisareita ja hössötetty.
Ihan terveellä järjellä 18v esikoisen äitinä kuin nyt alle 40v kuuden äitinäkin:) Tuntuu että nykyään kun esikoisen saantia lykätään niin ehditään tutustua kaikenmaailman teorioihin ja suuntauksiin, valikoida niistä, stressata ja ahdistua ennen kuin ollaan edes raskaana. Vaikka oikeastaan lasten hoito ja kasvatus on aika yksinkertaista ja lapsesta jo näkee toimiiko itse oikein vai väärin. Jos luottaa itseensä eikä mene liikaa jonkun liibalaaba-asiantuntijan oppien mukaan sokeasti niin yleensä lapsesta kasvaa onnellinen, normaali ja täysipäinen ihminen.
t. se kuuden lapsen äiti
ja hössötän vieläkin. Minulle ovat kaikki aina uusia ja ihmeellisiä nuo pienokaiset kerta toisensa jälkeen. Ja onhan se nyt hyvä "kasvatushössötyksiä" hiukan myötäilläkkin vai annatko lapsillesi remmiä rangaistuksena ja koliikkiin konjakkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin aikoinaan oli selkeät ajat kun puistot täyttyi ja muulloin oli hiljaisempaa.
minä olen käynyt usein puistossa vain yhden lapseni kanssa, jos muut ovat olleet esim. harrastuksissa.
Luullaanko minua nyt yhden lapsen äidiksi???
Karseeta!!! Minähän olen sentään oikeasti kaikentietävä useamman lapsen äiti enkä mikään aloittelija!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle on käynyt kuten niille jotka on olleet sata vuotta samassa työpaikassa eivätkä enää viitsi jutelle harjoittelijoille ja kesätyöntekijöille, koska tietävät jo kaikesta kaiken ja kaikki on nähty. Tai niille ihmisille, jotka ovat asuneet koko ikänsä samassa pienessä kylässä eivätkä halua jutella muualta tulleiden kanssa koska kavereita on jo riittävästi eikä vaan viitsi tsempata sen vertaa, että vaivautuisi edes teeskentelemään että muukin kiinnostaisi kuin se oma elämä.
Äitiyteenkin voi laitostua ja alkaa ajatella että tietää siitä kaiken ja se oma tapa toimia on ainoa oikea. Siinä sitä sitten möllötellään omalla mukavuusalueella ja naristaan pienistä. Kyllähän se tietenkin kismittää, etteivät yhden lapsen äidit ymmärrä ettei heidän yksinkertainen äitiytensä tarjoa viihdykettä ja älyllistä stimulaatiota Superäidille (SARKASMIA).
Minulle on vain kaksi lasta, mutta koska olen viimeiset 4 vuotta vetänyt koko ajan joko perhekerhoja ja muskareita, olen ehtinyt tutustua kymmeniin ja taas kymmeniin äiteihin. En voi sanoa, että ihmisen kiinnostavuus riippuisi mitenkään siitä montako lasta hänellä on. Vaikka alussa jutellaankin lapsista, niin kyllähän sitä näkee sen ihmisen ja persoonan heti sen äitiyden alta. Mua ei stressaa pätkääkään toisten tapa hoitaa lapsensa, kun lapsi on kuitenkin hyvin hoidettu. Se ei edes kuulu minulle.
Mua ärsyttää ne ylivarovaiset yhden lapsen lässyttäjä-äidit joka paikassa. Myös mulla 4 lasta.
mutta juuri ap.n mainitsemat hössöttäjät ja hysteerikot.
Minäkin neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ihmiset ottavat pulttia, kun meidän esikoinen 1,5 v. saa kiipeillä ja kaatuilla. Joo, olisihan mulla aikaa holhota sitä, mutta kun en halua.
Lukemieni viestien perusteella ei kannata missään tapauksessa saada neljää (tai sitä useampaa) lasta, jos ei halua muuttua ylimieliseltä vaikuttavaksi besserwisseriksi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on siitä, että ei jaksaisi kuunnella samoja aiheita, eikä yksin voi joka kerta vaihtaa puheenaiheita.
Yhden, pienen lapsen äidit luulevat suurin piirtein keksineensä pyörän uudelleen. He ovat - koska aihepiiri on HEILLE uusi ja tuore - kiinnostuneita keskustelemaan lastenhoidon ja äitiyden arjesta, jotka usemman lapsen äidille taas ovat jo hyvinkin kaluttuja keskustelunaiheita.
Kyse ei ole siitä, että pitäisi heitä tyhminä tai että luulisin, etteivät he osaa PUHUA muusta.
Vaan koska tajuan, että outojen äitien kanssa keskustelu aloitetaan siitä ilmeisimmästä, yhdistävästä tekijästä eli lapsista ja koska muita yhdistäviä mielenkiinnon aiheita ei välttämättä ole, olen vähän ryytynyt siihen, että pitää aina jaksaa kuunnella about puoli tuntia äimistelyä haalareista, nukkumisrytmistä, ruokavalioista ja vaippamerkeistä - ENNEN kuin pääsee itse kiinnostaviin aiheisiin.
Ei tuo nyt toki mikään maailman suurin ongelma ole, tuskin ap:llekaan.
Kunhan vain toteamus siitä, että lapset eivät välttämättä ole kaikista, edes äiti-ihmisistä kamalan kiinnostava keskustelunaihe...
;-)
Täällä taas yhden pienen vauvan läskiperseiset äidit huutelee oman puiston perustamisesta, hah!
Ei mullakaan ole kuin yksi lapsi, mutta jo kouluikäinen. Olen kuitenkin monen lapsen kummitäti ja kasvanut isossa perheessä.
Ärsyttää kun kaverit, tutut ja tuntemattomat vauhkoaa sen esikoisen kanssa kaikesta.Kytätään sen pienen, maailman ihmeellisimmän ja ainutlaatuisimman lapsen kuvia edestä, sivulta, takaa....huoh! Ne jopa lykkää lusikkansa soppaan jos keskustellaan jonkun toisen äidin kanssa vaikka koulujuttuista neutraasti vaihkoamalla että "mun ihana pikku sinimarisofia kaks vee sanoi kans ässsss!!!Se oppii varmaan lukemaan!!!" Kaikki keskustelut koskee vain ja ainoastaan juuri sen kaksivuotiaan tekemisiä, syömisiä, vaippaan pissaamisia......
niin ei sun tarvii kärsiä:)
T: ehkä juur tuollainen 1 lapsen äiti
Kyse on siitä, että ei jaksaisi kuunnella samoja aiheita, eikä yksin voi joka kerta vaihtaa puheenaiheita. Yhden, pienen lapsen äidit luulevat suurin piirtein keksineensä pyörän uudelleen. He ovat - koska aihepiiri on HEILLE uusi ja tuore - kiinnostuneita keskustelemaan lastenhoidon ja äitiyden arjesta, jotka usemman lapsen äidille taas ovat jo hyvinkin kaluttuja keskustelunaiheita. Kyse ei ole siitä, että pitäisi heitä tyhminä tai että luulisin, etteivät he osaa PUHUA muusta. Vaan koska tajuan, että outojen äitien kanssa keskustelu aloitetaan siitä ilmeisimmästä, yhdistävästä tekijästä eli lapsista ja koska muita yhdistäviä mielenkiinnon aiheita ei välttämättä ole, olen vähän ryytynyt siihen, että pitää aina jaksaa kuunnella about puoli tuntia äimistelyä haalareista, nukkumisrytmistä, ruokavalioista ja vaippamerkeistä - ENNEN kuin pääsee itse kiinnostaviin aiheisiin. Ei tuo nyt toki mikään maailman suurin ongelma ole, tuskin ap:llekaan. Kunhan vain toteamus siitä, että lapset eivät välttämättä ole kaikista, edes äiti-ihmisistä kamalan kiinnostava keskustelunaihe... ;-)
Kyllä, osaan kääntää keskustelunaiheen muualle. Mutta kun kohdalle tulee samana päivänä jo viides esikoisensa kanssa puistoon tullut mamma, joka aloittaa keskustelua siitä, mikä kurapuku on pätevin, niin hiukan alkaa väsyttää.
Mä oon kahden alle kouluikäisen äiti ja voin myöntää, että kyllä mä ainakin olin hössöttävä äiti, kun esikoisen sain. Nyt onneks kuopuksen myötä oppinu vähän hölläämään.
Ettekö te neljän lapsen tai useamman lapsen äidit muka yhtään hössöttäny, kun esikoisen saitte? Epäilen, kyllähän se niin suuri elämänmuutos on.
Mä oon kahden alle kouluikäisen äiti ja voin myöntää, että kyllä mä ainakin olin hössöttävä äiti, kun esikoisen sain. Nyt onneks kuopuksen myötä oppinu vähän hölläämään. Ettekö te neljän lapsen tai useamman lapsen äidit muka yhtään hössöttäny, kun esikoisen saitte? Epäilen, kyllähän se niin suuri elämänmuutos on.
Totta kai jokainen meistä on vuorollaan ollut se hössötävä äiti, joka selittää vaippajuttuja kuin upouutta uutista jollekin konkari-äidille.
Se on täysin inhimillinen ilmiö, ja oman aikansa sitä jaksaakin kuunnella ns. vanhoja virsiä.
Mutta jos nyt VALITA saa, niin kyllä: ne jutut kyllästyttävät minua jo. Älkää ottako itseenne.
Ei sen kummempaa.
-40, vain kahden lapsen äiti-
Kävin neljännen ollessa vauva eräässä kerhossa. Sinne sattui aika monta yhden lapsen äitiä.
Kieltämättä ahdistti joskus kun oli esimerkiksi välipalan aika. Herranen aika sitä allergiaa ja ruokien välttämistä. Yksi ei voinut syödä keksejä kun epäili, että levottomuus saattaa johtua sokerista ja vehnöjauhoista. Toisella oli omat keliakiaruoat matkassa kun lapsi piereskeli. Kukaan ei siis ollut käyttänyt näitä lääkärissä vaan lietsottiin hysteriaa ja toinen toistaan ihmeellisimpiä teorioita.
Ja se hyöriminen ja pyöriminen ympärillä ja lapsi ei saanut tehdä mitään kun se kaatuu ja loukkaa. Ja sitten ihmeteltiin kun motorisia ongelmia. No totta helvetissä on kun lasta ei päästetty kävelemään kun suojeltiin vielä isoja lapsia. Kannettiin liinassa, vaikka lapsi olisi osannut jo kävellä "ette se saa pöpöjä lattialta"
Huvittavinta oli sitten pari vuotta myöhemmin kun yksi hysteerisimpiä viljan välttäjistä ja ruokavaliohysteerikoista tuli samaan tilaisuuteen ja hänellä oli jo toinen lapsi. Se hänen esikoisensa lappoi hyvällä ruokahalulla kermakakkua naamaansa ja äitinsä ei perään katsonut kun oli tullut toinen kullanmuru taloon.
Joskus ajattelin, että nämä mammat hoisi sairaiksi ne lapsensa.
Onneksi tällaista en nähnyt kuin sen pikkupaikkakunnan kerhossa. Mutta jos tällaista on ap.n puistossa, ymmärrän pointin.