Vähän isompi lapsi töni taaperoni kahdesti kumoon puistossa

päivittäin ole tekemisissä, niin mä antaisin olla. Aina tulee oudosti käyttäytyviä vastaan eikä sille yleensä mitään voi. Ilmeisesti monet eivät opeta antteeksipyyntöä, eikä sinänsä ihme. Eiväthän läheskään kaikki aikuiset pyydä anteeksi.



Jos taas olette vanhempien kanssa paljon tekemisissä, niin mielestäni voit ottaa aloitteen omiin käsiin ja sanoa, että pyydäpäs Mikko Liisalta anteeksi.



Tiedän, neuvoni on vastoin pikeustajuasi. Mutta ihan jokaisen puistotuttavan kanssa ei kannata alkaa vääntämään, vaikka asiallisesti oletkin oikeassa.



Ihmiset painottavat eri asioita kasvatuksessa. Tärkeintä kuitenkin että tönijälle kerrottiin että teko oli väärin.



Kolmen äiti

mutta ei niin tehnyt vaan tosiaan tönäisi sen sijaan uudelleen. Jotenkin odotin että vanhempi tosiaan olisi puuttunut tähän jotenkin tiukemmin.



Noh, ensi kerralla taidan sitten vaan ohjata muksuni muihin touhuihin jos ongelmia vielä tulee.

Kyllä varmaan, kun ei vielä osaa muuta kuin totella. Tuo isompi on ehkä vaiheessa, jolloin yrittää alkaa tajuta sitä, mitä se tarkoittaa... Ei kukaan heti ja aina tajua, mikä meni pieleen, ei ainakaan lapsen, joka vasta opettelee elämään.

sentään reagoi tilanteeseen ja selitti omalleen, ettei saa töniä. Vaikkei mennyt täysin putkeen kun anteeksipyyntöä ei tullut, niin ei kai se niin vakavaa ole. Antaisin leikkiä, mutta vahtisin tavalliseen tapaan. Jos koko ajan tönittäisiin, sitten lopettaisin yhteisleikin siltä kerralta, seuraavalla kerralla taas uusi yritys.



Oma poika 4v on tosi huono pyytämään anteeksi, vaikka sitä on kyllä joka kerta opetettu. Seisoo vaan aivan tuppisuuna ja erittäin harvoin kovalla patistelulla tulee se anteeksipyyntö.

lasten kanssa (noin alle 4 v iässä), että vaikka todella on opetettu pyytämään anteeksi, niin ei ole aina pyytänyt vastaavissa tilanteissa, vaikka on käsketty. Sitten minä aikuisena olen sanonut loukatulle lapselle, että pyydän anteeksi tämän n.n. puolesta, että hän teki niin, eikä nyt itse osaa/suostu anteeksipyyntöön. Mielestäni niin voi tehdä, eikä se ole lapsen kasvaessa tullut ongelmaksi - siis että minun olisi enää tarvinnut pyydellä hänen puolestaan anteeksi. Jossain ikävaiheessa anteeksi-sanan sanominen voi olla lapselle tosi vaikeaa.

erittäin työlästä, sen olen tässä huomannut melkein 4v pojan kanssa. Lapsi on erittäin seurallinen ja haluaa leikkiä muiden kanssa. Ikä on kuitenkin sellainen, että riitoja ja tönimisiä tulee joka päivä. Mielestäni on tärkeää, että lapsi pyytää anteeksi ja tilanteet selvitetään rauhallisesti joka kerta, kun niitä tulee. On kyllä sanottava, että välillä meinaa itsellä katketa pinna ja tekisi mieli vaan huutaa, että etkä osaa koskaan leikkiä sovussa!! Mutta jos sosiaalisia taitoja ei opeteta tässä iässä, tulee ongelmia viimeistään kouluiässä, takuuvarmasti. Eli vaivaa kannattaa nähdä :) Ap:lle sanoisin, että anna lasten leikkiä yhdessä. Riitatilanteita ei voi eikä kannata liiaksi vältellä. Selvitätte sitten aikuisten kanssa yhdessä eteentulevat tilanteet ja siinä lapset oppivat. Pumpulissa kasvattaminen on järkyttävä karhunpalvelus lapselle, sitä ei kannata tehdä.

se oman lapsen hämmennys ja suru kun ei ymmärtänyt miksi kaveri yhtäkkiä käyttäytyikin rumasti. Hankala vastata kysymykseen miksi "Pekka" tönii.



Suhtautuisin varmasti eri tavalla jos oma muksu vuorollaan käyttäytyisi noin, mutta on tosiaan vähän pienempi eikä tuollaisia ongelmia ole vielä ollut. Lemmikkiä kotona koittaa välillä kiusata ja siihen meillä heti puututaan.



Ap

se oman lapsen hämmennys ja suru kun ei ymmärtänyt miksi kaveri yhtäkkiä käyttäytyikin rumasti. Hankala vastata kysymykseen miksi "Pekka" tönii.

Suhtautuisin varmasti eri tavalla jos oma muksu vuorollaan käyttäytyisi noin, mutta on tosiaan vähän pienempi eikä tuollaisia ongelmia ole vielä ollut. Lemmikkiä kotona koittaa välillä kiusata ja siihen meillä heti puututaan.

Ap

Noin pienestä ei kyllä vielä pidä äitinä pahoittaa mieltään lapsensa puolesta.

eivät voi anteeksi pyyntöön pakottaa.

Mulla isot lapset ja voin sanoa, että vain osa pyytää anteeksi.

Jos sulle noin iso ongelma tämä niin yllätyt mitä kaikkea lapsesi kohtaa koulussa.

Ihan tiedoksi että lapseni eivät kiusaa, mutta ovat kokeneet kiusaamista ja vasta koulussa se alkaakin.

pikkujuttuhan se oli. Lähinnä olisin kaivannut näkökulmia siihen miten toimia tuollaisissa tilanteissa kun niitä tosiaan varmaan on edessä enemmänkin lapsen kasvaessa.

Kaipa se tilanne oli sitten ihan ok kun vanhempi kuitenkin puuttui lapsen toimintaan vaikkei mitään anteeksipyyntöä tai pahoittelua sitten tullutkaan.



Ja aion kuitenkin omalleni opettaa ettei töniminen ole ok (vaikka koulussa sitten olisikin pahempaa edessä) vaan sellaisista tilanteista voi tosiaan vaikka lähteä pois.

jos on vaan pientä tönimistä jossa kehenkään ei satu, ja vanhemmat reagoivat siihen, niin ok. Mutta aina tuo töniminen ei ole viatonta, ja lapseen voi sattua tosi pahasti, jos hänet tönäistään alas esimerkiksi leikkitelineestä. Silloin ei voi sanoa omalle lapselle, että unohda että sulla on silmäkulma auki ja hirveästi sattuu ja toinen jöröttää siinä tuppisuuna eikä aiokaan pyytää anteeksi. On myös ihan selvää kiusaamista, myös alle kouluikäiset osaavat syrjinnän ja nolaamisen vallan mainiosti.



Minä olen tehnyt sen linjavedon, että jos näyttää että töniminen on vaan kypsymättömyyttä ja lapsi tarvitsee harjoitusta sosiaalisissa taidoissa, niin sellaisen lapsen kanssa leikitään. Jos lapsen vanhemmilla ei ole sen verran otetta lapseen, että se töniminen saadaan loppumaan niin sellaisen lapsen kanssa ei vaan leikitä. Enkä tarkoita tällä "otteella" sitä etteivätkö vanhemmat yrittäisi kasvattaa, vaan sitä että lapseen ei vaan näytä mikään tehoavan.



Itse puutun kyllä heti jos näen että tilanteet kehittyy. Tänään viimeksi joku tyttö lähestyi omaa lastani takaapäin ja näin että sillä on jotain vähemmän kivaa mielessä. Sanoin vaan tylysti että älä viitti kiusata pienempiäsi, ja loppuaika saatiin olla tuolta tytöltä ihan rauhassa.

Hyvin asialliselta tuo kuulosti. Ei sitä anteeksipyyntöä väkisin saa ulos, jos lapsi niin päättää. Sosiaalisten taitojen oppiminen tosiaan vie aikaa.

jos mukula kieltäytyy pyytämästä anteeksi. Kaverillani on tällainen lapsi ja on tehonnut kun mukula oppi että ellei pyydä anteeksi niin rangaistus seuraa eli se kotiinlähtö.



Itse en ainakaan jättäisi asiaa siihen jos omakersa ei osaisi/haluaisi pyytää anteeksi.

jonkinlainen rangaistus totta kai pitää tulla jos kieltäytyy pyytämästä anteeksi jos vielä toistamiseen tehnyt tuhmuuksia.



Jos tuossa tilanteessa periksi annetaan niin kakarahan oppii vaan että mitään ei tarvitse tehdä vaikka komennetaan...

se että lähdetään kivasta paikasta ja porukoista pois ellei sitä anteeksipyyntöä kuulu...takuulla oppii lapsi sanomaan sen taikasanan.



Valitettavasti on paljon isompiakin lapsia joille vaan ei koskaan ole opetettu sanoja anteeksi tai kiitos...

jos mukula kieltäytyy pyytämästä anteeksi. Kaverillani on tällainen lapsi ja on tehonnut kun mukula oppi että ellei pyydä anteeksi niin rangaistus seuraa eli se kotiinlähtö.

Itse en ainakaan jättäisi asiaa siihen jos omakersa ei osaisi/haluaisi pyytää anteeksi.

kyllä kukaan lähde puistosta kesken kotiin sen takia, että yksi ei suostu pyytämään anteeksi.

kun ei olla valmiita kasvattamaan niitä lapsia ihan vaan sen takia ettei tarvi lähteä kesken kaiken puistosta pois...mielummin annetaan lapselle periksi joka oppii ettei mitään tarvi ottaa tosissaan.



Se on sitä näennäistä kasvattamista!



Minä muuten olen lähtenyt kolmen lapseni kanssa monestikin kesken kaiken pois puistosta kun yksi heistä ei ole osannut olla ihmisiksi! Lapset nyt 10v, 8v ja 3v ja ovat erittäin hyväkäytöksisiä, jopa se pienin!

niin totta hemmetissä sieltä lähdetään pois pyysi anteeki tai ei!!!



haloo!

tosiaan lapselta ei vaadita edes niin yksinkertaista asiaa kuin anteeki pyytämistä ja kunnolla olemista leikkipuistossa.



Totta kai pieni lapsi saattaa siellä hillua ja kieltäytyä pyytämästä anteeksi mutta todellakin silloin lähdetään pois! SE ON SE RANGAISTUS HEI...

eli juuri jotain tuollaista odotin että lapselle tulisi jotain seuraamuksia huonosta käytöksestä, sitä tarkoitin sillä tiukemmalla puuttumisella. Vaikka tosiaan se että lähdetään puistosta tms. Niin ajattelen toimivani omani kanssa kun tuollaisia tilanteita alkaa tulla.

Nyt se oltiin me jotka puistosta poistuttiin. Kylläkin siksi kun oltiin muutenkin lähdössä, en sitten tiedä miten tilanne olisi edennyt jos oltais vielä jääty.