Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kirjoja keskenmenon tuskaan?

Vierailija
30.11.2005 |




Olen juuri kokenut myöhäisen keskenmenon. Suru on tuskainen.



Tuleeko mieleen mitään lohduttavia kirjoja surusta tms. Tommy Hellstenistä olen tykännyt joskus - liekö hänellä aiheeseen sopivaa? Myös kristilliset kirjat kiinnostavat.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
30.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni oli 2 keskenmenoa ennen onnistunutta raskautta ja se on rankkaa aikaa. Koita etsiä ystävä, jonka kanssa keskustella asiasta.



En muista mitä lohduttavia kirjoja on olemassa, mutta ainakin nämä Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen ja muiden omakohtaiset kokemukset ovat hyviä kirjoja tuskaan. Esim. Eve Hietamiehen Puolinainen oli mielestäni hyvä.

Vierailija
2/5 |
30.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse kokenut kolme keskenmenoa viimeisen kahden vuoden aikana, viikoilla 11. Lukenut monia kirjoja, mutta tämä mielestäni paras:

Coming to Term: Uncovering the Truth about Miscarriage

Sandra Ann Carson (Foreword), Jon Cohen

Siis jos englanniksi voit lukea. Tilasin Amazonilta, en tiedä, onko kirjakaupoissa.

Niin kauan kuin on elämää on toivoa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
30.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä onko suomeksi paljoa kirjallisuutta, englanniksi löytyy vaikka kuinka paljon, samoin nettipalstoja ym. Meitä on monia, vaikka se ei omassa surussa lohdutakaan :(

Vierailija
4/5 |
30.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tuskan itselläni oli 3 menetystä kolmen vuoden sisään; tuulimuna vk13, keskenmeno vk8, ja kromosomihäiriö vk18 (tyttö synytyi kuolleena).



Sain apua esim.keskenmeno kerkusteluryhmistä ja kirjasesta;

Kun pieni lapsi kuolee.



Vierailija
5/5 |
30.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset


Härkösen kirjan olenkin joskus lukenut, mutta nyt varmaan toisin silmin ja sydämin...



Pitää harkita noita englanninkielisiä. Kielitaito on ruosteessa ja nyt kaikki tuntuu työläältä - keskittyminen ylipäätään mihinkään. Mutta kun aika etenee...



Keskusteluapua olen onneksi saanut jo ammattilaisiltakin sairaalassa ja ihania ystäviä on ympärillä. Ja surua jakava mies.