lapseni hajoitti naapurissa koriste-esineen, pitääkö mun ostaa uusi?

varmaan korvaa sen teille. Siis sinä maksat ja haet korvauksen kotivakuutuksesta. Tietenkin olet vastuussa lapsesi tekemisistä.

Voin auttaa. Tilaa tuolta:

http://store.iittala.com/Iittala/Aalto-maljakot

varmaan korvaa sen teille. Siis sinä maksat ja haet korvauksen kotivakuutuksesta. Tietenkin olet vastuussa lapsesi tekemisistä.

Luuletko tosiaan, että joku hakee kotivakuutuksesta korvauksen hajonneesta Aalto-vaasista :DDD

Tottakai ostat uuden maljakon tai korvaat sen rahana. Typerä koko kysymys.

varmaan korvaa sen teille. Siis sinä maksat ja haet korvauksen kotivakuutuksesta. Tietenkin olet vastuussa lapsesi tekemisistä.

kuin se maljakko

joku voi kysyä noin tyhmää asiaa? Ihan samalla tavalla lapsen rikkomat korvataan kuin kaikki mitä itsekin rikot, ei se lapsi voi itse sitä maksaa!

Sano, että rikkoo seuraavan kerran jotain halvempaa.

Jos meillä on joku lapsi kylässä, lapsen tekemiset ovat meidän vastuulla, eihän lapsen vanhemmat ole silloin paikalla. Silloin moka on meidän eli ei olla vahdittu lapsia.



Samoin ajattelen, jos meidän lapset on kylässä ja jotain menee rikki, se on kyläpaikan vastuulla. Mä en voi vahtia ja komentaa lapsiani, jos he ovat muualla.



Jos sattuu, että jotain menee rikki kylässä ja multa tullaan kysymään korvausta, mä korvaan, mutta sen jälkeen ei lapset siellä leiki. En mä voi luottaa lapsiani sellaiseen paikkaan, missä lapsia ei vahdita.

Aikuisen moka, jos olit itse paikalla maksat. Jos taas lapsi oli siellä heidän vastuullaan, he ovat mokanneet ja maksavat itse.

tuollainen lapsi jota pitäisi vahtia koko ajan, muuten hajoaa paikat.

No ei muuten tule.

Ja vielä lisäyksenä, jos multa joku kehtaisi pyydellä jonkun aalto-kipposen korvauksia, niin olisi entinen ystävä. Vahinkoja sattuu ja jos ne ovat tuollaisia pieniä, niin mitä niitä muilla maksattamaan? Ihan kuin he ostaisivat uutta tilalle? Käyttöesineitä tuollaiset kulhot on. Niitä hajoaa ja uusia tulee ja menee.



Nyt siis ei puhuta mistään auton pistämisestä lunastukseen.

Jos meillä on joku lapsi kylässä, lapsen tekemiset ovat meidän vastuulla, eihän lapsen vanhemmat ole silloin paikalla. Silloin moka on meidän eli ei olla vahdittu lapsia.

Samoin ajattelen, jos meidän lapset on kylässä ja jotain menee rikki, se on kyläpaikan vastuulla. Mä en voi vahtia ja komentaa lapsiani, jos he ovat muualla.

Jos sattuu, että jotain menee rikki kylässä ja multa tullaan kysymään korvausta, mä korvaan, mutta sen jälkeen ei lapset siellä leiki. En mä voi luottaa lapsiani sellaiseen paikkaan, missä lapsia ei vahdita.

Mutta riippuu mielestäni myös siitä, oliko se puhdas vahinko, vaikka lapsi käyttäytyi asianmukaisesti vai oliko se ihan tahallista tai todella törkeän käytöksen aikaansaamaa.

Ei kai kukaan vaikkapa 7-10 vuotiaita vahdi ihan joka sekunti. Sen ikäisen tulee kuitenkin jo tajuta, että sisällä ei vaikkapa potkita jalkapalloa tai että tuollaisella vaasilla ei aleta leikkimään tms. Eli sellaisessa tilanteessa kyllä pitäisi korvata.

Jos se oli asianmukaisesta käytöksestä huolimatta tapahtunut vahinko, niin emäntänä en vaatisi korvausta. VOihan aikuinenkin joskus vahingossa rikkoa jotain.

Jos meillä on joku lapsi kylässä, lapsen tekemiset ovat meidän vastuulla, eihän lapsen vanhemmat ole silloin paikalla. Silloin moka on meidän eli ei olla vahdittu lapsia.

Samoin ajattelen, jos meidän lapset on kylässä ja jotain menee rikki, se on kyläpaikan vastuulla. Mä en voi vahtia ja komentaa lapsiani, jos he ovat muualla.

Jos sattuu, että jotain menee rikki kylässä ja multa tullaan kysymään korvausta, mä korvaan, mutta sen jälkeen ei lapset siellä leiki. En mä voi luottaa lapsiani sellaiseen paikkaan, missä lapsia ei vahdita.

Mutta riippuu mielestäni myös siitä, oliko se puhdas vahinko, vaikka lapsi käyttäytyi asianmukaisesti vai oliko se ihan tahallista tai todella törkeän käytöksen aikaansaamaa.

Ei kai kukaan vaikkapa 7-10 vuotiaita vahdi ihan joka sekunti. Sen ikäisen tulee kuitenkin jo tajuta, että sisällä ei vaikkapa potkita jalkapalloa tai että tuollaisella vaasilla ei aleta leikkimään tms. Eli sellaisessa tilanteessa kyllä pitäisi korvata.

Jos se oli asianmukaisesta käytöksestä huolimatta tapahtunut vahinko, niin emäntänä en vaatisi korvausta. VOihan aikuinenkin joskus vahingossa rikkoa jotain.

Jos olit, ostat uuden.

Jos et ollut, ja kyseessä oli vahinko, et osta.

Jos et ollut, ja iso lapsi kyseessä ja kielletty torveltaminen, ostat.

Loppupeleissä aina kannattaa tarjoutua ostamaan. Pilaat suhteet yhden aaltomaljakon takia, jos et tarjoudu ja se emäntä ajatteleekin, että korvaaminen kuuluisi asiaan eli LOPPUPELEISSÄ ON IHAN EVVK, MITÄ SINÄ TAI ME TÄSTÄ AJATTELEMME, OLENNAISTA ON, MITÄ SE MALJAKON OMISTAJA ASIASTA AJATTELEE.

Tarkoitushan ei ole vedota lakiin tai av-raadin keskimääräiseen mielipiteeseen, vaan säilyttää välit.

Ja vielä lisäyksenä, jos multa joku kehtaisi pyydellä jonkun aalto-kipposen korvauksia, niin olisi entinen ystävä. Vahinkoja sattuu ja jos ne ovat tuollaisia pieniä, niin mitä niitä muilla maksattamaan? Ihan kuin he ostaisivat uutta tilalle? Käyttöesineitä tuollaiset kulhot on. Niitä hajoaa ja uusia tulee ja menee.

Nyt siis ei puhuta mistään auton pistämisestä lunastukseen.

jos tahallaan rikkoisi niin sitten saisi korvata ei muuten

vaikka olis kuinka käyttöesine.

kyllä mä ostaisin uuden

Ja vielä lisäyksenä, jos multa joku kehtaisi pyydellä jonkun aalto-kipposen korvauksia, niin olisi entinen ystävä. Vahinkoja sattuu ja jos ne ovat tuollaisia pieniä, niin mitä niitä muilla maksattamaan? Ihan kuin he ostaisivat uutta tilalle? Käyttöesineitä tuollaiset kulhot on. Niitä hajoaa ja uusia tulee ja menee. Nyt siis ei puhuta mistään auton pistämisestä lunastukseen.

Tähän omaani toki sen verran, että tietenkin maksaisin, jos joku kehtaisi pyytää. Ja pahoittelisin kovasti sattunutta. Mutta kyllä pitäisin sen verran turhamaisena, etten enää viitsisi ystävyyttä ylläpitää, ellei pyytäjä olisi ihan umpiköyhä, jolloin jotenkin ymmärtäisin.

Tottakai. Ainoastaan päivähoitopaikan tavaroita en korvaisi, mutta muuten aina, vaikka olisi pieni ja kylässä. Tottakai saavat vahtia meidänkin lasta, mutta silti koen olevani moraalisesti vastuussa lapseni hajottamisista, erityisesti paikoissa, jonne en maksa hoidosta.



Tätä palstaa luettuani olen alkanut epäillä, että olenko sittenkin liian kiltti ja fiksu...

Loppupeleissä aina kannattaa tarjoutua ostamaan. Pilaat suhteet yhden aaltomaljakon takia, jos et tarjoudu ja se emäntä ajatteleekin, että korvaaminen kuuluisi asiaan eli LOPPUPELEISSÄ ON IHAN EVVK, MITÄ SINÄ TAI ME TÄSTÄ AJATTELEMME, OLENNAISTA ON, MITÄ SE MALJAKON OMISTAJA ASIASTA AJATTELEE.

Tarkoitushan ei ole vedota lakiin tai av-raadin keskimääräiseen mielipiteeseen, vaan säilyttää välit.

Mitä ihmettä ap tuollaisia täältä kyselee? Totta kai sä tarjoudut ostamaan uuden, se on sitten naapurin asia päättää, mitä haluaa. Tietty, jos sulle on samantekevää, mitä se susta ajattelee, niin teet mitä haluat.

Eikö se nyt jo tästäkin ketjusta selviä, että se naapurisi saattaa ajatella asiasta mitä tahansa, ja on turhaa arvuutella täällä, mikä ois sosiaalisesti yleisin kutyymi toimia.

Jos meillä on joku lapsi kylässä, lapsen tekemiset ovat meidän vastuulla, eihän lapsen vanhemmat ole silloin paikalla. Silloin moka on meidän eli ei olla vahdittu lapsia.

Samoin ajattelen, jos meidän lapset on kylässä ja jotain menee rikki, se on kyläpaikan vastuulla. Mä en voi vahtia ja komentaa lapsiani, jos he ovat muualla.

Jos sattuu, että jotain menee rikki kylässä ja multa tullaan kysymään korvausta, mä korvaan, mutta sen jälkeen ei lapset siellä leiki. En mä voi luottaa lapsiani sellaiseen paikkaan, missä lapsia ei vahdita.

Mutta riippuu mielestäni myös siitä, oliko se puhdas vahinko, vaikka lapsi käyttäytyi asianmukaisesti vai oliko se ihan tahallista tai todella törkeän käytöksen aikaansaamaa.

Ei kai kukaan vaikkapa 7-10 vuotiaita vahdi ihan joka sekunti. Sen ikäisen tulee kuitenkin jo tajuta, että sisällä ei vaikkapa potkita jalkapalloa tai että tuollaisella vaasilla ei aleta leikkimään tms. Eli sellaisessa tilanteessa kyllä pitäisi korvata.

Jos se oli asianmukaisesta käytöksestä huolimatta tapahtunut vahinko, niin emäntänä en vaatisi korvausta. VOihan aikuinenkin joskus vahingossa rikkoa jotain.

Jos olit, ostat uuden.

Jos et ollut, ja kyseessä oli vahinko, et osta.

Jos et ollut, ja iso lapsi kyseessä ja kielletty torveltaminen, ostat.

Loppupeleissä aina kannattaa tarjoutua ostamaan. Pilaat suhteet yhden aaltomaljakon takia, jos et tarjoudu ja se emäntä ajatteleekin, että korvaaminen kuuluisi asiaan eli LOPPUPELEISSÄ ON IHAN EVVK, MITÄ SINÄ TAI ME TÄSTÄ AJATTELEMME, OLENNAISTA ON, MITÄ SE MALJAKON OMISTAJA ASIASTA AJATTELEE.

Tarkoitushan ei ole vedota lakiin tai av-raadin keskimääräiseen mielipiteeseen, vaan säilyttää välit.

Älyttömiä moukkia on kyllä nämä ämmät, jotka eivät ymmärtäisi itse tarjoutua korvaamaan lapsen rikkomaa esinettä. Jos kysymys on ollut puhtaasta vahingosta, normaali emäntä toteaa, että sellaista sattuu, ja annetaan olla.

Jos taas tosiaan on ollu lapsen sikailusta kysymys, niin silloin on syytä maksaa joka tapauksessa, ja laittaa lapsi vielä jollain tapaa korvaamaan itse tuo tohelointinsa.

Kyllä se on tarjouduttava maksamaan lapsen rikkomat tavarat. Eri asia sitten, haluaako rikotun tavaran (entinen)omistaja korvausta.

Ja vielä lisäyksenä, jos multa joku kehtaisi pyydellä jonkun aalto-kipposen korvauksia, niin olisi entinen ystävä. Vahinkoja sattuu ja jos ne ovat tuollaisia pieniä, niin mitä niitä muilla maksattamaan? Ihan kuin he ostaisivat uutta tilalle? Käyttöesineitä tuollaiset kulhot on. Niitä hajoaa ja uusia tulee ja menee. Nyt siis ei puhuta mistään auton pistämisestä lunastukseen.

Tähän omaani toki sen verran, että tietenkin maksaisin, jos joku kehtaisi pyytää. Ja pahoittelisin kovasti sattunutta. Mutta kyllä pitäisin sen verran turhamaisena, etten enää viitsisi ystävyyttä ylläpitää, ellei pyytäjä olisi ihan umpiköyhä, jolloin jotenkin ymmärtäisin.

Itse ainakin hankkisin lapseni rikkoman esineen tilalle uuden. Astiat ja halvemmat lelut yms on ehkä vähän eri asia mutta veisin varmaan Iittalan tuikkukupinkin, jos lapseni olisi sellainsen rikkonut.

Kyllä se on tarjouduttava maksamaan lapsen rikkomat tavarat. Eri asia sitten, haluaako rikotun tavaran (entinen)omistaja korvausta.

Saattaahan olla, että tuo maljakko on joku häälahja tms josta on haluttukin eroon mutta on ollut "pakko" käyttää tms ;)

Olisi todella moukkamaista mennä sanomaan että ei korvata, mitäs ette vahtineet. Ei varmaan paljon kutsuja tulisi sen jälkeen - tietysti jos niitä ei haluakaan niin sitten voi rikkoa välit.