Lue keskustelun säännöt.
Mä olen luisumassa masennukseen ja totaaliseen itseinhoon. Mitä voisin tehdä?!
25.10.2012 |
Pyytäisin hyviä neuvoja, miten tästä tilanteesta pääsisi jaloilleen. Tai olen vielä jaloillani, mutta kohta en ehkä ole.
Olen sairastanut keskivaikean masennuksen aiemmin, käynyt 3 vuotta psykoterapiaa ja se auttoi. Tavallaanhan mun pitäisi siis päästä tästä olosta jo itse eroon. Masennusaikaan itkin joka ikinen päivä. Tänään on taas itkettänyt ilman mitään järkevää syytä.
Mun ydinongelma on se, että pidän itseäni ihan totaaliluuserina. Pelkään epäonnistumista ja tällä hetkellä olen sitä mieltä, että mun ei kannata edes yrittää alalle, jolle olen opiskellut. En kuitenkaan pärjäisi, jos nyt vahingossa saisinkin työpaikan. Musta ei ole siihen, eikä mihinkään muuhunkaan.
Olen lapsesta asti ajatellut itsestäni näin, enkä osaa muuttaa tätä. En kelpaa itselleni ja mä olen varma, etten kelpaa muillekaan. Tiedostan, että mun ajatukset on absurdeja, sillä kyllähän mun mieskin mut on kelpuuttanut.
Aina välillä pyristelen ja tsemppaan ja unelmoin, mutta lopulta tulen aina siihen lopputulokseen, että ei mun kannata, koska en kuitenkaan onnistu.
Osaako joku suositella vaikka jotain kirjoja, joita kannattaisi lukea? En tiedä, voiko mistään saada suurta ahaa-elämystä, joka saisi mut ajattelemaan itsestäni eri tavalla.
Ahdistaa ajatus siitä, että mä vietän mahdollisesti vielä 40-50 vuotta elämästäni lannistuneena ja apaattisena. Mahdan olla hyvä esimerkki lapsillekin.
Tällaisia ajattelee kolmikymppinen nainen.
Kommentit (16)
http://www.booky.fi/tuote/kaver_anna/elamaa_ei_taistelua_hyvaksyminen_e…
ja
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9513150984 (Ajattele elämäsi hyväksi = erittäin hyvä kirja!)
Olen ollut luonteeltani samanlainen kuin sinä ja oppinut elämään itseni kanssa ainoastaan hyväksymällä luonteeni ja esimerkiksi sen tosiasian että olen luonteeltani varovainen ja sen vuoksi monissa uusissa tilanteissa epävarma. Nykyisin viihdyn itseni kanssa, hyväksyn vikani, enkä koe omiin heikkoihin puoliini kohdistuvaa kritiikkiä enää niin lannistavana kuin aiemmin.
Suosittelen terapian jatkamista, mutta masennuslääkkeitä ei kannata mielestäni käyttää muutoin kuin äärimmäisessä hädässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kyllä pidät mua jonain hörhönä mutta suosittelen silläkin uhalla d-vitamiinia vähintään 100µg/päivässä ja tää on oikeesti tärkea vinkki. Ja jos et vielä alkanut ihmettelee niin voisin suositella kirjaa Sielujen matka. Mulle se oli aika raskaslukuinen kirja kun en oikein usko sellaisiin höpinöihin, mut jotenkin se kirja alkoi loksauttelee palasia paikoilleen vaikken kirjaa totuutena allekirjoitakaan.
Ja mulla oli diagnoosina vaikea pitkittynyt masennus ja terapiassa kävin pitkään. Ja siitä on nyt jotain 8 vuotta :).
Tsemppiä ja voimia. Ja halaus.
Näyttävät löytyvän kirjastosta nuo kirjat.
Nyt on minulla tsemppauksen aika. Mitä pidempään tässä sumussa pyörii, sitä vaikeampi on kääntää ajatuksia. Tavallaan tekisi mieli luovuttaa, antaa mennä vaan. Yritän lähteä noilla kirjoilla liikkeelle, jospa sitä paranisi joskus tästä päävammasta.
ap
sun kilpirauhasarvot mitattu? Riittää jos on alarajoilla niin voi pyytää koelääkitystä. Tuli vain mieleen että masennus liittyy usein vajaatoimintaan ja lisäksi kun mainitsit tuon sumuisen olon joka on myös oire. Oletko helposti paleleva, normaali ruumiinlämpö alle 36,5? Kuiva iho ja hiukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Pelottavan tuttua!
Tämä "tila" on kovin sisäänpäinkääntynyt ja itsekeskeinen ja joskus onkin ihan hyödyllistä lukea jostain, että en ole ainut, joka painii asian kanssa.
Mistähän tää johtuu? Miks musta on kasvanut tällainen ja mun siskostani ei?
ap
Ihan kuin minun kirjoittamaa tekstiä! :O Ap, oletko ikinä harkinnut terapiaan hakeutumista? Mä olen saanut kovasti apua siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Pelottavan tuttua!
Tämä "tila" on kovin sisäänpäinkääntynyt ja itsekeskeinen ja joskus onkin ihan hyödyllistä lukea jostain, että en ole ainut, joka painii asian kanssa.
Mistähän tää johtuu? Miks musta on kasvanut tällainen ja mun siskostani ei?
ap
että mulla on jonkinlainen keskittymishäiriö, olen koko elämäni ollut alisuoriutuja.
Ihmisen synnynnäisellä temperamentilla on paljon vaikutusta asiaan, ei pelkästään niillä oloilla, joissa on kasvanut. Tässä vähän aikaa sitten juttelin erään tuttavani kanssa, hän kertoi siskostaan, joka on todella hankala ihminen, manipuloiva, ilkeä ja herkästi suuttuva, tämä tuttavani taas on todella ystävällinen, empaattinen ja lempeä ihminen. Silti he ovat kasvaneet samassa perheessä! Tuttavani sanoi, että hänen toisen vanhempansa suvussa on paljon hankalia ihmisiä.
Nyt kyllä pidät mua jonain hörhönä mutta suosittelen silläkin uhalla d-vitamiinia vähintään 100µg/päivässä ja tää on oikeesti tärkea vinkki. Ja jos et vielä alkanut ihmettelee niin voisin suositella kirjaa Sielujen matka. Mulle se oli aika raskaslukuinen kirja kun en oikein usko sellaisiin höpinöihin, mut jotenkin se kirja alkoi loksauttelee palasia paikoilleen vaikken kirjaa totuutena allekirjoitakaan.
Ja mulla oli diagnoosina vaikea pitkittynyt masennus ja terapiassa kävin pitkään. Ja siitä on nyt jotain 8 vuotta :).
Tsemppiä ja voimia. Ja halaus.
Noissa vitamiineissa on vaan se ongelma, että sillon kun olo on ihan normaali, niin kyllä mä sillon ne muistan. Mutta sillon kun alkaa taas lamaantua, ne unohtuu. Taidan kirjottaa itselleni jonkun to do -listin, että ei jäis tekemättä. Sama ihan syömisessä. Mulla katoaa ruokahalu aika herkästi ja sillon jo syöminen on vaikeaa "muistaa", vitamiineista puhumattakaan...
Tuollainen Sielujen matka kuulostaa kyllä aika hurjalta. :/ Mutta toisaalta, kai sitä voi lukea mitä vaan, ottaa siitä itselleen sen mikä hyvältä tuntuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun kilpirauhasarvot mitattu? Riittää jos on alarajoilla niin voi pyytää koelääkitystä. Tuli vain mieleen että masennus liittyy usein vajaatoimintaan ja lisäksi kun mainitsit tuon sumuisen olon joka on myös oire. Oletko helposti paleleva, normaali ruumiinlämpö alle 36,5? Kuiva iho ja hiukset?
Jep, normaali ruumiinlämpö on siinä 35.8-36.0. En osaa sanoa, onko iho ja hiukset erityisen kuivat. En osaa sanoa, onko kilpirauhasarvoja katsottu. Olisikohan sen edellisen masennuksen aikana, eli 5-6 vuotta sitten? Niin muistelisin, että mitään erikoista ei olis ollu.
ap
Mä luin sen Sielujen matkan (hypnologi kertoo kuinka sen asiakkaat ovat kertoneet elämästä elämien välissä ja jälleensyntymästä) yhen kaverin painostuksesta joka sanoi että sitä se oli auttanut. Kyse ei ole siitä uskooko kirjan juttuihin, mut siel on seassa suorastaan tajuntaa laajentavia oivalluksia ja sitä yht'äkkiä vaan lähti eheytymään kun oivalukset muutti ajatusmalleja. Niin jä mä en vieläkään usko jälleensyntymään ;).
Ja toi D-vitamiini. Ota reippaasti aina kun muistat. Sit jos unohtuu viikoksi niin lapat niitä kaksin käsin kun muistat :). Joskus KOKO TALVEN D-vitamiinit on annettu ruiskulla kerralla, ilman että siitä oli mitään sivuvaikutuksia joten turvallisin mielin voit syödä sitä vaikka viikon annoksen kerralla :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin minun kirjoittamaa tekstiä! :O Ap, oletko ikinä harkinnut terapiaan hakeutumista? Mä olen saanut kovasti apua siitä.
psykoterapiaa. Sain sen kelan kuntotustuen. Silti mulla on monta tonnia opintolainaa maksettavana, mitä nostin tuon terapian takia. Ihan oli rahan arvoista, mutta ei mulla siihen ole enää varaa. Tuskin saisin kelastakaan enempää tukea.
Yritän kovasti muistella niitä keskusteluja terapeutin kanssa ja kuinka hän kyseenalaisti tän mun oman ajatuksenjuoksun. Mun pitäisi ajatella järjellä tätä asiaa, mutta mun pää menee lukkoon.
ap
Mä luin sen Sielujen matkan (hypnologi kertoo kuinka sen asiakkaat ovat kertoneet elämästä elämien välissä ja jälleensyntymästä) yhen kaverin painostuksesta joka sanoi että sitä se oli auttanut. Kyse ei ole siitä uskooko kirjan juttuihin, mut siel on seassa suorastaan tajuntaa laajentavia oivalluksia ja sitä yht'äkkiä vaan lähti eheytymään kun oivalukset muutti ajatusmalleja. Niin jä mä en vieläkään usko jälleensyntymään ;).
Ja toi D-vitamiini. Ota reippaasti aina kun muistat. Sit jos unohtuu viikoksi niin lapat niitä kaksin käsin kun muistat :). Joskus KOKO TALVEN D-vitamiinit on annettu ruiskulla kerralla, ilman että siitä oli mitään sivuvaikutuksia joten turvallisin mielin voit syödä sitä vaikka viikon annoksen kerralla :).
Niin, ja tämän päivän uutisien jälkeen voin todeta, että tuo purkki, mistä oon d-vitaminit ottanu, ei sisälläkään niin paljon d-vitamiinia kun väittää. Voin varmaan nostaa annostusta huolella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on paljon poissa kotoa työn takia, ja olo tuntuu välillä yksinäiseltä. Mukavaa, että saan edes tällein netissä puhua ja pohtia, etten junnaa ajatuksineni yksin täällä kotona.
Nyt unille, mutta palaan huomenna katsomaan vielä tätä keskustelua.
ap
Taas tullaan täälläkin myöhässä,mut aloittajan kirjoitus oli kuin suoraan minulta.Etenkin nyt kun olen 6kk vauvan äiti on itseinho noussut suorastaan korostuneesti esiin.En koe olevani millään lailla hyvä missään ja jopa vauvanikin etu olisi että tekisin itsemurhan.Tiedä sitten mitenkä hormoonit pelaavat tässä asiassa.
Tiedän että keskustelu on vanha, mutta en voi olla kommentoimatta, sillä aloittajan teksti on kuin olisin sen itse kirjoittanut. Olen oikeastaan niin kauan kuin muistan pitänyt itseäni vastenmielisenä ihmisenä josta kukaan ei voi pitää. Minua ei ole kiusattu koulussa, en muista että kukaan olisi erityisemmin haukkunut, ja lapsuus on ollut onnellinen. Veljelläni on hyvä itsetunto ja asiat kunnossa. Siltikin minusta tuli tällainen, ruma, saamaton ja typerä nainen. Koska pidän itseäni niin vastenmielisenä, on ystävien saaminen ollut minulle hirmuisen vaikeaa ja vaatinut järjetöntä teeskentelyä jotta olen saanut itsevihani piilotettua. Parisuhteeseehenkin olen jotenkin onnistunut pääsemään, mutta monesti miehen pinna on kyllä lujilla minun suhteen.
Ihmissuhteiden lisäksi erityisen ongelmallisena koen työnhaun, johon nyt minun pitäisi oikeasti ryhtyä kun vanha paikka on menossa alta. Tämä asia on ollut tiedossa jo 4 kuukautta, mutta en ole vieläkään kyennyt lähettämään edes yhtä hakemusta, kun tiedän että se on ihan huono kuitenkin ja sen jälkeen ei ainakaan ikinä kannata yrittää siitäkään firmasta hakea mitään. Aina kun yritän kirjoittaa hakemusta tai päivittää CV:täni alkaa järjetön ahdistus ja/tai itku, kun työhistoriani on kuitenkin niin onneton ja en osaa mitään mistä olisi oikeasti hyötyä kenellekään. Töissä koen huonommuutta kaikessa mitä teen, ja pyrin kompensoimaan surkeuttani sillä että teen palkatonta ylityötä työnantajan tietämättä. Pyrin hoitamaan kaikki ikävän ajankohdan päivystykset. Toivon sillä jotenkin oikeuttavani sen että työnantajani joutuu maksamaan minulle palkkaa. Tekeleitäni esitellessä hävettää aina, kun tiedän että kuka tahansa olisi osannut tehdä sen nopeammin ja paremmin.
Terapeutilla olen käynyt useampaan otteeseen (käyn nytkin), mutta en oikein tunnu saavan siitä apua, koska oikeasti uskon että ansaitsenkin kärsiä kun olen näin vastenmielinen ihminen. Aina kun epäonnistun jossain, jään oikein muhimaan siihen, jotta varmasti tekisin selväksi itselleni kuinka huono ihminen taas olenkaan. Tämä on ymmärrettävästi läheisistä aika rasittavaa, mutta toisaalta olisi uskoakseni ihan yhtä rasittavaa jos mokailisin jatkuvasti enkä pyytäisi anteeksi typeryyttäni ja/tai en pyrkisi hyvittämään sitä.
Nyt miehellä on taas mennyt pinna aika pahasti kun nolasin hänet typerällä käytökselläni hänen tuttaviensa seurassa. Haluaisin piristää häntä, mutta en tiedä miten ihmeessä voisin auttaa. Koen että minun kuului kärsiä siinä tilanteessa, ja jos kukaan muu ei minua rankaisisi, olisi minun itse se tehtävä. Ei tahallisia epäonnistumisia voi vaan ohittaa olan kohautuksella. Jos sanon sen hänelle, hän suuttuu kuitenkin lisää. Mietin pitäisikö minun pysyä vaan piilossa kotona etten enää nolaisi häntä, mutta siitäkin hän varmaan suuttuu. Pelkään että hän jättää minut kohta jos olen aina tällainen, ja sitten minulla ei ole enää ketään.
Miten ihmeessä saisin itseni hyväksymään itseni, kun en katso sellaista ansaitsevani?