Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielipiteenne aikuisesta ihmisestä, jolle ei maistu mikään ruoka?
25.10.2012 |
Kyse on lähes 50-vuotiaasta miehestä, jolle ei ilmeisesti oikein maistu mikään "oikea" ruoka, ei siis leivät, puurot, lihat, kalat, munat, hedelmät, marjat, kasvikset, pähkinät tai mikään sellainen. Kaikki kunnon ruoka ehkä maitoa tai piimää lukuunottamatta on hänestä yksikantaan pahoja niin että niitä ei voi syödä. Ainoa mikä hänelle tuntuu kelpaavan, on suklaa, pulla, leivokset, täytekakku, jäätelö, cocacola, karkit ja muut herkut.
Esimerkiksi nyt kesällä hän sukujuhlissa ilmoitti kovaan ääneen, että mikään tarjolla oleva ruoka ei kelpaa, koska tarjolla ei ollut mitään, mitä hänen mielestään voi ihminen syödä. Kuitenkin tarjolla oli todella montaa erilaista salaattia, liharuokia, kalaruokia, laatikoita, keitettyjä perunoita, useaa eri leipälajia jne. Ainoa mikä hänelle ruokatarjoilussa kelpasi, oli rasvaton maito, jota hän joi ainakin 6-7 lasillista yhteen menoon muutamassa minuutissa.
Kun sitten tuli kahvitarjoilun aika, niin johan hänellekin alkoi tarjoilut kelpaamaan. Hän ryntäsi paikalle melkein ensimmäisenä kaikkien muiden vieraiden ohi, otti valtavan palan täytekakkua, monta palaa pullaa, keksejä ja kuivakakkua, ryntäsi pöytään ahmimaan saaliinsa nopeasti ja ryntäsi hakemaan 2 kertaa lisää ennenkuin kakki muut vieraat olivat ehtineet saada kahvia ja sen kanssa tarjottavia herkkuja kertaakaan.
Kommentit (39)
ja helvetin kovaan ääneen pitää yäkkistellä muiden tarjoamia ruokia. Töissäkin nää on just niitä, joiden mielestä lounasravintolan ruoassa on aina jotain vikaa, ihme kyllä sinne pitää joka päivä mennä syömään.. Ja ulkomuodosta päätellen sapuska maistuu sitten ainakin kotioloissa varsin hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kommenttia kyllä tulee. Ymmärrän kyllä ärsytyksen siitä että kovaan ääneen tuodaan esille tarjolla olevan ruoan ällöttävyys, mutta esim. tuossa mun mieheni tapauksessa näin ei ole. Surettaa ajatella, että toiset arvostelee näin ankarasti koko persoonaa syömättömyyden perusteella, kun muutenkin tästä mieheni jo kärsii.
Ulkomuoto on miehellänikin lievästi ylipainoinen, johtuen juuri siitä ettei juuri mitään terveellistä syö. Syö vähän, mutta epäterveellisesti.
on tällainen erittäin pahasti ruokarajoitteinen. On helpompaa luetella ne ruoka-aineet, mitä hän voi syödä kuin ne, mitä ei voi syödä. Taustalla on lapsuudessa tapahtunut ruoan jatkuva tuputus ja siitä ahdistuminen. Siihen päälle sitten itsepäinen luonne, niin tässä sitä sitten ollaan. Lisäksi joitain allergioita lapsena oli, joiden takia ei koskaan oppinut esimerkiksi tomaattia syömään. Myöhemmin on allergiat todettu menneen ohitse. Hänestä huomaa vieläkin, miten ahdistuu, jos alan hellävaraisesti puhumaan siitä miten voisi olla viisasta terveyden kannalta laajentaa ruokavaliotaan. Olenkin tästä jo luopunut. Hän ei kuitenkaan koskaan pidä asiasta meteliä, vaan hyvin hissukseen rajoitteistaan on, ja vieraissa tai juhlissa jättää yksinkertaisesti syömättä. Joskus tulee kiusallisia tilanteita, jos joku alkaa tuputtamaan, mutta yleensä hän hoitaa tilanteen vaivihkaa, että "kiitos mutta en nyt jaksa" tms. Joskus kuitenkin sekä minua että häntä harmittaa nämä asiat, koska kyllähän ne jonkin verran rajoittavat sosiaalisia tilanteita. Ei esimerkiksi osallistu yhteisiin ruokailuihin, ei voi mennä kaikkiin ravintoiloihin jne. Eniten tässä minua on nyt vanhemmiten alkanut mietityttämään se, kuinka pitkään mieheni VOI elää terveenä näillä syömisillään. Ennenpitkää on pakko tulla terveysongelmia.
apua, koska ei koe asiaa niin isoksi ongelmaksi, että sille täytyisi jotain tehdä. Joskus harmittaa, mutta muuten hän on asian kanssa ihan sinut.
Mainittakoon vielä, että muutoin hän on mielenterveydeltään aivan terve ja tasapainoinen. Vaikka on tämä ilman muuta eräänlainen fobia, mutta hän pärjää asian kanssa eikä koe sitä itse hirveän isoksi ongelmaksi.
kun ei ymmärrä terveellisen monipuolisen ruuan merkitystä ja sitä että hänellä on ongelma
apua, koska ei koe asiaa niin isoksi ongelmaksi, että sille täytyisi jotain tehdä. Joskus harmittaa, mutta muuten hän on asian kanssa ihan sinut. Mainittakoon vielä, että muutoin hän on mielenterveydeltään aivan terve ja tasapainoinen. Vaikka on tämä ilman muuta eräänlainen fobia, mutta hän pärjää asian kanssa eikä koe sitä itse hirveän isoksi ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on terve? Onko ihminen tällöin sairas, jos hänellä on jokin yksittäinen pään sisäinen rajoite, joka ei estä täyspainoista muuta elämää?
Jos sairaus määritellään sillä, ettei ymmärrä terveellisen ruoan tärkeyttä, niin tällöin myös kaikki ylipainoiset ovat sairaita.
Kyllä hän aivan hyvin sen ymmärtää, että ongelma hänellä syömisen suhteen on. Asia ei vaan ole niin iso, että olisi hakenut koskaan siihen apua. Itse olisin kyllä oikein tyytyväinen, jos hakisi. Mutta en siihen puutu, vaan aikuinen ihminen saa itse päättää omien ongelmiensa hoidosta silloin kun ne eivät haittaa arkielämäämme.
Mitä on terve? Onko ihminen tällöin sairas, jos hänellä on jokin yksittäinen pään sisäinen rajoite, joka ei estä täyspainoista muuta elämää? Jos sairaus määritellään sillä, ettei ymmärrä terveellisen ruoan tärkeyttä, niin tällöin myös kaikki ylipainoiset ovat sairaita. Kyllä hän aivan hyvin sen ymmärtää, että ongelma hänellä syömisen suhteen on. Asia ei vaan ole niin iso, että olisi hakenut koskaan siihen apua. Itse olisin kyllä oikein tyytyväinen, jos hakisi. Mutta en siihen puutu, vaan aikuinen ihminen saa itse päättää omien ongelmiensa hoidosta silloin kun ne eivät haittaa arkielämäämme.
Saahan sitä tietty tehdä elämän itselleen hankalaksi jos haluaa, silloin ei kannata kyllä ihmetellä jos ihmiset suhtautuu niin kuin suhtautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua suoraan sanottuna ÄRSYTTÄÄ sellaiset aikuiset, joille ei kelpaa mikään! Yks työkaveri on sellainen, 30+ nainen. Nirsoin ihminen jota olen ikinä tavannut, mikään ei kelpaa. Syökin sitten vain jotain salaattia ja patonkia joka päivä. Ei voi ikinä käydä työkavereiden kanssa lounaalla kun ei ole ikinä mitään hyvää ruokaa.
Meidän duunipaikan ruokalassa on hyvin perinteistä suomiruokaa, jollaisen mausta en pidä. En pidä keitetyistä perunoita ja lihakastikkeesta, makaronilaatikosta tai vastaavista. Pystyisin toki syömään niitä "yököttelemättä", mutta kun on vaihtoehto nauttia herkullisia itsetehtyjä salaattilounaita ja jättää maksamatta 5,40 euroa siitä minusta tympeänmakuisesta ruoasta, niin valitsen eväät.
Tänään tämä jolle ei "mikään" kelpaa nauttii salaatin, jossa on tammenlehväsalaattia ja rucolaa, avocadoa, paahdettuja leipäkuutioita, marinoituja herkkusieniä sekä vuohenjuustoa, ja oliiviöljykastiketta. nam nam, en vaihtaisi ruokalan ruokaan. Eipä kyllä ole tullut mieleenkään että jotain työkaveria voi ärsyttää se että joku toinen valitsee syödä eväät eikä käydä ruokalassa?
Saahan sitä tietty tehdä elämän itselleen hankalaksi jos haluaa, silloin ei kannata kyllä ihmetellä jos ihmiset suhtautuu niin kuin suhtautuu.
Oletko siis sitä mieltä, että hänen pitäisi hakea apua ongelmaansa - ei siksi että hän itse kokisi apua tarvitsevansa, vaan siksi että hänen rajoitteensa ärsyttää muita?
Tottahan sitä jokainen joutuu omien päätöstensä kanssa elämään ja sietämään siitä seuraavat reaktiot muissa ihmisissä. Mutta on aika mustavalkoista ajattelua päätellä syömisrajoituksista jotain ihmisen muusta persoonasta. Tämä pätee ihan kaikkeen muuhunkin päättömään yleistykseen yksittäisestä ilmiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan sitä tietty tehdä elämän itselleen hankalaksi jos haluaa, silloin ei kannata kyllä ihmetellä jos ihmiset suhtautuu niin kuin suhtautuu.
Oletko siis sitä mieltä, että hänen pitäisi hakea apua ongelmaansa - ei siksi että hän itse kokisi apua tarvitsevansa, vaan siksi että hänen rajoitteensa ärsyttää muita? Tottahan sitä jokainen joutuu omien päätöstensä kanssa elämään ja sietämään siitä seuraavat reaktiot muissa ihmisissä. Mutta on aika mustavalkoista ajattelua päätellä syömisrajoituksista jotain ihmisen muusta persoonasta. Tämä pätee ihan kaikkeen muuhunkin päättömään yleistykseen yksittäisestä ilmiöstä.
kuin syöminen niin mikäs siinä. Minä sanoin, että ei kannata HÄMMÄSTYÄ, jos muita moinen asia ihmetyttää; se että ahdistuu syömisestä ja se, että ei hae sellaiseen apua.
en mä sitä ole ihmetellytkään, että muut ihmiset sitä hämmästelisivät! Tottakai se on ihan ok, että muut ihmettelevät miksi tuo ei syö ja että miksei se tee asialle jotain. Ihmettelen sitä, mitä tuolla aikaisemmin tuotiin esille, kuinka syömisistä vedetään mm. koko ihmisen persoonaa koskevia tulkintoja. Ja kuinka joku näkee suorastaan punaista jos jollain on syömisrajoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole aivan terve kun ei ymmärrä terveellisen monipuolisen ruuan merkitystä ja sitä että hänellä on ongelma
Sullehan se selvästi on isompi ongelma kuin hänelle. Ehkä sinä olet se joka tarvitsee sopeutumisterapiaa. Mitäs jos nyt kunnioittaisit toisen mieltymyksiä. Eihän se sulta ole mitenkään pois mitä toinen syö. Itse asiassa on suuri hyve syödä vähän.
mut turha väittää että ois mitenkään terve ja tasapainoinen jos ruuan kanssa on tuon tasoisia ongelmia
No ei ole aivan terve kun ei ymmärrä terveellisen monipuolisen ruuan merkitystä ja sitä että hänellä on ongelma
Sullehan se selvästi on isompi ongelma kuin hänelle. Ehkä sinä olet se joka tarvitsee sopeutumisterapiaa. Mitäs jos nyt kunnioittaisit toisen mieltymyksiä. Eihän se sulta ole mitenkään pois mitä toinen syö. Itse asiassa on suuri hyve syödä vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaksaa pohtia jonkun viiskymppisen miehen syömisiä:D
Itse en jaksaisi edes ajatusta liikauttaa miettiäkseni, mitä mieltä olen jostain miehestä jossain juhlissa ja hänen syömisistään.
Mutta joillain ei kai ole sisältöä siinä elämässään
mahtoi olla toooosi tylsät kesäjuhlat, kun ehdit seurata yhden vieraan toimintaa noin tarkasti ja vielä lokakuun lopulla muistelet sitä.
Huonostihan tuo käyttäytyi (tuo mies, siis), mutta kukapa ei olisi ollut juhlissa, jossa on jokunen huonosti käyttäytyvä vieras. Mulle kyllä tuli mieleen, että miehellä on joku sokeritasapaino-ongelma.
... anorektikot, bulimikot yms on ihan terveitä ja tasapainoisia.... ruuan kanssa vaan vähän vaikeuksia
No ei ole aivan terve kun ei ymmärrä terveellisen monipuolisen ruuan merkitystä ja sitä että hänellä on ongelma
Sullehan se selvästi on isompi ongelma kuin hänelle. Ehkä sinä olet se joka tarvitsee sopeutumisterapiaa. Mitäs jos nyt kunnioittaisit toisen mieltymyksiä. Eihän se sulta ole mitenkään pois mitä toinen syö. Itse asiassa on suuri hyve syödä vähän.
aika harva myöntää että on viinan kanssa ongelmia! Muut asian näkee ja tietää, asianosainen on yleensä se viimeinen joka tilanteen myöntää.
mut turha väittää että ois mitenkään terve ja tasapainoinen jos ruuan kanssa on tuon tasoisia ongelmia
Sä nyt on sentasoinen vänkääjä, että keskustelua tästä lienee turha jatkaa. Ole vaan vapaasti omassa käsityksessäsi. Ehkä kannattaisi joskus sitten myöhemmin kun olet siihen itse valmis, avartaa ihmiskuvaasi. Sinulle on olemassa vain täysin terve ja täysin sairas, välimuotoja ei ole.
Tällä logiikalla anorektikot, bulimikot yms on ihan terveitä ja tasapainoisia.... ruuan kanssa vaan vähän vaikeuksia
Mutta ko. aviomies onkin täysin toimintakykyinen ja tasapainoinen noin muuten. Hän ei esim. oksentele syömiään ruokia tai ole sairaalassa tiputuksessa. Minusta sinun logiikalla jokainen jolla on sinua epämiellyttävä kampaus, pitäisi hänen mennä parturiin.
Alue: Aihe vapaa
on tällainen erittäin pahasti ruokarajoitteinen. On helpompaa luetella ne ruoka-aineet, mitä hän voi syödä kuin ne, mitä ei voi syödä.
Taustalla on lapsuudessa tapahtunut ruoan jatkuva tuputus ja siitä ahdistuminen. Siihen päälle sitten itsepäinen luonne, niin tässä sitä sitten ollaan. Lisäksi joitain allergioita lapsena oli, joiden takia ei koskaan oppinut esimerkiksi tomaattia syömään. Myöhemmin on allergiat todettu menneen ohitse. Hänestä huomaa vieläkin, miten ahdistuu, jos alan hellävaraisesti puhumaan siitä miten voisi olla viisasta terveyden kannalta laajentaa ruokavaliotaan. Olenkin tästä jo luopunut.
Hän ei kuitenkaan koskaan pidä asiasta meteliä, vaan hyvin hissukseen rajoitteistaan on, ja vieraissa tai juhlissa jättää yksinkertaisesti syömättä. Joskus tulee kiusallisia tilanteita, jos joku alkaa tuputtamaan, mutta yleensä hän hoitaa tilanteen vaivihkaa, että "kiitos mutta en nyt jaksa" tms. Joskus kuitenkin sekä minua että häntä harmittaa nämä asiat, koska kyllähän ne jonkin verran rajoittavat sosiaalisia tilanteita. Ei esimerkiksi osallistu yhteisiin ruokailuihin, ei voi mennä kaikkiin ravintoiloihin jne.
Eniten tässä minua on nyt vanhemmiten alkanut mietityttämään se, kuinka pitkään mieheni VOI elää terveenä näillä syömisillään. Ennenpitkää on pakko tulla terveysongelmia.