Mielipiteenne aikuisesta ihmisestä, jolle ei maistu mikään ruoka?
Kyse on lähes 50-vuotiaasta miehestä, jolle ei ilmeisesti oikein maistu mikään "oikea" ruoka, ei siis leivät, puurot, lihat, kalat, munat, hedelmät, marjat, kasvikset, pähkinät tai mikään sellainen. Kaikki kunnon ruoka ehkä maitoa tai piimää lukuunottamatta on hänestä yksikantaan pahoja niin että niitä ei voi syödä. Ainoa mikä hänelle tuntuu kelpaavan, on suklaa, pulla, leivokset, täytekakku, jäätelö, cocacola, karkit ja muut herkut.
Esimerkiksi nyt kesällä hän sukujuhlissa ilmoitti kovaan ääneen, että mikään tarjolla oleva ruoka ei kelpaa, koska tarjolla ei ollut mitään, mitä hänen mielestään voi ihminen syödä. Kuitenkin tarjolla oli todella montaa erilaista salaattia, liharuokia, kalaruokia, laatikoita, keitettyjä perunoita, useaa eri leipälajia jne. Ainoa mikä hänelle ruokatarjoilussa kelpasi, oli rasvaton maito, jota hän joi ainakin 6-7 lasillista yhteen menoon muutamassa minuutissa.
Kun sitten tuli kahvitarjoilun aika, niin johan hänellekin alkoi tarjoilut kelpaamaan. Hän ryntäsi paikalle melkein ensimmäisenä kaikkien muiden vieraiden ohi, otti valtavan palan täytekakkua, monta palaa pullaa, keksejä ja kuivakakkua, ryntäsi pöytään ahmimaan saaliinsa nopeasti ja ryntäsi hakemaan 2 kertaa lisää ennenkuin kakki muut vieraat olivat ehtineet saada kahvia ja sen kanssa tarjottavia herkkuja kertaakaan.
Kommentit (39)
mutta on kyllä huonotapaista alkaa juhlissa kovaan ääneen kailottaa sitä miten ruoka ei kelpaa.
Moinen olisi miehessä melkoinen turn-off ja ylipäänsä hävettäisi olla noin käyttäytyvän ihmisen seurassa, oli se sitten ystävä, partneri tai vaan sukulainen.
Ihminen ei kyennyt syömään kuin joitakin tiettyjä ruokia ja hän opetteli sitten syömääm muutakin siinä ohjelman aikana.
Nimeä en muista, enkä paremmin osaa selittääkään :D
Mutta voisiko olla jostakin sellaisesta kyse?
Ihminen ei kyennyt syömään kuin joitakin tiettyjä ruokia ja hän opetteli sitten syömääm muutakin siinä ohjelman aikana.
Nimeä en muista, enkä paremmin osaa selittääkään :DMutta voisiko olla jostakin sellaisesta kyse?
Kauheaa kyllä, varsinkin sen aikuisista kertovan dokumentin kohdalla välillä nauroin katketakseni, vaikka tiedän että ei tosiaan ole naurun asia asiasta kärsiville. Se vaan oli niin koomise näköistä kun nelikymppinen hyvin asiallisen näköinen ja hyvinpukeutunut nainen joutui paniikin valtaan kun hänen lähelleen tuotiin herneitä, tai jopa sanasta herne.Joku toinen taas pystyi syömään pelkkiä paahtoleipiä.
Se lapsidokumentti oli karumpaa, kun pelottaa että miten ihmeessä ne kasvaa sillä yksipuolisella ruoalla. KUmma kyllä, jopa se yksi pelkän suklaansyöjäpoika oli terveydeltään ok eikä edes lihava, vaikka luulisi ettei ihmislapsi pelkillä suklaakekseillä ja muroilla voi terveenä elää.
Ihminen ei kyennyt syömään kuin joitakin tiettyjä ruokia ja hän opetteli sitten syömääm muutakin siinä ohjelman aikana.
Nimeä en muista, enkä paremmin osaa selittääkään :DMutta voisiko olla jostakin sellaisesta kyse?
Kauheaa kyllä, varsinkin sen aikuisista kertovan dokumentin kohdalla välillä nauroin katketakseni, vaikka tiedän että ei tosiaan ole naurun asia asiasta kärsiville. Se vaan oli niin koomise näköistä kun nelikymppinen hyvin asiallisen näköinen ja hyvinpukeutunut nainen joutui paniikin valtaan kun hänen lähelleen tuotiin herneitä, tai jopa sanasta herne.Joku toinen taas pystyi syömään pelkkiä paahtoleipiä.
Se lapsidokumentti oli karumpaa, kun pelottaa että miten ihmeessä ne kasvaa sillä yksipuolisella ruoalla. KUmma kyllä, jopa se yksi pelkän suklaansyöjäpoika oli terveydeltään ok eikä edes lihava, vaikka luulisi ettei ihmislapsi pelkillä suklaakekseillä ja muroilla voi terveenä elää.
Ihmeen terve oli silläkin ruoalla.
Ja paahtoleipiä vetävä. Koomiselta se kyllä minustakin näytti! Enkä oikeasti ennen tuota osannut kuvitella ihmistä joka ei kyennyt syömään ilman oksennusreaktiota jotakin muuta.
Kyllähän nyt nirsoja on aina ollut, mutta ei ne vedä vertoja tällaisille ihmisille.
mahtoi olla toooosi tylsät kesäjuhlat, kun ehdit seurata yhden vieraan toimintaa noin tarkasti ja vielä lokakuun lopulla muistelet sitä.
Huonostihan tuo käyttäytyi (tuo mies, siis), mutta kukapa ei olisi ollut juhlissa, jossa on jokunen huonosti käyttäytyvä vieras. Mulle kyllä tuli mieleen, että miehellä on joku sokeritasapaino-ongelma.
Inhottaa suurin osa ruoista. En erityisesti pidä minkään ruoan mausta. Olen myös jatkuvasti huolissani ruoan terveellisyyden suhteen. Elän jatkuvassa epätietoisuudessa koska en luota ruoantuotannon valvontaan, ja koska itse en ole ollut mitenkään tekemisissä syömieni ruokien tuotannossa, vailla mahdollisuutta valvoa tuotanto-olosuhteita. Lisäksi suhtaudun epäillen lisäaineisiin. Tunnen minäkin kyllä nälkää toisinaan. Syön kunnes nälkä poistuu ja lopetan siihen. Syön siis minimaalisesti.
Toisaalta taas vedän imelyyksiä kun tekee mieli. Tiedän, aika kaksinaamaista ajattelua, tietäen leivonnaisten ravintoarvot ja lisäainemäärät. Mutta logiikka onkin siinä että herkkujen ei ole tarkoituskaan olla terveellisiä, vaan niiden on tarkoitus maistua hyvälle ja miellyttää, ja sen tehtävän ne suorittavat erinomaisesti. Eipä silti, määrällisesti syön enemmän ruokaa, kait. Joten sillä faktalla voi hyssytellä syyllisyydentuntoa.
Olen oppinut että ruoka ei tee minua vahvaksi eikä saa minut tuntemaan oloni yhtään normaalia paremmaksi. Kokeiltu on moneen otteeseen. En ole fyysisesti sairas, tai kärsi puutostiloista, eli olen perusterve. Syön mitä haluan ja niin paljon kuin haluan. Ei paljoa harmita jos joku katsoisi kieroon kun ahdan suun täyteen leivoksia. Korkeintaan kysyisin "Jurppiiko kun et ite voi tehdä näin?"
Noin muuten, vedän minäkin suklaata minkä ehdin. Nautin joka palasta. Suklaansyönti on pyhä ja hengellinen hetki.
Anoreksian sijaan, tarkistakaapa mitä on ortoreksia.
Autiolle saarelle kaikki "turhista" valittajat ja pilkunviilaajat, käytöshäiriöiset, teinit ja syömisongelmaiset. Johan loppuis iänikuinen nipotus ja valittaminen turhasta.
Vaikka kuinka koetan ajatella, että omapahan on asiansa, syököön jokainen mitä syö, silti näen punaista kun kuulen tai luen noista syömisvammaisista.
Ennen kaikkea pistää vihaksi se ruoan yököttely tai omien rajoituksien puiminen ääneen. Olen ehkä jotenkin vanhanaikainen mutta minusta on yksi suurimmista epäkohteliaisuuden muodoista yökötellä ruokaa.
Lapsille olen pienestä pitäen opettanut, että jos ei kerta kaikkiaan pysty syömään jotain tarjottua ruokaa, ei sitä koskaan sanota ääneen vaan istutaan pöydässä muiden kanssa eikä tehdä omasta rajoituksesta numeroa. Jos joku kyselee, eikö tykkää ruoasta, vastataan kohteliaasti että "kiitos mutta mulle ei enää maistu" tms.
Yksi työkaveri pilasi kerran koko tiimin kesälounaan yököttelemällä kovaan ääneen kaikkia ruokalistalla lueteltuja annoksia ja paasaamalla, miten hän inhoaa sitä ja sitä eikä voisi ikinä syödä tätä ja tätä. Hävetti hänen puolestaan, koska selvästikään ei itse tajunnut miten nolona muut hänen käytöstään pitivät.
Summa summarum: syököön aikuinen ihminen mitä syö, mutta moukkamaista on julistaa tuollaista ääneen!
Vaikka kuinka koetan ajatella, että omapahan on asiansa, syököön jokainen mitä syö, silti näen punaista kun kuulen tai luen noista syömisvammaisista.
Ennen kaikkea pistää vihaksi se ruoan yököttely tai omien rajoituksien puiminen ääneen. Olen ehkä jotenkin vanhanaikainen mutta minusta on yksi suurimmista epäkohteliaisuuden muodoista yökötellä ruokaa.
Lapsille olen pienestä pitäen opettanut, että jos ei kerta kaikkiaan pysty syömään jotain tarjottua ruokaa, ei sitä koskaan sanota ääneen vaan istutaan pöydässä muiden kanssa eikä tehdä omasta rajoituksesta numeroa. Jos joku kyselee, eikö tykkää ruoasta, vastataan kohteliaasti että "kiitos mutta mulle ei enää maistu" tms.
Yksi työkaveri pilasi kerran koko tiimin kesälounaan yököttelemällä kovaan ääneen kaikkia ruokalistalla lueteltuja annoksia ja paasaamalla, miten hän inhoaa sitä ja sitä eikä voisi ikinä syödä tätä ja tätä. Hävetti hänen puolestaan, koska selvästikään ei itse tajunnut miten nolona muut hänen käytöstään pitivät.
Summa summarum: syököön aikuinen ihminen mitä syö, mutta moukkamaista on julistaa tuollaista ääneen!
Mun puolesta jokainen saa syödä tai olla syömättä ihan vapaasti, mutta ei tarvitse olla moukka.
Olisi sitten hiljaa eikä haukkuisi tarjolla olevia ruokia. Jos tollainen olisi mun luona kylässä, toista kertaa en kutsuisi.
Vaikka kuinka koetan ajatella, että omapahan on asiansa, syököön jokainen mitä syö, silti näen punaista kun kuulen tai luen noista syömisvammaisista.
Ennen kaikkea pistää vihaksi se ruoan yököttely tai omien rajoituksien puiminen ääneen. Olen ehkä jotenkin vanhanaikainen mutta minusta on yksi suurimmista epäkohteliaisuuden muodoista yökötellä ruokaa.
Lapsille olen pienestä pitäen opettanut, että jos ei kerta kaikkiaan pysty syömään jotain tarjottua ruokaa, ei sitä koskaan sanota ääneen vaan istutaan pöydässä muiden kanssa eikä tehdä omasta rajoituksesta numeroa. Jos joku kyselee, eikö tykkää ruoasta, vastataan kohteliaasti että "kiitos mutta mulle ei enää maistu" tms.
Yksi työkaveri pilasi kerran koko tiimin kesälounaan yököttelemällä kovaan ääneen kaikkia ruokalistalla lueteltuja annoksia ja paasaamalla, miten hän inhoaa sitä ja sitä eikä voisi ikinä syödä tätä ja tätä. Hävetti hänen puolestaan, koska selvästikään ei itse tajunnut miten nolona muut hänen käytöstään pitivät.
Summa summarum: syököön aikuinen ihminen mitä syö, mutta moukkamaista on julistaa tuollaista ääneen!
En todellakaan tee itse numeroa syömisistäni, vaan sen numeron tekevät aina muut pöydässäistujat, jotka alkavat tuputtaa minulle jotain mitä en voi syödä.
Vaikka kuinka koetan ajatella, että omapahan on asiansa, syököön jokainen mitä syö, silti näen punaista kun kuulen tai luen noista syömisvammaisista. Ennen kaikkea pistää vihaksi se ruoan yököttely tai omien rajoituksien puiminen ääneen. Olen ehkä jotenkin vanhanaikainen mutta minusta on yksi suurimmista epäkohteliaisuuden muodoista yökötellä ruokaa. Lapsille olen pienestä pitäen opettanut, että jos ei kerta kaikkiaan pysty syömään jotain tarjottua ruokaa, ei sitä koskaan sanota ääneen vaan istutaan pöydässä muiden kanssa eikä tehdä omasta rajoituksesta numeroa. Jos joku kyselee, eikö tykkää ruoasta, vastataan kohteliaasti että "kiitos mutta mulle ei enää maistu" tms. Yksi työkaveri pilasi kerran koko tiimin kesälounaan yököttelemällä kovaan ääneen kaikkia ruokalistalla lueteltuja annoksia ja paasaamalla, miten hän inhoaa sitä ja sitä eikä voisi ikinä syödä tätä ja tätä. Hävetti hänen puolestaan, koska selvästikään ei itse tajunnut miten nolona muut hänen käytöstään pitivät. Summa summarum: syököön aikuinen ihminen mitä syö, mutta moukkamaista on julistaa tuollaista ääneen!
huonot tavat tuolla ainakin on, ei osaa käyttäytyä kuin normaalit ihmiset.
Oma asiansa mitä kotonaan syö, omaa elämäänsähän siinä lyhentää. Epäterve suhde ruokaan ja syömiseen tuosta paistaa niin kirkkaasti, että aurinkolaseja tarvii.
Raivostuttaa nirsoilijat, siis jos tiedän ettei ole allergiaa.
Itse olen kulinaristi, ja yleistän aika rankasti niin, että jos ihmisen ruokavalio on tylsä ja yksipuolinen eikä hän uskalla kokeilla uusia asioita, on koko ihminen samanlainen, eikä näin ollen aikani arvoinen. En ikinä lähtisi sellaisen ihmisen kanssa matkoille.
Aikuisen nirsoilu on moukkamaista, noloa ja kiusaannuttavaa porukassa. perustellut ruokavaliot (karppaus, kasvisyönti) ovat asia erikseen, joskin nissäkin fanaattisuus ("eihän täs samas jääkaapis ollu lihaa?"/"En voi syödä, 2 grammalla menee hiilarit yli") riipii hermoja.
Kaikesta ei tarvi tykätä, mutta kokeilunhalua ja joustavuutta on oltava.
täysin ruokahaluton ihminen, raskauden ajaksi oon aina menettänyt ruokahaluni ja se on mielestäni kauheaa.
AP:n esimerkin ihminen taas on täysi juntti jonka käytös ei kyllä paljoa sääliä herätä.
kun ei syö mitään normaalia! sit energiavajeeseen vetää kaikkea hiilarisokeri paskaa..
mahtoi olla toooosi tylsät kesäjuhlat, kun ehdit seurata yhden vieraan toimintaa noin tarkasti ja vielä lokakuun lopulla muistelet sitä. Huonostihan tuo käyttäytyi (tuo mies, siis), mutta kukapa ei olisi ollut juhlissa, jossa on jokunen huonosti käyttäytyvä vieras. Mulle kyllä tuli mieleen, että miehellä on joku sokeritasapaino-ongelma.
Mua suoraan sanottuna ÄRSYTTÄÄ sellaiset aikuiset, joille ei kelpaa mikään! Yks työkaveri on sellainen, 30+ nainen. Nirsoin ihminen jota olen ikinä tavannut, mikään ei kelpaa. Syökin sitten vain jotain salaattia ja patonkia joka päivä. Ei voi ikinä käydä työkavereiden kanssa lounaalla kun ei ole ikinä mitään hyvää ruokaa.
Toinen tuntemani nirso on about samanikäinen mies, hirveän valikoiva kaikessa, nimenomaan siksi kun ei tykkää.
Omaa hautaansahan tuo kaivaa.