Lue keskustelun säännöt.
Ihailen välittömiä ihmisiä
25.10.2012 |
Hitsi, että minäkin haluaisin olla sellainen! Aina kateellisena kuuntelen muutamaa kaveriani, jotka tekevät ja keskustelevat kaikesta ilman mitään näennäisiä esteitä. He puhuvat kuukautisistaan ym. vastaavanlaisista vaivoista häpeilemättä ja ovat aina hyvin vastaanottavaisia. Itse en ikinä edes kerro kenellekään jos olen sairastanut esim. vatsatautia.
Juuri kuulin, miten vastikään tällainen kaverini oli ottanut ulkokaupunkilaisen puolitutun luokseen vajaaksi viikoksi, kun tällä oli asioita hoidettavana kyseisessä kaupungissa. Totesin, etten itse ikinä pystyisi moiseen, etenkään vieraamman ihmisen kohdalla. Olisin miettinyt melko hyvin valmiiksi tarjottavat, sekä muun yleisen ohjelman. En muutenkaan osaa kutsua vieraita kotiini ihan yllättäen ilman sen kummempia ennakkosuunnitelmia.
Eikä kyse aina edes ole itsetunnosta. Ainakin tuolla kyseisellä kaverillani tiedän olevan huono itsetunto - se ei vain lainkaan näy hänestä. Mikä tekee toisista ihmisistä sellaisia välittömiä ja voiko sellaiseksi jotenkin oppia?
Ajatuksia?
Kommentit (2)
Oon saanut tietynlaista rentoutta elämään ja olen nykyään aika välitön. Negatiivisena puolena se että kun on rennosti esim työpaikalla niin "sammakoita" pääsee ajoittain suusta. Eli asioita joita ei olisi tarvinnut ääneen sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pääsee tiettyyn vaiheeseen elämässän ei välitä siitä mitä muut ajattelevat ja uskaltaa olla välitön. Välittömyys tulkitaan valitettavasti usein yksinkertaisuudeksi. Siksi kai useimmat sitä välttelee ja keskittyy mieluummin muiden virhesiirtojen havainnoimiseen.
Jokaisen valinta haluaako täyttää oman mielensä positiivisella vai negatiivisella ajatuksella.