Saitko sisustaa lapsena vai pitikö olla aikuisten tyylin mukaan sinunkin soppesi?

seinät olivat niin mahtavan retrot, että!

Siitä olen oikeastaan aika iloinen, vaikka moni muu asia perheessäni olikin pielessä. Alkuun äitin rahoilla laitoin, yläasteella sitten omistani säästin ja tilasin Ellokselta verhot, päiväpeitteen ja koristetyynyt :D Etsin varastosta sopivia huonekaluja, maalasin ja tuunasin.Tämä siis 90-luvulla.

(ei tosin ole edelleenkään)

"oma" tyyli kyllä oli: julisteita, julisteita, loputtomasti julisteita. niin paljon kun vaan seinille mitenkään mahtui. ja kaikenmaailman lehtileikkeitä parhaista bändeistä. muulla sisustuksella ei mulle muistaakseni juuri väliä ollut.



huonekaluja nyt olikin vain vähän: sänky, kirjotuspöytä ja tuoli. matto oli joku mummin vanha, minkä halusin kun se oli hävittämässä, eli itse valittu joo. ja päiväpeiton osti äiti, mutta satuinpa itekin pitämään siitä. tummasävyinen kun oli, kuten kaikki mulla silloin.



eli tiivistettynä: sain tehdä makuni mukaan.

Olin aina äidin silmissä ruha ja rönttöinen!

En saanut, mutta ei mulla ollut omaa huonettakaan. Sänky okkarin nurkassa ja kirjoituspöytä vanhempien makkarin nurkassa. Yhden julisteen olisin halunnut laittaa seinään, mutta kiellettiin koska "sinitarrasta jää läiskiä tapettiin".

Mulla oli sellainen romanttinen ja tosi tyttömäinen huone. Muu koti oli enemmän pelkistetyn tyylikästä. Äidilläni onkin aina ollut enempi tyyliä kuin minulla ;) Vanhemmat eivät puuttuneet sisustukseeni, ainoa ehto oli, että kerran viikossa oli siivottava kunnolla ja peti pedattava joka päivä. Muistan kyllä, että ollessani teini äiti ehdotti minulle uusien verhojen hankintaa, mutta en halunnut, kun olin niin kiintynyt niihin vanhoihin. Ne vaihdettiin itse asiassa vasta sitten, kun olin jo muuttanut pois kotoa...