Eino Leinon kaunein runo?
Kommentit (32)
Se sen nimi on jo runo.
Kylläyes Leino ei rimmaisi yhtään niin hyvin. M.O.T.
Aurinko paistaa
Tuuli ujeltaa
Kaljaa on
En ole lukenut kaikkia Eino Leinon runoja. Joten:en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu, kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu...eli Nocturne. Onhan niitä paljon muitakin, tämä nyt tuli ensin mieleen.
Se on kyllä ykkönen
Loiri Leino levyillä on monta hienoa ja hienosti tulkittuna.
Tästä keskustelu ei tule pitkää kommentti nr 4 paljastaa jo ettei runoja lueta
Kyllä se on ainakin omasta mielestäni Nocturne.
"Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu".
- n69v -
Eino Leinon runo "Terve Ukraina" on yllättävän ajankohtainen edelleen, ks. https://www.kainuuneinoleinoseura.fi/?x118281=395786.
Terve Ukraina
Terve Ukraina! Kunnias soikoon,
Huutona huomenen valkenevan!
Voimasi, lempesi leimaus voikoon
vaatia, laatia maan vapahan!
Uljas Ukraina! Nyt älä horju!
Kerran se koittaa kansojen koi.
Tyynenä, vankkana vaarasi torju,
tai jos on tarpehen, niin salamoi!
Kaunis Ukraina, kansojen suola!
Sulla on lippu ja meillä on tie.
Myötäs on myrskyssä Suomi ja Puola,
Myös Viro, Lätti ja Liettua lie.
Eespäin, Ukraina! Et ole orja,
itse jos toivot ja tahdot sa sen.
Kuuletko kuoron, mi suur' on ja sorja
kuin meri kansojen kauhtuvien?
Uusi Ukraina, tenhoisa, uhkee!
Väljinä välkkyvät virtasi suut,
Vapauden purppurakukkihin puhkee
Mordva, Grusinia, Permi ja muut!
Hetki on Venäjän heimojen nousta;
katkoa kahlehet tsaarien yön.
Loista; Ukraina! Jännitä jousta,
valkaise tie tasavaltaisen työn!
Eino Leino 29.6.1917
Meri kuutamolla ja Mieron nuotiolla
Se, joka alkaa "Rannalla me maattiin..."
Vierailija kirjoitti:
Aurinko paistaa
Tuuli ujeltaa
Kaljaa on
Minä tarjoan
Virta venhettä vie, että on kyllä jylhä ja vaikuttava.
NOCTURNE
Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysikuu
kesäyön on onni omanani
kaskisavuun laaksot verhouu
En ma iloitse, en sure huokaa
mutta metsän tummuus mulle tuokaa
puunto pilven, johon päivä hukkuu
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
tuoksut vanamon ja varjot veen
niistä sydämeni laulun teen
Sulle laulan neiti kesäheinä
sydämeni suuri hiljaisuus
uskontoni soipa säveleinä
tammenlehväseppel vehryt uus
En ma enää aja virvatulta
ompa kädessäni onnen kulta
pienentyy mun ympär elon piiri
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie
Sua katson vaan, sua katson vaan,
sua katselen silmät veessä.
Tää onneni on niin outo ja uus,
sen että mä vapisen eessä.
Kun sydän on auki, on kiinni suu,
mun syömeni hehkuu ja halaa.
Sua katson ja säästän ja silitän vaan
kuin kerjuri leivänpalaa.
Minä joka en nauttinut onnestain
kuin sieltä ja täältä murun!
Tää pöytä mulleko katettu ois?
Ois tullutko loppu surun?
1. Kukka liittyvi kukkahan,
rukka liittyvi rukkahan.
Minnekkä liityn minä, Mirjam rukka,
missä on Mirjamin kukka?
2. Päivä painui jo vuorten taa,
kuun on helmissä metsä, maa,
helyjä välkkyvi heinät, oljet,
missä on Mirjamin soljet?
3. Missä viivyt sä armaani?
Missä valkea orhisi?
Joudu jo luokseni, angervoisen,
vaiko jo löysit toisen?
Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu, kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu...eli Nocturne. Onhan niitä paljon muitakin, tämä nyt tuli ensin mieleen.