Lue keskustelun säännöt.
Alle 2-vuotiaan älytön uhma
24.10.2012 |
Apua! Kiltti poikani on käynyt aivan mahdottomaksi. Hän ei suostu esim. klo 7-12 välillä käymään kertaakaan potalla, vaihtamaan vaippaa, pukemaan päivävaatteita ulkovaatteista puhumattakaan, laittamaan lelujaan paikalleen. Olen pitänyt päiväruoan saamisen ehtona päivävaatteiden pukemista, mutta sekään ei tehoa. Olen poistanut kaikki etuudet kuten maissinaksut ja herkut, en leiki hänen kanssaan jos on tuollainen, kokeillut jäähyjä omassa sängyssä, uloslähtemistä hetkeksi yksin, ulosviemistä ilman vaatteita, mutta ei. Hän mesoaa kurkku suorana ja aivan väkisin eli pakkopukemalla tms. pitäisi kaikki tehdä. En käsitä mitä voin tehdä. Hyvä on aina aiemmin tehonnut, nyt ei oikeasti mikään. Ei lahjonta, ei kiristys, ei mikään. Olemme ilmeisesti kaikki päivät sisällä yövaatteissa potalla käymättä? Hän käyttäytyy vastaavasti myös ainakin toiselle isoäideistä, toiselle ei. Isäänsäkin uhmaa. Luojalla kiitos, ettei ole tarvetta hoitoon menemiselle.
Kommentit (32)
...kannattaa tietysti tehdä niin ettei pääse just silloin sohvalle. Ei toki niin että pissii sohvat märäksi. Elämä on valintoja. Viisas aikuinen tekee niitä lapsen puolesta ja tilanteet ennakoiden.
Eli teettte jotain muuta silloin kuin sohvalla istumista. Mutta kesä on joka taopauksessa helpompi ajankohta kuivaksi opetteluun, jos ja kun teillä on piha. Eli kuivaksi opetellessa pidän välillä lapsella vain alushousuja/ shortseja ja juoksee pihalla niissä, huomaa kun pissa tulee. Ja ehtii huomata sen vapauden tunteen ilman vaippaa. Ja tajuaa että niin voisi olla aina.
Vaivannäköähän se vanhemmuus on. Kieltämistä tuhat ja taas tuhat kertaa.
Toivottavasti niitä suukkosia ja iloakin sitten!
Muuten, kun pikkusisarus syntyy, muistakaa pitää myös tätä isompaa lasta hyvänä. Joku on joskus verrannut, että lapsesta uuden sisaruksen syntymä tekee yhtä kipeää ja mustasukkaisuuden tunteet ovat yhtä vahvoja, kuin eräs kaunis päivä puolisosi yhtäkkiä toisi kotiinne uuden rkastettunsa ja sanoisi, että tässä tämä nyt on...! Ja jää meille asumaan. Kyllä siinä olisi asiaan sopeutumista. Kapinaa, katkeruutta. Joten muistakaa tämä puoli asiaa jooko?
Tsemppiterkuin,
4n äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lapsen uhman takia uhonnut, vaan av-käytöksen vuoksi otin sarkasmin käyttöön. Valitettavasti aivan kaikki eivät taida olla penaalin terävimpiä kyniä tätä oivaltaakseen.
Lapsellani on omia mielipiteita, hän saa käyttää pukeutumiseen huomattavan pitkän ajan, mutta jos muutama tunti ei riitä, alkaa tässä mielestäni olla raja vastassa, olivat kasvatuksen asiantuntija av-mammat mitä mieltä hyvänsä :D Hän saa myös valita esimerkiksi vaatteista mieluisimpia päivittäin. Muistaakseni myös huomattavan kuuluisa suomalainen kasvatuspsykologi juurikin suositteli omaan sänkyyn uhmaavan lapsen viemistä, jottei loukkaisi itseään. Hän saa myös valita, mennäänkö ulos vai ei. Lapseni on aina rakastanut ulkoilua. Jostain syystä pukeutuminen vain katkaisee kanan selän kerta toisensa jälkeen. Muissa asioissa meillä ei ole isoja ongelmia.
En lyö kaikkia vastanneita samaan kategoriaan, vaan tämä on osoitettu vain muutamalle kirjoittajalle, joilla koen realismin olevan hieman hukassa.
Lasta tosiaan varmasti ahdistaa, kun koko ajan pitää olla tekemässä päätöksiä, vaikka hän haluaisi vain olla lapsi ja että aikuiset tekisivät aikuisille kuuluvat päätökset.
En ole lapsen uhman takia uhonnut, vaan av-käytöksen vuoksi otin sarkasmin käyttöön. Valitettavasti aivan kaikki eivät taida olla penaalin terävimpiä kyniä tätä oivaltaakseen.
Lapsellani on omia mielipiteita, hän saa käyttää pukeutumiseen huomattavan pitkän ajan, mutta jos muutama tunti ei riitä, alkaa tässä mielestäni olla raja vastassa, olivat kasvatuksen asiantuntija av-mammat mitä mieltä hyvänsä :D Hän saa myös valita esimerkiksi vaatteista mieluisimpia päivittäin. Muistaakseni myös huomattavan kuuluisa suomalainen kasvatuspsykologi juurikin suositteli omaan sänkyyn uhmaavan lapsen viemistä, jottei loukkaisi itseään. Hän saa myös valita, mennäänkö ulos vai ei. Lapseni on aina rakastanut ulkoilua. Jostain syystä pukeutuminen vain katkaisee kanan selän kerta toisensa jälkeen. Muissa asioissa meillä ei ole isoja ongelmia.
En lyö kaikkia vastanneita samaan kategoriaan, vaan tämä on osoitettu vain muutamalle kirjoittajalle, joilla koen realismin olevan hieman hukassa.
Hae apua, tosta kärsii kyllä lapsi jo pahasti.
että haluaako ne pukea tai vaihtaa vaippaa. Kyllä tuollaiset perustarpeet hoidetaan, koska se on aikuisen velvollisuus lastaan kohtaan. Ja jos noin pieni ei suostu potalle, niin antaa olla, yritetään parin kuukauden päästä uudelleen. Ei kaksivuotiaan tarvi vielä kyetä vaipattomuuteen.
Etuuksien poistot, jäähyt, ym. lapsen kiusaamiset ei ole tuon ikäiselle sopivia rangaistuksia. Ei se vielä ymmärrä rangaistuksen syytä ja mitä sillä haetaan.
Ei ihme, että lapsi mesoaa, kun elämä on niin vaikeaa, että hän ei käsitä sitä. Eikä asiaa yhtään auta se, että äiti mesoaa kanssa, että kun aiemmin toimineet käytännöt ei enää toimi, niin nyt äiti näkee ainoana vaihtoehtona sen, että syötetään lapselle rusinoita ja kaakaota aamupalaksi eikä pueta lainkaan. Eli kun äiti ei pysty muuntautumaan lapsen tarpeisiin kasvun myötä, niin lyödään sitten täysillä yli toiselle laidalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole tullut mieleenkään alkaa kovistella noin pientä ylipäänsä vielä yhtään mistään. Tuntuu tosi pahalta lukea sun tekstiä, ap. Vaadit ihan liikaa sun lapselta. Aivan kuin olisit koko ajan pettynyt siihen kuinka pieni ja osaamaton lapsesi on. Millaisia luulit kaksivuotiaiden olevan? Ajattelitko, että saat painostettua lapsesi isommaksi ennen kuin uusi vauva syntyy, vai miksi ihmeessä olet lapsen kanssa noin kärsimätön ja äkkipikainen?
Minä lahjoittaisin sulle nyt roppakaupalla suhteellisuudentajua. Kaikki nuo asiat, jotka näyttävät olevan sulle isoja ongelmia, ei ole oikeasti ongelmia ollenkaan. Ne kaikki ratkeaa sillä, että alat kohdella lastasi sinä pienenä, hoivaa tarvitsevana lapsena mikä hän on! Jos tuntuu ettet pysty antamaan hänelle sitä kärsivällisyyttä ja hoivaa minkä hän tarvitsee, mieti mikä siihen voisi olla syynä.
Auta lastasi! Vaadit ihan liikaa. Ei hän vain osaa.
Pukeutuminen on tietysti näin syksyllä vaikeampaa kuin kesävaatteisiin. Voi sua. Onko lapsen isä yhtä hukassa siitä, mitä 2-vuotias tarvitsee? Hoivaa, apua, lohtua, mallin näyttämistä. Turvallisuutta. Lapsiparka jo pelkää sua kun paiskaat ulos kylmään kun ei pukea osaa.
Ja isovanhemmat, eivätkö hekään tajua taaperoikäisen maailmaa yhtään?
Hakekaa apua ja neuvoja. Sitä on saatavilla! Ihan oikeasti.
En ole lapsen uhman takia uhonnut, vaan av-käytöksen vuoksi otin sarkasmin käyttöön. Valitettavasti aivan kaikki eivät taida olla penaalin terävimpiä kyniä tätä oivaltaakseen.
Lapsellani on omia mielipiteita, hän saa käyttää pukeutumiseen huomattavan pitkän ajan, mutta jos muutama tunti ei riitä, alkaa tässä mielestäni olla raja vastassa, olivat kasvatuksen asiantuntija av-mammat mitä mieltä hyvänsä :D Hän saa myös valita esimerkiksi vaatteista mieluisimpia päivittäin. Muistaakseni myös huomattavan kuuluisa suomalainen kasvatuspsykologi juurikin suositteli omaan sänkyyn uhmaavan lapsen viemistä, jottei loukkaisi itseään. Hän saa myös valita, mennäänkö ulos vai ei. Lapseni on aina rakastanut ulkoilua. Jostain syystä pukeutuminen vain katkaisee kanan selän kerta toisensa jälkeen. Muissa asioissa meillä ei ole isoja ongelmia.
En lyö kaikkia vastanneita samaan kategoriaan, vaan tämä on osoitettu vain muutamalle kirjoittajalle, joilla koen realismin olevan hieman hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap et selvästi ymmärrä, mistä on kyse. Lue vähän siitä, miten lapsesi ikäinen lapsi ymmärtää maailmaa. On aivan turhaa ja vahingollistakin koettaa kasvattaa lasta sellaisilla keinoilla, joista hänen ei ole mahdollista oppia. Lisäksi toiminnastasi puuttuu johdonmukaisuus.
Muutamia toimintaohjeita:
1. Ota selvää kehityspsykologiasta. Koeta asettua lapsen näkökulmaan: mitä on meneillään ja mihin ollaan menossa.
2. unohda uhmaikä, se on harhaanjohtava termi. Lapsi on luonnostaan aggressiivinen ja tottelematon. Hän ei osaa hillitä aggressiota eikä hän ole sosiaalistunut käyttäytymistapoihin, joita sinä odotat. Opettele analysoimaan tilanteita: mitä lapsi tuntee, mikä hermostuttaa häntä, onko väsynyt, mihin hän pyrkii..
3. tunnustele itseäsi, Miksi luulet kyseessä olevan uhma sinua kohtaan? Mitä haluaisit? On kohtuullista estää ympäristön ja ihmisten vahingoittaminen. Ulosmeno ei ole oikeasti pakkojuttu. Potalle ei voi pakottaa. Miksi teidän pitää tehdä tiettyjä juttuja? Älä ala vetämään peliin perusasioita, kuten rakkautta, ruokaa ja ruumiintoimintoja.
4. tunnusta tumpeloutesi. Sinulla on huonot pedagogiset taidot. Kasvatuksen tulee olla ohjaavaa, satoja kertoja samat taistelut - aikuisen hermostumatta (joka kerta;)...sellaista se on.
5. Pakolla ja rangaistuksella saavutat vähän. Miettikää perheessä yhteiset rajat, mitä ehdottomasti ei saa tehdä ja mitä sitten teette. Esim. ei saa satuttaa. Rangaistukset eivät tehoa, vaan lisäävät vaan lapsen aggressiota tuon ikäisellä. Kuitenkin satuttaminen ja sotku tms. täytyy pysäyttää, ohjata muualle, selittää tilannetta (vaikkei näyttäisi tajuavan), pitää kiinni, viedä pois tilanteesta. Aina samat toimintatavat, joita koko ajan selitetään.
6. Ole sinä äiti se isompi ihminen, joka opastaa lasta maailmaan. Hyväksy se, että lapsenkasvatus on täynnä takaiskuja ja yllätyksiä, vastarintaa ja sotkua. Joka päivä epäonnistutaan, kaikki jossakin. Ole armollinen lapselle, joka tosi pieni, eikä vielä osaa. Kannusta, ohjaa, selitä. Jos itse hermostut, ota aikalisä. Jos et osaa, hae neuvoja. Pienen lapsen kanssa ongelmat ovat vielä korjattavissa - jos nyt hoidat tän homman kotiin, niin murrosikä on sitten helpompi - tai löydät sieltä samat kiistat kuin nyt.
joka pukee itse vaatteita, vaihtaa itselleen vaipan (!!!) ja kerää lelunsa (ilman että äiti on mukana ohjaamassa). Et varmasti tunne ketään, koska alle kaksivuotias ei kykene tuollaiseen itsenäisyyteen.
Nyt ihan kaikkien mielenrauhan vuoksi; jos tämä oli provo, ja sulla ei ole lasta, niin kerro se. Ettei tarvitse miettiä sitä pientä taaperoa ulkona yksin itkemässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle 2-vuotias, lisäksi löytyy 5v. esikoinen. Voin kertoa, että tuon pienemmän "uhmat" on aikasta pientä verrattuna isompaan lapseen.
Meillä juostaan koko ajan karkuun joka asiassa. Joka päivä puen lapsen väkisin useita kertoja. En todellakaan kysele että lähdettäisiinkö ulos vai ei, ei ole tullut edes mieleen. Saatika laittaa lapsi itse pukemaan...
Kertaakaan en ole laittanut jäähylle tai rangaissut, kyllä sitä ehtii vielä isompanakin. Ohjaan pois tilanteesta, ja kiellän tietenkin jos tekee jotain tuhmaa. Nyt osaa jo antaa halin ja pusun siskolle, jos on esim. satuttanut aiemmin. Potalla on istunut ehkä kaks kertaa, kyllä se into siihenkin vielä tulee. Esikoisen kanssa meillä on välillä sellasta tahtojen taistoa, että oikeesti ihan naurattaa nää pinemmän protestoinnit.
alle 2-vuotias, lisäksi löytyy 5v. esikoinen. Voin kertoa, että tuon pienemmän "uhmat" on aikasta pientä verrattuna isompaan lapseen. Meillä juostaan koko ajan karkuun joka asiassa. Joka päivä puen lapsen väkisin useita kertoja. En todellakaan kysele että lähdettäisiinkö ulos vai ei, ei ole tullut edes mieleen. Saatika laittaa lapsi itse pukemaan... Kertaakaan en ole laittanut jäähylle tai rangaissut, kyllä sitä ehtii vielä isompanakin. Ohjaan pois tilanteesta, ja kiellän tietenkin jos tekee jotain tuhmaa. Nyt osaa jo antaa halin ja pusun siskolle, jos on esim. satuttanut aiemmin. Potalla on istunut ehkä kaks kertaa, kyllä se into siihenkin vielä tulee. Esikoisen kanssa meillä on välillä sellasta tahtojen taistoa, että oikeesti ihan naurattaa nää pinemmän protestoinnit.
Toivottavasti tuo ap:n juttu oli provo. Olen itsekin aika lyhytpinnainen ja monet kerrat olen lapsilta pyydellyt anteeksi, kun omat hermot ovat pettäneet. Silti tuntuu, että perusasiat ovat meilläkin kunnossa; rangaistuksia ei pienelle anneta (kun ei niitä kuitenkaan ymmärrä), potalle ei pakoteta ja turhista asioista ei lapsen kanssa väännetä tai "neuvotella". Pukemiset ym. pakolliset asiat hoidetaan mahdollisimman vähäeleisesti, mutta pakolla, jos ei muu auta.
Lapsi tuntee itsensä todella turvattomaksi, jos häneltä odotetaan sellaisia omia päätöksiä ja omatoimisuutta, johon lapsella ei ole kehitystason huomioon ottaen valmiuksia. Ja sitten päälle vielä rankaistaan. Voi surku.
Pikkulasten kanssa ON tosi rankkaa, mutta se on kasvun paikka aikuisellekin oppia sietämään lapsen avuttomuutta ja osaamattomuutta sekä omaa turhautumistaan.
Uhoat kuin pahinkin uhmaikäinen että "laitan lapsen yksin ulso yökkärissä" jne. Oletko aikuinen? Sinun tulee kestää lapsen oikuttelukin taantumatta takaiisn omaan uhmaikääsi. Uhma ei ole henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan vaan normaali lapsen kehitykseen kuuluva asia. Tässä on annettu sinulle paljon hyödyllisiä vinkkejä siitä miten arkeanne voisi saada sujuvammaksi mutta mielestäsi ne kaikki ovat lapsen tahtoon taipumista. Miksi näin? Eikö sinusta lapsella saa olla omia mielipiteitä?