Työnhausta: Puolentoista vuoden sijaisuus, loppusuoralla kuusi tohtoria!

Työhaastattelussa. Paikka oli toimistonhoitajan äitiysloman sijaisuus.



Toimen haltija, tämä äitiyslomalle lähtijä siis, oli KTM.



Minä, merkonomi, olin hiljaa ja kirosin, että kaikkeen sitä koulutettu ihminen suostuukin. Kai kauppatieteen maisteri nyt voisi tehdä muutakin kuin hoitaa toimiston ajanvarauskirjaa ja vastata puhelimeen.



Ehkä ne löysi siihen jonkun toisen akateemisen. Ehkä mun asenne näkyi läpi, sillä minua ei siihen valittu.

Kyse on siitä, että rekrytoija olettaa ylikoulutetun koko ajan kuitenkin hakevan ja katselevan niitä koulutustaan vastaavia paikkoja, mikä on ihan luonnollista. Rekrytoija ei usko saavansa työhön motivoitunutta, innostunutta työntekijää, vaan työntekijän, joka hakee tuohon hommaan paremman puutteessa, ja lähtee heti kun parempaa ilmaantuu.

Mikä lienee ihan totta?

Mutta ihan yhtä lailla kuin varmaan kuka tahansa ihminen, myös tohtorit haluavat tienata oman leipänsä. Usein jopa monia muita koulutettuja tarmokkaammin, koska takana on niin pitkä opintoputki että jos elämässään haluaa muutakin saada aikaan (perheen perustaminen, oman asunnon hankkiminen jne.) olisi tehtävä töitä. Tuntemillani tohtoreilla työmotivaatio on tosi kova, ja sitä myötä myös ketutus siitä ylikoulutus-mantrasta. Moni tekisi ihan tyytyväisenä vaikka niitä opettajan hommia jos oman alan töitä ei yksinkertaisesti ole kuten nykyisin on tilanne.

Eli kyllä väitän edelleen että ON kyse stereotypioista ja ennakkoasenteista (en oikeastaan tiedä miksi väitit sitä vastaan koska osoitit juuri tuon viestissäsi).