Vihaksi pistää tämä isompien hoitoon vieminen vauvan tullessa taloon
Heippa!
En yleensä olen kovin innokkaasti tähän keskusteluun osallistunut, mutta nyt on jotenkin oma ajatus niin solmussa, että rohkenen sen esittää. Tai siis hämmästykseni MIKSI esikoinen/isommat lapset pitäis /pitäisi saada viedä hoitoon kun vauva syntyy?
Mä odotan neljättä, esikoinen on eskarissa, toka 4v ja kuopus 1v2kk ja nyt siis rv 22. Esikoinen on eskarissa ma-to 9-13, keskimmäinen kerhossa 2h/vk, jonne sinnekin itse vien, matkaa yli 10km/suuntaansa, joten se 2h menee sit siinä, että käyn kuopuksen kans kaupassa.
Mihinköhän hyvät naiset väsyvät tai edes pelkäävät väsyvänsä jos isommatkin ovat kotona kun vauva syntyy? Koti riittää virikkeeksi, meidän 6 ja 4v-eivät edes halua lähteä kotoa mihinkään. Tosin asumme maalla, on iso piha ja eläimet, hoidettava nekin. Kavereita ei ole, ei telkkaria ei tietsikkapelejä. Arki on työntäyteistä, sen jokainen äiti tietää. Ulkoilemme 2-3kertaa/pv, tänään ollaan myös leivottu ja siivottu.
Voin ainakin itse sanoa, että niinä hetkinä, kun mies vie 4-ja 6-vuotiaat johonkin ulos niin olen aivan turhautunut, talosta puuttuu meno ja meininki. Nyt onneks 1v osaa kans touhuta mun kanssa :D Toki on ihanaa, jos pojat ovat vaikka isänsä kanssa ja tyttö nukkuu päikkäreitä, mutta ne ajat menee sit haahuiluun ja kellon kyttäämiseen.
NYT TARKKANA: Ihmettelen sitä, että terveet äidit vievät hoitopaikat niiltä perheiltä, jotka sitä tarvitsisivat. Meillä pojat oli hoidossa vuoden mun tehdessä opinnot loppuun ennen kolmannen syntymistä. Mies opiskelee vielä ja käy samalla töissä. Paljon on pois mutta silloin kun on kotona, touhuaa nimenomaan poikien kans paljon.
Tätä paasausta varmaan riittää. Pistää vaan niin vihaksi, kun aina vedotaan niihin mystisiin virikkeisiin, sosiaalisiin suhteisiin ja plaplapla. Herätkää, ei lapset niitä kaipaa! Miksi sitten hankitaan lapsia jos niitä ei jakseta hoitaa?
Joku sanoi, että lapsi itse haluaa hoitoon! Niin meilläkin tämä 4-vuotias oikein kinuaa pphoitajalleen. Käydään siellä joskus ulkoilemassa, mutta sillai, että olen siellä itsekin sen ajan. Joskus tosi harvoin esim. omien lääkärieni ajaksi pojat voi siellä olla hetken, nuorimmainen on nukkunut kerran pihalla. En raaski, en keksi mitään hyvää syytä, vaikka hoitaja pyytää poikia ja pojat itse pyytää päästä. Ehkä olen julma, mutta mitä minä teen sen ajan kun lapset olis poissa?
Nyt lähden opiskelemaan kun rv 30 täytyy ja etänä suoritan koko jutun (30ov). Toivottavasti päivääkään ei tarvi lapsia hoidossa pitää ja vauvan rytmin mukaan teen töitä kotona.
Oli pakko vuodattaa. Nyt saunaan tämän katraan kanssa!
T: Vuokko, lapset -99, -01, -04 ja rv 22
Kommentit (70)
Toivottavasti ap ei takerru liikaa lapsiinsa vaan saa jotai muutakin tekemista esim opiskelusta :D
Meillä myös poika hoidossa kivassa pienessä ryhmässä, enkä todella aio luovuttaa paikkaa ja kuskata esikoista kilometrien päähän typeriin (minun mielipiteeni) kerhoihin.
aiheen aloittajan kanssa. Sääliksi käy niitä pikkuisia lapsia jotka joutuvat hoitoon kun äiti jää vauvan kanssa kotiin. Isompien kanssa joku kerho tms parina päivänä viikossa on mielestäni ok, mutta se että viedään isompi pois vauvan tulon jälkeen on aivan ällistyttävää itsekkyyttä.
Sitäpaitsi, viekööt vaikka mihin hoitoon lapsensa jos maksavat itse koko hoitomaksun ja jättävät hoitopaikat niille jotka niitä tosiaan tarvitsevat. En ikimaailmassa raskisi laittaa omaa esikoistani hoitoon jos olen itse vauvan kanssa kotona. Sitten kitistään täällä palstoilla sitä että miksi esikoiseni kiukuttelee ja on ilkeä pikkusisarelleen. Suut tukkoon sitten.
hoitoon viennistä kun itse on kotona. itselläni on 4 lasta joita hoidan viikot aivan yksin. Vanhin on nyt 2lk:lla, eskarilainen, 2v10kk ja 12kk.
En viitisi lähteä viemään hoitoon kun itse on kotona.
Silloin kun vauva syntyi eskarilainen oli hoidossa 1-3 päivänä 5 tuntia kerrallaan, syynä hänen " turhautuminen" . Seinille kiipeily oli lähellä niin äidillä kun lapsella, siitä tilanteesta kärsi kaikki. Hän kaipaa runsaasti tekemistä ympärilleen, on erittäin vilkas.
Tämä on ainoa joka meillä on ollut hoidossa kun itse olen ollut kotona ja sitäkin jatkui vain 4kk.Sitten tilanne rauhoittui ja tuli kesä ja isoimman koulu loppui joten toisiksi vanhin sai seuraa.
suomeksi sanottuna todella hyvillä syillä ymmärrän että lapsi viedään hoitoon kun perheeseen tulee uusi vauva. Syitä on mm. sosiaaliset ongelmat, ylivilkkaus , käytöshäiriöt tms.
Silti mielestäni alle kolme vuotiaan hoitopaikka on koti. Niin pieni ei vielä juuri muuta seuraa kaipaa kun äidin.
helmiurho:
MIKSI esikoinen/isommat lapset pitäis /pitäisi saada viedä hoitoon kun vauva syntyy?
Meillä ainaki esikoinen OLI jo hoidossa ennen kuin kuopus syntyi. Hän ei todellakaan mennyt hoitoon silloin.
No mutta miksei esikoisenne ole oikeutettu lomaan? Onhan lapsellekin päiväkoti työtä...
Minä olen (ollut) työssäkäyvä äiti ja sellaiseksi aion taas tulla melko pian vanhempainvapaan jälkeen. Meidän ratkaisumme on meille ihanteellinen ja tarjoaa lapsen parasta ajatellen hänelle elämään mahdollisimman paljon turvallisuutta ja pysyvyyttä.
Eikös sen kodin pitäisi pystyä tarjoamaan pysyvyyttä ja turvallisuutta?
Minä en vie kenenkään hoitopaikkaa. NYT TARKKANA: Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota hoitopaikka kaikille lapsille. Jos paikkoja on liian vähän tarpeeseen nähden, niitä perustetaan lisää. Niin yksinkertaista se on. Ei ole olemassa tietty määrä hoitopaikkoja, joista taistellaan, vaan niitä ON PERUSTETTAVA tarpeen mukaan. Piste. Tämä paikka oli esikoiseni jo silloin kun kävin töissä ja sellainen se on nyt ja tulee olemaan sittenkin kun palaan töihin.
Joo-o, mutta kaikki maksavat perustamiskustannukset kunnallisverostaan....
Miksi riepottaisin esikoistani kolmeen eri (hoito)ryhmään muutaman vuoden sisällä kun vaihtoehtona on pitää hänet kerhomaisesti samassa hoitopaikassa myös oman vanhempainvapaani ajan JA sen jälkeen saada pikkusisko samaan ryhmään hoitoon? Minusta tämä on ideaalitilanne ja pyrkimykseni on lasteni parhaaseen - sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa etten lapsiani " jaksaisi hoitaa" .
Miten kummassa pystyt takaamaan, että pikkusisko pääsee samaan ryhmään? Ei ainakaan täällä onnistuisi tuollainen, kun pk:t ovat tosi täynnä koko ajan. Vai maksatko jo pikkusiskonkin paikan pk:sta?
Minusta ainakin on ihanaa että esikoinen viihtyy hoitopaikassaan ja haluaa sinne leikkimään. Minusta on myös ainoastaan rikkaus että pojalla on mahdollisimman monta luotettavaa ja läheistä aikuista elämässään. Voin myös kertoa että on lapsille raskas taakka tehdä heistä ainoa elämänsisältö itsellesi (oma äitini oli tällainen läheisriippuvainen ja se on toisinaan todella ahdistavaa lapselle). Joten toivon, että et ollut ihan tosissasi kun tämän loppukaneetin kirjoitit!
Siis pk-hoitajatko ovat teidän lapselle luotettavia ja läheisiä aikuisia. Huhhuh! Voisiko enää enempää ulkopuolista pitää tuollaisessa asemassa elämässään! Täällä ainakin niin suuri osa hoitajista on sijaisia, että en kyllä heidän varaan laskisi mitään. Onneksi meillä muut luotettavat henkilöt löytyvät pihapiiristä, isovanhemmista ja kummeista sekä ihanista ystävistämme.
3.kerta:
No mutta miksei esikoisenne ole oikeutettu lomaan? Onhan lapsellekin päiväkoti työtä...
Kyllä hän lomalla enimmäkseen minusta onkin - verrattuna entiseen kokopäivähoitoon. Minusta esikoinen on kuitenkin kotihoidon lomassa oikeutettu leikkipäiviin tutun lapsiryhmän kanssa.
Eikös sen kodin pitäisi pystyä tarjoamaan pysyvyyttä ja turvallisuutta?
Luonnollisesti sekin sitä tarjoaa - etenkin kun avioliitto ja muut puitteet tuntuvat olevan ihan mukavasti vakaalla pohjalla. Tätä ilmeisesti tarkoitit? Mutta koska olen työelämässä aktiivisesti mukana, haluan myös hoitopaikan pysyvän samana ja vahvistavan tätä turvallisuuden ja jatkuvuuden tuntua lapseni elämässä.
Joo-o, mutta kaikki maksavat perustamiskustannukset kunnallisverostaan....
Aivan kute esim. me espoolaiset maksamme kunnallisverostamme mm. nuo kaikki tasoitusmiljoonat pienemmille kaupungeille ja maalaiskunnille (ap:n asuinkunnallekin varmasti) ja kaikenlaista muutakin " mukavaa" . Minusta (laadukas ja perheiden elämään pysyvyyttä tarjoava) päivähoito on kyllä yksi tärkeimmistä verorahojen käyttökohteista. Ja kuten moni muukin työssäkäyvä äiti, myös minä taatusti maksan enemmän veroja kuin tulen koskaan etuisuuksina ja palveluina takaisin saamaan. Ja silti maksan niitä mielelläni.
Miten kummassa pystyt takaamaan, että pikkusisko pääsee samaan ryhmään? Ei ainakaan täällä onnistuisi tuollainen, kun pk:t ovat tosi täynnä koko ajan. Vai maksatko jo pikkusiskonkin paikan pk:sta?
Koska tiedän, että esikoisen ryhmiksestä (ei ole päiväkodissa) useampikin lapsi on siirtymässä eskariin noihin aikoihin ja täällä sisarukset ovat aina etusijalla uusia lapsia ryhmään valittaessa.
Siis pk-hoitajatko ovat teidän lapselle luotettavia ja läheisiä aikuisia. Huhhuh! Voisiko enää enempää ulkopuolista pitää tuollaisessa asemassa elämässään! Täällä ainakin niin suuri osa hoitajista on sijaisia, että en kyllä heidän varaan laskisi mitään. Onneksi meillä muut luotettavat henkilöt löytyvät pihapiiristä, isovanhemmista ja kummeista sekä ihanista ystävistämme.
Kyllä, mainitsemiesi muiden läheisten aikuisten lisäksi meillä hoitotädit ovat lapselle rakkaita - ja lapsi heille. (Onko läheisten ihmisten määrä muuten jotenkin rajoitettu?) Jos et itse moiseen " kummallisuuteen" ole törmännyt ymmärrän jo vähän paremmin kommenttejasi ja olen itse entistä onnellisempi omalle kohdalle sattuneista tädeistä. Kaikki ovat vakituisessa virassa ja ryhmiksessä melkein alusta asti työskennelleitä. Lomilla soittelevat perään ja kyselevät kuulumisia, kutsuvat lastani kultapojaksi ja kertovat kuinka viikonlopun jälkeen ehti jo tulla ikävä jne. Miksi heidät pitäisi tunnepuolella jotenkin sulkea läheisyyden kehän ulkopuolelle vaikka lapsi viettää siellä töissä ollessani useita tunteja päivittäin? Eikö tämä ole juuri onnellinen tilanne? Kamalaa olisi jos joutuisin lapseni epäluotettaville ihmisille joka päivä luovuttamaan!!!
eli sitä kuinka on väärin se että virikelapsien vuoksi on sellaisia tilanteita perheillä etteivät he saa siitä 1 vaihtoehtopksta eikä välttämättä edes 2 vaihtoehtopksta sitä paikkaa lapsellensa/lapsillensa vaan heidät on kärrättävä kauemmaksi jopa 10-25km päähän (kunhan pk sijaitsee sen kunna sisällä) ja se ei ole kaikille mikään peace of cake esimerkiksi liikuntarajotteiden tai autottomuuden ja ehkä suht huonojen liikenneyhteyksien vuoksi.
Oma napa rulettaa.
että lapsi JA uusi sisarus saa palata vanhalle hoitopaikalleen kun menen takaisin töihin, voisin ehkä jopa harkita lapsen ottamista kotiin (tuskin kuitenkaan ottaisin). Mutta näin kävisi vain unelmissa... Nimittäin tuskimpa tämä " myöhemmin jonoon tullut" hänen paikkansa vienyt lapsi sitä siinä vaiheessa suostuisi luovuttamaan? :) Ja joutuisin siis itse kärräämään lapseni sinne 20km päähän ja molemmat pahimmassa tapauksessa eri suuntiin...
Ja kyllä, oma napa (lasteni napa) todellakin tässä asiassa rulettaa.
Kaikki aidit eivat ensinnakaan ole samanlaisia superaiteja kuin sina itse. On ihmisia, jotka ihan oikeasti vasyvat tai masentuvat ja jotka ihan oikeasti tarvitsevat helpotusta arkeensa, vaikka sita varmasti on superaiti- ja superperheidyllissa elavan vaikea ymmartaa. Ja toiseksikin, on lapsia joille kotiympyrat eivat ihan todellakaan riita virikkeeksi. Kaikilla kun ei ole isoa taloa, omaa kotielainpuistoa tai valtavaa sisarusparvea.
Meilla esikoinen, kohta 4v, on ollut tarhassa puoli vuotta vaikka kuopus, 2v, onkin kotihoidossa. Esikoinen puhkuu intoa tarhaan mennessaan ja sielta tullessaan ja on tohkeissaan siita, etta hanella on oma ystavapiiri ja omat jutut tarhassa. Ja siella tarhassa han on joka arkipaiva klo 8.30 - 14. Siina jaa viela koko pitka iltapaiva ja ilta aikaa leikkia pikkuveljen kanssa ja olla kotona aidin ja isan kanssa.
Eli ap, ei kannata vetaa hernetta nenaan muiden ihmisten ratkaisuista. Ei ne lapset siella tarhassa pilalle mene :)
Toki on ihanaa, jos pojat ovat vaikka isänsä kanssa ja tyttö nukkuu päikkäreitä, mutta ne ajat menee sit haahuiluun ja kellon kyttäämiseen.
+++ Toivottavasti opit jossain vaiheessa käyttämään aikaasi hieman paremmin :-) Voi se opiskelukin sitten sujua ... Ja mahdollinen työelämän ja kotielämän yhteensovittaminen. Ettei nyt ihan haahuilussa kuitenkaan ...
NYT TARKKANA: Ihmettelen sitä, että terveet äidit vievät hoitopaikat niiltä perheiltä, jotka sitä tarvitsisivat. Meillä pojat oli hoidossa vuoden mun tehdessä opinnot loppuun ennen kolmannen syntymistä. Mies opiskelee vielä ja käy samalla töissä. Paljon on pois mutta silloin kun on kotona, touhuaa nimenomaan poikien kans paljon.
+++ NYT VIELÄ TARKEMPANA !!! Keneltäkään ei tässä maassa kukaan vie mitään hoitopaikkaa siksi meillä on loistava laki turvanamme. Minulla on terveenä äitinä luojan kiitos oikeus viedä terve lapseni hoitoon, kun tarvitsee/ haluan. Eikä oikeus ole vain " lohduttomilla" . Jatkuvuus ja pysyvyys hoitosuhteissa on lapsen parasta ja vanhemmille ja hoitajille parempi vaihtoehto myös. Ja niitä hoitopaikkoja EI OLE mitään vakiomäärää minkään kunnan reservissä (muuta kuin ehkä hyvin tilapäisesti). Kysyntä niitä synnyttää ...
Tätä paasausta varmaan riittää. Pistää vaan niin vihaksi, kun aina vedotaan niihin mystisiin virikkeisiin, sosiaalisiin suhteisiin ja plaplapla. Herätkää, ei lapset niitä kaipaa! Miksi sitten hankitaan lapsia jos niitä ei jakseta hoitaa?
+++ Miten niin ei jakseta hoitaa ? Miten hoitoon vieminen tarkoittaa, että lasta ei jakseta/ viitsitä/ haluta hoitaa ? Ja vai eivät lapset kaipaa virikkeitä ja sosiaalisia suhteita !!??!! Huh, huh! Minun ainakin luojan kiitos kaipaavat ja osaavat niistä nauttia, oppia jne.
Toisille kotiäitiys sopii, toisille ei. Minulla on neljä lasta, iät nyt 12, 10, 7 ja 2 vuotta. Esikoinen aloitti pph:lla 11 kk iässä, minä aloitin opiskelun ja äitiyslomakin oli siinä vaiheessa virallisesti loppu. Toinen lapsi syntyi opintojen väliin. En missään nimessä halunnut menettää paikkaa kivalla pph:lla josta lapsikin piti. Miksi siis olisin ottanut esikoisen kotiin äitiyslomani ajaksi? Minulla oli kaiken lisäksi toive että nuorempikin saisi paikan samalta hoitajalta- ja niin kävikin. Esikoinen oli hoidossa äitiyslomani ajan, käytännössä siis 6 kk olin kotona vauvan kanssa ja opiskelu jatkui taas.
Kolmatta odottaessani muutimme. Esikoinen sai paikan päiväkodista, toinen pph:lta. Joka oli huomattavan viisas ihminen, joka tiesi kaiken lapsen kasvatuksesta. Mutta vähemmän sanoi asioita meille suoraan, selän takana ja piilopiikittelynä senkin edestä. Kapeakatseinen ihminen (kaltaisiasi kaiken tietäjiä on siis muitakin). Lapset olivat hoidossa äitiyslomani ajan. Kärsin kohtuullisen pahasta, diagnosoimatta jääneestä masennuksesta. En edes itse tajunnut kuinka paha tilanne oli- ennen kuin lapsen täyttäessä vuoden, ikään kuin " heräsin" siinä vaiheessa. ONNEKSI isommat lapseni saivat olla hoidossa tuon vuoden! Vaikka pph asiasta selän takana vaivaa näkikin, eikä sairaudesta mitään lääkärintodistusta olisi ikinä saatukaan. Jos lapset eivät olisi saaneet olla hoidossa, voin taata, että heillä olisi asiat HYVIN huonosti nyt. Jotenkin kuitenkin sain vauvan siinä sumussa hoidettua. Ikävää näin jälkikäteen on se, etten tytän vauva-ajasta muista oikeastaan mitään. Kuopuksen syntyessä asuimmekin sitten Ruotsissa. Tyttö oli päiväkodissa osa-aikaisena kielen vuoksi (puhumme, ja puhuimme suomea kotona), isommat olivat koulussa.
Eli meitä on niin kovin moneen junaan. Ulkopuliset näkevät perheestä vain sen mitä perhe haluaa näyttää muille. Ei kukaan voi mennä sanomaan mitä talon seinien sisäpuolella tapahtuu. Oikeus päivähoitoon ilman laajasti todistettua ja perusteltua tarvetta on kovin pieni- ja loppuviimeksi halpa keino auttaa perhettä selviämään. Olen edelleen, kaikista vaikeuksista ja kompastuskivistä huolimatta sitä mieltä että olen lapsilleni paras äiti- ja tekemäni ratkaisut ovat olleet meille parhaita.
Ja jos ei ihminen halua ymmärtää niin ei siinä sitten auta, vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi.
Kehottaisin nyt joitakin äitejä katsomaan peiliin ja pohtimaan, että mistä tuollainen empatiakyvyttömyys oikein kumpuaa. Että mikä siinä omassa kasvatuksessa on aikanaan mennyt pieleen, kun myötäelämisen ja toisen asemaan asettumisen kyky puuttuu täysin. Joiltain osin kyse on varmasti elämänkokemuksen puutteesta, mutta olen tavannut ihan oikeassa elämässä myös vähän varttuneempia äitejä, joilla mielipiteet ovat varsin ehdottomia mm. tämän asian suhteen. Nuoruuteen tietysti kuuluukin tietty ehdottomuus ja mustavalkoisuus, kun opetellaan muodostamaan omia mielipiteitä, mutta yleensä kun ikää ja kokemusta tulee lisää, oppii katsomaan asioita laajemmin. Joillakin henkilöillä tämä kehitys kuitenkin tuntuu jäävän kesken. Ehkä sitten oma suppea elämänpiiri aikaansaa sen, ettei pystytä ymmärtämään sitä, että se mikä on hyvä ratkaisu sinulle, ei ole paras ratkaisu kaikille ja ettei näissäkään asioissa ole yhtä oikeaa ja ehdotonta totuutta.
Pitää ryhtyä syyllistäväksi KUS****KSI???
Jokainen tilanne on erilainen ja toista on aika typerää mennä tuomitsemaan kun ei mitään tiedä.
Ja se,ettetikö moni isompi lapsi kaipaisi jo muutakin seuraa kun äitinsä,on ihan höpönlöpöä.Ehkä jotkut 5-6-vuotiaat ovat täysin tyytyväisiä kotona,mutta jos tilanne on se,ettei esim.ole sisaruksia,leikkikavereita lähellä tai esim.kerhomahdollisuutta,on lapselle tärkeää saada kontakteja muihin lapsiin ennen kouluikää.
Yksikään lapsi ei vie toisen lapsen hoitopaikkaa tilanteessa jossa äiti kotona vauvan kanssa.Tosiasia tietysti on,että esimerkiksi Espoossa on tuhansia lapsia,jotka eivät ole sosiaalisin perustein kotona,vaan muista syistä. Tämä vie varoja muilta sosiaalipalveluílta,kuten vanhustenhuollolta ym,joiden rahat tulevat tismalleen samasta pussista.(kuten kaikki tiedämme,meidän vanhempien maksama pk-maksu on vain murto-osa varsinaisista kuluista)
Tämä ihan vaan faktana ja näkökulmana,itse en vastusta vanhemman lapsen päivähoidossa pitämistä vaikka äiti onkin kotona,voisin itsekin asiaa miettiä,jos tilanne siltä tuntuisi ja vanhempi lapsi olisi isompi kun mitä esimerkiksi meillä.(ikäeroa tulee vain 1,5v,joten isompikin jää kotiin).
Kukin taablaa tyylillään!
Jos sinä ap et voi ymmärtää, miksi lapset viedään hoitoon, niin mä en voi ymmärtää, mitä se kellekään toiselle kuuluu, miten toiset elämänsä järjestää?? Miksi pitää arvostella toisten ratkaisuja? Eikö omassa elämässä riitä haastetta? Antakaa nyt hyvät ihmiset toisten elää itse omaa elämäänsä!!
Ja meidän lapset ei muuten ole ollu päivääkään hoidossa, vaan hoidettu aina kotona.
On kyllä ihan uskomattomia tyyppejä täälläkin. Eiköhän se osoita ihmisestä jo jotain jos pitää tänne tulla viljelemään v....a ja k..päätä yms täysin moukkamaisia kommentteja.
Kuten aiemminkin totesin, viekää lapsenne vaikka 100 kilometrin päähän hoitoon jos haluatte, mutta mielestäni on väärin, että ette joudu maksamaan siitä koko päivähoitomaksua itse vaan siipeilette muiden kustannuksella ja otatte auliisti vastaan kunnan ja kelan tuet ja oleilette itse kuitenkin kotona vauvan kanssa tai ilman, niitäkin tapauksia tiedän.
Tämä suututtaa ja rankasti.
mitähän tähän soppaan sanoisi..
Vaikka sen, että mua ei ärsytä yhtään, jos joku äitiyslomalainen ei hoida vanhempia lapsia/vanhempaa lasta kotona. Itse en ole asiaa omalla kohdallani ajatellut, koska lisää lapsia tuskin koskaan tulee, nyt on yksi. Tällaista en edes ajatellut, vaikka joudumme viemään poikamme tarhaan toiselle puolelle kaupunkia, vaikka kaikki muut tarhat olisivat lähempänä. Onneksi on auto! Fillarilla olisi vähän inhottavampi juttu kuljettaa.
Enemmän (vähän sekin, mutta kuitenkin..) mua kyllä ärsyttää työttömät, jotka vievät lapsensa hoitoon, mutta tämänkin ymmärrän täysin, jos on työnhaku päällä ja jonkinlaisia mahkuja joskus työtä saada. Tämä mielipiteeni tulee yhden tuttuni perusteella, joka ei töitä edes hae, mutta vie lapsensa tarhaan. Eli erilaisia tilanteita tässäkin asiassa.
Mä en nyt muista, että oliko se Meidän perhe lehdessä (uusimmassa), jossa puhuttiin lapsen leikistä ja kuinka tärkeätä se on. Multa jäi lukeminen kesken, kun piti lähteä leikkimään, mutta jos joku muistaa mitä siinä oli.. :-) Mä en niin niistä virikkeistä (askartelu yms.), vaan siitä lasten välisistä leikeistä. Ne on mun mielestä tärkeitä. Tai voihan sitä leikkiä yksinkin, mutta kuinka moni pieni lapsi leikkii yksin? Se, että jos kotona on yksi vaikka kolme vuotias ja sitten tulee vauva kotiin ja vie tyyliin kaiken äidin ajan plus kotityöt, niin miten käy isomman lapsen leikin? Ajatus vaan, kokemusta mulla ei ole. Kertokaa te?
Vaihteleeko tässä ketjussa mielipiteet sen mukaan kenellä on tämän hetkisenä (mahdollisesti aina) " urana" tai työnä kotiäitiys (tarkottaen sitä, että on useita vuosia peräkkäin kotona) ja sitten ne, joiden ura/työ on jossain muualla ja sen lisäksi ovat äitejä? Oletko esim. ap ollut lasten välissä työelämässä?
Aika erikoinen keskustelu... Enpä viitsi keskusteluun sinänsä edes ottaa kantaa, erilaiset kannat on jo aika kattavasti tuotu esille. Kummallista kaiken muun lisäksi tässä on se, että koko ajan puhutaan vain äideistä, siitä että lapsen hoitoon laittaminen/hoidosta pois pitäminen olisi vain yksinomaan äidin päätösten ja äidin kotona tai töissä olemisen harteilla. Suomeen on hyvinvointivaltioprojektissa luotu hieno lastenhoitojärjestelmä juuri siksi, että naisillakin olisi oikeus elämään myös kodin ulkopuolella niin halutessaan. Ehdotan siis ratkaisuksi ongelmaan: isät hoitamaan lasta kotiin, niin ei tarvitse meidän tästä keskustella... NYT TARKKANA KUIN PORKKANA: viimeinen lause saattaa olla myös provokaatio :)
meillä lapset 13 v., 11 v., 2v. ja pikkunelonen tulossa helmikuussa. Eli olen itse parhaillaan pohdiskellut näitä samoja juttuja. Ensin ajattelin pitää kaksivuotiaan hoidossa vielä pari kuukautta äitiysloman alettuakin, ja minulla perusteluina oli se, että edellisen synnytyksen jälkeen olin kuukauden päivät TODELLA heikossa (fyysisessä) kunnossa ja hitusen pelottaa jos tällä kertaa käy samoin, on vilkkaan taaperon hoitaminen vauvan ohella aivan mahdotonta. Samoin helmi-maaliskuussa saattaa olla vielä kovatkin pakkaset, jolloin vastasyntynyttä ei ole mahdollista viedä ulos, kuinka käy taaperon ulkoilun?? Nyt kuitenkin olen kallistumassa siihen, että taapero jää kotiin äitiysloman alettua, MUTTA!!! HUOM!!! tämän " uskallan" tehdä vain siksi, että 1) mieheni on maatalousyrittäjä ja näin ollen suurimman osan päivästä melko lähellä kotia joten pikainenkin apu on mahdollista 2) sekä oma äitini, anoppini, oma siskoni, miehen siskot ym. asuvat kaikki lähellä joten tilapäistä hoitoapua on todennäköisesti saatavissa aina tarvittaessa 3) isommat lapset ovat jo niin isoja että pystyvät ulkoilemaan taaperon kanssa tai vahtimaan pienempiä kun käyn suihkussa tms. Ilman näitä tekijöitä pitäisin taaperon EHDOTTOMASTI hoitopaikassa ainakin sen pari kuukautta.
Meidän pienellä paikkakunnalla ei ole puistotätejä, kerhoja tms. joihin isomman lapsen voisi viedä muutamaksi tunniksi viikossa, joten ilman hoitopaikkaa hän todellakin on minun kanssani. Virikkeistä en silti ole huolissani, tähänkin asti on kyläilty, käyty muskarissa ym. Mutta isompien lasten kanssa ymmärrän kyllä myös " virikehoidon" , ei kaikilla ole todellakaan niitä maatiloja puhumattakaan sisaruksista tai muista samanikäisistä kyläilykavereista. Meillä onneksi on!
Ja vielä tiedoksi, että meidän pph on yksityinen, joten teidän kaikkien yhteisiä rahoja meidän perhe haaskaa tältä osin ainoastaa Kelan yksityisen hoidon tuen verran, lienee hiukkasen toista sataa euroa tällä hetkellä. Vaikka minä ainakin ennemmin tukisin vaikka kotona olevien äitien lasten hoitoa kuin noiden työtävieroksuvien puliukkojen ja -akkojen elatusta.
Minua ei ahdista tässä asiassa muu kuin ne, jotka katsovat asiakseen ja oikeudekseen arvostella muiden perheensä parhaaksi tekemiä ratkaisuja. Mukavaa joulunodotusta kaikille!
Aina ennen olen ajatellut, että en todellakaan pidä lapsia hoidossa, jos saan vauvan. Vauvaa tällä hetkellä ei ole ja lapset (2v ja 4,5 v) on hoidossa, mutta ajatukset on muuttuneet sitten alkuaikojen. Jos nyt saisin vauvan niin en todellakaan ottaisi vanhempaa lasta pois hoidosta (nuoremman kylläkin). 4,5 vuotias viihtyy hoidossa niin hyvin, saanut kavereita, arki kotona helpompaa ja lapsi on onnellisempi. Ja vanhemmat jaksaa paremmin ÄÄRIMMÄISEN vaativan lapsen kanssa. En tietenkään riistäisi lapselta tärkeitä kavereita ja ottaisi kokopäiväisesti kotiin tappelemaan pikkusiskon kanssa. Tietty silloin voisi vähentää hoitopäiviä tai hoitopäivän pituutta. Meillä ei montaa ystäväperhettä jossa olisi lapsia, joten kotona ollessa lapsilla olisi hyvin vähän lapsiseuraa.
Toiset lapset viihtyy kotona äidin kanssa ja äidit lastensa kanssa. Toisilla ei arki välttämättä suju niin hyvin, silloin joskus on jaksamisen kannalta järkevämpää antaa lapsi olla hoidossa. Voin sanoa että en todellakaan kestäisi kotona näiden lasten kanssa. Mitä hankit lapsia kommentit voi jättää pois. Turhaa jälkiviisautta:) Lapset on ja pysyy ja nyt pitää toimia niinkuin kaikille on parhaaksi. Joskus VAAN ON parempi, että lapsi on hoidossa.
Jokainen tekee tavallaan, mutta minusta hoitoon vieminen on väärin yhdestä ainoasta syystä: se vie paikan niiltä, jotka sitä TODELLA tarvitsevat. Toki uusia paikkoja perustetaan tarpeen mukaan, mutta meillä esimerkiksi tämä uusi perustettu paikka on 12 km päässä. Naapurin pph-paikat vievät nämä " virikelapset" ja työssäkäyvät joutuvat kuljettamaan kauas.
Tästä syystä se on musta väärin.
Mitä kuvittelet tämän avauksen käytännössä hyödyttävän? Mitä tästä saamme irti sellaista mitä alempana olleissa ketjuissa ei vielä olisi käsitelty? Siis ihan totta... Alkaa pikku hiljaa mennä usko ihmisten luetunymmärtämiseen. Mutta kun kerran tätä haluat, niin paasataan sitten vielä kerran...
helmiurho:
Meillä ainaki esikoinen OLI jo hoidossa ennen kuin kuopus syntyi. Hän ei todellakaan mennyt hoitoon silloin.
Eli olet kotiäiti ja sellaisena aiot (ainakin lähinnä) pysyäkin lähitulevaisuudessa? Siinä tapauksessa sinun ratkaisusi tuntuu toimivalta teidän tilanteessanne. Minä olen (ollut) työssäkäyvä äiti ja sellaiseksi aion taas tulla melko pian vanhempainvapaan jälkeen. Meidän ratkaisumme on meille ihanteellinen ja tarjoaa lapsen parasta ajatellen hänelle elämään mahdollisimman paljon turvallisuutta ja pysyvyyttä.
En minä mitään ole väsynyt enkä sellaista missään vaiheessa ole kuvitellutkaan. (Katsopa alkuperäisen Greenin aloittaman ketjun vastaus 8, joka on kirjoittamani.)
Kuulostaa meidän arjeltamme :) Paitsi että emme asu maalla ja meillä esikoinen tykkää lähteä kotoa maailmaa tutkimaankin.
Kyllä minustakin kotoa puuttuu jotain sinne olennaisesti kuuluvaa silloin kun esikko on hoidossa. Mutta onneksi osaan ottaa niistäkin hetkistä kaiken irti ja omistautua silloin vauvalle, hoitaa sellaiset kotityöt joihin esikoista ei voi ottaa mukaan tai tylsät virastokäynnit ym. Ja myöntää sen, että esikoinen nauttii näistä harvoista hoitopäivistä ja sen että tämä ratkaisu - vaikkakin minulle ei ehkä se helpoin olekaan - on esikoisen (ja myös kuopuksen) kannalta erityisesti pitkällä tähtäimellä ajatellen se paras.
Minä en vie kenenkään hoitopaikkaa. NYT TARKKANA: Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota hoitopaikka kaikille lapsille. Jos paikkoja on liian vähän tarpeeseen nähden, niitä perustetaan lisää. Niin yksinkertaista se on. Ei ole olemassa tietty määrä hoitopaikkoja, joista taistellaan, vaan niitä ON PERUSTETTAVA tarpeen mukaan. Piste. Tämä paikka oli esikoiseni jo silloin kun kävin töissä ja sellainen se on nyt ja tulee olemaan sittenkin kun palaan töihin.
Minuakin todella pistää vihaksi tuo että omaa napaa pidemmälle ei nähdä ja muiden tilanteita ei haluta edes yrittää ymmärtää. Minä en ikimaailmassa suostu myöntämään että on väärin käydä töissä jos on lapsia halunnut. Ja koska aion käydä töissä on tämä saman hoitopaikan säilyttäminen ja jatkuvuuden tarjoaminen lapselle aivan taatusti parempi vaihtoehto kuin nuo aina mainostetut " kerhot" .
Miksi riepottaisin esikoistani kolmeen eri (hoito)ryhmään muutaman vuoden sisällä kun vaihtoehtona on pitää hänet kerhomaisesti samassa hoitopaikassa myös oman vanhempainvapaani ajan JA sen jälkeen saada pikkusisko samaan ryhmään hoitoon? Minusta tämä on ideaalitilanne ja pyrkimykseni on lasteni parhaaseen - sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa etten lapsiani " jaksaisi hoitaa" .
Minusta ainakin on ihanaa että esikoinen viihtyy hoitopaikassaan ja haluaa sinne leikkimään. Minusta on myös ainoastaan rikkaus että pojalla on mahdollisimman monta luotettavaa ja läheistä aikuista elämässään. Voin myös kertoa että on lapsille raskas taakka tehdä heistä ainoa elämänsisältö itsellesi (oma äitini oli tällainen läheisriippuvainen ja se on toisinaan todella ahdistavaa lapselle). Joten toivon, että et ollut ihan tosissasi kun tämän loppukaneetin kirjoitit!
Onnea opiskelullesi ja on varmaan ihan hyvä, että haet jotain muutakin sisältöä elämääsi (mikäli edellinen kappale oli todella rehellisesti kirjoitettu). Onko sinusta muuten todella parempi pojillesi, että sinä naputtelet tietokonetta (=opiskelet) samalla kun he kärttävät huomiota ympärilläsi (turhaan?) kuin että he pääsisivät noina päivinä edellä mainitsemasi pph:n luo leikkimään? Ja jos vastaat kyllä, oletko tosissasi? Vai yötkö aiot valvoa opiskellen - siinä vaiheessa voi parisuhde jäädä aika vähälle... Mutta mitäpä kunnon äiti ei lastensa puolesta uhraisi, vai?
Oli tosiaan. Mutta ei millään pahalla täältä päin - ihmettelen vain suuresti tätä ihmisten mieletöntä halua muiden tuomitsemiseen...