Kärsin pakko-oireista. Haluatteko kysyä jotain?

ja mun lapset. periytyvää sorttia. Mitä sulla on

Mun tytöllä on tourette. Varmaan sata erilaista pakko-oiretta ollu pienen ikänsä aikana.



Onko sulla ains samanlaisia oireita vai vaihteleeko ne välillä?

Tarkistan asioita esim. ovea, levyä, pesukoneen hanaa kun olen kotona. Olen tarkka käsihygieniasta. Vaikein on varmaan sairauden pelko, "itsensä tarkistaminen" Olen nyt ollut kaksi viikkoa tietoisesti tekemättä pakko-oireitani. Kovan työn takana on ollut. En ole tarkistanut mitään. Se on käsittääkseni ainoa keino päästä näistä oireista eroon. Opetella käyttäytyminen ilman niitä ja korvata vanhat käytösmallit uusilla.

riippuen päivästä, mutta huomasin oireiden alkavan radikaalisti pahentua vähän aikaa sitten, kun huomasin alkavani laskea tarkistamisen aikana.

Esim. tarkistat jonkun asian 3 krt, sitten 5 krt. sitten 10 krt. tajusin että kohta voi olla että joudun tarkistamaan kaiken x krt pvässä... silloin päätin että nyt pitää yrittää lopettaa tää vaikeaa on.

se, että esim. ovella kiinnilaittamisen jälkeen en heti käännä katsetta pois ovesta vaan palautan mieleeni että tarkistin oven äsken, mielikuvana. Sitten kun menen ulos voin palauttaa muiston, äskeisen mielikuvan mieleeni.Samaa olen tehnyt hellan yms. kanssa. Katson hellaa, se on kiinni,

sitten luon mieleeni kuvan kiinni olevasta hellasta. On auttanut, mutta vaatii kärsivällisyyttä ja toistoa.

Miesystävällä on tällaisia selviä pakko-oireita mutta hänellä ei ole mitään diagnoosia.



Hänen pitää koskea tavaroita kolmesti, hän katsoo vinosti taivaalle, 'täristää' päätään.



Mietin usein, onko se hänestä itsestään ahdistavaa/häiritsevää.

Miesystävällä on tällaisia selviä pakko-oireita mutta hänellä ei ole mitään diagnoosia.

Hänen pitää koskea tavaroita kolmesti, hän katsoo vinosti taivaalle, 'täristää' päätään.

Mietin usein, onko se hänestä itsestään ahdistavaa/häiritsevää.

Esim. äänteleekö(muminaa, hyminää, suhinaa, sanojet toistoa) tai onko muita nykimisoireita kuin pään ravistelu?

Omasta tourette-tytöstä sanoisin, että pienempänä ne häiritsi ja aina silloin kuin oireista huomautetaan. Yleensä tyttö ei huomaa tekevänsä juttuja. Vähiten on silloin, kun niihin ei kukaan muukaan kiinnitä huomiota.

ihan pakko-oireettomillakin, perustyypeillä, voi olla taikauskoisia ajatuksia välillä, tuo kolme kertaa koskeminen voi olla sellainen asia. Pitää koskea kolme kertaa ettei mitään pahaa tapahdu tms. toisaalta se voi olla alku tai ainoa näkyvä oire. Itse olen hyvä piilottamaan pakko-oireet. Kyllä se vaikuttaa parisuhteeseen, koska tarkistaminen vie paljon aikaa ja puolison pitää vakuutella ettei tarvitse tarkistaa. On hyvä puhua avoimesti suhteessa siitä, mitä pakko-oire tuo elämään. Rauhoittaako pakko-oire, tuoko se varmuutta tai kontrollin tunnetta? Lievittääkö se stressiä? Johtuuko se surusta tms. josta pitäisi puhua ääneen eikä vaan pakko-oireilla. Tärkeää on mielestäni aktiivisesti tiedostaa, että kyseessä on pakko-oire eikä sen vaikutus esim. yliturvaaminen vaaroilta tms. ole todellinen. Kaikilla ihmisillä on varmaan tapoja, jotka voi olla ihan harmittomiakin. Jos oireilu vie paljon aikaa ja tai rahaa, esim. lääkärissä käynti, kun on joku "muka-sairaus" tai elämänlaatu kärsii niin sitten se häiritsee jo itteäkin sanoisin näin.

Mun eksällä oli ja siksi se on nykyään eksä. En jaksanut enää.

Mun eksällä oli ja siksi se on nykyään eksä. En jaksanut enää.

Jos pakko-oireet häiritsevät siyä puolisoa, jolla niitä ei ole, niin on sanomattakin selvää, kummalla on isompi ongelma.

Mun tourette-lapsella on lääkitys, jolla pakko-oireet pysyvät hallinnassa (ei kuitenkaan poissa). Lääkitys aloitettiin, koska voimakkaat oireet haittasivat lapsen omaa elämää.

Jos oireet häiritsevät vain muita, niin lääkitys on ihan turha.

Kognitiivista käyttäytymisterapiaa voi toki kokeilla myös.

että voisi koskea tavaroita 3 sijaan 2 kertaa jonkin aikaa, sitten esimerkiksi 1 päivän ajan 1 kerran

ja pidentäen aikaa 1 kerran viikon ajan kunnes alkaa tuntua tavalta. Kolme kertaa on onneksi aika vähän.

Vähentäminen voi ahdistaa, koska on tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla. En ole lääkäri tms. mutta oman kokemuksen pohjalta miettisin näin.

Yleensä jos on esim. diagnosoitu ocd niin on lääkitys ja terapiaa. Jos oireet vaivaa niin lääkärissä käynti on hyvä asia. Toki se vaatii sen että tiedostaa ja myöntää ongelmansa ja on valmis hoitamaan oireitaan

Kerronko miten vaikeaa on harrastaa seksiä pakko-oireisen kanssa kaikkine rituaaleineen ja pesukierroksineen. Siitä spontaanius kaukana ja desinfiointivälineet mukana. Mikään ruumiinerite ei saa vaihtua tai sotkea tai osua väärään kohtaan ja kaikki lakanat on vaihdettava ja pestävä heti...

kuten aikaisemmin mainitsin kaikilla ihan normityypeillä voi olla tapoja, jotka voivat myös olla harmittomiakin. Kyllä sen selvästi huomaa, jos parisuhteessa pakko-oireilu vie tilaa, aikaa ja rahaa ja lääkäriin meno asian pohjalta tulee ajankohtaiseksi.



Sellainen vielä, että joskus tämä voi olla myös positiivinen piirre, jos löytää esim. sellaisen harrastuksen, jossa toistojen tekemisestä on hyötyä. Esim. urheilu eri muodoissaan voi olla hyvä vaihtoehto.

jos on puhtauteen liittyvää pakkoa. Seksi suihkussa tai saunavuorolla voi helpottaa, muttei siellä aina jaksa olla. Paljon ymmärrystä tarvitaan läheisiltä!

Esileikkiin kannattaa käyttää vaivaa, esim. voitte pestä toisenne ja jatkaa esileikkiä. Pistä kumppani, jolla oireet on pesemään ja vaihtamaan lakanat. Kannattaa keskustella terapiassa mitä tunteita seksiin liittyy ja käytännön vaaroista likaisuuden suhteen oikeilla nimillä ja todennäköisyyksillä, esim. kuinka todennäköistä on sairastua johonkin seksin takia. Avoimet puhevälit ja käytännön terapeutin antamat harjoitusvinkit voivat auttaa paljon!

Olen koneen ääressä vastaamassa vielä hetkisen!

että voisi koskea tavaroita 3 sijaan 2 kertaa jonkin aikaa, sitten esimerkiksi 1 päivän ajan 1 kerran ja pidentäen aikaa 1 kerran viikon ajan kunnes alkaa tuntua tavalta. Kolme kertaa on onneksi aika vähän. Vähentäminen voi ahdistaa, koska on tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla. En ole lääkäri tms. mutta oman kokemuksen pohjalta miettisin näin.

Kun on koskettava kolmesti siksi, että se on hyvä numero. Kaksi kertaa jää ahdistamaan, koska se on kaikkein pahin numero, ykkösen jälkeen, mutta sitä ei lasketa, koska mitään ei voi tehdä vain yhtä kertaa. Mitään. Paras olo tulee, kun tekee yhdeksän kertaa, kolme kertaa kolme, mutta kolmekin käy.

Nää kaavat on meillä niin järkyttävän monimutkaisia, etten uskalla tehdä omakeksittyjä kokeita, etten pahenna tilannetta :-( Onneksi on hyvä hoitosuhde nyt.

Mutta ap, missä iässä alkoi, mikä on auttanut, mikä pahentanut?

Mietin vaan, että onko 11-vuotiaalla pojallani puhkeamassa se. Mitä mieltä:



1. Hän kyselee aina, kun lähden johonkin, että "kauan menee?" Ja vaikka vastaan kuinka, hän kysyy kohta uudelleen.



2. Kun olen käymässä kaupassa tms, hän soittaa AINA 10 min - ½ tunnin välein, "kauan menee?" Näihinkin aina sanon saman vastauksen, mutta silti soittaa kohta uudelleen. Eikä todella joudu juurikaan olemaan yksin: viikossa 1-2 tunnin aikoja muutamana päivänä viikossa! Ja huom, soittaa, vaikka olisi kaverin kenssa meillä, eikä yksin.



3. Haluaa aina lähteä mukaan, jos ei ole ketään kaveria sillä hetkellä. Siis vaikka ihan lyhyelle lähikauppakäynnille, jossa ei tee mitään.



En ihan ymmärrä näitä.

vaikka olisi hygienisyyteen liittyviä pakko-oireta, seksi ei välttämättä ole hankalaa. itselle seksi ei tuota ongelmaa, en pelkää siinä eritteitä yms. spermat olleet kasvoilla tms..:) oma hygienisuuteni liittyyni nimenomaan käsien ja pyykinpesuun.