Mitä mieltä meidän elisestä läksyjenlukusessiosta?

Ei sinänsä ongelmat matikassa, mutta tuo LUONNE... Oma poikani on kolmosella ja olen jättänyt läksyt todellakin hänen tehtäväkseen ja luvannut auttaa, kun apua tarvii ja yleensä menee hyvin. MUTTA kun tulee asia, josta lapsi ei ole vähääkään kiinnostunut ja on vaikeaa, niin on helvetti irti. Mikään ystävällinen opastus ei auta, koska se on kamalaa painostamista ja kyyläämistä. Tekemisen pilkkominen pienempiin osiin ei toimi, koska silloin lapsen mielestä "tää kärsimys ei lopu ikinä". Lapsi on kauniisti sanottuna omaehtoinen, suomeksi sanottuna itsepäinen jäärä. Kun hän saa päähänsä tehdä jotain hyödyllistä, hänestä saa olla tosissaan ylpeä, mutta yhtä lailla hän voi kieltäytyä tekemästä esim. ryhmässä jotain ihan tavallista asiaa ja kaikki kummastelevat. Olen kyllä muutenkin vähän kypsä koko läksyjen ideaan, vaikka ne siis yleensä meillä sujuvat. Toki aikuisetkin joutuvat välillä tekemään töitä vielä kotonakin, mutta ei nyt kaikilla aloilla kuitenkaan. Koululaisille laitetaan ihan periaatteesta kotona jotain tehtävää, jotta eivät kokisi päässeensä vapaalle koulusta päästyään. Minusta se kertaustunti tai miksi sitä sitten kutsuttaisiinkaan voisi olla yksi tunti muun koulupäivän päätteeksi ja sitten saisi olla VAPAALLA.

kuulostaa tutulta. Ja tämä ehdotukseni voi kuulostaa oudolta, mutta on toimiva.



Tehkää enemmän. Siis kunnon yöunet, ruuat, tauot, välipalat tietenkin huomioiden. Mutta esim. lomilla, viikonloppuisin kannattaa pitää virettä yllä.



Todella raskasta aikaa työssäkäyville vanhemmille! Mutta maksaa vaivan. Kun takkuaa - vaatikaa enemmän. Enemmän vaatimisesta seuraa nopeammat laskutoimitukset ja lälsyt tuntuvat vähäisiltä. Kun aikansa on tehty enemmän voi siirtyä normaali lukkarin mukaiseen elämään, mutta heti kun alkaa tökkimään palatkaa takaisin "tehdään enemmän moodiin".



Oma poika nyt lääkkiksessä ja raskasta oli ala-asteella, kun ei olisi tehnyt mitään, yhtään mitään, sai raivarit kun muistuteltiin jokapäiväisistä läksyistä. Onneksi taistelimme!

Läksyt on typerin asia mitä maa päällään kantaa. Koululaisen pitäisi vielä kouluajan jälkeenkin "olla koulussa", ei töitäkään tarvitsisi monissa ammateissa viedä kotiin, ainakin voi valita ammatin jossa työt jätetään töihin ja niitä ei vapaalla mietitä/tehdä eli läksyissä ei voi olla kyse siitä. Mitä läksyt opettaa? Koulu kouluna ja vapaa vapaana. Kurjaa että vapaata ei jää, kun pitää pahimmillaan 7-8 tunnin jälkeen vielä tehdä läksyjä ja jos ne tekee huolella niin siihen saa aikaa kulumaan. Läksyt pitäisi kieltää laissa!!!!

Kertaus on opintojen äiti. Läksyt on mittari, jolla mitataan sitä tunnilla oppittua ja jos ei jotakin osaa läksyistä osaa, sitä asiaan kerrataan, kunnes se sujuu. Näin ollen ollaan valmiita kokeisiin, eikä niihin tarvitse niin paljoa lukea.

Läksyt on typerin asia mitä maa päällään kantaa. Koululaisen pitäisi vielä kouluajan jälkeenkin "olla koulussa", ei töitäkään tarvitsisi monissa ammateissa viedä kotiin, ainakin voi valita ammatin jossa työt jätetään töihin ja niitä ei vapaalla mietitä/tehdä eli läksyissä ei voi olla kyse siitä. Mitä läksyt opettaa? Koulu kouluna ja vapaa vapaana. Kurjaa että vapaata ei jää, kun pitää pahimmillaan 7-8 tunnin jälkeen vielä tehdä läksyjä ja jos ne tekee huolella niin siihen saa aikaa kulumaan. Läksyt pitäisi kieltää laissa!!!!

Mitä läksyt opettaa?! No, sitä tunnilla opittua. Läksyt antaa infoa oppilaalle, mitä pitää vielä kerrata, että on saavuttanut riittävät valmiudet.

kuulostaa AIVAN meidän kolmasliokkalaiselta pojalta...

Läksyt on typerin asia mitä maa päällään kantaa. Koululaisen pitäisi vielä kouluajan jälkeenkin "olla koulussa", ei töitäkään tarvitsisi monissa ammateissa viedä kotiin, ainakin voi valita ammatin jossa työt jätetään töihin ja niitä ei vapaalla mietitä/tehdä eli läksyissä ei voi olla kyse siitä. Mitä läksyt opettaa? Koulu kouluna ja vapaa vapaana. Kurjaa että vapaata ei jää, kun pitää pahimmillaan 7-8 tunnin jälkeen vielä tehdä läksyjä ja jos ne tekee huolella niin siihen saa aikaa kulumaan. Läksyt pitäisi kieltää laissa!!!!

Kertaus on opintojen äiti. Läksyt on mittari, jolla mitataan sitä tunnilla oppittua ja jos ei jotakin osaa läksyistä osaa, sitä asiaan kerrataan, kunnes se sujuu. Näin ollen ollaan valmiita kokeisiin, eikä niihin tarvitse niin paljoa lukea.

Ymmärrän tuon pointin, mutta toisaalta usein annettu ohje on, että lapsi hoitaa itse läksynsä ja kysyy apua, jos ei ymmärrä. Siis aivan koulun puolesta on sanottu, että älkää istuko siinä vieressä koko ajan, vaan lapsi saa oppia periaatteen, että läksyt ovat hänen itsensä, ei vanhempien, vastuulla. Ok, toimii meillä. Mutta kun tulee se tilanne, että opeteltava asia on tervanjuontia, lapsi räpeltää läksyt läpi eikä todellakaan ala omaehtoisesti kertaamaan, jos kokee asian vaikeaksi! Eivät kaikki lapset ole niin kypsiä, että ymmärtäisivät oman parhaansa vuosien päästä, pyrkisivät täydellisyyteen tms. eikä tarvitse ollakaan. Osaamisen mittari olisi tällöin se, että vanhempi kuulustelisi läksyt, ja siihen taas ei koulusta olla yllyttämässä, kun se asia oli siis lapsen vastuulla. (Toki kuulustella SAA, mutta välttämätöntä se ei ole.) Olen todellakin sitä mieltä, että läksyjä, kertausta sun muuta voisi olla koulussa koulupäivän puitteissa, jolloin apua voisi kysyä opettajalta, ja sen jälkeen saisi siirtyä vapaalle kuten aikuisetkin tekevät työpäivän jälkeen. Ei se millään tavalla estä vanhempaa olemasta myönteisesti kiinnostunut koulunkäynnistä.

ennenkin koulu ja oppilas hoiti ne työt, vanhemmat kuulusteli, jos oli tarvetta tai halusivat. Ennen ei ikinä velvoitettu vanhempia käymään koulua uudelleen lapsen kanssa. Näin tehdään nykyään, eli vanhempi pakkoistutetaan läksypöydän ääreen.

Meillä on samanikäinen poika ja läksyistä on väännetty pari vuotta mutta nyt sujuu jo paremmin, mutta alkusyksy oli juuri tuonkaltaista, ei tehnyt tunnilla ja sitten jäi kaikki tehtävät kotiin. jossain vaiheessa tajusi että kun tekee tunnilla niin on vähemmän kotona läksyä. Ope meinas ensin että pitää huolehtia itse läksyjen merkkaamisesta ja eihän se heti onnistunut mutta nyt näyttää pikkuhiljaa vastuun myötä tilanne paranevan kuitenkin.

Meillä juuri tuo tilanne että epämiellyttävää tekemistä paljon sai valtavan raivarin. Pojalla myös toiminnan aloittamisessa vaikeutta eli aloittamiseen voi mennä 3x enemmän aikaa kuin itse tehtävän tekemiseen ja keskittymisvaikeutta (add epäilyä).

Meillä auttaa välipala, selvät säännöt pleikassa (jos pelaa ei jaksa tehdä läksyjä) ja se että laitoin tietyn ajan esim 15 min jonkin tehtävän tekemiseen ja siitä palkinnon (riittävä aika että ehti varmasti-> positiivista kannustusta, luo uskoa). Pyydä opelta tukiopetusta matikassa, jos on paljon tekemättä miten voi mennä sitten uusiin asioihin eteenpäin? Taas vaikeaa ja lapsi lannistuu. Yksi sivu/pv varmaan ok myös viikonloppuna.

Meillä myös jaoin jos paljon tehtäviä mutta yl kuitenkin ainakin 20 min tehtiin koska se aloittaminen oli niin vaikeaa. Mutta tsemppiä, tiedän kyllä tasan tarkkaan millaista tuollainen on.

kunnes rattijuoppo ajoi lapseni päälle ja hänelle tuli aivovamma. Elämä saattaa joskus tiputta ylimielisyydestä rankalla kädellä alas. Varo vain sinäkin, ettet kadu kirjoitustasi joku päivä.

eli sen, joka suhtautuu asioihin rauhallisesti, viitsi opiskella yliopistossa ja tekee töitä. Sillä geeniperimällä tähän omaan yhdistettynä saimme aikaan rauhallisia lapsia, jotka tekevät läksynsä itsenäisesti, pyytävät tarvittaessa apua ja kantavat vastuunsa sairaana tekemättä jääneistä läksyistä. Se komea huolttio olisi varmaan ollut pari vuotta kiva, mutta sen lapsista olisin kärsinyt loppuikäni.

osa epäonnistuu. On kiva olla tällä paremmalla puolella.

Kun jäi se tunnepuoli sulla noin pahasti vajaaksi? Häpeävätkö sua vai itseäänkö enemmän soimaavat?

ennenkin koulu ja oppilas hoiti ne työt, vanhemmat kuulusteli, jos oli tarvetta tai halusivat. Ennen ei ikinä velvoitettu vanhempia käymään koulua uudelleen lapsen kanssa. Näin tehdään nykyään, eli vanhempi pakkoistutetaan läksypöydän ääreen.

No oman kokemukseni mukaan ajat eivät ole juurikaan muuttuneet: tein itse läksyni ja luin kokeisiin, ja samoin tekee poikani. Ennen vain oli yleensäkin tapana, että lapset kulkivat "siinä sivussa" eli oletettiin, että lapset selviytyvät itse läksyistään, ei sitä juuri taidettu miettiäkään. Ehkä nykyisin on menty liiaksikin houkuttelun suuntaan eli kaiken pitäisi olla kivaa? Toisaalta olen itse ollut kotiäiti ja mielestäni lapseni on elänyt aika samantapaisen lapsuuden kuin itsekin aikanaan elin perhepäivähoitajan lapsena. Emme ole säntäilleet harrastuksesta ja puuhamaasta toiseen ja miettineet yöt läpeensä ettei lapsella vain ollut tylsä päivä. Luulen, että temperamentti vaikuttaa aika paljon. Poikani on todellakin ihan hirvittävän itsepäinen, on ollut aina. Hyviäkin puolia piirteestä löytyy, eli hän ei esimerkiksi lähde jokaiseen hölmöilyyn mukaan vaan harkitsee itse mitä tekee, mutta kaikenlaiset pakot (joita mm. läksyt ovat) ovat olleet todella vaikeita. Varmasti olisin kasvattajana voinut toimia monessa asiassa toisinkin, mutta silti en voi olla vierittämättä hitusen syytä koulunkin niskaan :) Eka- ja tokaluokka olivat aika sekavaa aikaa, lukujärjestystä ei ollut, muistakaan muutoksista ei ilmoitettu ja oli paljon ravaamista kaikenlaisissa touhupajoissa. Sinänsä kivoja juttuja, jotka eivät kuitenkaan kaikille temperamenteille sovellu. Keskustelussa opettaja ihmetteli, ettei hän saa poikaamme houkuteltua kaikkiin juttuihin mukaan. Oma kokemukseni on, että suora houkuttelu (jonka siis tunnistaa houkutteluksi) on ihan yhtä tuloksetonta kuin suora komentaminen poikamme tapauksessa. Tai ehkä vieläkin tuloksettomampaa. Kolmannella pojan opettaja vaihtui ja nykyinen on paljon suoraviivaisempi. Kun kaikenlainen himphamppuohjelma on lisäksi vähentynyt, on poika alkanut viihtyä koulussa paremmin.

Mutta en siis edelleenkään ymmärrä, miksi niitä samoja asioita lapsen pitäisi vielä kotonaan yksin vääntää mitä juuri tunti sitten väännettiin koulussa asiantuntevan opettajan johdolla :) Läksyissä on vielä sekin puoli, mihin en ole VIELÄ itse törmännyt eli monet esim. fysiikan ja kemian asiat ylemmillä luokilla ovat sellaisia, ettei vanhempikaan tiedä koko asioita. Neuvo siinä sitten lasta :( Ehkä jonkin kokeisiin kertaamisen (kun asia sinänsä on jo melko hyvin hallussa) kotona sulatan helpommin, mutta vaikeisiin asioihin tarvitsisi juuri sen opettajan apua joko tavallisella tunnilla tai tukiopetuksessa. Itse olemme päässeet vielä helpolla, mutta kun lukee täältä viestejä, joissa kerrotaan läksyjenteon kestävän tunteja jo alaluokilla, niin jossain on vika.

että tehkää 50 minsaa, siis miltei tunti, niin miksi te pidätte jotain hemmetin 10 minuutin taukoja?



Ei sun lapsi koulussakaan mitään 10 minuutin taukoja pidä kesken tunnin, vai pitääkö?



Nyt se ipana istumaan tuolille, ihan normaaliin tapaan ja tekee läksyjä sen tunnin! Varmaan kusee hommat jos se tunti pätkitään 5 kertaan tai otatte linjan että "tekee yhde sivun päivässä"? Kenen väläys toi on?



Saako siellä vessassa lukea Aku Ankkaa? No miksi se ei sitten saa kun teette läksyjä ja paskattaa? Sun logiikka on kyllä ahterista. Nyt teette vaan niitä tunnin läksyjä ja sitten vaikka kunnollinen tauko niin että ehtii leikkimään kunnolla ja sitten toinen tunti.



Ja sää annat sen haukotella ja muuta. Se on sun lapsen tapa ilmoittaa että asia on vaikeaa. Mutta tietenkään niin ei saa tehdä.

Kun jäi se tunnepuoli sulla noin pahasti vajaaksi? Häpeävätkö sua vai itseäänkö enemmän soimaavat?

en ryhdy tuntemaan syyllisyyttä siitä, että minulla on menestyvät ja onnelliset lapset, joiden läksyjen kanssa ei tarvitse riidellä. Ei se ole sinulta pois, että kasvatan veronmaksajia maksamaan sinun lastenlastesi erityisopetuksen.

Häpeää tuntevat vain ne, joilla on heikko itsetunto kuten sinulla.

kunnes rattijuoppo ajoi lapseni päälle ja hänelle tuli aivovamma. Elämä saattaa joskus tiputta ylimielisyydestä rankalla kädellä alas. Varo vain sinäkin, ettet kadu kirjoitustasi joku päivä.

eli sen, joka suhtautuu asioihin rauhallisesti, viitsi opiskella yliopistossa ja tekee töitä. Sillä geeniperimällä tähän omaan yhdistettynä saimme aikaan rauhallisia lapsia, jotka tekevät läksynsä itsenäisesti, pyytävät tarvittaessa apua ja kantavat vastuunsa sairaana tekemättä jääneistä läksyistä. Se komea huolttio olisi varmaan ollut pari vuotta kiva, mutta sen lapsista olisin kärsinyt loppuikäni.

tätä naikkosta vielä. Missä myötätunto? Meidänkin tenavalle sattui ilmeisen hyvät geenit oppimisen osalta, mutta ei tulisi kuulonkaan vähätellä muiden kokemuksia.

Ensinnäkin vau että jaksat noin paljon sun lapsen kanssa tehdä. Suurin osa vanhemmista ei todellakaan jaksa. Miten ihmeessä läksyjä voi olla noin paljon rästissä? Tosi hurja määrä. Ei kai niitä nyt kerralla tartte tehdä kaikkia? Sopikaa joku systeemi missä tahdissa kiritään kiinni ja todellakin suosittelen lämpimästi jotain palkkiojärjestelmää. Kuinka monta laskua/ kuinka kauan yhteen menoon tiedät lapsen varmasti pystyvän tekemään? Sopikaa se määrä tavoitteeksi kerralla ja siitä saa sitten jonkun kivan palkinnon (tarra, lasi limpparia, 5 karkkia tai mikä vaan teillä toimii). Joka kerta kun saa palkinnon, rasti ruutuun tai tarra taulukkoon. Kun rasteja tai tarroja on tietty määrä, saa isomman palkinnon (leffareissu/uimahalli/elokuvan katsominen yhdessä tmv. mielummin yhdessä tekemistä kuin tavaraa). Tavotteita voi sitten kasvattaa pikku hiljaa, tärkeintä on se, että ne ovat aluksi sellaisia että lapsi varmasti ne saavuttaa, jotta läksyistä tulisi kiva juttu.



Jos tilanne ei tällä korjaannu, ja ehkä muutenkin, suosittelisin kyllä palaveria koululla. Koulupsykologi tarvittaessa mukaan. Ei varmasti motivoi lasta tällainen kierre jossa tekemistä on aina niin paljon, ettei koskaan onnistu. Ja tosiaan, tukiopetusta ja erityisopetusta voisi hyvinkin kyllä saada ainakin että saataisiin kurottua kiinni rästit.



Kolme tuntia on aivan älytön määrä tehdä läksyjä. Ei kenenkään lapsen tarvitse jaksaa sellaista.

ennusta tulevaisuuden menestyksestä (siis etenkään taloudellisesta menestyksestä) vielä mitään. Itse tein läksyt kuin unelma, kirjoitin vain laudatureja ja eximioita enkä silti ole valinnut mitään taloudellisesti erityisen menestyksekästä alaa. Ja jotkut kouluaikojen lusmukavereistani taas ovat esimerkiksi oman yrityksensä kanssa hyvinkin menestyviä, eivät siis lusmuile enää.



Joten suuntaan tai toiseen on kyllä turha päätellä mitään siitä, miten läksyt sujuvat...

Meillä on aivan samanlainen kolmasluokkalainen poika. Jos tulee uusi ja vaikea asia, ainoa tapa saada hänet tekemään läksyt on istua vieressä ja vahtia, että hän todella tekee läksyt. Muuten valehtelee kirkkain silmin päin naamaa, että joo, läksyt on tehty ja kirjaa ei ole edes avattu. Poika saa myös kauheita raivokohtauksia siinä kirjojen ääressä, paiskoo niitä ja itkee lopuksi. Odottelemme aikaa koulupsykologille, mutta kun vakituinen on piiiitkällä sairaslomalla ja sijaista ei kuulemma ole. Koulussa poju on ihan ok.



Ja kaikille niille, jotka haikailevat jotain menneitä aikoja, kun kaikki lapset kiltisti hoitivat läksynsä ja vanhemmat osallistuivat lähinnä kirjoittamalla nimensä kaksi kertaa vuodessa todistukseen, niin ihmettelen vaan, missä he ovat olleet 70-luvulla? Kyllä silloin vanhempani joutuivat ihan joka päivä osallistumaan veljeni läksyjen tekoon. Muuten ei olisi päässyt luokaltaan. Vaan hyvinpä on pärjännyt amiskasta päästyään. Päivääkään ei ole ollut työtön ja on edennyt työpaikallaan ihan kivaan asemaan. Että kyllä se sitten kai joskus, 20 vuoden päästä, on näiden hankalienkin lasten kanssa helpomaa.

tilanne tai siis into läksyjen tekoon on tuo ja muutenkin oikeastaan niin minulla heräsi vain kysymys, että miksi niitä sairaana tulleita rästijuttuja ei ole hoidettu aikanaan. Jos on paljon kipeänä niin jää auttamatta jälkeen jos niitä asioita ei opetella kotona ja sitten varsinkin matikassa (no kielet kanssa) on entistä suuremmissa vaikeuksissa. Tähän tilanteeseen ei nyt tietysti enää auta, mutta jatkossa tehkää ne hommat ajallaan niin ei tarvitse tuollaista kivirekeä rueta sitten yht'äkkiä kiskomaan.