Mitä mieltä meidän elisestä läksyjenlukusessiosta?

Että miksi niitä läksyjä on, miksi niitä tehdään, tunteeko hän että hänellä on rangaistuksena sairastumisesta niin paljon tehtäviä, miltä hänestä tuntuu niiden teko, entä miltä hänestä tuntuu se riehuminen, ajatteleeko hän että hän pääsee riehumalla niiden tehtävien teosta jne... Eihän sitä tietenkään puhumalla ja "miltäsustatuntuu"-tasolla ratkaista, mutta jotenkin luulisin että jos tuota on ekaluokasta lähtien ollut ja joka päivä, niin jotakin pitää lähestymistavassa muuttaa.

Marraskuun aikana?!



Ei niitä tehtäviä kaikkia tarvitse kerralla tehdä. Pieni välipala HUOM! ruuan laatu, hetki ulkona, hetki läksyjä, leikkiä, hetki ulkona ja sitten taas läksyjä.



Lapsen rytmissä...

että a) sitä on tiedossa paljon ja b) lapsi joutuu tehdä tunnille tehtäviä, joita hän ei ehkä hallitse (siis ne poissaolotunneilla opetetut ja harjoitellut jutut, joita nyt samaan aikaan kertailette). Ja jos matikka jo valmiiksi takkuaa, niin huh! Olis muakin ottanut ton ikäisenä päähän...



Onko koulu tarjonnut tuohon matematiikkaan mitään tukea? Paitsi komennon laskea kotona nuo puuttuvat sivut?

Itse en auttaisi kun kiukuttelee. Laita tekemään itse omaan huoneeseen ja tulee sitten vaikeissa kohdissa kysymään neuvoa.



Ulos ei lähdetä ennenkuin hommat tehty, ei telkkari, pelejä ym ennen läksyjä.



Teillä menee nyt vaan molemmilla mielenterveys ja hermot tuolla tyylillä. Ja minulla on kokemusta asiasta, meillä ADHD lapsi.

eli sen, joka suhtautuu asioihin rauhallisesti, viitsi opiskella yliopistossa ja tekee töitä. Sillä geeniperimällä tähän omaan yhdistettynä saimme aikaan rauhallisia lapsia, jotka tekevät läksynsä itsenäisesti, pyytävät tarvittaessa apua ja kantavat vastuunsa sairaana tekemättä jääneistä läksyistä.



Se komea huolttio olisi varmaan ollut pari vuotta kiva, mutta sen lapsista olisin kärsinyt loppuikäni.

joka päivä yksi aukeama. Joka ei pitäis olla liikaa. Ensi kerralla kysykää läksyt kaverilta ja tehkää pikkuhiljaa, kun alkaa jaksaa sairaudelta tehdä läksyjä niin ei jää rästiin niin paljon. Tällainen ohje on ainakin meidän lapsen koulussa.

Tutulta kuulostaa. Paitsi että meillä läksyihin menee joka päivä, siis valehtelematta joka ikinen päivä 4-6 tuntia koulun jälkeen.



Arvatkaapa vaan, pystynkö olemaan työelämässä? En tietenkään.



Lapsi on integroituna normaaliluokalla. Ei kenenkään etu. Saa avustusta jonkun kaksi tuntia koko viikon aikana ja ne käytetään kuvaamataidon tunteihin (koska pelkää foobisesti maaleja) ja kielen tunteihin, koska on niin haasteellista oppia toista kieltä. Muut tunnit opettaja on yksin kaikkien oppilaiden kanssa ja meidän tyttö mukana.



Lapsella on hankalaa koulussa. Ei saa kavereita, eikä kukaan pysty auttamaan siinä asiassa, kun välitunneilla on yksi opettaja katsomassa paria sataa oppilasta kerrallaan.

että läksyjen tekeminen on ikävä asia, siksi taistelee vastaan. Olette siis jollakin tapaa pilanneet tuon läksyjen tekemisen jo aikaa sitten.



Itselläni vähän sama kokemus, lapsuudenkodissani siivouspäivä (kerran viikossa) oli yhtä helvettiä. Vanhemmat tiuskivat toisilleen, "pakko" oli joka paikka siivota kunnolla. Ihan kirjaimellisesti traumatisoiduin noista siivouspäivistä, pelkäsin aina sitä viikonpäivää kun helvetti oli taas irti.



Omaan kotiin kun muutin ymmärsin, että tuo siivouspäivä ei ollut normaalia. Ei tarvitse siivota yhtenä päivänä, vaan voi siivoilla vähän koko ajan niin että koko ajan on perussiistiä. Ei tarvitse joka viikko pyyhkiä pölyjä kirjahyllyn ja lattialistojen päältä, harvemminkin riittää. Ja siivotessa ei tarvitse olla kiukkuinen ja huutaa, vaan voi laittaa hyvää musiikkia soimaan ja tehdö siivoamisesta rennon hetken hiki päässä hutkimisen sijaan.



Uskon että teillä on joku mennyt vikaan läksyjen teossa. Se mitä sanot neuvomiseksi voi pojasta tuntua "huutamiselta", hänen älynsä kyseenalaistamiselta tmv. ikävältä asialta.

Inhoaa koko tilannetta siksi, että se aikaan hänessä pahan olo. Kannattaa ehkä mennä perheneuvolaan purkamaan asiaa.



Tai sitten muuttaa koko tilanne, en tosin tiedä onnistuuko se. Esimerkiksi luoda kokonaan uudet rutiinit läksyjen tekemiseen. Jos sinä olet tähän mennessä hoitanut asian, anna pojan isän hoitaa asia. Ja ihan vaikka eri huoneessakin, niin että rutiinit voi aloittaa kokonaan alusta.

Tästä on yritetty keskustella ja jälleen keskustella. En vaan saa pojasta irti mitään syytä. Matikka on hänelle vaikeeta, joten se on varmaan yksi syy.

Marraskuun aikana?!

Ei niitä tehtäviä kaikkia tarvitse kerralla tehdä. Pieni välipala HUOM! ruuan laatu, hetki ulkona, hetki läksyjä, leikkiä, hetki ulkona ja sitten taas läksyjä.

Lapsen rytmissä...

Ollaan yritetty vaikka mitä, ei auta. Jos päästän esim 10 minuutiksi leikkimään, paluu läksyjen ääreen enstistä vaikeempaa. Onks pakko, mä en jaksa...

Päätin, että tehdää yksi sivu per päivä. Näin ehditään saada ne tehtyä marraskuun loppuun mennessä.

ap

Taas kerran kiitän itseäni siitä, että valitsin lapsille oikean isän eli sen, joka suhtautuu asioihin rauhallisesti, viitsi opiskella yliopistossa ja tekee töitä. Sillä geeniperimällä tähän omaan yhdistettynä saimme aikaan rauhallisia lapsia, jotka tekevät läksynsä itsenäisesti, pyytävät tarvittaessa apua ja kantavat vastuunsa sairaana tekemättä jääneistä läksyistä.

Se komea huolttio olisi varmaan ollut pari vuotta kiva, mutta sen lapsista olisin kärsinyt loppuikäni.

viallisen lapsen, joka on lyhytkasvuinen. Mihin sen voi palauttaa? Olemme molemmat tohtoreita, samoin molempien molemmat vanhemmat. Se on äärimmäisen harvinaista missä päin maailmaa tahansa.

Olen tehnyt kaiken oikein raskausaikana ja silti meille tuli tällainen lapsi. Ehkä geeniperimämme oli sitten liian täydellinen?

Muutenkin kuulostaa kamalalta ettei kavereita jne. NYt yhteys opeen.

läksyjä itse niin ei niitä voi pakottaa tuolla tavalla. Mietis mieti miltä itsestäs tuntuis jos joku istuis sun vieressäs kun teet töitäs? Ja koko ajan neuvois ja hallitsis tilannetta kaikin tavoin.



Lapsilla on oikeus tehdä omat tehtävänsä rauhassa ja saada määrätä itse miten ne tekevät. Niitä pitää kannustaa ja kehua, ja tehdä selväksi, että jos hoitaa koulunsa niin on paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässään.



Pakottamalla ei kenestäkään tule mitään.



Sun lapseshan hermostuu ihan heti kun tietää minkälaista se tekeminen on ja alkaa riehua jo ennenkuin olette edes aloittaneet. Pahaa oloaan se purkaa riehumalla, ja vaikuttais siltä että olet siihen pahaan oloon syypää omalla käytökselläs.



Meillä ei olla lasten vieressä istuttu ja vahdittu läksyjen tekemistä, mutta ne tietää että apua on tarjolla jo tarvitsevat. Muutamia kertoja on sitten yhdessä mietitty tehtäviä, mutta aina lapsen pyynnöstä. Eikä ikinä niin, että koko ajan hallittais mitä ne tekee. Hulluksihan sellaisesta tulee, eikä se ole kasvattamista vaan hiostamista. Kasvattamista on se, että saa lapsen ymmärtämään miksi kannattaa tehdä parhaansa koulussa.

Jos hänen kanssaan jaksaisi paremmin. Sinä et jaksa niin ei lapsikaan jaksa.

Tästä on yritetty keskustella ja jälleen keskustella. En vaan saa pojasta irti mitään syytä. Matikka on hänelle vaikeeta, joten se on varmaan yksi syy.

Marraskuun aikana?!

Ei niitä tehtäviä kaikkia tarvitse kerralla tehdä. Pieni välipala HUOM! ruuan laatu, hetki ulkona, hetki läksyjä, leikkiä, hetki ulkona ja sitten taas läksyjä.

Lapsen rytmissä...

Ollaan yritetty vaikka mitä, ei auta. Jos päästän esim 10 minuutiksi leikkimään, paluu läksyjen ääreen enstistä vaikeempaa. Onks pakko, mä en jaksa...

Päätin, että tehdää yksi sivu per päivä. Näin ehditään saada ne tehtyä marraskuun loppuun mennessä.

ap

Koulun kuuluisi tarjota tukiopetusta jos lapsi on ollut sairauden takia pois koulusta ja jäänyt jälkeen jossakin aineessa.

Monissa kouluissa tarjotaan erityisopetusta jos lapsi sitä jossakin aineessa tarvitsee, vaikka ei olisi ollut poissaoloja.

Tietysti on hyvä jos kotonakin seurataan opiskeluja ja autetaan tarvittaessa.

Teidän tilanteenne kuulostaa kuitenkin niin vaikealta, että koulultakin pitäisi löytyä tukea.

läksyjä itse niin ei niitä voi pakottaa tuolla tavalla. Mietis mieti miltä itsestäs tuntuis jos joku istuis sun vieressäs kun teet töitäs? Ja koko ajan neuvois ja hallitsis tilannetta kaikin tavoin.

Lapsilla on oikeus tehdä omat tehtävänsä rauhassa ja saada määrätä itse miten ne tekevät. Niitä pitää kannustaa ja kehua, ja tehdä selväksi, että jos hoitaa koulunsa niin on paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässään.

Pakottamalla ei kenestäkään tule mitään.

Sun lapseshan hermostuu ihan heti kun tietää minkälaista se tekeminen on ja alkaa riehua jo ennenkuin olette edes aloittaneet. Pahaa oloaan se purkaa riehumalla, ja vaikuttais siltä että olet siihen pahaan oloon syypää omalla käytökselläs.

Meillä ei olla lasten vieressä istuttu ja vahdittu läksyjen tekemistä, mutta ne tietää että apua on tarjolla jo tarvitsevat. Muutamia kertoja on sitten yhdessä mietitty tehtäviä, mutta aina lapsen pyynnöstä. Eikä ikinä niin, että koko ajan hallittais mitä ne tekee. Hulluksihan sellaisesta tulee, eikä se ole kasvattamista vaan hiostamista. Kasvattamista on se, että saa lapsen ymmärtämään miksi kannattaa tehdä parhaansa koulussa.

Istun vieressä koska jos käännän selkäni, mitään ei tapahdu. Tekee kaikkea muuta. Opetan, neuvon. Poika ei tee mitään itsenäisesti. Pitää koko ajan patistaa.

Olen kehunut, kannustanut, lahjonut, you name it. Ei auta.

Tekstisi kertoo selvästi siitä, että teillä ei ole ongelmia oppimisen ja/tai keskittymisen kanssa. Ollaan käyty psykologilla (koulun) ja noudatettu hänen neuvojaan. Esim 0,5 tuntia läksyjä ja loput jää tekemättä. Sekä pilkotaan läksyt pienmpiin osiin, esim 10min keskitytään ja tauko jne tai tekee kolme tehtävää ja tauko. Ei auta koska jos teemme vaan puoli tuntia tehokkaasti 10min pätkissä, niin aina jää osa tekemättä ja tässä on siis tulos.

Pojalla tehty paperit että saa tukiopetusta, mutta en sitten tiedä mitä siellä tehdää kun ei se missään näy. Käy myös erityisopen kanssa tekemässä tehtäviä.

Isä auttaa silloin kun pystyy, samoin pojan mummo. Mummo on nyt ollut 1-2 kertaa viikossa tekemässä läksyjä, mutta meno ihan samanlaista. Myös kaverini on käynyt auttamassa, jolloin samaa riehumista. Ei ei ole eroa onko kukaan muu kuin minä.

ap

kunnes rattijuoppo ajoi lapseni päälle ja hänelle tuli aivovamma.

Elämä saattaa joskus tiputta ylimielisyydestä rankalla kädellä alas. Varo vain sinäkin, ettet kadu kirjoitustasi joku päivä.

eli sen, joka suhtautuu asioihin rauhallisesti, viitsi opiskella yliopistossa ja tekee töitä. Sillä geeniperimällä tähän omaan yhdistettynä saimme aikaan rauhallisia lapsia, jotka tekevät läksynsä itsenäisesti, pyytävät tarvittaessa apua ja kantavat vastuunsa sairaana tekemättä jääneistä läksyistä.

Se komea huolttio olisi varmaan ollut pari vuotta kiva, mutta sen lapsista olisin kärsinyt loppuikäni.

Jos ei läksyt suju kotona, onko koululla tarjota läksyparkkia.

Tokan luokan aikana ihan koulusta meitäkin ohjeistettiin, että on istuttava siinä vieressä, kun niitä läksyjä tehdään. Jos jättäisin lapseni omalle vastuulle ne läksyt, niin ei tekisi niitä koskaan.



ohis

jos lapsi ei jaksa, niin ei jaksa - ei siinä mikään pakko auta. Tehkää tosiaan niin pienissä erissä tehtäviä, että tuntuu pojasta helpolta. Tsemppiä!

Tästä on yritetty keskustella ja jälleen keskustella. En vaan saa pojasta irti mitään syytä. Matikka on hänelle vaikeeta, joten se on varmaan yksi syy.

Marraskuun aikana?!

Ei niitä tehtäviä kaikkia tarvitse kerralla tehdä. Pieni välipala HUOM! ruuan laatu, hetki ulkona, hetki läksyjä, leikkiä, hetki ulkona ja sitten taas läksyjä.

Lapsen rytmissä...

Ollaan yritetty vaikka mitä, ei auta. Jos päästän esim 10 minuutiksi leikkimään, paluu läksyjen ääreen enstistä vaikeempaa. Onks pakko, mä en jaksa...

Päätin, että tehdää yksi sivu per päivä. Näin ehditään saada ne tehtyä marraskuun loppuun mennessä.

ap

Läksyt on typerin asia mitä maa päällään kantaa. Koululaisen pitäisi vielä kouluajan jälkeenkin "olla koulussa", ei töitäkään tarvitsisi monissa ammateissa viedä kotiin, ainakin voi valita ammatin jossa työt jätetään töihin ja niitä ei vapaalla mietitä/tehdä eli läksyissä ei voi olla kyse siitä.



Mitä läksyt opettaa? Koulu kouluna ja vapaa vapaana. Kurjaa että vapaata ei jää, kun pitää pahimmillaan 7-8 tunnin jälkeen vielä tehdä läksyjä ja jos ne tekee huolella niin siihen saa aikaa kulumaan.



Läksyt pitäisi kieltää laissa!!!!