Lue keskustelun säännöt.
Suoraan sanottuna; työkaverini on hullu
23.10.2012 |
Niin tätähän ei saisi sanoa, ja pitäisi tietysti ymmärtää. Joo ja onhan kaikilla vaikeaa ja toivottavasti mulle sattuu jotain kamalaa ja joudun vielä nöyrtymään.
Viidettä vuotta tässä menee nyt koko työyhteisö yhden ehdoilla. Vuodenkierto on aina sama. Tässä nyt talven tullessa ja keskitalvella alkaa taas sama s-tnan show. Hän kehittää jonkun asian ja perustavaa laatua olevan riidan työpaikalla. Aihe voi olla mikä tahansa, muiden mielestä pikkuasia. Hän on aina uhri ja kärsii vääryttä. Hän "puolustautuu" raivoisasti, ottaa yhteyttä joka paikkaan, haluaa "puhua asiat suoraan puhtaiksi", mutta ei tietenkään kuuntele mitään.
Häntä kohdellaan väärin, hän ei saa oikeutta ja luottamusmies saa tekstareita ja soittoja yötä myöten. Ja jaksaa.. Jumittaa yhteen asiaan.
Ja sitten keväällä jäädään sairaslomalle. On kipeä olkapää, on suonikohjuleikkausta, on mahavaivoja, on milloin mitäkin.
Sitten onkin kesälomat ja sykyn tullen uusin voimin työpaikalle.
Hän väsyttää kaikki työpaikallaan. Jengi huokaisee helpotuksesta, kun hän poistuu paikalta. Yhdessä tuumaillaan, että onpas täällä nyt rauhallista.
Olen hänen lähin työtoverinsa, ja toivoisin hänet niin pitkälle kun vaan pippuri kasvaa läheltäni. Tsori, mut näin on.
Aina hän uhkailee, kuinka lähtee tämmöisestä paskapaikasta ja paskafirmasta, mutta eihän tuollainen paperitiikeri mihinkään lähde. Ei riitä rohkeus eikä rahkeet. Saikuttaminen on mukavaa. Viime saikusta totesi, että hän hoidattaa vielä tämän vaivan tällä firmalla ja vaihtaa sitten maisemaa. Täällä se on vaan vieläkin.
Ongelma on se, että ongelmaa ei nähdä eikä siitä puhuta. Henkilö on tasapainoton eikä hoida itseään. Ne luontaistuotteet ja jotkut hyvä-terveys-lehden voimakuvat ei nyt auta, eikä kiviterapia myöskään. On huomattu.
Miksei se mene terapiaan, miksi ei hanki sopivaa lääkitystä. Miksi pitää nykertää ja nykertää ja jatkaa omaa pahoinvointiaan ja huolella levittää sitä ympärilleen?
Ja nyt sitten kaikki hymistelemään, että on se kamalaa, kun ei löydy empatiaa ja törkeesti ei huomioida että kaveri on sairas. Nyt on vaan niin, että yhden pahoinvoinnin takia koko työyhteistö kärsii.
Ja tämä on tosiaan työpaikka, eikä kenenkään henkilökohtainen pahoinvointikenttä. Että jos on huono olo, niin mars hoitoon ja tervetuloa takaisin töihin,kun pystyy niihin keskittymään.
Pitääkö tässä aina vaan koittaa jaksaa ja ymmärtää, ja käyttää energiaa siihen, että yksi mellastaa enemmän tai vähemmän sekopäissään työpaikalla.
Mitkään esimiehet tai nössö työterveyshoitaja ei tietenkään uskalla sanoa mitään. Hoidetaan vaan liikavarvasleikkaukseen, kun on niin jalka kipeä. Voihan se niinkin olla, mutta pitäsikö ottaa joku työnohjaus tai joku tänne mukaan.
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:22"]
Nyt vaan porukalla sanomaan sille hullulle, että ryhdistäytyy ja hoitaa hommansa. Armeijassakin ryhmäkuri on toimivinta tällaisten lusmujen kohdalla. Ja tosiaan, porukalla esimiehelle valitusta, eihän kukaan yksin voi asiaa ajaa jos se koko työyhteisöä haittaa.
Ehkäpä YT:t hoitaa tuommoiset viimeistään kadulle.
[/quote]
Taidatte kaikki olla henkisesti epävakaita työntekijöitä. Naisvaltaisilla aloilla tuo tuntuu olevan todella yleistä. Siskot yhdessä ryhmittyvät "hankalaa" yksilöä kohtaan ja jo alkaa seläntakana juoruilu, nokkiminen ja keskinäisten kehujen kerho pyöriä siinä omassa pienessä piirissä. Suuri stressin aiheuttaja on se että koskakohan päästään eroon siitä "hankalasta" yksilöstä, joko laillisesti tai laittomasti, koska muuten työyhteisö on ihan hajalla ja ilkeät siskopuolet eivät voi keskittyä kehumaan toisiaan kun muutenhan tässä pitäisi skarpata ja tehdä niitä töitäkin. Huh huh, sairasta...
[/quote]
Ei vaan jos yksilöllä on vuodesta toiseen jatkuva sama toimintakaava päällä ja se aiheuttaa ongelmia työpaikalla siten, että kaikki sen huomaavat, niin eikö ole päivänselvää, että tuommoisesta on jotenkin selvittävä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:49"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:22"]
Nyt vaan porukalla sanomaan sille hullulle, että ryhdistäytyy ja hoitaa hommansa. Armeijassakin ryhmäkuri on toimivinta tällaisten lusmujen kohdalla. Ja tosiaan, porukalla esimiehelle valitusta, eihän kukaan yksin voi asiaa ajaa jos se koko työyhteisöä haittaa.
Ehkäpä YT:t hoitaa tuommoiset viimeistään kadulle.
[/quote]
Taidatte kaikki olla henkisesti epävakaita työntekijöitä. Naisvaltaisilla aloilla tuo tuntuu olevan todella yleistä. Siskot yhdessä ryhmittyvät "hankalaa" yksilöä kohtaan ja jo alkaa seläntakana juoruilu, nokkiminen ja keskinäisten kehujen kerho pyöriä siinä omassa pienessä piirissä. Suuri stressin aiheuttaja on se että koskakohan päästään eroon siitä "hankalasta" yksilöstä, joko laillisesti tai laittomasti, koska muuten työyhteisö on ihan hajalla ja ilkeät siskopuolet eivät voi keskittyä kehumaan toisiaan kun muutenhan tässä pitäisi skarpata ja tehdä niitä töitäkin. Huh huh, sairasta...
[/quote]
Ei vaan jos yksilöllä on vuodesta toiseen jatkuva sama toimintakaava päällä ja se aiheuttaa ongelmia työpaikalla siten, että kaikki sen huomaavat, niin eikö ole päivänselvää, että tuommoisesta on jotenkin selvittävä???
[/quote]
Ei ole alkuunkaan selvää, sillä moista käytetään myös tekosyynä savustaa vaikkapa kateutta aiheuttava hyvin suoriutuva kollega pois hinnalla millä hyvänsä. Se, että jokin mystinen yhteisö omassa suuressa ryhmädynaamisessa viisaudessaan päättää että jostain on päästävä eroon, ei tarkoita sitä että vika olisi yksilössä. Vika voi olla myös enemmistössä, joka pitäisi hajottaa ja vaihtaa. Liian monia klikkejä on nähty, ja mitä tulee pärstäkertoimiin, niin niitä ei yksinkertaisesti pitäisi ottaa alkuunkaan yhtälöön mukaan.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:54"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:49"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:22"]
Nyt vaan porukalla sanomaan sille hullulle, että ryhdistäytyy ja hoitaa hommansa. Armeijassakin ryhmäkuri on toimivinta tällaisten lusmujen kohdalla. Ja tosiaan, porukalla esimiehelle valitusta, eihän kukaan yksin voi asiaa ajaa jos se koko työyhteisöä haittaa.
Ehkäpä YT:t hoitaa tuommoiset viimeistään kadulle.
[/quote]
Taidatte kaikki olla henkisesti epävakaita työntekijöitä. Naisvaltaisilla aloilla tuo tuntuu olevan todella yleistä. Siskot yhdessä ryhmittyvät "hankalaa" yksilöä kohtaan ja jo alkaa seläntakana juoruilu, nokkiminen ja keskinäisten kehujen kerho pyöriä siinä omassa pienessä piirissä. Suuri stressin aiheuttaja on se että koskakohan päästään eroon siitä "hankalasta" yksilöstä, joko laillisesti tai laittomasti, koska muuten työyhteisö on ihan hajalla ja ilkeät siskopuolet eivät voi keskittyä kehumaan toisiaan kun muutenhan tässä pitäisi skarpata ja tehdä niitä töitäkin. Huh huh, sairasta...
[/quote]
Ei vaan jos yksilöllä on vuodesta toiseen jatkuva sama toimintakaava päällä ja se aiheuttaa ongelmia työpaikalla siten, että kaikki sen huomaavat, niin eikö ole päivänselvää, että tuommoisesta on jotenkin selvittävä???
[/quote]
Ei ole alkuunkaan selvää, sillä moista käytetään myös tekosyynä savustaa vaikkapa kateutta aiheuttava hyvin suoriutuva kollega pois hinnalla millä hyvänsä. Se, että jokin mystinen yhteisö omassa suuressa ryhmädynaamisessa viisaudessaan päättää että jostain on päästävä eroon, ei tarkoita sitä että vika olisi yksilössä. Vika voi olla myös enemmistössä, joka pitäisi hajottaa ja vaihtaa. Liian monia klikkejä on nähty, ja mitä tulee pärstäkertoimiin, niin niitä ei yksinkertaisesti pitäisi ottaa alkuunkaan yhtälöön mukaan.
Kappas, vanhan ketjun multa olette nostaneet. No minäpä kerron.
Kyllä tässä nytten on viimeinen kirjoittaja aivan hakoteilla. Kyseessä on naimaton, keski-ikäinen lapseton nainen, jolla joku kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän on kotoisin seudulta jostain perähikiältä tasaisten peltojen maalta, jossa ei haeta mielenterveyteen apua, vaikka miten viirais.
Pahoinvointi on päivänselvää, jopa työpaikkamme vanhoille äijille,jotka ei yleensä mistään mitään tajua tai huomaa.
Vuodenkierto on aina sama; talvella alkaa viimeistään kiristää. Syitä löytyy aina. Jos ei omissa töissä, niin ainahan voi kehittää jupakkaa toisten osastojen asioista.
Luottamusmies ja joku puolituntematon väliesimies saa tekstareita esim. itsenäisyyspäivän iltana. Tilanne on ns. päällänsä tosiaan.
Senverran asiaa seuranneena voin sanoa, että mitkään luontaistuote-litkut ei auta. Ei, vaikka miten yrittäis.
Ei meillä ole mitään klikkejä eikä ketään olla mihinkään savustamassa. Ihmisen pitää hoitaa ittensä siihen kuntoon, että se voi käydä ja olla siellä töissä.
Siitä tässä on kysymys.
Mistä sä tuon salaliittoteorias olet kehittänyt, herää kysymys. Olisko niin, että sun omia sairaslomia ja kesälomia muut odottaa töissä, että jäis jo pois...
Anna kirja Simon Flint, Villit vaihtoehdot. Uskomushoitokritiikkiä viisaille, Nordbooks 2014, niin siitä se mieli kirkastuu.
Jospa sanoisit suoraan sille työkaverillesi? Ehkä hän suuttuu niin, että vaihtaa työpaikkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämänkaltaisia tyyppejä on monessakin työpaikassa. Rasittavat koko työyhteisöä negatiivisella energiallaan. Työkaverit stressaantuvat, kun yrittävät asettaa sanansa ja toimia niin etteivät provosoisi tätä yksilöä. Ihan siksi vain etteivät jaksa kuunnella sitä helvetin valittamista ja nalkuttamista.
Ja yllätys yllätys, jonain päivänä työkaverit saavat kuulla olevansa työpaikkakiusaajia!! Tämä yksi "valioyksilö" saa asiat käännettyä mustasta valkoiseksi ja kokee olevansa kiusattu. Voin kertoa, että ***ttaa tällaiset väitteet kaiken sen jälkeen, kun on yrittänyt olla ärsyttämättä kaikin tavoin tätä "valioyksilöä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vanhaa ketjua nostamaan. Tätä se on aina. Hullu tekee kaikki muut hulluiksi. Järkipuhe tai ystävällisyys tai tasapuolisuus ei ole tälle edes tuttuja sanoja käsitteenä edes.
Miksi, oj härra jesus, miksi se ei stana häivy täältä sinne uusiin työpaikkoihin, jotka kuulemma on niin älyttömän hyviä ja hienoja. Että tervemenoa vaan! Kerätään sulle vielä läksiäslahjaksi matkarahat että voit hankkiutua mahollisimman kauas.
Kerran jo soitit johtajalle ja otit loparit, mikä helpotus. Ja siinähän sitten kärvistelit ja peruit sen ja kehtasit siis tulla takaisin. Voi jumaleisson.
Asia on niin, että kaikki kaksisuuntaiset räpeltäjät kuuluu hoitaa itteensä ja asianmukaisesti! Voit heittää hevon v--n ne sun luontaistuote-uutteet joita tiputtelet naamasi. Viinanjuonnin jo jouduitki katkon kautta jättämään.
Joo onhan se niin kamalaa kun on sairas. Joo ja voihan se sattua mullekin kohdalle. Vaan kun ei satu. Ja osaan hoitaa itseeni, vaikka mikä iskisi. En jää v--u tekemään toisten työnteosta käytännössä jotain ihmeen hoitolaa omalle sekoilulle ja pahoinvoinnille.
Ihan turha sitten aloittaa yhtään mitään hymistelyä, että "eihän se voi mitään sille että se on sairas" tai että "kyllä pitäisi ymmärtää" Ja vähiten kiinnostaa jonku tosielämästä irroneen toimistokonsultin kommentti,että "ottakaa yhteyttä työterveyshoitoon": Kyseessä on suorittavalla tasolla tehtävä ryynääminen,jossa mitään hienoja palavereja pidetä muutenkaan. Saatika yhen hullun takia.
Valitettavasti näitä on. Hänellä on itselläänkin varmasti (eiku ihan selvästi) paha olla, mutta hän ei osaa ollenkaan tunnistaa sitä että miksi ja miten hänellä on paha olla. Sitten sitä pitää jotenkin purkaa ja kohdistaa. Esim. erityisesti nämä työasiat ja työolot. Sehän on jotenkin hyväksyttävämpää hakkua niitä.
Vaatii paljon rohkeutta myöntää itselleen, että mielenterveys pettää ja hakea siihen hoitoa. Jossain päin maata edes jonkun mielenterveyden hoitaminen tai julkisesti esim. psykiatrialla käyminen katsotaan ihan menetetyksi tapaukseksi. Kuten pienellä kotipaikkakunnallani pohjanmaalla. Siellä ei hullut hoida itseään, ettei leimattaisi hulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on vain työpaikka. Hoitakaa itse työnne ja antaa sen ei-mukavan ihmisen meuhkata yksinään. Kyllä se laantuu, kun ei saa huomiota.
Ja sama rumba jatkuu. Kaksisuuntaisesta hoitamattomasta mielialahäröilystä kärsivällä menee taas lujaa. Että se jumankauta jaksaa. Nyt pitää oikaista vääryyksiä ja hoitaa raivoisasti asioita jotka ei kuulu sille ollenkaan. Puhelurumba on myös alkanut. Vapaapäivät menee siihen, että ei vastata sen soittoihin.
Kun on jostakin stnan junttilasta kotoisin, niin ei voi hakea hoitoa päävaivaan. Sehän on väärin ja hullujen hommaa. Ja mitä kyllikän puhuttais.
Bipolaarit pitäis kaikki laittaa kovalle lääkitykselle ja sitten ne pitäis laittaa ihan keskenään tekemään töitä ja pysykööt mahdollismman kaukana terveistä ja tasapainoisista ihmisistä. Ihan faktana näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäterveeltä kuulostaa koko työyhteisö. Eikö ap itse ymmärrä hakeutua muualle töihin ja korjaisi omaa elämäänsä siinä ohessa.
Joissakin duuneissa haetaan aina joku kaatissäkki, jonka syytä kaikki on, vaikka vikaa olisi omassa yksityiselämässä.
Jos haluaa työyhteisössä kohennusta asiaan, koko porukka koolle ja laaditaan ohjeisto, kuinka työpaikalla käyttäydytään. Ja mitä tapahtuu, jos sääntöjä rikotaan.
Meidän työpaikalla täysin kaheli mies jo viisissäkymmenissä valitta ja kehuu itseään minkä kerkeää ja häntä tukee alkoholisti on siinä meillä kestämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se niin väärin, että tuollaisilla ihmisilla on työpaikka eikä heistä muka päästä eroon?!
Täällä olisi fiksuja, asiallisesti käyttäytyviä, työnsä kunnolla hoitavia ja mieleltään terveitä henkilöitä vaikka kuinka monta työttömänä...
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:33"]
On se niin väärin, että tuollaisilla ihmisilla on työpaikka eikä heistä muka päästä eroon?!
Täällä olisi fiksuja, asiallisesti käyttäytyviä, työnsä kunnolla hoitavia ja mieleltään terveitä henkilöitä vaikka kuinka monta työttömänä...
[/quote]
Aivan totta! Tämä ihmistyyppi vaan on sellainen että kun saa vakipaikan ja koeaika on ohi, se ei päästä työsuhteesta irti vaikka mikä olisi.
Ja esimiehenä voin sanoa että saikuttajalle varoituksen antaminen on oman haudan kaivamista, vaikka varoitus ei tulisi mistään sairaslomiin liittyvästä asiasta.
Monta kertaa olen itkua vääntänyt kun luen ihania työhakemuksia reippailta hakijoilta ja työntekijöinä on näitä Tessiä tavaavia psykopaatteja, joista ei millään päästä eroon.
Juuri noiden takia ollaan monessa työyhteisössä burn outin partaalla. Imevät mehut muista.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2012 klo 14:38"]
Ei suonikohjuja ole nuorilla naisilla. Joten ks työkaveri on ainakin 40.
[/quote]
Suonikohjut eivät liity ikään. Suonikohjuja on alle 20-vuotiaista 100-vuotiaisiin.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2012 klo 14:38"]
Ei suonikohjuja ole nuorilla naisilla. Joten ks työkaveri on ainakin 40.
[/quote]
Suonikohjut eivät liity ikään. Suonikohjuja on alle 20-vuotiaista 100-vuotiaisiin.
[/quote]
Kyllä, ja myös miehillä. :D
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:22"]
Nyt vaan porukalla sanomaan sille hullulle, että ryhdistäytyy ja hoitaa hommansa. Armeijassakin ryhmäkuri on toimivinta tällaisten lusmujen kohdalla. Ja tosiaan, porukalla esimiehelle valitusta, eihän kukaan yksin voi asiaa ajaa jos se koko työyhteisöä haittaa.
Ehkäpä YT:t hoitaa tuommoiset viimeistään kadulle.
[/quote]
Taidatte kaikki olla henkisesti epävakaita työntekijöitä. Naisvaltaisilla aloilla tuo tuntuu olevan todella yleistä. Siskot yhdessä ryhmittyvät "hankalaa" yksilöä kohtaan ja jo alkaa seläntakana juoruilu, nokkiminen ja keskinäisten kehujen kerho pyöriä siinä omassa pienessä piirissä. Suuri stressin aiheuttaja on se että koskakohan päästään eroon siitä "hankalasta" yksilöstä, joko laillisesti tai laittomasti, koska muuten työyhteisö on ihan hajalla ja ilkeät siskopuolet eivät voi keskittyä kehumaan toisiaan kun muutenhan tässä pitäisi skarpata ja tehdä niitä töitäkin. Huh huh, sairasta...