Suoraan sanottuna; työkaverini on hullu

Joo, sama juttu mun työpaikallani.  Tätä yhtä helvetin herkkänenää suojellaan ja varjellaan ja yritetään muuttaa koko työympäristö pomojen suosiollisella tukemisella. Ja hyvä kaveri täytyisi töihin saada hänenkin, täytyyhän sitä varten vanha työkaveri savustaa ulos, jos vaikka ei parfyymit sovi tai mitä lie se on syönytkin. 

[quote author="Vierailija" time="23.10.2012 klo 12:01"]

Niin tätähän ei saisi sanoa, ja pitäisi tietysti ymmärtää. Joo ja onhan kaikilla vaikeaa ja toivottavasti mulle sattuu jotain kamalaa ja joudun vielä nöyrtymään.

Viidettä vuotta tässä menee nyt koko työyhteisö yhden ehdoilla. Vuodenkierto on aina sama. Tässä nyt talven tullessa ja keskitalvella alkaa taas sama s-tnan show. Hän kehittää jonkun asian ja perustavaa laatua olevan riidan työpaikalla. Aihe voi olla mikä tahansa, muiden mielestä pikkuasia. Hän on aina uhri ja kärsii vääryttä. Hän "puolustautuu" raivoisasti, ottaa yhteyttä joka paikkaan, haluaa "puhua asiat suoraan puhtaiksi", mutta ei tietenkään kuuntele mitään.

Häntä kohdellaan väärin, hän ei saa oikeutta ja luottamusmies saa tekstareita ja soittoja yötä myöten. Ja jaksaa.. Jumittaa yhteen asiaan.

Ja sitten keväällä jäädään sairaslomalle. On kipeä olkapää, on suonikohjuleikkausta, on mahavaivoja, on milloin mitäkin.

Sitten onkin kesälomat ja sykyn tullen uusin voimin työpaikalle.

Hän väsyttää kaikki työpaikallaan. Jengi huokaisee helpotuksesta, kun hän poistuu paikalta. Yhdessä tuumaillaan, että onpas täällä nyt rauhallista.

Olen hänen lähin työtoverinsa, ja toivoisin hänet niin pitkälle kun vaan pippuri kasvaa läheltäni. Tsori, mut näin on.

Aina hän uhkailee, kuinka lähtee tämmöisestä paskapaikasta ja paskafirmasta, mutta eihän tuollainen paperitiikeri mihinkään lähde. Ei riitä rohkeus eikä rahkeet. Saikuttaminen on mukavaa. Viime saikusta totesi, että hän hoidattaa vielä tämän vaivan tällä firmalla ja vaihtaa sitten maisemaa. Täällä se on vaan vieläkin.

Ongelma on se, että ongelmaa ei nähdä eikä siitä puhuta. Henkilö on tasapainoton eikä hoida itseään. Ne luontaistuotteet ja jotkut hyvä-terveys-lehden voimakuvat ei nyt auta, eikä kiviterapia myöskään. On huomattu.

Miksei se mene terapiaan, miksi ei hanki sopivaa lääkitystä. Miksi pitää nykertää ja nykertää ja jatkaa omaa pahoinvointiaan ja huolella levittää sitä ympärilleen?

Ja nyt sitten kaikki hymistelemään, että on se kamalaa, kun ei löydy empatiaa ja törkeesti ei huomioida että kaveri on sairas. Nyt on vaan niin, että yhden pahoinvoinnin takia koko työyhteistö kärsii.

Ja tämä on tosiaan työpaikka, eikä kenenkään henkilökohtainen pahoinvointikenttä. Että jos on huono olo, niin mars hoitoon ja tervetuloa takaisin töihin,kun pystyy niihin keskittymään.

Pitääkö tässä aina vaan koittaa jaksaa ja ymmärtää, ja käyttää energiaa siihen, että yksi mellastaa enemmän tai vähemmän sekopäissään työpaikalla.

Mitkään esimiehet tai nössö työterveyshoitaja ei tietenkään uskalla sanoa mitään. Hoidetaan vaan liikavarvasleikkaukseen, kun on niin jalka kipeä. Voihan se niinkin olla, mutta pitäsikö ottaa joku työnohjaus tai joku tänne mukaan.

[/quote]

Miksi et itse lähde? Miksi valitat asiasta etkä tee asialle mitään?

Ihmiset, joilla on hoitamaton bipolaari, voivat itse äärettömän huonosti ja tekevät taatusti kaikki ympärillään huonovointiseksi! Tämä on fakta eikä tarvi mitään kateus-selityksiä alkaa tarjoilemaan.

Valitettavasti tämä sairaudentunto tahtoo puuttua useilta. Tuntuu vaan,että kaikki menee pieleen, ja kaikki on huonosti, eikä kukaan tajua. Sitten menee tämän tästä välit poikki. 

Tuntemani rasitusvamma on erittäin aktiivinen riidoissa. Hän on heti vetämässä asiaa korkeimmille tahoille, aikoo soittaa lakimiehelle (??), haastaa oikeuteen (??) ynnämuuta. 

Lähtökohtaisesti aina häntä kohdellaan väärin, ja hän on aina uhri.

Ei vaan näe sitä, millainen seko on itse. Käytös on ihan kamalaa. Lääkäriä rasittaa yhtä paljon, koko ajan on jotain vaivaa ja tautia, jota pitää tutkia ja hoitaa. 

Yksi mätä omena pilaa koko setin. Kerron esimerkin: Ystäväni työpaikalla on henkilö joka on pelkkä työtä vieroksuva tapaus. Esimiehensä on kuulemma saman lainen lusmu joten ei nosta asiaa esiin, siksi nämä työkaverit tekivät ilmoituksen korkeammalle johdolle, ja kannatti.

Minun ystävä ja hänen eräs toinen työkaveri jonka tunnen, kertoivat että tämä työtä vieroksuva tapaus on mieluummin ulkona ostoksilla tai kotona bloggaamassa kuin työpaikalla, ilmoittaa työkavereille että "on niin kipeä selkä ettei pääse sängystä ylös ja liikkumaan" ja ei mene kuin tunti tai kaksi niin blogiin ilmestyy kirjoituksia että teinpä suursiivouksen tai että tapetoin äsken keittiön seinän kun en keksinyt muutakaan tekemistä kun on tylsää! Tai on ehtinyt meikata ja laittaa itsensä kuvauskuntoon uusin vaattein, iloisin ilmein ja hymyin, kun on vain hetkeä aiemmin ilmoittanut töihin että "kamala päänsärky, en näe enkä kuule mitään ja olen ottanut 5 särkylääkettä ainakin". Hänet on nähty terveen ja pirteän näköisenä ulkona marketissa sairaspäivänä "kun 39 asteen kuume vähintään". Ystäväni joutunut stressaantuneena hoitaa omien töiden lisäksi tämän työtä vieroksuvan tyypin työt, ja kun tämä palaa lähes viikottaisilta sairaslomiltaan niin huutaa ja valittaa ensimmäisenä että miten huonosti hänen työt on hoidettu sillä välin kun oli kotona SAIRASTAMASSA. Työtä vieroksuva tapaus kehtaa haukkua vielä muita kaupan päälle, jotka olleet pelastamassa hänen nahkaansa melko pitkään. Eivät enää. 

Ystäväni ja hänen työkaverit saivat jotain kautta selville että henkilöllä ollut sama työtä vieroksuva asenne kahdessa aiemmassa työpaikassa joista hänet erotettu ja ilmoittivat ylimmälle johdolle tämän tosiasian, sekä myös blogin osoitteen että sieltä voi tarkistaa että mitä tehnyt "sairaspäivinä" (bloggaajan on muuten turha vedota postausten ajastuksiin, jos on vielä niin tyhmä että ajastaa ne sairaspäiville eli ei mennyt selostus ajastuksesta läpi, nämä muuten kertoivat). Tämä tapaus sai sitten kirjallisen varoituksen. Joten kannattaa lähteä joukolla ilmoitusta tekemään niin ei johdolta jää käsittelemättä jonkun väliportaan kuten tässä tapauksessa suojelevan pikkupomon takia. Tässä maassa on sellaisia jotka oikeasti tarvitsevat työtä ja nimen omaan haluavat tehdä sitä, joten en ymmärrä miksi  melkein jokainen tuttu tuntee omalla työpaikallaan jonkun hankalan ihmisen joka pelkkä suojatyöpaikkalainen eikä niille saa usein tehtyä mitään, tai sitten ei nousta yhdessä vastarintaan jos kokevat vääryyttä yhden henkilön takia, ja siksi nämä saavat vain olla?

http://goo.gl/7C0PBD

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2012 klo 12:01"]

Niin tätähän ei saisi sanoa, ja pitäisi tietysti ymmärtää. Joo ja onhan kaikilla vaikeaa ja toivottavasti mulle sattuu jotain kamalaa ja joudun vielä nöyrtymään.

Viidettä vuotta tässä menee nyt koko työyhteisö yhden ehdoilla. Vuodenkierto on aina sama. Tässä nyt talven tullessa ja keskitalvella alkaa taas sama s-tnan show. Hän kehittää jonkun asian ja perustavaa laatua olevan riidan työpaikalla. Aihe voi olla mikä tahansa, muiden mielestä pikkuasia. Hän on aina uhri ja kärsii vääryttä. Hän "puolustautuu" raivoisasti, ottaa yhteyttä joka paikkaan, haluaa "puhua asiat suoraan puhtaiksi", mutta ei tietenkään kuuntele mitään.

Häntä kohdellaan väärin, hän ei saa oikeutta ja luottamusmies saa tekstareita ja soittoja yötä myöten. Ja jaksaa.. Jumittaa yhteen asiaan.

Ja sitten keväällä jäädään sairaslomalle. On kipeä olkapää, on suonikohjuleikkausta, on mahavaivoja, on milloin mitäkin.

Sitten onkin kesälomat ja sykyn tullen uusin voimin työpaikalle.

Hän väsyttää kaikki työpaikallaan. Jengi huokaisee helpotuksesta, kun hän poistuu paikalta. Yhdessä tuumaillaan, että onpas täällä nyt rauhallista.

Olen hänen lähin työtoverinsa, ja toivoisin hänet niin pitkälle kun vaan pippuri kasvaa läheltäni. Tsori, mut näin on.

Aina hän uhkailee, kuinka lähtee tämmöisestä paskapaikasta ja paskafirmasta, mutta eihän tuollainen paperitiikeri mihinkään lähde. Ei riitä rohkeus eikä rahkeet. Saikuttaminen on mukavaa. Viime saikusta totesi, että hän hoidattaa vielä tämän vaivan tällä firmalla ja vaihtaa sitten maisemaa. Täällä se on vaan vieläkin.

Ongelma on se, että ongelmaa ei nähdä eikä siitä puhuta. Henkilö on tasapainoton eikä hoida itseään. Ne luontaistuotteet ja jotkut hyvä-terveys-lehden voimakuvat ei nyt auta, eikä kiviterapia myöskään. On huomattu.

Miksei se mene terapiaan, miksi ei hanki sopivaa lääkitystä. Miksi pitää nykertää ja nykertää ja jatkaa omaa pahoinvointiaan ja huolella levittää sitä ympärilleen?

Ja nyt sitten kaikki hymistelemään, että on se kamalaa, kun ei löydy empatiaa ja törkeesti ei huomioida että kaveri on sairas. Nyt on vaan niin, että yhden pahoinvoinnin takia koko työyhteistö kärsii.

Ja tämä on tosiaan työpaikka, eikä kenenkään henkilökohtainen pahoinvointikenttä. Että jos on huono olo, niin mars hoitoon ja tervetuloa takaisin töihin,kun pystyy niihin keskittymään.

Pitääkö tässä aina vaan koittaa jaksaa ja ymmärtää, ja käyttää energiaa siihen, että yksi mellastaa enemmän tai vähemmän sekopäissään työpaikalla.

Mitkään esimiehet tai nössö työterveyshoitaja ei tietenkään uskalla sanoa mitään. Hoidetaan vaan liikavarvasleikkaukseen, kun on niin jalka kipeä. Voihan se niinkin olla, mutta pitäsikö ottaa joku työnohjaus tai joku tänne mukaan.

[/quote]

Anteeksi mutta minun on ihan pakko kysyä että minkälainen heikkojen yksilöiden hiekkalaatikko on sellainen "työyhteisö" jossa ihmiset menettävät psyykkisen tasapainonsa YHDEN henkilön takia? Puhutaan jostain mystisestä "ilmapiirin myrkyttämisestä."

Ettei vain kyseessä olisi kuitenkin osaamattomien ihmisten oma kupla, jonka olemassaolon osaavampi yksilö huomaamattaan onnistuu kyseenalaistamaan? Miten heikko voi ihminen olla että murtuu YHDEN kollegan auran takia? Aivan sairasta.

[/quote]

peesi tälle. taitaa ap olla työpaikkakiusaaja.

Ai työpaikkakiusaaja?? Siis minä, joka joutuu tekemään töitä henkilön kanssa, joka kehittää mitä mielikuvituksellisimmista asioista ongelmia, draamaa ja toimii riidankylväjänä jopa eri osastoilla? Miten semmoista ihmistä voi työpaikkakiusata, joka imee energian ympärillä olevilta omilla ongelmillaan? Miten sitä niinku kiusataan?

Kun onglemat on tyyppiä: salaliittoteoriat? Niin sitäkö kiusataan, ai niinkö? Eikö sitä luottamusmiestä jotenkin myös kiusata, kun sille "urhi" laittaa tekstiviestiä ongelmasta klo 23.20 perjantaina? Tai yrittää toistuvasti soittaa sille pääsiäisenpyhinä, vaikka huomaa ettei puheluihin vastata? Vaan sekö onkin työpaikkakiusaamista se. Enpä tiennytkään.

Helevetin hyvä, että tältä palstalta tulikin näin asiantuntevaa arvioita asiasta.

Kyseisen uhrin veli onkin jo eläkkeellä mielenterveyden vipattua kokonaan pois työelämästä, sitäkin vissiin kiusattiin ku se meni ihan holtittomaksi. Tunnen sen mutsin ja se on kyllä rajatilassa sekin. 

Mutta ei saa tuomita ei, ja mitkään mielenterveyden ongelmathan ei ole suvussa esiintyviä, joten tämäkin oli siis kiusaamista.

Rauhaa vaan ja hyvää menestystä kaksisuuntaiselle luulosairaalle, joka suuntaa ongelmansa työpaikalleen. Täytyy vissiin itse sitten vaihtaa maisemaa.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 12:49"]

Ai työpaikkakiusaaja?? Siis minä, joka joutuu tekemään töitä henkilön kanssa, joka kehittää mitä mielikuvituksellisimmista asioista ongelmia, draamaa ja toimii riidankylväjänä jopa eri osastoilla? Miten semmoista ihmistä voi työpaikkakiusata, joka imee energian ympärillä olevilta omilla ongelmillaan? Miten sitä niinku kiusataan?

Kun onglemat on tyyppiä: salaliittoteoriat? Niin sitäkö kiusataan, ai niinkö? Eikö sitä luottamusmiestä jotenkin myös kiusata, kun sille "urhi" laittaa tekstiviestiä ongelmasta klo 23.20 perjantaina? Tai yrittää toistuvasti soittaa sille pääsiäisenpyhinä, vaikka huomaa ettei puheluihin vastata? Vaan sekö onkin työpaikkakiusaamista se. Enpä tiennytkään.

Helevetin hyvä, että tältä palstalta tulikin näin asiantuntevaa arvioita asiasta.

Kyseisen uhrin veli onkin jo eläkkeellä mielenterveyden vipattua kokonaan pois työelämästä, sitäkin vissiin kiusattiin ku se meni ihan holtittomaksi. Tunnen sen mutsin ja se on kyllä rajatilassa sekin. 

Mutta ei saa tuomita ei, ja mitkään mielenterveyden ongelmathan ei ole suvussa esiintyviä, joten tämäkin oli siis kiusaamista.

Rauhaa vaan ja hyvää menestystä kaksisuuntaiselle luulosairaalle, joka suuntaa ongelmansa työpaikalleen. Täytyy vissiin itse sitten vaihtaa maisemaa.

[/quote]

Älä provosoidu noista työpaikkakiusaaja-huutelijoista. Ovat varmaankin itse näitä työpaikkojen riippakiviä ja hermostuvat, kun joku kehtaa nostaa kissan pöydälle.

Tiedän, miltä tuntuu, kun joku seko sekoilee niin pahasti, että asiakkaita myöten jengi ihmettelee tiimin/osaston/yksikön touhuja. Valitettavasti mulla ei ole mitään konkreettisia neuvoja, mutta koita jaksaa, ja jos mahdollista, ignooraa koko tyyppi kokonaan. Kuulokkeet korviin, hyvä musa raikamaan! Ja tee VAIN omat duunit ja esimiehen osoittamat hommat. Toisten duuneja et rupea tekemään, ellei esimies pyydä. Silloinkin pyydät apua priorisointiin, kun ei 8 h riitä kahden ihmisen duuneihin.

Tsemppiä!!

Kaikkien kaksisuuntaisten mielialahäröjen ei pidä hankkiutua mihinkään työpaikkoihin, ennenkuin ne on hankkineet hoitoa siihen tilaansa! Ei mihinkään siis. Lääkitystä ja terapiaa ja käytöstapoja opettelemaan mars mars.

Tämä on tosiasia ja ei se siitä parane, että ei uskalleta sanoa jos toinen on ihan hullu.

Mahdottomia työkavereina ja yhteistyökumppaneina täysin. Hoitoon vaan.

Jos on pakko kipuilla ja silti mennä töihin, niin ihan sitten yksin jonnekin erityistehtviin. Ei mihinkään ihmisten kanssa tekemisiin.

Hyssyttely ja voi-voi- kun säälittää ei auta!

Jaa tällähän tämä vanha avautuminen olikin. Nyt on kesälomat lusittu ja bipo palaa töihin uusin voimin. Ollaan niin valoisaa ja reipasta ja niin kertakaikkiaan kaikki hyvin. Näin alkusyksystä hän ei vielä möyri täysin omissa ongelmissaan eikä salalilittoteoriat ole ihan nousseet pintaan. Tällöin hän vielä pystyy normaaliin dialogiin ihmisten kanssa, esim. kyselememään miten muilla on kesä mennyt ja ihan vielä kuuntelemaankin että mitä toinen vastaa. 

Syksyn tullen alkaakin hoitamattomalle bipolle tulla jo huono olo ja syyhän on kaikkien muiden. Erityisesti työkavereiden. Vaikka sen kotona on ongelmia ja suvussa jo sairaseläkeläinen mielenterveydestä, niin ne asiat on kotona vaiettu kuoliaaksi. Eli ongelmaa ei ole. 

Pidemmälle sykysyä mennessä hän on jo kehittänyt jonkun aktiivisen vääryyden ja riidanaiheen töissä, josta käydään jo palaveria esimiesten ja työkavereiden kanssa. Hän on uhri ja hän puolustaa itseään täysillä. 

Väsyttää jo aivan v-sti taas tulevan talven veivaamiset. MIksi, oi miksi, se ei hanki hoitoa ja lääkkeitä itselleen? Miksi tuo ihminen käy töissä täällä, miksi se ei sano itseään irti "tästä paskapaikasta" kuten hän niin usein riidelleessään uhkaa. Eikö sitä voi laillisesti sanoa irti? Siksi että tekee muut ympärillään uupuneiksi ja työt kärsii? 

[quote author="Vierailija" time="23.10.2012 klo 12:36"]

Luulis, ettei nykyään ole vaikeaa saada uusia työntekijäitä?
Vai onko tää ihminen joku suuri nero, jonka kaltaisesta ei ole varaa luopua?

[/quote]

Mites ajattelit päästä tästä nykyisestä ensin eroon?

Toinen hankala ihmisryhmä on ne "kaikentietävät" talossa 30 vuotta olleet, jotka on tottuneet esim. viettämään aamun ensimmäiset 1,5 tuntia kahvitellen osastolta toiselle siirtyen. Työt harotaan käyntiin ja kas, onkin lounastunnin vuoro. Samalla käydään ruokakaupassa, kun töiden jälkeen ei kerkeä/jaksa. Tätä tuli katottua useampi vuosi, kunnes tuli lama. Salaa kyllä kiitän meidän firmaa niistä muutamasta yt-neuvottelusta, joiden myötä nää lusmuilijat on saaneet siirtyä työkkärin kirjoihin tai eläkeputkeen.

Hoitajan ammatti on pikemminkin diagnoosi kuin ammatti. Meillä on kans työyhteisössä yksi sekopää, joka vaarantaa jo asiakasturvallisuuden. Vakituista ei voi laittaa pihalle.

Minä lähdin helvettiin tuollaisesta työpaikasta seuraavalla viikolla toinen henkilö ja meno jatkuu samana ois esimesten aika katsoo käytöstään eikä olla ensimmäiset jotka on siitä puljusta lähteneet

Vierailija kirjoitti:

Ja vanhaa ketjua nostamaan. Tätä se on aina. Hullu tekee kaikki muut hulluiksi. Järkipuhe tai ystävällisyys tai tasapuolisuus ei ole tälle edes tuttuja sanoja käsitteenä edes.

 

Miksi, oj härra jesus, miksi se ei stana häivy täältä sinne uusiin työpaikkoihin, jotka kuulemma on niin älyttömän hyviä ja hienoja. Että tervemenoa vaan! Kerätään sulle vielä läksiäslahjaksi matkarahat että voit hankkiutua mahollisimman kauas.

Kerran jo soitit johtajalle ja otit loparit, mikä helpotus. Ja siinähän sitten kärvistelit ja peruit sen ja kehtasit siis tulla takaisin. Voi jumaleisson.

 

Asia on niin, että kaikki kaksisuuntaiset räpeltäjät kuuluu hoitaa itteensä ja asianmukaisesti! Voit heittää hevon v--n ne sun luontaistuote-uutteet joita tiputtelet naamasi. Viinanjuonnin jo jouduitki katkon kautta jättämään. 

 

Joo onhan se niin kamalaa kun on sairas. Joo ja voihan se sattua mullekin kohdalle. Vaan kun ei satu. Ja osaan hoitaa itseeni, vaikka mikä iskisi. En jää v--u tekemään toisten työnteosta käytännössä jotain ihmeen hoitolaa omalle sekoilulle ja pahoinvoinnille. 

 

Ihan turha sitten aloittaa yhtään mitään hymistelyä, että "eihän se voi mitään sille että se on sairas" tai että "kyllä pitäisi ymmärtää" Ja vähiten kiinnostaa jonku tosielämästä irroneen toimistokonsultin kommentti,että "ottakaa yhteyttä työterveyshoitoon": Kyseessä on suorittavalla tasolla tehtävä ryynääminen,jossa mitään hienoja palavereja pidetä muutenkaan. Saatika yhen hullun takia. 

Terveisiä vaan, vielä se siellä rääkyy!

Ihan kun olisit kirjoittanut ap. eräästä tietämästäni henkilöstä. Hänellä syy on se että on oikeasti umpihullu jolla hyrrä pyörii turhan lujaa aika-ajoin. Saikutussyyt voi olla todellisia tai olla olematta. Ehkä lääkäri pistää saikulle.

Kyse on myös narsismista ja huomionhakuisasta persoonasta joka sujuvasti liioittelee kaiken ja valehtelee kun sille tarvetta on.

Vakituinen virka on sementtiin valettu ja pois siitä ei saa millään. Toivotaan vaan että se hakee sitä saikkuaan ja menee sinne rakkaalle mökilleen.

kiukuttelijoilla,epäilen kans et jotain sairasta huomion hakua, monella työpaikalla, muutamas työpaikas ratkaistu asia niin et vaikea kiukuttelija, tekee yksin omat hommansa, muut tekee parityötä. helpottaa vähän asioita.vaattii et kaikki valittaa kiukuttelijasta.

tämä tyyppi, silti tauoilla sai raivareita ja haukkui asiakkaita,sai jopa asiakkaiden edes raivokohtauksia ilman syytä,silti ei erotettu.työpaikal muut lähti ja vaihto parempaan työhön.kiukuttelija ei yllätys,yllätys,saanut parempaa työtä.

liian vähän puututaan vaikeisiin tyyppeihin työpaikoil,siedetään liikaa.

toi ettei anna huomioo,ja lakkaa antamasta kiukuttelul periksi, on hyvä. esim tauoilla voi laittaa kuulokkeet päähän ja syödä ruoka muualla,ilman kiukuttelijan seuraa.

inhottavia on saikuttaja,kiukuttelija yhdistelmä, on pois 3 päivää viikos,2 päivää kiukuttelee työpaikal. ikävä kyllä tätäkin katsotaan pitkään.uuvuttaa muut työntekijät. yhdes työpaikas työnantaja vaati aina sairasloma todistuksen ja erikoislääkäril käynnin arviota varten,sarjasaikuttelija otti loparit.varmaan oli ihan oikea sairaus mut sit olis pitäny ilmottaa ajois, kun ei pysty töihin eikä vaan ilmottaa tuntia ennen.