Mua stressaa hirveesti muiden lapsiperheiden vierailut

talossa talon säännöt, eikä tässä mitään ongelmaa ole koskaan ollut. Miksi olisi?

että lapsensa noudattavat näitä sääntöjä?

Meillä tosi moni vieras keskittyy itse siihen kahvitteluun ja lapset saa tehdä mitä lystää.

niuhona tai kontrollifriikkinä, mutta en myöskään ole niin rikas, että antaisin lasten sotkea tai rikkoa tavaroita mielensä mukaan. Minusta sellaisessa ei ole mitään mieltä, ei lapsikaan siitä nauti. Yllättävän monet vanhemmat antavat lastensa, tosi pientenkin, vaellella mielin määrin ja touhuta ihan mitä mieleen juolahtaa ja istuvat itse tyytyväisinä pöydän ääressä. Sen tähden joudun itse vahtimaan heidänkin lapsiaan ja ollaan säästytty siltä tilanteelta, että jotain olisi oikeasti mennyt pilalle. Olisi kiinnostavaa tietää miten vanhempien suu sitten laitettaisiin! Omassa kodissa jokainen voi tietenkin elää miten tahtoo, mutta miksei lapsia voi etukäteen yhtään valmentaa siihen, että kylässä käyttäydytään eikä nyt ainakaan sotketa/rikota mitään. Tai sitten juoda kahveja vuorotellen kuten me mieheni kanssa usein teemme.

tavaroitten levittely ja esim legoja voi lasten jäljiltä olla levällään ja nehän on helppo kerätä.

Mutta sellainen tahallinen sotkeminen, ruualla leikkiminen ja rään töhriminen seiniin tms on jotain niin pimeätä touhua ettei kenenkään tarvitse sellaista katsoa. Turhaa huutoakaan en jaksa kuunnella, menkööt kotiinsa kiljumaan.

kaltaisiasi tuttavapiiriin. Meillä kolme pientä lasta ja ei vois vähempään kiinnostaa jotkut hiekanmurut olkkarissa tai muruset pöydän alla tai muukaan sotku. Kauheaa elämäähän se on jo ihan oman perheen kesken, jos äiti on joku siivousneurootikko. Eli meillä saa lapset mennä ja leikkiä ihan vapaasti.

Oma koti on kuin sikala ja sitten mennään vielä muidenkin kotiin porsastelemaan. Tmmärrän sinua AP vaikka minulla on lapsia. Jos kyläilemme muilla en anna lapsieni pyöriä missä sattuu ja tehdä mitä lystää. Puitää kunnioittaa kutsujaakin. Lapset oppivat nopeasti tavoille!!

hyvin käyttäytyvyät lapset ja heidän vanhemmat. Mutta mä en oikeasti jaksa mitään kiljukauloja mitkä ei tottele ketään, eikä vanhempia kiinnosta heitä vahtia. Eikä sellaisissa kyläilyissä ole mitään järkeä että lapset saa huutaa kuin villipedot eikä aikuiset pysty juttelemaan keskenään yhtään mitään.

Vaikka kuinka on lapsia niin silti minä haluan elää normaalia ja inhimillistä elämää. Meillä ei kukaan huuda kurkku suorana, eikä sotke tahallaan. Lapsiperheen elämä ei voi tarkoittaa sitä että koti on kuin kaatopaikka kun on "niin rentoa". Meillä on esimerkiksi useita lasi- ja peiliovia ja lapset ei lääpi niitä, ei meidän omat eikä vieraat lapset. En tajua että jotain äitiä vaan naurattaa kun oma lapsi käy lääppimässä lasistaan maitoa eteisen oviin tms sikailua. Hus, pihalle! (ihan kokemus parin viikon takaa....)

kaikenlaisia selityksiä lapsilleen ja niiden käytökselle. Lapsi on ihanan vilkas, vahva persoona joka ei kuvia kumartele, utelias pikku tiedemies tai miehekäs pikku äijä jne. Hyvää käytöstä pidetään merkkinä alistumisesta ja nynnyydestä.

ja sohvat ja siivous siitä kärsii. Älä kutsu. En minäkään kutsuisi, jos mun elämä olisi noin vaikeaa ja menettäisin hermoni vaaleista sohvista tai siitä, että joku LIIKKUU mun asunnossa.

ja sohvat ja siivous siitä kärsii. Älä kutsu. En minäkään kutsuisi, jos mun elämä olisi noin vaikeaa ja menettäisin hermoni vaaleista sohvista tai siitä, että joku LIIKKUU mun asunnossa.

pitää mennä sikailemaan? jos jollain on vaalea sohva niin miksi sitä pitää mennä sotkemaan? miksi ei voi käyttäyä kunnolla.

mutta jos emäntä ei kestä lapsi vieraita, en halua mennä sinne. Jos se pelkää, että sille sohvalle vois tapahtua jotain, mä en nauti vierailusta. Ymmärrätkö eron?



Minulla on kaksi pientä lasta, joille opetan tapoja, mutta en ehdi aina molempien perään ja kaiken lisäksi vielä en halua vierailla sellaisessa kylässä, missä 2 ja 4-vuotiaita pitää vahtia ja kurkkia koko ajan kuinka vittuuntunut ja kireä ilme emännällä on ja pitääkö lapset nyt liikaa meteliä vai vieläkö emäntä sietää.



Ei ole kivaa olla missään, missä pitää koko ajan varoa, komentaa ja tarkkailla sekä sanoa lapsille ei sinne, ei tänne eikä tonne. Nyt hiljaa, älä sotke, älä koske, et avaa.



Mieluummin menen sellaiseen kylään, missä saa olla ja mihin mahtuu vähän sotkua ja kaaosta.

mutta jos emäntä ei kestä lapsi vieraita, en halua mennä sinne. Jos se pelkää, että sille sohvalle vois tapahtua jotain, mä en nauti vierailusta. Ymmärrätkö eron?

ok.

Minä kutsun näitä hankalia perheitä kotiin ihan sen vuoksi, että vanhempia olisi kiva tavata. Yksi perhe asuu aika kaukana ja nähdään ehkä kerran vuodessa. Vuoden aikana yksinkertaisesti unohdan millaista se on! Jotenkin sitä ajattelee että vuodessa ne ovat kasvaneet ja oppineet... ja joka kerta sitä on todennut että vuoden aikana ne ovat muuttuneet aina vaan pahemmiksi.

ei koskaan noussut pöydän reunalle ja vetaissut mitään alas, Wau kun sulla on hyvin kasvatetut lapset.

ei ole ollut tuollaisia ongelmia kyläillessä eikä lapsivieraatkaan ole aiheuttaneet tuhoa meillä. Sukulaisten ja ystävien lapsista osa on vanhempia kuin omat lapsemme ja meillä oli kaikkea mahdollista (kaktuksia, lehtiä, lasiesineitä) lasten ulottuvilla, mitään ei tarvinnut siirtää pois etukäteen. Joku kavereista nosti lehtipinon korkeammalle pöydälle, mutta se ei minua haitannut.

Lapsen toinen mummola on täynnä erilaisia lasi- ja keramiikkaesineitä, kukkia, tyylikalusteita jne. siis jokaisella tasolla jotain koristetta ja pitsiliinaa eikä ole ollut ongelmia sielläkään meillä tai muilla lasten kanssa kyläilevillä.

Ei ne tavarat jaksa lapsia kiinnostaa kovin paljon, jos on jo kotona tottuneet, ettei koko koti ole niin kliininen ja steriili kaikin puolin.

Yritetään kasvattaa koko ajan, mutta ei ole mennyt vielä perille.

ja hyvätapaisemmasta päästä, niin kyllä se ahdistaa ja hermostuttaa kun taloon tulee adhd-muksuja, jotka vaan säntäävät paikasta toiseen ja klähmii & rikkoo kaiken eteen tulevan. Tai kulkee ruokien kanssa pitkin ja poikin ja sotkee kämpän jokaisen neliömetrin, koska kotonakin saa kulkea ruokien kanssa huoneesta toiseen. Ei tee mieli kutsua tuollaisia lapsia meille, kun itse saa kaiken aikaa pelätä paikkojen rikkoutumista tai vahtia sitä, ettei jokainen ipana seuraa esimerkkiä ja marssi sokerimunkkien kanssa pitkin kotia.

Itse toivon kovasti, että ihmiset opettaisivat vaikka sitten vaan kyläilyjä varten lapsilleen edes alkeelliset käytöstavat; ruuat syödään pöydässä, kädet pestään, toisen omaisuutta kunnioitetaan. Mulle on ihan sama millaisessa läävässä itse kukin haluaa elää, mutta meillä käyttäydytään meidän perheen sääntöjen mukaan.

Että päästään tuohon tavoitetilaan.

Tämänhän ei tarvitsisi olla vaikeaa, kun oikeasti on kysymys erittäin yksinkertaisista asioista.

- syödään pöydässä

- pestään kädet ennen ja jälkeen ruokailun

- ei tulla kengillä sisälle

- ei mennä kaapeista vetämään tavaraa lattialle

Aivan käsittämätöntä, miten nämä alkeelliset asiat on niin monella hukassa.

Jos noudattaa edellä mainittuja, niin voi suht hyvällä omalla tunnolla mennä toisten koteihin. Jos lisäksi kerää lapsensa levittämät lelut, opettaa lapsensa kysymään millä saa leikkiä ja opettaa vaikka kiittämään pöydästä noustessa, niin on meillä oikein toivottu vieras.

Jos ei selviydy näistä, niin miten selviää mistään? Pakkohan lapsille on alkeelliset tavat opettaa, joten miksi ei noudattaisi niitä kylässäkin ja välttäisi sika-perheen maineen?

Mutta en ole saanut lapsiani sisäistämään samaa asiaa. He kiljuvat, riehuvat ja sotkevat. Emme yleensä käy kylässä. Kun käymme, saa ohjastaa koko ajan, eli en pääse juttelemaan sitten isäntäväen kanssa ollenkaan, koska juoksen koko ajan pelastamassa tavaroita.

hyvin käyttäytyvyät lapset ja heidän vanhemmat. Mutta mä en oikeasti jaksa mitään kiljukauloja mitkä ei tottele ketään, eikä vanhempia kiinnosta heitä vahtia. Eikä sellaisissa kyläilyissä ole mitään järkeä että lapset saa huutaa kuin villipedot eikä aikuiset pysty juttelemaan keskenään yhtään mitään.

Vaikka kuinka on lapsia niin silti minä haluan elää normaalia ja inhimillistä elämää. Meillä ei kukaan huuda kurkku suorana, eikä sotke tahallaan. Lapsiperheen elämä ei voi tarkoittaa sitä että koti on kuin kaatopaikka kun on "niin rentoa". Meillä on esimerkiksi useita lasi- ja peiliovia ja lapset ei lääpi niitä, ei meidän omat eikä vieraat lapset. En tajua että jotain äitiä vaan naurattaa kun oma lapsi käy lääppimässä lasistaan maitoa eteisen oviin tms sikailua. Hus, pihalle! (ihan kokemus parin viikon takaa....)

Eivät lapsemme mitenkään erikoisen huonotapaisia ole, mutta heitä on neljä. Ujous on kai näissä kyläpaikoissa etu. He eivät todellakaan mene penkomaan ja särkemään kyläpaikan tavaroita. Kiljuvat korkeintaan jos isäntäväen lapset haluavat leikkiä kiljumisleikkiä. Mutta eipä ole tullut mieleeni, että lasten kädet pitäisi aina pestä ennen ja jälkeen ruokailun. Ihan puhtaina tulemme ja lapset myös osaavat syödä siististi. Enpä halua kutsuja paikkoihin, joissa vierailusta aiheutuuva siivoaminen koetaan valtavaksi rasitukseksi eikä lapsistamme ihmisinä olla kinnostuneita.

samma här samma här



Nykyään on muotia, että eihän se voi istua, kun on vasta 1v tai 2v. kyllä ennenkin voi. ottaa häkin mukaan, jos ei voi.

Ei olla nähty pitkään aikaan, ollaan vanhoja opiskelukavereita, ja perheen pienimmäinen, noin puolivuotias, oli meillä ensimmäistä kertaa. Perheessä on myös kolmivuotias.



Ensimmäiseksi sisään tultuaan perheen äiti nosti vauvansa makaamaan valkoiselle olohuoneen villamatollemme ja alkoi touhottaa: "onko meillä täällä kakka kun haisee? onko meillä täällä kakka kun haisee?"



Kakkahan se oli. Nieleskelin hetken ja ehdotin, josko edes joku pyyhe tms. laitettaisiin siihen alle. Kakkavaippa jäi rullalle käärittynä olohuoneen lattialle kunnes nostin sen siitä jonkun ajan kuluttua pois.



Luulin, että tämä ns. ystäväni tuli seurustelemaan kanssani, mutta yhtään tolkullista sanaa hänestä ei irronnut. Hän alkoi laulaa vauvalleen kovalla äänellä, hyppyyttää tätä ja huudella joka väliin kovaäänisiä ohjeita kolmivuotiaalle, joka yritti kovaa vauhtia tuhota kotiamme.



Kun sain heidät lopulta lounaspöytään (tästä oli sovittu etukäteen), kolmivuotias huusi: "hyi en syö!" Äitinsä aloitti hurjan maanittelun joka jatkui uhkauksina ja lopulta huutona: "Nyt jos et syö niin mitään herkkua ei tule!"



Sanomattakin lienee selvää, että lapsi ei syönyt muruakaan ja hetken kuluttua äiti työnsi sille keksin käteen.



Kun porukka lopulta lähti kotiinsa, jäin katselemaan hävitystä hiljaisena. Ei aavistustakaan, mitä niille ihmisille kuuluu, koska kuulin ainoastaan kolmivuotiaalle huudettuja uhkauksia ja vauvalle suunnatua lässytystä ja kovaäänistä laulua. Yksikään vieraamme sana ei ollut kohdistettu isäntäperheelle.



Tietenkään myöskään tämä vierailija ei tullut hullua hurskaammaksi meidän kuulumisistamme, mutta ne nyt eivät päivänselvästi häntä kiinnostaneetkaan.



Meillä on kouluikäiset lapset ja ehkäpä aika kultaa muistot kun kuvittelen, ettei se elämä nyt noin kummallista pienten kanssa ollut. Tätä porukkaa en silti taida kutsua uudelleen.

lapset myös osaavat syödä siististi. Enpä halua kutsuja paikkoihin, joissa vierailusta aiheutuuva siivoaminen koetaan valtavaksi rasitukseksi eikä lapsistamme ihmisinä olla kinnostuneita.

Tämä ketju ei siis varmaankaan koska suoranaisesti teitä, jos ette sotke?

Pitää muistaa, että ihmisten käsitys siisteydestä on hyvin vaihteleva. Meillä käy muutaman kerran vuodessa perhe, joilla on koiria. Heillä on ihan normaalia pudottaa ruokaa lattialle monen neliömetrin alueelle, koska koirat nuolee ne lattiat puhtaaksi. Meillä ei ole tuollaisia siivouskoneita, joten esim murustettu pulla pitää siivota sieltä lattialta ihan itse. Enkä edes haluaisi että meidän lattioita nuolisi joku eläin!

En valitettavasti koskaan muista, että heille ei voi tarjota mitään mustikkapiirakkaa tai hillomunkkeja koska niitä ei osata syödä. Ihan oma mokani :(