Mua stressaa hirveesti muiden lapsiperheiden vierailut

Hän ei ala siirtelemään tavaroita ja pitäähän se lasten tietää, että ei saa koskea vaaseihin yms.

Viimeinen kerta kun kävimme vanhempieni luona, oli äidin syntymäpäivät. Minä en ehtinyt seurustella kenenkään kanssa, enkä kahville kun kyttäsin niitä maljakoita ja tuikkukippoja ja kaikkea lasista krääsää ja tavaraa.

Äitini marisee nyt kuulemma isälle jatkuvasti kun ei näe lapsenlapsiaan.

Voi voi, elämä on valintoja.

luona kylässä. Tuntuu että vaikka mitä tekis niin koko ajan toinen ajattelee vaan sitä sotkua mikä jätetään jälkeemme. Kyseisen ystävän luona poiketaan yleensä kerran kuussa (kutsuu kyllä itse meidät aina), mutta tuon 1,5v:n kanssa kyläilyt eivät aina ole siisteimmästä päästä. riisutaan kyllä vaatteet aina jo pikkueteisessä ettei vaan roskia kantaudu sisälle, kädet pestään ennen ja jälkeen ruokailun, keräilen tavarat paikalleen mitkä lapsi on mahdollisesti levittänyt vierailun aikana jne. Mutta ahdistaa silti kun kahvipöydässä on yleensä aina tarjolla jotain supermurustavaa ruokaa ja tuon ikäinen ei sitä kovin siististi osaa syödä, ystäväni sitten loikkii koko kahvittelun ajan lapsen tuolin vieressä noukkimassa murusia pois tuolilta ja lattialta.. Olen kyllä itse aina putsannut myös lapsen paikan ruokailun jälkeen, mutta se ei näytä riittävän. Samaten ahdistaa kun pöydällä olevaa lehtikasaa ei saa siirtää hetkeksi johonkin korkeammalle tasolle "turvaan", ettei tarvisi koko ajan olla hätyyttämässä lasta pois lehtiä tutkimasta. Tuntuu että muutenkin kyseinen paikka on täynnä pelkkiä "ei, älä ota, älä koske" tavaroita..

Meidän kotona on koriste-esineitä jne lattianrajassa ja kaikkea rikkimenevää lasten ulottuvilla. En minä ala vierailujen takia kotiani muuttamaan, ollaan sovittu, että käymme heillä niin ei tule "paniikkia" puolin eikä toisin.

kuskattu mustikkavärikylvystä kuralammikoihin väen väkisin sotkemaan itseään.

mikä se onkaan hauskempaa kuin lapsena pomppia lätäköissä.

meillä on kotona lehdet ja koristeet näkyvillä että lapsi osaa kylässäkin olla koskematta niihin. murusia tullee ja ne siivotaan kun on syöty, kiitetään emäntää ja kädet pestään kun noustaan pöydästä. näin meillä 2vuotiaan kanssa.

tylsää se on vierailla kylläkin jos tarvii ottaa omat lelut mukaan, ne eivät kiinnosta kyläilyn aikana.

kuin ajan kanssa. Tässä taannoin juuri 1v veti lasisen lampun melkein päähänsä, kun päätti vetää narusta eli sähköjohdosta. Vaikka ollaan kielletty. Ei ne kaikki vain niin sisäistä, vaan haluavat kokeilla. Onni oli, että ei käynyt hullusti lasinsirujen kanssa. Kyllä sinäkin varmaan ne koriste-esineet olisit laittanut turvaan, jos lapsesi olisi ne kymmenen kertaa päivässä kielloista huolimatta käynyt koppaamassa lattialle.

meillä on kotona lehdet ja koristeet näkyvillä että lapsi osaa kylässäkin olla koskematta niihin. murusia tullee ja ne siivotaan kun on syöty, kiitetään emäntää ja kädet pestään kun noustaan pöydästä. näin meillä 2vuotiaan kanssa.

tylsää se on vierailla kylläkin jos tarvii ottaa omat lelut mukaan, ne eivät kiinnosta kyläilyn aikana.

eillä vilkas, kiltti, joka nousi jo 6kk pöydän reunille katselemaan koristeita.

Kaikki muut ovet on suljettu ja osa jopa lukittu. En ryhdy juoksemaan vieraiden lasten perässä ympäri taloa vaan haluan itsekin nauttia vieraiden seurasta, joten me olemme koko joukko keittiössä (se on aika iso, yli 20 neliötä). Kaappeja ei avata eikä laatikoitakaan, joten jos joku sitä yrittää, sanon aika napakasti ei ja ilmoitan, että seuraavasta kokeilusta päätyy leikkikehään, sekin meiltä löytyy. Ja jos ei vanhemmat pidä lapsiaan kurissa, niin todella nostan sinne sivuun pois pahanteosta.

ei ole ollut tuollaisia ongelmia kyläillessä eikä lapsivieraatkaan ole aiheuttaneet tuhoa meillä. Sukulaisten ja ystävien lapsista osa on vanhempia kuin omat lapsemme ja meillä oli kaikkea mahdollista (kaktuksia, lehtiä, lasiesineitä) lasten ulottuvilla, mitään ei tarvinnut siirtää pois etukäteen. Joku kavereista nosti lehtipinon korkeammalle pöydälle, mutta se ei minua haitannut.

Lapsen toinen mummola on täynnä erilaisia lasi- ja keramiikkaesineitä, kukkia, tyylikalusteita jne. siis jokaisella tasolla jotain koristetta ja pitsiliinaa eikä ole ollut ongelmia sielläkään meillä tai muilla lasten kanssa kyläilevillä.

Ei ne tavarat jaksa lapsia kiinnostaa kovin paljon, jos on jo kotona tottuneet, ettei koko koti ole niin kliininen ja steriili kaikin puolin.

Paljon tilaa ja vähän paikkoja mihin lapset ei sais mennä tai koskea. Mä en jaksais koko ajan kieltää. Viime kesänä otin yhteen anopin kanssa, kun heillä ei olis saanu muksut koskea mihinkään. Istuako niitten ois pitäny koko ajan. Ymmärrän, että on paikkoja ja tavaroita mihin ei saa koskea, mutta jos joka toinen lause on, että ei saa/älä koske siihen niin menee vähän yli.

Minua myös ärsyttää, kun vieraiden lapset painuvat ilman lupaa yläkertaan. Muu porukka on alakerrassa, mutta lapset kaivelevat kaikki kaapit ja kiskovat tavarat alas hyllyistä ilman, että kukaan seuraa mitä he tekevät. Viime viikonloppuna paloi hermot lopullisesti, kun 14-vuotiaat vieraat menivät meidän 5-vuotiaan huoneeseen kaivelemaan vaatekaappeja. Naama nyreänä neidit lopulta tulivat alakertaan, kun minulta paloi päreet ja komensin heitä hieman tylysti grr...

Olen itse kahden pienen alle neljävuotiaan äiti, ja todella tarkka jopa omassa kotona siitä, mihin lapset saavat koskea ja mihin eivät. Ja voin kertoa, että kyläily lasteni kanssa jossain, misäs ei ole lapsia on kamalaa, mutta niin myös joidenkin lapsiperheiden kyläilyt meillä.



En anna lasteni kaivaa laatikoita ja levittää niiden sisältöä ympäriinsä - lelulaatikot ovat tätä varten.



Sohvatyynyjä ei heitellä minnekään eikä sohvalla pompita - koskee myös vieraita lapsia.



Esine, mikä helposti menee rikki vaikkapa puolitoistavuotiaan käsissä, ei hänen käsiinsä kuulu. Tämä koskee myös kaukosäätimiä, vaikka ne ei niin särkyviä olekaan. Monelle vauvalle se näyttää olevan oikein mukava purulelu, mutta ei minun mielestäni.



Joskus jotkut kyläilyreissut ovat sitä, että minä menen lasten perässä kieltämässä heitä, koska se koti jossa olemme käymässä on kyllästetty Pentikillä ja kaikella valkoisella. Mies juo nopeasti kahvit ja sitten vaihdetaan vahtivuoroa, ja sitten minä hörppään kahvit sillä aikaa kun mies pitää lapset pois cd-kokoelmalta ja kaiuttimista ja kaikista laitteista ja kukista ja lemmikieläimistä.



Toistaalta taas, joskus kun joku lapsiperhe on meillä kylässä, saan olla koko ajan komentamassa ja ohjeistamssa että ei saa hyppiä, varokaa pienempiä, peskää kädet, syökää pöydässä älkääkä lähtekö vaeltamaan keksi kädessä ympäriinsä, älkää availko meidän komeroitamme ja ette todellakaan koske tietokoneeseen ettekä omi lastemme leluja itsellenne. Ja niin edelleen.



Huoh :D

Miksi teini-ikäiset kiinnostuu 5-vuotiaan vaatekaapista ? Ymmärtäisin vielä, jos haluaisivat tutkia toisen saman ikäisen vaatevarastoja, mutta että ihan pikkulasten kamoissa kiinni.



Aika erikoista. Mitä sanoivat tyttöjen vanhemmat ? Itse olisin kysynyt, että mikäs siellä pikkutytön kaapissa teitä nyt niin kiinnostaa.

Paljon tilaa ja vähän paikkoja mihin lapset ei sais mennä tai koskea. Mä en jaksais koko ajan kieltää. Viime kesänä otin yhteen anopin kanssa, kun heillä ei olis saanu muksut koskea mihinkään. Istuako niitten ois pitäny koko ajan. Ymmärrän, että on paikkoja ja tavaroita mihin ei saa koskea, mutta jos joka toinen lause on, että ei saa/älä koske siihen niin menee vähän yli.

joka tonkii kaappeja sillä aikaa kun te muut kahvittelette? Normaali lapsi kykenee istumaan paikallaan esim. piirtämässä sen aikaa, kun aikuiset juo kahvinsa.

Miksköhän?

ja hyvätapaisemmasta päästä, niin kyllä se ahdistaa ja hermostuttaa kun taloon tulee adhd-muksuja, jotka vaan säntäävät paikasta toiseen ja klähmii & rikkoo kaiken eteen tulevan. Tai kulkee ruokien kanssa pitkin ja poikin ja sotkee kämpän jokaisen neliömetrin, koska kotonakin saa kulkea ruokien kanssa huoneesta toiseen. Ei tee mieli kutsua tuollaisia lapsia meille, kun itse saa kaiken aikaa pelätä paikkojen rikkoutumista tai vahtia sitä, ettei jokainen ipana seuraa esimerkkiä ja marssi sokerimunkkien kanssa pitkin kotia.



Itse toivon kovasti, että ihmiset opettaisivat vaikka sitten vaan kyläilyjä varten lapsilleen edes alkeelliset käytöstavat; ruuat syödään pöydässä, kädet pestään, toisen omaisuutta kunnioitetaan. Mulle on ihan sama millaisessa läävässä itse kukin haluaa elää, mutta meillä käyttäydytään meidän perheen sääntöjen mukaan.

Miksköhän?

En koe olevani kontrollifriikki vaan ihminen, joka haluaa ottaa huomioon myös toiset. Siksi en anna lasteni riehua toisten kotona, omassaan saavat kyllä sitä tehdä ihan sielunsa kyllyydestä.

Mutta onhan se rasittavaa, että en osaa vain sulkea silmiäni siltä, mitä pienet lapseni saavat vieraissa aikaiseksi jos heitä ei vahdi. Ovat aika vilkkaita, ja siksikin vaativat vähän ohjausta, että mikä on kohteliasta ja mikä ei. Voi tietysti olla, että tuo heidän vilkkautensakin uuvuttaa...

koska heillä on niin villit lapset.

En vaan jaksa sitä touhua ja stressiä, eikä onneksi ole pakko.

Meillä lapsiperheet saavat tulla, ja mennä - lapset ilman vanhempia tai vanhempien kanssa. Ei minulle tuota ongelmia pitää kodin säännöistä kiinni joka tilanteessa. Ulkona saa vaikka hyppiä tasajalkaa kuralätäkössä (lätäkköpäivänä oletettavasti myös kuravaatteet päällä), tai möyriä mullassa. Sisälle tullessa ulkovaatteet riisutaan tuulikaapissa ja ne jäävät myös tuulikaappiin. Ulkovaatteissa ei tulla edes eteisen matolle asti. Näin hiekka tms. jää tuulikaapin hyvälle kuramatolle. Sama sääntö koskee sekä omia lapsia, aikuisia että ketä tahansa vierasta. Kaikki tarjottava syödään keittiössä (synttärijuhlat tms. poikkeus), ja toki jos hilloa tms. käsille menee, ne pestään ruokailun jälkeen. Johan tämän sanoo maalaisjärki. Sekä omat että vieraat... Mitä ihmeellistä siinä on? Vaikka vieraiden lasten mukana olisi aikuisetkin - talossa talon säännöt, eikä tässä mitään ongelmaa ole koskaan ollut. Miksi olisi?

talossa talon säännöt, eikä tässä mitään ongelmaa ole koskaan ollut. Miksi olisi?

että lapsensa noudattavat näitä sääntöjä?

Meillä tosi moni vieras keskittyy itse siihen kahvitteluun ja lapset saa tehdä mitä lystää.

hyvin käyttäytyvyät lapset ja heidän vanhemmat. Mutta mä en oikeasti jaksa mitään kiljukauloja mitkä ei tottele ketään, eikä vanhempia kiinnosta heitä vahtia. Eikä sellaisissa kyläilyissä ole mitään järkeä että lapset saa huutaa kuin villipedot eikä aikuiset pysty juttelemaan keskenään yhtään mitään.



Vaikka kuinka on lapsia niin silti minä haluan elää normaalia ja inhimillistä elämää. Meillä ei kukaan huuda kurkku suorana, eikä sotke tahallaan. Lapsiperheen elämä ei voi tarkoittaa sitä että koti on kuin kaatopaikka kun on "niin rentoa". Meillä on esimerkiksi useita lasi- ja peiliovia ja lapset ei lääpi niitä, ei meidän omat eikä vieraat lapset. En tajua että jotain äitiä vaan naurattaa kun oma lapsi käy lääppimässä lasistaan maitoa eteisen oviin tms sikailua. Hus, pihalle! (ihan kokemus parin viikon takaa....)

Pelottaa erityisesti parkettien ja seinien puolesta. Kannetaan sulavaa lunta ja hiekkaa sisään, murustellaan, ei pestä käsiä. Toisten kaappien, erityisesti vaatekaappien penkominen on törkeää, mutta äärimmäisen rasittavaa, koska siivoaminen vie hirveästi aikaa ja vaivaa. Myös joidenkin lasten tyyli repiä kaikki lelut, värit ja palapelit lattialle ja jättää niillä leikkiminen sitten sikseen on todella rasittavaa.

on käynyt, nappasi paneeliverhosta sen alatangon ja alkoi paukuttaa sillä viherkasvia palasiksi. Äitinsä istui vaan kahvipöydässä ja tuijotti. Toisella oli niin kova meno päällä että kaatoi mm sohvapöydän. Voitte uskoa että heitä ei kumpaakaan ole näkynyt meillä aikoihin ;)