Miten pian olette toipuneet sektiosta?

Samat sana tämän kanssa:
"Eihän se haava kivalta tuntunut, mutta kipu vähenee tasaisesti joka päivä ja paraneminen oli yllättävän nopeaa. Ekat noin kolme päivää oli sellaiset tukalat, että kaikki liikkuminen oli tuskallista ja hidasta. Kipulääkkeet auttavat huomattavasti, niitä kannattaa syödä kaikki mitä annetaan sairaalassa ja säännöllisesti niin kivut pysyvät siedettävinä. Kun on sanottu, että pyytämällä saa vielä tarvittaessa lisää niin pyydä heti kun siltä tuntuu. Ihan turha kärsiä. Lääkkeitä ei kuitenkaan tarvitse kuin jotain pari viikkoa niin hyvin niitä voi syödä silloin kun oikeasti sattuu. "

Ja samat fiilikset kuin tässä (vaikka uskonkin että toipuminen on täysin yksilöllistä ja mm. siitä kiinni että onko ensin yrittänyt alakautta synnyttyää ja joutunut jostain syystä sektioon kuitenkin):
"toipuu nopeammin kuin alatiesynnytyksestä!
Katso vaikka äitejä synnärillä. Jo kävelytyylistä näkee kuka on synnyttänyt alakautta, kun vaappuvat kuin ankat kun on paikat hellinä. "

Sektiosta toipuu yllättävän nopeasti. Mulle tehtiin hätäsektio, joten toipuminen venyi vähän, yleensähän saa nousta jo samana iltana sängystä. Sektio tehtiin puolen yön aikoihin ja ylös nousin 1,5vrk siitä. Tokana yönä mulle tuli vielä tosi kivulias ilmavatsa ja sain vakavan myöhäisen raskausmyrkytyksen synnytyksen aikana, muuten olisin saanut nousta aiemmin.

Tokan päivän iltapäivänä kävin suihkussa ja kävelin naapuriosastolle työntäen vauvaa sängyssään. Samana iltana taisi tulla viimeinen lievä täristys/kouristuskohtaus ja sain viimeisen kerran vahvaa kipulääkettä. Sen jälkeen vain Panadolia ja Buranaa. Buranan lopetin parin päivän päästä ja Panadolia söin säännöllisesti noin viikon, sen jälkeen harvemmin esim. jos olin kävellyt pidempään ja mahaan sattui. Kolmantena päivänä kävin ulkona kävelyllä pikkulenkin, neljäntenä vähän pidemmän jne

Kotiin pääsin viikko synnytyksen jälkeen. Ei johtunut sektiosta vaan korkeasta verenpaineesta ja hermostollisista oireista joiden takia olin seurannassa. Tikit pistettiin vajaa viikko sektion jälkeen ja haavasta tuli tosi huomaamaton. Jälivuotoa oli n. 6vko, mutta se oli aika vähäistä, ehkä enimmillään kuin menkkavuoto.2kk synnytyksestä vatsalihaksetkin on ok, joskus haavassa on lieviä tuntemuksia.

Kannattaa muuten käyttää tukikorsettia tai vyötä sektion ja ihan normisynnytyksen jälkeen. Helpottaa oloa huomattavasti kuten myös edistää toipumista.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2012 klo 10:44"]

Ainoastaan kohdun palautumisen kokeileminen oli järkyttävää. Muita kipuja oli vain silloin kun kiipesin sairaalasänkyyn jota ei laskettu alemmas enkä itse tiennyt mistä. Lopetin särkylääkkeitten napsimisen jo sairaalassa kahden päivän jälkeen ja liikuin jo siellä paljon (haisevaa huonekaveria olin paossa).

[/quote]

Mulla tuo ei tuntunut miltään eli yksilöllisiä eroja on. Ilmeisesti mitä nopeammin kohtu lähtee supistumaan sitä vähemmän tuntuu. Ihmettelin jo heräämössä miksi kohdun tunnustelua kammotaan kun ei tuntunut missään. Myöhemmin kätilö sanoi, että jos kohtu ei supistu tarpeeksi nopeasti joudutaan painelemaan enemmän.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2012 klo 14:47"]

Siis minulle ei enää kiitos :) Kuulun siihen pieneen ryhmään joille ei sektio ollut todellakaan hyvä kokemus :) Minä olin sairaalassa 5 päivää. Yhtä tuskaa koko se aika. Paitsi kun olin lääkehöyryissä :D Kotiin lähdin kumarassa kävellen, haavaan sattui penteleen paljon. Vielä senkin jälkeen yli viikon söin kipulääkkeitä että pääsi sängystä ylös. Jalat turposi muodottomiksi. Kokonaisuudessaan meni melkein 2kk että kivut lähtivät. Nyt olen uudestaan raskaana ja välttelen sektiota kaikin keinoin.

taysissä vielä yökkö pihtasi kipulääkettä, sitä sai antaa 3-4 tunnin välein ja sain 4 tunnin välein vaikka en oo edes mikään pieni nainen (tai miten ne nyt määritteleekin sen kuinka annostellaan) enkä sitä paitsi edes imettänyt. Öisin siis nukuin 2 tuntia ja odottelin 2 tuntia kipulääkettä että sain taas nukuttua. 2 yön jälkeen vaihtui yökkö joka vaihtoi lääkkeen vastaavaan lääkkeeseen joka vaikuttaa 12 tuntia. Minäkin olin 5 päivää osastolla ennenkuin pystyin omin (turvonnein) jaloin kävelemään ulos sairaalasta ja söin kipulääkkeitä vielä pitkään kotiutumisen jälkeen. Onneksi seuraava syntyi alateitse.


Toivottavasti AP sulla on helpompi kokemus.

Ei tuo kuulosta miltään lääkkeiden panttaamiselta. Itse sain sektion jälkeen 6h välein 600mg Buranan ja 1g Panadolin ja siinä kaikki. Ei edes 800mg Buranaa jonka yleensä saa esim. niskakipuun.

Ainoastaan kohdun palautumisen kokeileminen oli järkyttävää. Muita kipuja oli vain silloin kun kiipesin sairaalasänkyyn jota ei laskettu alemmas enkä itse tiennyt mistä. Lopetin särkylääkkeitten napsimisen jo sairaalassa kahden päivän jälkeen ja liikuin jo siellä paljon (haisevaa huonekaveria olin paossa).

Täälläpäin kotiutetaan heti seuraavana päivänä. Kyllä ne liikkeelle pääsee mutta henk.koht en ottaisi sektiota mistään hinnasta. Sen verran hirveeltä se toipuminen näytti ja siinä samassa pitäisi hoitaa vauvaa...

Eihän se haava kivalta tuntunut, mutta kipu vähenee tasaisesti joka päivä ja paraneminen oli yllättävän nopeaa. Ekat noin kolme päivää oli sellaiset tukalat, että kaikki liikkuminen oli tuskallista ja hidasta. Kipulääkkeet auttavat huomattavasti, niitä kannattaa syödä kaikki mitä annetaan sairaalassa ja säännöllisesti niin kivut pysyvät siedettävinä. Kun on sanottu, että pyytämällä saa vielä tarvittaessa lisää niin pyydä heti kun siltä tuntuu. Ihan turha kärsiä. Lääkkeitä ei kuitenkaan tarvitse kuin jotain pari viikkoa niin hyvin niitä voi syödä silloin kun oikeasti sattuu.



Hyvin se menee, ja kun vauva on vierellä niin muut asiat tuntuu ihan merkityksettömiltä. :)

Sektio maanataiiltana alkuyöstä, pääsin osastolle josksu kl 2.00 jälkeen. Ylös sain nousta vasta n, klo 3 iltapäivällä, koska mua tutkittiin ja sain lisäverta. Sitten olo oli ihan suht ok. Seuraavana aamuna lapsi siirrettiin lastensairaalaan ja mut vietiin pyörätuolilla mukana ja tuotiin takaisin. illalla sain mennä uudestaan lapsen luo, mutta silloin kävelin matkan itse ja siitä eteenpäin. Torstaina tunsin oloni fyysisesti jo suht hyväksi. Olisin päässyt kotiin lauanatiana, mutta sain ola lapsen kanssa maanataihin, jolloin lapsi kotiutettiin. Tiistaina läksin vaunulenkille ja siitä eteenpääin ihan ok. Vatsan seutu oli hiukan arka, pahinta oli jos törmäsin vaunujen aisaan Mutta toipuminen oli muuten nopsaa.

toivottavasti menee minullakin hyvin!



T: ap

Eihän se haava kivalta tuntunut, mutta kipu vähenee tasaisesti joka päivä ja paraneminen oli yllättävän nopeaa. Ekat noin kolme päivää oli sellaiset tukalat, että kaikki liikkuminen oli tuskallista ja hidasta. Kipulääkkeet auttavat huomattavasti, niitä kannattaa syödä kaikki mitä annetaan sairaalassa ja säännöllisesti niin kivut pysyvät siedettävinä. Kun on sanottu, että pyytämällä saa vielä tarvittaessa lisää niin pyydä heti kun siltä tuntuu. Ihan turha kärsiä. Lääkkeitä ei kuitenkaan tarvitse kuin jotain pari viikkoa niin hyvin niitä voi syödä silloin kun oikeasti sattuu.

Hyvin se menee, ja kun vauva on vierellä niin muut asiat tuntuu ihan merkityksettömiltä. :)

Minä tarvitsin vain kaksi päivää ja olin sänkyyn kiipeämistä lukuunottamatta jo kivuton. :)

Viikon verran mä olin sairaalassa ja sitten kotiin. Onneksi oli jo yksi lapsi, joka halus olla äidin pieni apulainen koko ajan, joten se helpotti mun arkea tosi paljon. Just kun oli saanut istuuduttua imettämään tyynykasan tukemana ja vauvan kanssa ja huomasitkin, että maidonkeräilijä puuttuu ja ajatus ylösnousemisestakin jo sattui pirusti, niin auttoi tosi paljon, kun isompi sisarus oli koko ajan paapomassa pikkuveikkaa ja samalla avusti muakin. =) Eihän se helppoa ole, äläkä vain ala liian aikaisin rankkaa liikuntaa.

muita ottaa kunnolla troppeja. Vievät tulehdustakin pois.



Naapuri sai ihanan tytön 3 viikkoa sitten sektiolla, hän palasi juuri töihin tänä aamuna...

iten olin vuodeosastolla 2hkl huonees. vierustoveri pomppas pari tuntia sektion jälkeen suihkussa käymään. ite pääsin vasta 24h myöhemmin ylös sängystä. se voi olla helppo kakku,mutta voi se kyllä olla pahinta mitä elämässäsi olet kokenut. valmistautuiminen henkisesti on siis suositeltavaa. lapsen saaminen on muutenkin yhtä ylä ja alamäkeä syntymisen jälkeen :D

jossa odotti kaksi pientä lasta. Maanantaina alkoi sitten arki kolmen alle 5-vuotiaan lapsen kanssa kun mies meni töihin :) Hyvin pärjättin! Ylös vaan reippaasti sieltä sairaalasängysta!

oli kyllä kipuja ekan viikon niin paljon että liikkuminen oli vaikeaa. Yrittivät seuraavana päivänä pakottaa kävelemään keskolaan lasta katsomaan, mutta en vaan pystynyt vaikka uhkailivat että sitten en lapsia näe. Onneksi lopulta pääsin pyörätuolilla kun tarpeeksi itkin lattialla kippurassa ja oma äitini oli puolustamassa tiukkana.



Minulla sattui olemaan vielä sektion aikaan paha yskä, oli aika tuskaa yrittää yskiä niin ettei vatsalihakset yhtään jännittyisi..



Vielä kuukauden päästä kyljen kääntäminen sängyssä sattui vähän.



En siis halua pelotella, mutta hyvähän se on tietää ettei se aina mene niin kuin oppikirjoissa. Pahoistakin kivuista kuitenkin selviää ja ne loppuvat aikanaan. Tsemppiä koitokseen ja onnittelut perheenlisäyksestä :)

toipuu nopeammin kuin alatiesynnytyksestä!

Katso vaikka äitejä synnärillä. Jo kävelytyylistä näkee kuka on synnyttänyt alakautta, kun vaappuvat kuin ankat kun on paikat hellinä. Kaiken kruunaa se rinkula, jonka päällä istuvat, kun ei kestä istua tuolilla. En nyt sanoisi tuota nopeaksi selviytymiseksi...

Sektiossa pääsee heti istumaan, eikä ole paikat kipeinä. Ainoa kipeä kohta on se haava mahassa ja vauvaa pystyy hoitamaan ihan heti siinä, missä muutkin. Kun makaa sängyssä, vauvan pystyy nostamaan vauvan omasta kopasta ihan hyvin viereen, ilman että tarvii apua.

Olen tosi kipuherkkä mutta en tarvinnut kipulääkettä enää sairaalasta päästyäni. Ainoa hankala kerta on se, kun nousee ensimmäisen kerran ylös sängystä. Muuten sektiosta paranee sitä noeammin, mitä enemmin liikkuu.

toipuu nopeammin kuin alatiesynnytyksestä!

Katso vaikka äitejä synnärillä. Jo kävelytyylistä näkee kuka on synnyttänyt alakautta, kun vaappuvat kuin ankat kun on paikat hellinä. Kaiken kruunaa se rinkula, jonka päällä istuvat, kun ei kestä istua tuolilla. En nyt sanoisi tuota nopeaksi selviytymiseksi...

Öööh, kaiken sinäkin tiedät. Mä synnytin alateitse pahasti reveten, mutta ei mulle kukaan edes tarjonnut mitään rinkulaa. Tokana päivänä istuin tikkeineni kahvion kovilla puutuoleilla, imettämistä varten istuin sängyllä jo heti yösynnytyksen jälkeisenä päivänä. Kipulääkkeitä tarvitsin vähän kaksi päivää, kokonaan paranin viikossa. Kotiutuminen tapahtui kaksi päivää synnytyksen jälkeen. Olisin samantien lähtenyt vaunulenkille, jos ei olisi ollut yli 20 astetta pakkasta eli vauvaa ei voinut viedä ulos. Eli kyllä siitä alatiesynnytyksestäkin ihan komplikaatioineenkin voi palautua mukavan nopeasti.

Anteeksi ap, tää ei nyt vastennut sun kysymykseen mitenkään, kunhan ajattelin kertoa. :)

ja se ensimmäinen yö oli aivan kaamea!! Olin todella kipeä, olo oli tokkurainen särkylääkkeistä, antibiootista ja univajeesta johtuen (synnytys kesti pitkään ennen kun jouduttiin sektioon).



Seuraavana aamuna sitten hoitajan avulla nousin ylös ja siitä se sitten vähitellen lähti. Ensimmäisenä päivänä ainoa liikkuminen tapahtui vessaan ja iltapäivällä suihkuun. Suihkussa käynti oli mulle jotenkin käänteen tekevä hetki ja olo alkoi HUOMATTAVASTI parantua.

Toisena päivänä pääsin jo ihan hyvin liikkumaan, toki hiukan kumarassa ja äkkinäiset liikkeet ja ylösnouseminen sattuivat haavaan oikeen kunnolla edelleen, mutta hissukseen pääsin kävelemään jo ihan hyvin. Kaikki 4 päivää jotka vietin sairaalassa sektion jälkeen haava jomotteli kyllä kipeästi vaikka olisi paikallaan maannut...

Kotiin päästyäni kävin jo heti seuraavana päivänä ruokakaupassakin, toki autolla mentiin ja kauppakasseille oli kantaja mukana, mutta kävly onnistui jo ihan kun hitaasti mentiin. Puolentoista viikon päästä kävelin jo 2km edestakaisin keskustaankin vauvan kanssa vaunuja lykkien. :)



Kannattaa varsinkin alkuun kyllä syödä kaikki särkylääkkeet mitä tarjoavat sairaalassa! Ne helpottavat sitä vähäistäkin liikkumista kyllä ja olo on paljon helpompi. Vähitellen siitä sitten vetreytyy ja liikkuminen helpottuu.

Täälläpäin kotiutetaan heti seuraavana päivänä. Kyllä ne liikkeelle pääsee mutta henk.koht en ottaisi sektiota mistään hinnasta. Sen verran hirveeltä se toipuminen näytti ja siinä samassa pitäisi hoitaa vauvaa...

Kolme vuotta sitten Kättärillä kyllä piti olla vähintään kolme yötä sektion jälkeen. Se on kuitenkin massiivinen leikkaus. Itse toivuin kyllä aika nopsasti. Sektio oli ma, to olin jo koiran kanssa pienellä happihyppelyllä.

Ensimmäinen päivä sektion jälkeen on pahin. Silloin kun pitää nousta ensimmäistä kertaa istumaan ja pystyyn ja käydä suihkussa. Hoitajat auttavat ja saat liikkua omien voimien mukaan. Eivät pakota mihinkään mutta suosittelevat että nouset seuraavana päivänä heti kun voimat riittävät. Liikkumalla varovasti ja hitaasti voit hallita kipua ja muutaman päivän päästä pääset jo hyvin liikkumaan ja hoitamaan vauvaa. Kotiin päästyäsi olet jo siinä kunnossa että käveleminen onnistuu melko normaalisti kunhan muistat liikkua varoen etkä nosta painavia tavaroita. Vältä äkkinäisiä liikkeitä ja kuuntele kehoasi. Ihmeen nopeasti sektiosta kyllä toipuu kun ajattelee että siinä on ollut maha auki :). Itse olen kokenut 3 sektiota eikä mikään niistä ole ollut niin paha etten uskaltaisi tulla raskaaksi uudestaan! Itselläni on tosi matala kipukynnys, mutta en koe että sektiohaavan kipu olisi hirveän paha. Pahempi on kyllä rintojen jomotus kun maito nousee ja tuntuu että varustus räjähtää :D.