Lue keskustelun säännöt.
mistä voimia jaksaa haastavan lapsen kanssa?
21.10.2012 |
meillä on haastava, nyt 2 v tytär.
Edelleenkään ei saada nukuttua täysiä unia, mikä vielä lisää molempien väsynystä tilanteeseen. Nukutaan vuoroöin tytön janssa, että molemmat saa nukkua joskus.
Kotielämä on yhtä huutoa, lapsi haluaa tehdä kaiken itse, päättää kuka hoitaa, mitä syödään ym ym. ja sitten kun ei saa, tulee huuto. Aina. Minulta menee aika nopeasti hermo, mutta mies jaksaa hyvin useimmiten. Tänään sekin huusi lapselle.
On meillä usein kivaakin ym, mutta usein tuntuu että sinnitellään äärirajoilla jaksamisen kanssa.
Esikoinen on, ja näillä näkymin ainoaksi jää, ei ole voimia tähän taisteluun ryhtyä uudelleen.
Lapsi ei ole sairas, hänellä on vain haastava temperamentti (lääkärien mukaan). Koko ikänsä on ollut hyvin huonouninen ja huutava.
Mistä voimia?
Kommentit (35)
Jos palaute on samanlaista niin pyydä elto seuraamaan lasta ja antamaan jotain arviota.
Jos päiväkodissa menee hyvin ja ongelma on vain kotona niin siinä tapauksessa teillä on kotona jotain korjattavaa.
Mm. omassa kunnassani on mahdollisuus päästä perhekuntoutukseen ilman lastensuojelun asiakkuutta. Perhe viettää päivät kodinomaisella osastolla, toimintaanne seurataan ja ongelmiin pyritään löytämään ratkaisuja ja ehkä apuja arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ymmärsin, että ap huutaa. Totesi tekstissään, että miehellään on pitempi pinna, mutta joskus hän_kin_ huutaa. Ymmärsin, että ap toivoi apua tähän ongelmaan, keinoja jaksaa paremmin, ettei menettäisi hermojaan.
21
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 08:21"]Tärkeimmät asiat päätätte te vanhemmat, mutta ainakin meillä monet asiat menee helpommin, kun lapsi saa päättää jostain asiasta tai hoitaa jotkut asiat kuten haluaa. Meillä esim. molemmat lapset ovat jo kauan valinneet tavallisina päivinä itse vaatteensa kaapista (juhliin, vierailuille yms. aikuinen valitsee) eli isommalle neuvotaan mitä pitää ottaa (tyyliin valitse housut, paita, t-paita ja sukat) ja hän valitsee ja pukee itsenäisesti. Pienempää on neuvottava enemmän tyyliin ota tästä kasasta paita. Ehtona on tietenkin, että pukeminen sujuu sitten ilman ylimääräisiä kiukkuja ja vetkutteluja, jos homma ei toimi niin aikuisnatsi viheltää pelin poikki ja pukee sitten ilman vaihtoehtoja.
Monissa asioissa annamme kaksi vaihtoehtoa: Syötkö lusikalla vai haarukalla? (mutta siitä ei neuvotella tullaanko ruokapöytään vai ei? Tai syödäänkö kastiketta vai laatikkoa).
Ja jos lapsille on ehditty antaa joku käsky, niin siitä ei luisteta (jos esim. on ehditty sanoa, että nyt vaatteet pois ja kylpyyn ja lapsi haluaisikin, että lämmitetään sauna, niin periksi ei anneta vaan tänään kylvetään ja sauna sitten toisella kertaa)
Ei ratkaise kaikkia uhma ongelmia, mutta sopivasti käytettynä rauhoittaa yksittäisiä kiukkuja, jo ennen kuin näistä tulee kiukkuja.
(meillä lapet 5v, joka ns. pehmeä luonteinen ja 3v, joka nopeasti tulistuva ja vaativa)
[/quote]
Erinomaisia neuvoja!
Usein kysymys on lapsen aistiherkkyydestä. On monia asioita, jotka vanhemmille selviää lasta kasvatettaessa. Herkkyyttä voi olla kosketukselle, äänille, ruoka-aineille. Kosketusherkkä lapsi ei viihdy sylissä, jolloin ulkopuolinen voi tehdä vääriä tulkintoja "kylmistä aikuisista". Ääniherkkyyttä ei helposti huomaa, koska aikuinen on tottunut häiriöäänille, eikä niitä noteeraa. Taustaäänet voi aiheuttaa unettomuutta ja pelkojakin. Ruoka-aineet näkyy ehkä helpoimmin, koska lapsi ei hyväksy ruokaa, joka aiheuttaa kipuja. Kannattaa luottaa perheen omaan asiantuntemukseen, sillä täällä verkossakin ulkopuolinen tekee helposti vääriä diagnooseja.
Kuulosuojaimet vanhemmille ja antaa lapsen huutaa yöllä. Kun huomaa, ettei saakaan enää valtaa huutamalla, lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo aistiyliherkkyys on ihan huuhaata.
Onko lapsi hoidossakin koko ajan huutanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannusta lastasi ja kehu kaikista asioista, mitkä menevät hyvin! Nyt lapsesi saa varmaan vain negatiivista palautetta (älä tee noin, etkö sinä ikinä jne), ja hän on varmaan aivan hukassa itsensä kanssa. Ota syliin, helli, nauti lapsestasi. Yritä löytää ne pienet, hyvät hetket ja kannusta. Jos lapsellasi ei ole mitään allergioita tmv., tämä positiivinen palaute rupeaa tehoamaan. Siitä huolimatta pidä rajat ja selkeät säännöt (jos lapsi heittäytyy kaupassa lattialle kiukkuamaan, pidät omat hermot kurissa ja kannat muksun huutavana kaupasta pois).
Eli, kehu aina, kun voit: hyvä, nyt kenkien laitto sujui ilman kiukuttelua, hienosti osasit toimia! Tämä auttaa myös siinä, että sinä äitinä rupeat huomaamaan ne hyvät ja positiiviset asiat. Tsemppiä!
Meidän esikoinen ja kuopus ovat luonteeltaan vähän saman oloisia. Onneksi välissä on kaksi rauhallisempaa. :)
Johdonmukainen, rauhallinen ja kärsivällinen kasvatus auttavat parhaiten. Lapselle selkeät rajat ja rutiinit. Esimerkiksi pukeutumiselle, syömiselle ja nukkumaanmenolle kannattaa luoda hyvät rutiinit, joista pidätte kiinni.
Päivähoito voi toki noin pienelle olla vielä aika väsyttävä kokemus, mutta toisaalta on hyvä että te vanhemmat saatte levätä vähän työpaikalla. :)
Muistakaa myös, että lapsen luontainen temperamentti vaikuttaa paljon siihen, miten lapsi kokee ja käsittelee asioita. Itse olen kokenut ettei siihen perusvireeseen voi hirveästi vaikuttaa, mutta voi auttaa lasta tulemaan toimeen mahdollisimman hyvin sillä luonteella, joka hänelle on syntymässä annettu.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeimmät asiat päätätte te vanhemmat, mutta ainakin meillä monet asiat menee helpommin, kun lapsi saa päättää jostain asiasta tai hoitaa jotkut asiat kuten haluaa. Meillä esim. molemmat lapset ovat jo kauan valinneet tavallisina päivinä itse vaatteensa kaapista (juhliin, vierailuille yms. aikuinen valitsee) eli isommalle neuvotaan mitä pitää ottaa (tyyliin valitse housut, paita, t-paita ja sukat) ja hän valitsee ja pukee itsenäisesti. Pienempää on neuvottava enemmän tyyliin ota tästä kasasta paita. Ehtona on tietenkin, että pukeminen sujuu sitten ilman ylimääräisiä kiukkuja ja vetkutteluja, jos homma ei toimi niin aikuisnatsi viheltää pelin poikki ja pukee sitten ilman vaihtoehtoja.
Monissa asioissa annamme kaksi vaihtoehtoa: Syötkö lusikalla vai haarukalla? (mutta siitä ei neuvotella tullaanko ruokapöytään vai ei? Tai syödäänkö kastiketta vai laatikkoa).
Ja jos lapsille on ehditty antaa joku käsky, niin siitä ei luisteta (jos esim. on ehditty sanoa, että nyt vaatteet pois ja kylpyyn ja lapsi haluaisikin, että lämmitetään sauna, niin periksi ei anneta vaan tänään kylvetään ja sauna sitten toisella kertaa)
Ei ratkaise kaikkia uhma ongelmia, mutta sopivasti käytettynä rauhoittaa yksittäisiä kiukkuja, jo ennen kuin näistä tulee kiukkuja.
(meillä lapet 5v, joka ns. pehmeä luonteinen ja 3v, joka nopeasti tulistuva ja vaativa)
Menen nyt hiukan ohi alkuperäsisestä aiheesta, mutta voiko refluksioireet ilaamntua kiusaamaan vasta vauvavuoden jälkeen? Ihan uteliaisuuttani kysyn. Tietääkö kukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä teille kaikille vanhemmille joilla asustaa kotona pieni tulisielu!
Tiedän omasta kokemuksesta, että lapset ovat hyvin erilaisia persoonia ja hankalaa voi olla vaikka tekisitte kaiken ihan oikein ja olisitte hyviä vanhempia. Meillä esikoisen vauvavuosi oli koetteleva itkuisuuden ja huonostinukuttujen öiden vuoksi. Lapsen kasvettua huonot yöunet jatkuivat yli 3-vuotiaaksi ja lisänä vielä jatkuva korvakierre. Myös siirtymätilanteet, syöminen ja tunteiden hallinta on ollut lapselle vaikeaa ja vaatinut meiltä vanhemmilta sinnittelyä ja pitkää pinnaa (jota väsyneenä ei tahdo edes kovin hyvin löytyä).
Meidänkin lapselta löytyi taustalta aistiyliherkkyyttä ja sen ymmärtämisestä on ollut meille paljon apua. Lapsi ei ole tahallaan hankala vaan tarvisee paljon ymmärrystä ja ohjausta osakseen. Nykyään lapsi on fiksu, hyväkäytösinen ja pidetty alakoululainen. Omat erityispiirteensä hänellä on edelleenkin mutta niiden kanssa on opittu elämään ja esim on vielä nykyäänkin herkkäuninen ja nukahtaminen illalla on vaikeaa.
Meillä on myös kuopus joka on ollut oikea unelmavauva, on ollut suorastaan häkellyttävää kuinka helppoa vauvan kanssa voi olla... Nyt hän on parivuotias pikkuriiviö ja huomaa että uhmaikä on haastavaa aikaa kaikille, vaikka peruluonne olisikin tasaisempi...
Yleensä raivarikausi menee jossain vaiheessa ohi. Joillain se vaan kestää kauemmin kuin toisilla. Taaperouhmaikä on aivan hirveää aikaa, enkä tiedä mikä auttaa. Vuorotelkaa lapsen hoidossa, hankkikaa sukulaisista tms hoitoapua. Jos pinna kiristyy liikaa, niin anna lapsen huutaa ja mene itse toiseen huoneeseen laskemaan hitaasti kymmeneen. Turha täällä muiden on lässyttää empatiasta: kun on uupunut työpäivän jälkeen ja joutuu taisteluun uhmataaperon kanssa, niin kellä tahansa normaalilla ihmisellä menee hermo jossain vaiheessa.
Meillä nukahtamisrumbaa helpotti se, että laitettiin koko kämppä pimeäksi klo 20-21 aikoihin. Lapset olettivat meidän aikuistenkin menneen nukkumaan, vaikka oikeasti makasimme vaan hiljaa sängyssä ipadien kanssa tai katsottiin telkkaria kuulokkeiden kautta. Ja se hiljaisuus rauhoitti lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ihan entiseltä tuttavaltani. Hän on kankea, jäykkä ja joustamaton ja elo lapsen kanssa on just tuollaista huutoa. Siis koko ajan kaikessa tapellaan kuka määrää. Relaa, hyvä ihminen!
huutamaan lapselle???