Miten mies on tukenut raskausaikana? Gallup.

vanhemmat miehelläsi on? Millainen äitisuhde?

vanhempiensa kanssa. Miehen vanhemmat eivät ole ikinä sanoneet hyvää sanaa miehestä miehelle, kritisoineet ja arvostelleet kylläkin. Mies kokee kasvattaneensa itse itsensä. Jotain kertoo mielestäni sekin ettei miehen vanhemmilla juuri ole ystäviä. Ovat kritisoinnillaan karkottaneet paljon ihmisiä ympäriltään (miehen mukaan siis). Tämän kyllä uskon. Eivät ole minustakaan ikinä mitään hyvää sanoneet, aina vain haukkuneet miehelle.

niin miksi ihmeessä halusit lapsen hänen kanssaan?



Minulla sentään ihan normaali mies, mutta en minä ole koskaan vaatinut/toivonut häntä passaamaan tai mitenkään erikoisemmin huomioimaan minua raskausaikoina, hän ei ole ikinä käynyt neuvolassa, eikä ultrissa kanssani, ei ole myöskään kiinnostunut lääppimään tai juttelemaan vauvamasulleni, eikä muutenkaan tiedustelemassa vointiani. Kuitenkin hän on aina ollut hyvä isä jokaiselle seitsemälle lapsellemme.



Sinuna kyllä eroisin miehestäsi jo ennen vauvan syntymää. Miehesi ei kuulosta ihan täysjärkiseltä!

miehen kanssa, koska hänessä on myös toinen puoli. Ja itse pyrin uskomaan/näkemään ihmisessä hyvää ja olemaan tuomitsematta. Se ilmeisesti koituu kohtalokseni nyt =(



Mies on osannut olla hellä ja rakastava. Ei ole aina yhtä kusipäinen ollut. Mutta hänessä on nuo kaksi puolta. Toinen on vain ehkä pelkästään fyysinen?!?!? Ei kai koskaan ole henkisesti sitten sitä yhteyttä ollut. On vain ollut fyysinen läheisyys ja sitä kautta rakkauden tunne..? Vaikea sanoa. Kun tuntuu etten enää itsekään tiedä mitä se rakkaus on. Tai tiedän mitä se mielestäni pitää sisällään, mutta jos laitan miehen ja hänen käytöksensä siihen muottiin miten rakkauden ja rakastamansa ihmisen kohtelun miellän, niin miehen käytös on päinvastainen tuolle käsitykselleni. Olo on kerrassaan turvaton.



Ja turva on se asia jota minä olen aina etsinyt, johtuen siitä minkälainen oma isäsuhteeni on ollut. Ikävä kyllä lapsuuden kokemukset ilmeisesti ovat ajaneet minut kiinnostumaan/ rakastumaan tunnekylmiin miehiin. Oikeaa rakkautta en ole koskaan saanut kokea. Ei varmasti ole auttanut asiaa, että olen ulkoisesti sellainen että miehet ovat aina lähestyneet minua paljon. Sisältä olen arka ja epävarma, rakkautta ja hyväksyntää janoava tyttönen.



Tulevaisuus pelottaa kovasti =(

Mies kohtelee minua huomaavaisen kohteliaasti, niin kuin silloinkin kun en ole raskaana. Ei siis juurikaan erityiskohtelua, ellen ole huonovointinen, mutta aina esimerkiksi ottaessaan aamu-/väli-/iltapalaa kysyy, otanko minäkin, kysyy haluanko hänen hierovan jalkojani toisinaan (minäkin hieron hänen), tarjoutuu kantamaan painavat kauppakassit jne.

Mun ukkoni oli ihan samanlainen. Tuo ruokaa, pese pyykit, hae sitä ja tätä, käy kaupassa.. miksei ole ruoka valmiina kun tuun kotiin . Ja tää on mun talo (laina on vain ja ainoastaan hänen nimissään, vaikka asuttu yhdessä jo 16 v) Stoppi hommaan tuli kun laitoin ruoat VAIN lapsilleni ja itselleni. Olemme myös yrittäjiä yhteisessä yrityksessä, joten olemme enemmänkin kuin naimisissa. Onpahan Ukko oppinut ajan kanssa!!!

että jollakin on mies joka kohtelee kauniisti. Luo hieman toivoa ja valoa tähän minun synkkyyteeni. Toivottavasti kaikki ne naiset joilla on aidosti rakastava, välittävä ja kunnioittava kumppani osaavat arvostaa sitä mitä heillä käsissään on. Olisin niin onnellinen kun voisin itsekin löytää rakkauden jossa myös minä olen rakastettu omana itsenäni.



Jos saisin yhden toiveen ja se toteutuisi, toivoisin vain turvaa ja rakkautta.

Kyllä jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi omana itsenään ja kohdelluksi asiallisesti. Arvostan miestäni tietysti ja hänkin minua, mutta palvomaan en rupea, sillä jos parisuhteessa ollaan, niin peruskohteliaan käytöksen pitäisi olla itsestäänselvyys. Enkä kyllä hetkeäkään katselisi miestä, joka kohtelisi minua kuin palvelijaa tai ainoastaan omien tarpeidensa tyydyttäjää.



-se, jonka mies kohtelee minua kuin ihmistä

Ihan oikeasti ap, lue nyt itsekin mitä olet tänne kirjoittanut. Jos asiat ovat niin kuin sanot - tai vaikkeivät olisikaan, jos sinusta kuitenkin tuntuu tuolta - niin ero on ainoa järkevä mahdollisuus. Ei lapsikaan tarvitse tuollaista isää ja miehen mallia.



Tiedän, että helppo se on huudella netin välityksellä kun itselläni on kaikki hyvin, mutta käytän tätä mahdollisuutta nyt kuitenkin hyväkseni.

Hui kamalaa, jokaiselle seitsemälle lapselle...

Miten ihmeessä katselette tuollaista? Täällä on ihan suhtkoht täysjärkisiä ihmisiäkin olemassa joilla ei ole tuollasta taakkaa kannettavana. On vain yksi elämä, älä hassaa sitä. Älä opeta/näytä lapsellesi että tuollainen käyttäytymismalli on ok!

Tai kimmokkeen..? Rakastan miestä edelleen. Hän vain ei ilmeisesti rakasta minua.

p.s. On joskus sanonut, että jos saamme lapsen ja sitten eroaisimme niin ILMAN MUUTAHAN LAPSI JÄISI HÄNELLE. Hänellä kun on taloudellisesti paremmat resurssit elättää lapsi... Minä olen sanonut vain, että ei tulisi ikinä tapahtumaan. Minä en lastani hylkäisi. Koskaan.

Lapsen synnyttyä miehesi alkaa kiristää sinua lapsella. Uhkailee, että varakkaana ja suhteillaan järjestää asiat niin, että jäät puille paljaille ja lapsi jää miehelle. Pelottelee sinut hiljaiseksi ja kiltiksi. Mies on varmasti aina ollut luonteeltaan tuollainen, mutta raskaus on saanut hänet varmemmaksi omistussuhteestaan sinuun. Kuulut miehelle, sinua voi kohdella miten mies haluaa. Lapsen syntymä tulee sitomaan sinut vielä tiukemmin mieheen, lisäksi lapsesta tulee kilpakumppani miehelle sinun huomiostasi - teetkö aamupalaa miehelle vai imetätkö lapsen.

Lukase tuo: http://www.image.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe.

jatkaa tuollaisessa "parisuhteessa". Tilanne luultavasti vain pahenee vauvan synnyttyä. Jos luulet, että mies voisi halutessaan muuttua, yritä uudelleen saada häntä pariterapiaan ja uskomaan, että nyt on tosi kyseessä. Jos taas uskot, että terapia ei toimi tai hän ei lähde siihen, niin älä raskaana ollessasi tuhlaa siihen energiaa vaan lopeta parisuhde tuohon.



Oletko ollenkaan puhunut asiasta neuvolassa? Sitä kautta saisit varmaan apua, vähintään keskusteluapua psykologin kanssa ja käytännön vinkkejä, miten pärjäät (mikä on rahatilanteesi?)



Itselläni on aivan toisenlainen mies enkä voi kuvitellakaan, miten joku nainen voisi suostua tuollaiseen meininkiin, mihin sinä olet suostunut. Mutta ehkä sitten olet ajan myötä hiljalleen ajautunut tuollaiseen tilanteeseen huomaamattasi? Nyt pitää vaan löytää rohkeutta repäistä itsesi ja vauvasi irti miehestä.

mutta nyt kerää itsesi.ensin juttele neuvolassa samat asiat,saat ehkä ajan parisuhdeterapeutille,jonne voit mennä yksinkin,mutta parempi jos saisit miehesi mukaan.sun pitää pystyä juttelee miehellesi ja kertoo miltä susta tuntuu,eikä hiljaa piipittämällä vaan määrätietoisesti ja sanot jos asiat ei muutu niin haet eron ja muutat pois.ja teet sen.se voi tuntuu ylivoimaiselta,mutta sun on pakko.asiat ei tuu muuttumaan niin kauan kuin mies huomaa ja ymmärtää,että on jotain muutettavaa.ei se kohtee sua sen paremmin kun vauva on syntynyt.susta tulee vaan katkera miestäsi kohtaan ja elämäsi valuu hukkaan.nyt peli poikki,ennen kuin on myöhäistä.sun vauvan terveys kärsii jo siitä,että oot ahdistunut ja masentunut,se voi tehdä sikiölle kehityshäiriöitä.

- varaa aika joko psykologille tai psykiatriselle sairaanhoitajalle neuvolan kautta. Se on sulle ilmaista raskausaikana, eikä siellä kerrotut asiat koskaan päivity neuvolan tiedostoihin. Neuvolassa ei tarvitse kertoa kaikkea, kerrot vain että sulla on hirveän paha olla ja ongelmia parisuhteessa. Kaikki, mitä olet kertonut, viittaa siihen että sinulle on kehittymässä masennusta. Saat ajan heti. Paitsi että tämä on tärkeää sen vuoksi että jaksaisit NYT se on äärimmäisen tärkeää tulevaisuudessa, jos sun täytyy pystyä todistamaan, että mies on uhka sinulle tai vauvalle.



- jos sinulla ei ole vielä tiliä, jos mies ei tiedä, avaa se nyt. Kerää sinne KAIKKI ylimenevä raha, mitä voit saada. Jos sulle tulee tilanne, lapsen synnyttyä, että sun on päästävä nopeasti pois, niin sulla on siellä käyttörahat joita mies ei pääse sabotoimaan.



- kerro huolistasi ystävillesi. Ei kaikkea tarvitse kertoa, kerrot vaan että mies ei tue sinua eikä ymmärrä sinua ja koet itsesi yksinäiseksi. Miehesi mielestä se on todennäköisesti henkistä pettämistä,koska tuollaiset miehet yleensä ovat sitä mieltä, että nainen ei saisi puhua miehestä ikinä mitään kenellekään, jos rakastaa, koska se rakkaus näytetään sillä että ollaan lojaaleja kaikissa tilanteissa. Mutta, kun puhut tästä, huomaat että tosi moni on ollut vastaavassa tilanteessa. Näet asiat selkeämmin, kun saat puhua niistä.



Ja sitten lohdutuksen sana. On paljon parisuhteita, joissa mies on ollut raskausaikana täysi törppö. Tilanne on kuitenkin muuttunut lapsen synnyttyä ja mies on alkanut kasvaa isäksi. Sen varaan ei kuitenkaan kukaan nainen saa laskea, koska kyseessä on lapsen elämä ja oma elämä. Pieni mahdollisuus pitää kuitenkin antaa, koska raskaus on miehellekin kriisi.

En nyt lukenut kuin muutaman viestin alusta, mutta tilanteesi kuulostaa ihan hirveältä!



Eroa. Miehesi olisi muututtava täysin!

Mutta ikä ei täsmääkään :D

Exä oli samanlainen, mun piti tehdä kaikki kotona, jos ruoka ei ollut valmis, kun hän tuli töistä kotiin, ei herraa näkynyt. Ryyppäsi kaiken aikaansa eikä koskaan kysynyt vointiani :/

Ei muuttunut yhtään paremmaksi, kun lapsi syntyi, joten jätä se ja nopeasti!

Nyt lapseni on jo 3-vuotias ja asiat paljon pahemmin. Tiedän että tietty prosessi täytyy käydä läpi, että pääsee pois. Myöhemmin yhdessä aloitettu vauvaprojekti on miehen sanojen mukaan oma ajatukseni ja hänet on pakotettu tähän paskaan. Mutta lähtö ei ole yksinkertaista, toivottavasti sinä pääset pois. Minä toivon että mieheni löytäisi jonkun muun ja saisimme ero prosessin käyntiin. Itse olen masentunut ja voimaton enkä jaksa tehdä kaikkea että pääsisin pois.