Synttärit tulossa eikä taaskaan mitään juhlia :(
Täytän 30v, enkä ole vielä koskaan juhlinut synttäreitä kavereiden kanssa. Lapsena oli parit kaverisynttärit mutta vanhempien eron jälkeen ei niitäkään. Muutaman kerran alaikäisenä leivoin itse kakun itselleni, muuten sekin olisi jäänyt saamatta.
Nyt on tulossa tuo 30-päivä, mutta surettaa, ettei vieläkään ole ketään, kenen kanssa lähteä kaveriporukalla vaikka syömään ja baariin. Olen oikeasti todella kateellinen, miten toisille järjestetään yllärijuhlia tai muuta sukulaisten ja ystävien toimesta. Minulle ei :(
Olenkohan ainoa?
Kommentit (5)
että se on aika tiivis kaveriporukka, jolle järjestetään jotain yllätysjuhlia, siis ihan ilman päivänsankarin etukäteisosuutta. Eipä mullekaan ole muuta yllätysjuhlaa järkätty kuin polttarit ja viime synttärinä mies järjesti, mutta sai idean niin myöhään että eipä sinne kukaan tullut =D joten juhlittiin kaksin. Ne oli silti ehkä mun parhaat bileet, koska takana oli niin ihana ajatus. Ja meillä oli oikeasti tosi mukavaa! =)
Mutta kai sulla kuitenkin kavereita on, että voisit itse järjestää? Kutsua ja suunnitella, kyllä sinne varmaan kuitenkin vieraita tulisi, vaikka itse ne järkkäisitkin.
Koska täytät? Onnea multa ainakin jo etukäteen! =)
ja isäni halusi viedä ravintolaan :D Tosin en juhlia kaivannutkaan, jonakin vuonna olen ollut jonkinlaisen kaveriporukan kanssa ravintolassa.
Varsinkin aikuisiällä?
Minäkin lopetin omien synttärienjuhlimisen teini-iässä. Järjestän ystävilleni, miehelleni, lapsille synttärit ja olen myös ollut järjestämässä muutamaakin yllärisynttäriä.
Mies ja ystävät kunnioittavat päätöstäni, olla haluamatta juhlia sitä, että vanhenen. Jos joku yrittäisi järjestää yllärisynttärit, niin auta armias sitä vihan määrää. Minä EN halua juhlia.
Minä kai olen sitten outo, että kaipaan juhlia. Haluaisin olla tärkeä ihmisille, olisi mukava tietää miltä se tuntuu, kun toiset haluavat juhlistaa minua.
Täällä toinen samanmoinen. Todistettavasti minulle on järjestetty nelivuotissynttärit, siitä on kuvia. Mutta muuten olen ihan rauhassa saanut olla synttärini. Toki vanhemmilta jonkin lahjan sain aina, mutta he vain eivät olleet, eivätkä edelleenkään ole, sitä tyyppiä, joka tykkäisi järkkäillä juhlia. Eikä ole miehenikään. Kavereita minulla kyllä on, että he nyt lähinnä ilmoittavat tulevansa kakkukahveille meille, ei kukaan ole koskaan halunnut minua millään juhlilla yllättää. Itse saan omat kakkuni leipoa ja senkin teen lähinnä siksi, etteivät lapset pettyisi. Joskus se harmittaa, koska itse kyllä järjestän rakkailleni kaikenlaista kivaa ja valmistelen esim. muiden synttäreitä pitkään ja hartaasti. Omien lasteni kohdalla olenkin valinnut eri tavan toimia kuin omat vanhempani. Niin kauan kuin omani haluavat, heille järjestetään oikein perusteelliset synttärit. Ihan vain siksi, että haluan heidän tietävän, että he ovat sen arvoisia.