Oikeasti epäilen miestäni heikkolahjaiseksi

Ap.n kuvauksesta tuli ihan ekana mieleen, että onko miehelläsi lukihäiriö?

Toisaalta tulee mieleen myös ensimmäinen avomieheni.. aloimme seurustella hyvin nuorina ja hän vaikutti silloin ihan ns. normaalilta tavalliselta nuorelta kundilta, mutta kun ikää tulee, pitäisi ihmisen vähän muuttua, kehittyä.. 20 vuotias EI VOI olla samanlainen kuin 16-17-vuotias!? Hän ikään kuin jäi tuonne max 18-vuotiaan tasolle, kehitys aivan joka alueella ja ulottuvuudella pysähtyi siihen.

Oli fyysisessä työssä ja sen hallitsi hyvin, mutta ei muuta. Tilanneataju puuttui täysin. "Mallista oppiminen" puuttui, eli jos olimme uudessa tilanteessa ja paikassa, hän toimi tavoillaan, en osaa selittää sitä, mutta olethan nähnyt varmaan jossain tilaisuudessa tai tapahtumassa sen kovaäänisen juntin, joka tulee menee ja mölisee itseään piittaamatta käytöstavoista tai etiketistä. Ei ole opetettu, on ensi kertaa tilanteessa, mutta ei kykene oppimaan siten, että seuraa miten muut toimivat.

Hän osasi toimia tutussa ympäristössä, ei uusilla paikkakunnilla, eikä isossa kaupungissa.

Kalenteria hän ei osannut lukea lainkaan. Eron jälkeen asuimme eri paikkakunnilla ja lasten tapaamista yritettiin rukata puhelimessa. Jouduin yksityiskohtaisesti neuvomaan kalenterin, että olisimme samassa ajassa, hän esim. ei tiennyt mitä tarkoittaa kun sanon että viikko 32 esim.

Hän ei lukenut mitään, ei seurannut uutisia, ei mitään.

Lapsista hän ei tajunnut yhtään mitään. Kotitöitä ei hallinnut ollenkaan. Muistan tapauksen: tulin kotiin, tämä avomies 24 v ja kahden lapsen isä jo, oli vastassa vihaisena huutamassa. On nälkä, Missä olen ollut, ruokaa pitäisi nyt ja heti. Minä suutun ja huudan takaisin, että ota kaapista, siellä on, koko kattilallinen keittoa. Lämmitä mikrossa. Aikuinen mies!

Mies seisoi edessäni nolona.

Minä vaikenin. - Sinä et osaa? kysyin. Hän nyökkäsi. - Siis sinä et osaa lämmittää valmista ruokaa mikrossa? Ja hän nyökkäsi.

SIKSi hän oli täysin passattavissa. Hän ei osannut.

Oletettavasti hänellä oli keskittymishäiriö tai adhd, ylivilkkautta.

Ap:n miehelläkin voi olla jotain ylivilkkauteen tai keskittymiskyvyttömyyteen liittyvää, mihin viittaisi tuo juuttuminen tai tilannetajun puuttuminen.

Huumori ja harrastukset yhdistivät, nykyään tajuan aina vain paremmin että valinta meni metsään...

Kun teimme isyydentunnusta ja virkailija kysyi että merkitäänkö sinut toiseksi huoltajuudeksi, mies katsoi minua että mitä tuohon tulee vastata. Mitä tahansa paperiasioita hänen tulisi täyttää, tekee hänelle hyvin vaikeaa. Takertuu pieniin asioihin. Saattaa jämähtää lapsen peliin, miettiä niin palapelin palasia vaikka lasta ei ole peli aikoihin kiinnostunut.

Aikanaan ei pärjännyt missään aineessa koulussa kunnolla, amiksen suoritti jotenkin. Kirjoittaminen vaikeaa, kyselee multa minne tulee pilkut ja isot kirjaimet.

On fyysisessä työssä ja siellä pärjää ihan hyvin ja tykkää jopa haasteista. Lasten kanssa ei meinaa pysyä perässä, jännitän aina saako mies heitä kunnolla huolehdittua. Vaikka lapsi olisi aivan yliväsynyt, mies keinuttaa kovaa keinussa ja mitä milloinkin, ei itse tajua vetää rajoja.

Mielellään viljelee pieruhuumoria kotona, mulla epämiellyttävä olo hänen takiaa. Seuraa uutisia ja lehtiä, maailman politiikasta tietää enemmän kuin minä ja muistaa kyllä päivämäärätkin hyvin. Ihmisten kasvoissa on aika pikkutarkka myös.

Arki miehen kanssa takkuaa kovasti, vaikka on lapsille tärkeä osallistuva isä.

Asia vaivaa minua, mistä tiedän onko hän jotenkin heikkolahjainen? Ehdotin kerran että olisi tehnyt älykkyystestin netissä, vastasi että minä en sellaisia hapatuksia tee.

Että olette sitten menneet lapsia näiden tomppeleiden kanssa tekemään? Onnea vaan. Vissiin eka kannattais miettiä miehen älynlahjoja ja sitten vasta lisääntyä?