Olen 32. Lapsia kaksi, 8 ja 12. Tekisitkö vielä yhden tässä iässä?

ja olen päätynyt siihen etten tee yhtään yhtä enkä kahta.



En edes ole erityisen koti- ja lapsisuuntautunut, ei huvittaisi alkaa enää kaikkea alusta. Synnytys (no ei!!), ikuisuusimetys (ei jaksa), parin vuoden valvomisputki (miten mä muka voisin jaksaa?)...

niin minä kyllä tekisin! Tai siis ainakin yrittäisin. Olis ihanaa, että isommat lapset olisi jo omatoimisia, ja sitten saisi vielä nauttia siitä vauva-ajastakin, ehkä ihan oikeasti NAUTTIA, kun homma menee rutiinilla eikä ole muita pieniä. Katuisitko vanhana keinustuolissa kun et edes yrittänyt, vai katuisitko sitä, että tulipa saatua vielä kolmas lapsi?



Mä olen esikoinen perheessä, jossa mun äiti ja isä intoutuivat tekemään iltatähden kun me kaks isompaa oltiin yläasteella. Oli kuulemma äitini aina halunnut kolme lasta, mutta me oltiin pikkuveljen kanssa niin pienellä ikäerolla että oli ollut liian rankka vauva-aika joten haave hautautui pitkäksi aikaa.. Tätä nuorinta sisarusta ei ole kukaan perheessämme katunut koskaan! Ja tohon edelliseen viitaten, ei ole pakko ikuisuusimettää eikä ikuisuusvalvoakaan... Tietysti voi käydä niinkin ettei kaikki menekään putkeen, meillä esimerkiksi tarkkaan ja pitkään harkittu kakkonen syntyi sairaana pikkukeskosena, joten se olikin elämämäni vaikeinta aikaa.

jos teilä olisi joskus haaveissa ollut kolmas lapsi. Ja sinähän olet parhaassa iässä!



Itsellä oli aina haaveissa kolmas lapsi ja pikkuisne lykättiin haavetta. Olin 38v kun sain kolmannen, isommat silloin 5 ja 7. Olen kyllä tuntenut itseni vähän vanhaksi jo tähän touhuun ja kun ehti jo päästä vähän helpommalla noitten kahden isomman kanssa. Ja juuri tänään ekaluokkalainen totesi, että kumpa pikkuveljeä ei olisi niin hän saisi olla meidän vauva ; ) Juu mutta teillä isommat olisi jo tosiaan avuksi ennen murkkuiän myrskyjä.

itse olin 32 kun sain esikoisen!



Enemmän miettisin sitä haluatko niin ison ikäeron lasten välille. Haluatko että kun isommat ovat teinejä niin sulla on samalla myös pieni taapero hoidettavana. Miten jaetaan vanhempien voimavarat, aika ja huomio kun eri ikäisillä lapsilla on hyvin erilaiset tarpeet.



Jos menette vaikka matkalle niin mitä siellä teette, samat hommat harvoin kiinnostaa teinejä ja taaperoita. Huvipuiston kaikkiin laitteisiin ei voi viedä pieniä, eli perhe aina jakautuu. Jos lähdette pitkälle pyörä tai patikkaretkelle niin kaikki ei voi lähteä jne. Miten jaksat jos murrosikäiset valvovat myöhään ja pienin herää tosi aikaisin. Nämä vaan ihan muutamia käytännön esimerkkejä.

Vaan siksi että lapset ovat jo noin isoja ja aikaa alkaa olla itselleen.

Lapset nyt 10v, 8v ja vauva 4kk joten tekisin :) Haaveilen vielä yhdestä

Olen suunnilleen ikäisesi ja mietin itse yrittäisinkö vielä toisen lapsen hankkia, kolmatta en voi edes kuvitella. Oma lapseni on pienempi mutta 8 ja 12 vuotiaiden kanssa voisi tehdä niin paljon kaikenlaista, että mielestäni siihen kuvioon vauva ei sopisi yhtään. Mutta ymmärrän kyllä senkin, että hyvässä iässä hankkia lapsia voisi olla vauvakuume.

Jos teet vain yhden, hän kasvaa muutaman vuoden kuluttua ikäänkuin ainoana lapsena tai vieläkin pahempaa, kun vanhempien lisäksi vielä isot sisaruksetkin ovat paapomassa. Olen liian usein törmännyt kauhukakaroihin, joista sitten jälkeenpäin selviää että ovat iltatähtiä..



Itselläni on kolme lasta, ja pitkään ajattelin näin olevan hyvä. Nyt kun nuorinkin on jo koulussa, huomaan usein kaipaavani syliin pientä vauvaa. En kuitenkaan jaksaisi enää tässä iässä (35) lähteä tekemään yhtä enempää, joten antaa olla.



"Vanhempien tärkein tehtävä on osoittaa lapselle, että hän on maailman suurin ihme ja aarre. Sisarusten tärkein tehtävä on osoittaa lapselle, ettei lapsi ole maailman ainoa ihmeellinen aarre."

Sitten erosin ja tein vielä iltatähden uuden mieheni kanssa 42v:nä. Hetkeäkään ei olla kaduttu yhtäkään lasta!



4:n onnellinen äiti

Ihan muita asioita kannattaa miettiä ratkaisua tehdessä.

Vaikka sitä että nuo nykyiset lapset lähtevät maailmalle jo n. 10 vuoden päästä. Onko valmis tyhjään kotiin "noin pian"?

Ja nyt samaan syssyyn odotan vielä sitä neljättäkin, pienellä ikäerolla.



Isoista on ihan OIKEATA apua, ja ovat kovin itsenäisiäkin. KOvin tyhjä olisi talo päivisin, jos ei toi pienin napero täyttäisi sitä tavaroillaa ja jokeltelullaan :)



Ikääkin on nyt "vasta" 34.



Suosittelen. Päivääkään en ole itse katunut :)